Mitä olisin halunnut kertoa 20-vuotiaalle itselleni - Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

"I love and adore a lot of fucking writers but for me right now Sally Rooney is my fave writer working in modern fiction I just die for her" (Lena Dunham Twitterissä)

Enpä ihmettele, että Lena Dunham on näin ihastunut Sally Rooneyn tuotantoon. Girls-sarjan luoja oli nimittäin useasti mielessäni kun luin Rooneyn esikoisteosta (Otava julkaisee suomennoksen 2019 nimellä "Keskusteluja ystävien kesken"). Nämä itsevarmat ja itseironiset kaksikymppiset naiset suunnistavat ihmissuhteiden viidakossa niin luontevasti, että oma menneisyyden nuori minäni on kateellinen. Ai näinkö niitä ihmissuhdekuvioita olisikin pitänyt pyöritellä...?

Helmet-lukuhasteen kohta "Haluaisit olla kirjan päähenkilö" on tuottanut eniten päänvaivaa vuoden aikana. Kukaan lukemieni kirjojen päähenkilöistä ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin vaihtaa elämääni tämän kanssa. Eikä niin käy myöskään tässä tapauksessa mutta jotain kiehtovaa nuoressa Francesissa ja Bobbissa on.

Olisin mielelläni halunnut ainakin piirteitä heistä omaan parikymppiseen itseeni. Ihailen heidän määrätietoisuuttaan ja itsevarmuuttaan mutta myös poliittista tietoisuutta (mikä tosin heilahtaa välillä koomisuuden puolelle). Näiden tyttöjen nenille ei hypitä!

Första gången jag och Bobbi träffade Melissa var på en poesikväll inne i stan, där vi hade uppträtt tillsammans.

Frances on parikymppinen dublinilaisopiskelija, joka yhdessä entisen tyttöystävänsä Bobbin kanssa tapaa "vanhemman" pariskunnan, Melissan ja Nickin. Syntyy suhdekuvio, jota vatvotaan koko kirjan ajan ja varsinkin Francesin ja Nickin välistä suhdetta. Kyseessä on "klassinen naimisissa oleva mies kohtaa nuoren opiskelijatytön" ja vieläpä "vanhempi" mies. No, omasta näkökulmastani katsoen ikäero ei ole mikään päätä huimaava, vain kymmenisen vuotta, mutta sitä korostetaan useaan otteeseen sekä Francesin että Nickin taholta.

Kirjailija tuo nelikon ympärille joukon sivuhenkilöitä, jotka omalla tavallaan hämmentävät suhdekuvion dynamiikkaa. Mielenkiintoisin heistä on jo "huomattavasti vanhempi" Valerie, joka tarkkanäköisyydellään ja juonikkuudellaan luo jännitteitä kunkin parin välille.

Suhdehässäkkä saa lopulta loogisen päätöksen, tosin tilapäisen sellaisen. Frances päättää jatkaa omaa elämäänsä sekä suhdettaan Bobbin kanssa, vaikkakin suhteen laatu jää määrittelemättä. Koko kirjan teema pyörii juuri rakkauden määritelmän ympärillä. Voiko esimerkiksi rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan?

Jag tror bara inte att det går att älska mer än en person, sa Camille. Alltså av hela ens hjärta, verkligen älska en människa.
Hade dina föräldrar ett favoritbarn? sa Bobbi. Det måste ha varit jobbigt.

Kirjan moottori on anarkismiin taipuvainen Bobbi, joka vastaa suurimmasta osasta kirjassa esiintyvistä kärhämistä. Bobbi on terävän tietoinen yhteiskunnallisista rakenteista eikä suostu alistamaan ihmissuhteitaan niiden alaisiksi.

Säger jag att jag är din flickvän? Nej. Om jag sa att jag var din flickvän skulle jag pracka på oss en prefabricerad kulturell dynamik som ligger utanför vår kontroll. Är du med?

Frances ei ole aivan yhtä ärhäkkä mielipiteissään kuin Bobbi mutta Francesin kautta avautuu ikkuna moneen ongelmaan, joista usemmiten vain vaietaan. Niin tekee myös Frances. Hän ei kerro kenellekään alkoholisoituneesta isästään tai siitä, että viiltelee itseään. Lisäksi hän kärsii kovista kuukautiskivuista, joihin hän saa lopulta diagnoosin. Sairautensakin hän päättää pitää salassa jopa äidiltään, koska ei halua että hänestä puhuttaisiin "sairaana".

Kokonaisuutena kirja jätti hieman hämmentyneen olon. Kirja kallistui lopulta enemmän chicklit-puolelle kuin mitä alussa näytti ja loppuratkaisun heppoisuus oli suoraan sanoen pettymys. Mutta kirjasta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva, tylsähköstä juonesta huolimatta.

Rooneyn vahvuus on henkilöiden välisten suhteiden kuvauksessa ja hän onnistuu luomaan useammankin jännittävän kohtauksen. Lisäksi hän tuo esille monia tämän ajan ilmiöitä, kuten esimerkiksi internetin vallan arkielämässämme. Myös kännykällä on ratkaiseva rooli useammassakin kirjan kohtauksessa.

Kuinka ollakaan, kirjasta ollaan jo tekemässä elokuvaversiota ja melkeinpä uskallan lyödä vetoa, että tämä tarina saattaa onnistua paremmin valkokankaalla.

**
Sally Rooney: Conversations with Friends (2017)
(Ilmestyy suomeksi 2019 Otavan kustantamana nimellä "Keskusteluja ystävien kanssa".)
Ruotsinnos: Samtal med vänner (käännös Klara Lindell)
Albert Bonnier 2017

Helmet-lukuhaaste: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta... Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Lue lisää

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat. Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Lue lisää

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä. Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä. Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Lue lisää

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Lue lisää

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi. Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua! Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle