Mitä olisin halunnut kertoa 20-vuotiaalle itselleni - Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

"I love and adore a lot of fucking writers but for me right now Sally Rooney is my fave writer working in modern fiction I just die for her" (Lena Dunham Twitterissä)

Enpä ihmettele, että Lena Dunham on näin ihastunut Sally Rooneyn tuotantoon. Girls-sarjan luoja oli nimittäin useasti mielessäni kun luin Rooneyn esikoisteosta (Otava julkaisee suomennoksen 2019 nimellä "Keskusteluja ystävien kesken"). Nämä itsevarmat ja itseironiset kaksikymppiset naiset suunnistavat ihmissuhteiden viidakossa niin luontevasti, että oma menneisyyden nuori minäni on kateellinen. Ai näinkö niitä ihmissuhdekuvioita olisikin pitänyt pyöritellä...?

Helmet-lukuhasteen kohta "Haluaisit olla kirjan päähenkilö" on tuottanut eniten päänvaivaa vuoden aikana. Kukaan lukemieni kirjojen päähenkilöistä ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin vaihtaa elämääni tämän kanssa. Eikä niin käy myöskään tässä tapauksessa mutta jotain kiehtovaa nuoressa Francesissa ja Bobbissa on.

Olisin mielelläni halunnut ainakin piirteitä heistä omaan parikymppiseen itseeni. Ihailen heidän määrätietoisuuttaan ja itsevarmuuttaan mutta myös poliittista tietoisuutta (mikä tosin heilahtaa välillä koomisuuden puolelle). Näiden tyttöjen nenille ei hypitä!

Första gången jag och Bobbi träffade Melissa var på en poesikväll inne i stan, där vi hade uppträtt tillsammans.

Frances on parikymppinen dublinilaisopiskelija, joka yhdessä entisen tyttöystävänsä Bobbin kanssa tapaa "vanhemman" pariskunnan, Melissan ja Nickin. Syntyy suhdekuvio, jota vatvotaan koko kirjan ajan ja varsinkin Francesin ja Nickin välistä suhdetta. Kyseessä on "klassinen naimisissa oleva mies kohtaa nuoren opiskelijatytön" ja vieläpä "vanhempi" mies. No, omasta näkökulmastani katsoen ikäero ei ole mikään päätä huimaava, vain kymmenisen vuotta, mutta sitä korostetaan useaan otteeseen sekä Francesin että Nickin taholta.

Kirjailija tuo nelikon ympärille joukon sivuhenkilöitä, jotka omalla tavallaan hämmentävät suhdekuvion dynamiikkaa. Mielenkiintoisin heistä on jo "huomattavasti vanhempi" Valerie, joka tarkkanäköisyydellään ja juonikkuudellaan luo jännitteitä kunkin parin välille.

Suhdehässäkkä saa lopulta loogisen päätöksen, tosin tilapäisen sellaisen. Frances päättää jatkaa omaa elämäänsä sekä suhdettaan Bobbin kanssa, vaikkakin suhteen laatu jää määrittelemättä. Koko kirjan teema pyörii juuri rakkauden määritelmän ympärillä. Voiko esimerkiksi rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan?

Jag tror bara inte att det går att älska mer än en person, sa Camille. Alltså av hela ens hjärta, verkligen älska en människa.
Hade dina föräldrar ett favoritbarn? sa Bobbi. Det måste ha varit jobbigt.

Kirjan moottori on anarkismiin taipuvainen Bobbi, joka vastaa suurimmasta osasta kirjassa esiintyvistä kärhämistä. Bobbi on terävän tietoinen yhteiskunnallisista rakenteista eikä suostu alistamaan ihmissuhteitaan niiden alaisiksi.

Säger jag att jag är din flickvän? Nej. Om jag sa att jag var din flickvän skulle jag pracka på oss en prefabricerad kulturell dynamik som ligger utanför vår kontroll. Är du med?

Frances ei ole aivan yhtä ärhäkkä mielipiteissään kuin Bobbi mutta Francesin kautta avautuu ikkuna moneen ongelmaan, joista usemmiten vain vaietaan. Niin tekee myös Frances. Hän ei kerro kenellekään alkoholisoituneesta isästään tai siitä, että viiltelee itseään. Lisäksi hän kärsii kovista kuukautiskivuista, joihin hän saa lopulta diagnoosin. Sairautensakin hän päättää pitää salassa jopa äidiltään, koska ei halua että hänestä puhuttaisiin "sairaana".

Kokonaisuutena kirja jätti hieman hämmentyneen olon. Kirja kallistui lopulta enemmän chicklit-puolelle kuin mitä alussa näytti ja loppuratkaisun heppoisuus oli suoraan sanoen pettymys. Mutta kirjasta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva, tylsähköstä juonesta huolimatta.

Rooneyn vahvuus on henkilöiden välisten suhteiden kuvauksessa ja hän onnistuu luomaan useammankin jännittävän kohtauksen. Lisäksi hän tuo esille monia tämän ajan ilmiöitä, kuten esimerkiksi internetin vallan arkielämässämme. Myös kännykällä on ratkaiseva rooli useammassakin kirjan kohtauksessa.

Kuinka ollakaan, kirjasta ollaan jo tekemässä elokuvaversiota ja melkeinpä uskallan lyödä vetoa, että tämä tarina saattaa onnistua paremmin valkokankaalla.

**
Sally Rooney: Conversations with Friends (2017)
(Ilmestyy suomeksi 2019 Otavan kustantamana nimellä "Keskusteluja ystävien kanssa".)
Ruotsinnos: Samtal med vänner (käännös Klara Lindell)
Albert Bonnier 2017

Helmet-lukuhaaste: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi. Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Lue lisää

Levoton lukija

Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Lue lisää

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa. Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Lue lisää

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka

Lue lisää

Olipa kerran DDR

Saksan opinnot alkoivat taas yliopistolla ja tein pienen lämmittelykierroksen lukemalla brittiläis-saksalaisen historioitsijan Katja Hoyerin teoksen "Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949-90". Kirjaa on kovasti kehuttu, koska se antaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan DDR:stä. Itä-Saksaahan muistellaan yleensä lähinnä sen julman Stasi-historian kautta tai sitten naureskellaan hyväntahtoisesti Ostalgia-ilmiölle. Hoyer tekee kirjassaan vakavan yrityksen antaa DDR:stä tasapainoisemman kuvan. Kaikki ei ollut kurjuutta! Esimerkiksi se seikka, miten naiset ja työläisluokkaan syntyneet lapset saattoivat päästä hyvään työuraan käsiksi, oli monelle elintärkeä asia. Yhdistymisen huumassa unohtui, että monet näistä koulutuksista ja työurista osoittautuivatkin sitten täysin hyödyttömiksi. Miten kävi kaikille näille elämäntyönsä menettäneille? Siihen ei Hoyerinkaan kirja valitettavasti anna kovin selventävää vastausta, sillä tarina päättyy - monien muiden DDR:stä kertovien kirjojen