Siirry pääsisältöön

Elämäni kirjojen kertomana


Main Kirjasähkökäyrän blogista löysin tämän hauskan haasteen - kuvaile tämänhetkinen elämäsi kirjojen kertomana! Olikin oitis kokeiltava löytyisikö omasta blogistani ja lukemieni kirjojen nimistä osuvat vastaukset tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni.

Minua on muuten alkanut viime vuosina kiinnostaa lukeminen ja kirjojen harrastaminen juurikin oman elämän peilaamisena. Terapeuttisesta lukemisesta on puhuttu paljon ja tieteellisestikin on todistettu lukemisen auttavan mm. stressin lieventämisessä. Lisäksi lukemisen avulla voi käsitellä omia pelkojaan ja huolenaiheitaan.

Luen neljäsluokkalaisen lapseni kanssa parhaillaan omaa lapsuuden suosikkiani, Anni Swanin Ollin oppivuosia. Kirjalle tulee tänä vuonna ikää tasan sata vuotta mutta edelleen se on täysin lukukelpoinen (vain parissa kohdassa on pitänyt tähän mennessä vähän sensuroida).

Nyt olemme siinä vaiheessa tarinaa, että lapsi kysyy jo etukäteen, että luetaanhan äiti tänäänkin siitä pojasta, joka on joutunut pois kotoa. Ja itse lukutilanteessa huomaan lapsen reagoivan juuri niihin epäoikeudenmukaisuuksiin ja vääryyksiin, joita Olli oppivuosiensa aikana kohtaa. Nyt jännitämme, että pääseekö Olli lopulta kotiin äidin ja isän luo. Lapsi käy kirjan avulla selvästikin läpi samoja pelkoja kuin minäkin lapsena.

Näin vanhempana olen tykästynyt erityisesti elämäkertoihin, joita luen peilaten niillä omaakin elämääni. Eeva Joenpelto, Aretha Franklin, Amy Winehouse, Michelle Obama... jokaisesta kirjasta löytyy aina jotakin, johon samastua tai joka antaa lohtua.  (Obaman kirjassa lohtua antoi tieto siitä, että myös Barackilla on ärsyttävä tapa jättää laukut keskelle eteisen lattiaa kotiin tultuaan. Sama vika myös omalla puolisollani!)

Mutta tässä nyt siis oma nopea - ja ehdottoman leikkimielinen -  katsaus elämääni näin vuonna 2019!

Lapsena olin: Kiltti tyttö

Nyt olen: Äiti

Haluaisin olla: Not That Kind of Girl

Ominaisuuteni, josta en luovu: Ennustaja

Taito, jota haluan kehittää: Keskusteluja ystävien kanssa

Kotini: Neljäntienristeys

Elämäni: Taisteluni

Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni: Toivotaan parasta

Asia, jota ilman en voisi elää: Uimataito

Asia, jota en haluaisi kokea: Tällä tavalla maailma loppuu

Työni: Unelmahommissa

Työpöydälläni: In Pieces

Yöpöydälläni: Hämärinkäinen

Antavat voimaa: Rakas perhe

Vievät voimia: Raivo

Haaveilen: Aavan meren tuolla puolen

Viestini ystävälle: Mutta minä rakastan sinua

Minua mietityttää usein: Om livets mening

Minua pelottaa joskus: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Tulevaisuudensuunnitelmani: Hiljaiseloa Meilahdessa

**

Kiitos, Mai, inspiroivasta haasteesta!

Kommentit

  1. Mai Laakso27/9/19 16:28

    Kiitos itsellesi, kun valitsit kiinnostavia kirjoja listallesi. Olen lukenut 8 listaltasi. Joitakin voisin lukea varsinkin Unelmahommissa ja Keskusteluja ystävien kanssa kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Karlsson27/9/19 21:56

      'Unelmahommissa'-kirjassa on hyviä vinkkejä kaikille blogin pitäjille, ihan tällaiselle kaltaiselleni "epäkaupallisellekin" tapaukselle :) /Mari

      Poista
  2. riitta k27/9/19 16:30

    Hyvät vastaukset löysit sinäkin tähän kivaan haasteeseen. Viikonloppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Karlsson27/9/19 21:58

      Hyvää viikonloppua myös sinulle, Riitta! /Mari

      Poista
  3. Marjatta Mentula27/9/19 18:16

    Hauskoja! Muistan vastanneeni vähän erilaiseen kirjannimikyselyyn aiemmin. Tämäkin alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Karlsson27/9/19 21:51

      Näitä on kiva väsätä, voi katsella kirjahyllyä välillä vähän toisella silmällä :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...
14 kommenttia
Lue lisää

Kuolleen naisen ruumis kauppatavarana

  Olen joskus miettinyt, että entäpä jos minut murhataan. Yhtäkkiä kuvani ja epiteettini "Mari, 54" keikkuisivat jokaisen iltapäivä- ja verkkolehden etusivulla. Viimeiset elintuntini raportoitaisiin minuutin tarkkuudella, murhatapani analysoitaisiin, ruumiinosani kuvailtaisiin kaiken kansan kauhisteltavaksi. Ehkäpä mainittaisiin, että olen yhden lapsen äiti. Sehän myy aina hiukan lisää, jos äiti murhataan. Todennäköisesti tämän enempää ei elämästäni kerrottaisi. Mutta ruumiillani myytäisiin irtopainoksia.  Tämä tuli nyt taas mieleeni kun täällä Ruotsissa menneellä viikolla raportoitiin alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa uhrina oli 21-vuotias tyttö. Jos googlaan tytön nimen ja iän, saan heti esille hänen kuvansa ja kaikki yksityiskohdat tapauksesta. Erikoisen tästä tapauksesta tekee se seikka, että murhasta syytettyinä on kaksi samanikäistä nuorta naista. Esillä on myös kuvia, joissa uhri on yhdessä tulevan murhaajansa kanssa. Murhaajan kasvot on häivytetty, mutta uhrin kasvo...
11 kommenttia
Lue lisää

Terveisiä nuoruudesta!

Kun täti-ihminen saa luettavakseen nuoren miehen omaelämäkerrallisen teoksen, reaktiot menevät vuoristorataa. Ihastuksesta hämmästelyyn, naureskelusta ("voi kuule, kun tulet tähän ikään") kunnioitukseen ("vau, että se ymmärtää jo tuossa iässä!"). Päällimmäinen ajatukseni kirjan kannet suljettuani on kuitenkin ihailu siitä kuinka avoimesti Donner kertoo elämästään ja ajatuksistaan. Tunsin lukiessani vahvasti, että kirjailijan ääni on aito ja rehellinen. Donner kutsuu kirjaansa "omaelämäkerralliseksi esseeksi" ja hän kirjoittaa tekstejä 14 eri tunteen inspiroimana. Kappaleiden teemoja ovat esimerkiksi yksinäisyys, häpeä,  katkeruus ja itsekkyys. Donner sekoittaa tekstiinsä sekä hyvin omakohtaisia kokemuksia että yleisempää pohdintaa. Tack vare min ungdom vågar jag leverera förhastade påståenden som jag senare kommer att ångra, men för en stund lever de kanske och skapar något nytt. Välillä tekstissä vilahtaa myös se kuuluisa "virtahepo" ...
23 kommenttia
Lue lisää

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...
20 kommenttia
Lue lisää