Mitä olisin halunnut kertoa 20-vuotiaalle itselleni - Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

"I love and adore a lot of fucking writers but for me right now Sally Rooney is my fave writer working in modern fiction I just die for her" (Lena Dunham Twitterissä)

Enpä ihmettele, että Lena Dunham on näin ihastunut Sally Rooneyn tuotantoon. Girls-sarjan luoja oli nimittäin useasti mielessäni kun luin Rooneyn esikoisteosta (Otava julkaisee suomennoksen 2019 nimellä "Keskusteluja ystävien kesken"). Nämä itsevarmat ja itseironiset kaksikymppiset naiset suunnistavat ihmissuhteiden viidakossa niin luontevasti, että oma menneisyyden nuori minäni on kateellinen. Ai näinkö niitä ihmissuhdekuvioita olisikin pitänyt pyöritellä...?

Helmet-lukuhasteen kohta "Haluaisit olla kirjan päähenkilö" on tuottanut eniten päänvaivaa vuoden aikana. Kukaan lukemieni kirjojen päähenkilöistä ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin vaihtaa elämääni tämän kanssa. Eikä niin käy myöskään tässä tapauksessa mutta jotain kiehtovaa nuoressa Francesissa ja Bobbissa on.

Olisin mielelläni halunnut ainakin piirteitä heistä omaan parikymppiseen itseeni. Ihailen heidän määrätietoisuuttaan ja itsevarmuuttaan mutta myös poliittista tietoisuutta (mikä tosin heilahtaa välillä koomisuuden puolelle). Näiden tyttöjen nenille ei hypitä!

Första gången jag och Bobbi träffade Melissa var på en poesikväll inne i stan, där vi hade uppträtt tillsammans.

Frances on parikymppinen dublinilaisopiskelija, joka yhdessä entisen tyttöystävänsä Bobbin kanssa tapaa "vanhemman" pariskunnan, Melissan ja Nickin. Syntyy suhdekuvio, jota vatvotaan koko kirjan ajan ja varsinkin Francesin ja Nickin välistä suhdetta. Kyseessä on "klassinen naimisissa oleva mies kohtaa nuoren opiskelijatytön" ja vieläpä "vanhempi" mies. No, omasta näkökulmastani katsoen ikäero ei ole mikään päätä huimaava, vain kymmenisen vuotta, mutta sitä korostetaan useaan otteeseen sekä Francesin että Nickin taholta.

Kirjailija tuo nelikon ympärille joukon sivuhenkilöitä, jotka omalla tavallaan hämmentävät suhdekuvion dynamiikkaa. Mielenkiintoisin heistä on jo "huomattavasti vanhempi" Valerie, joka tarkkanäköisyydellään ja juonikkuudellaan luo jännitteitä kunkin parin välille.

Suhdehässäkkä saa lopulta loogisen päätöksen, tosin tilapäisen sellaisen. Frances päättää jatkaa omaa elämäänsä sekä suhdettaan Bobbin kanssa, vaikkakin suhteen laatu jää määrittelemättä. Koko kirjan teema pyörii juuri rakkauden määritelmän ympärillä. Voiko esimerkiksi rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan?

Jag tror bara inte att det går att älska mer än en person, sa Camille. Alltså av hela ens hjärta, verkligen älska en människa.
Hade dina föräldrar ett favoritbarn? sa Bobbi. Det måste ha varit jobbigt.

Kirjan moottori on anarkismiin taipuvainen Bobbi, joka vastaa suurimmasta osasta kirjassa esiintyvistä kärhämistä. Bobbi on terävän tietoinen yhteiskunnallisista rakenteista eikä suostu alistamaan ihmissuhteitaan niiden alaisiksi.

Säger jag att jag är din flickvän? Nej. Om jag sa att jag var din flickvän skulle jag pracka på oss en prefabricerad kulturell dynamik som ligger utanför vår kontroll. Är du med?

Frances ei ole aivan yhtä ärhäkkä mielipiteissään kuin Bobbi mutta Francesin kautta avautuu ikkuna moneen ongelmaan, joista usemmiten vain vaietaan. Niin tekee myös Frances. Hän ei kerro kenellekään alkoholisoituneesta isästään tai siitä, että viiltelee itseään. Lisäksi hän kärsii kovista kuukautiskivuista, joihin hän saa lopulta diagnoosin. Sairautensakin hän päättää pitää salassa jopa äidiltään, koska ei halua että hänestä puhuttaisiin "sairaana".

Kokonaisuutena kirja jätti hieman hämmentyneen olon. Kirja kallistui lopulta enemmän chicklit-puolelle kuin mitä alussa näytti ja loppuratkaisun heppoisuus oli suoraan sanoen pettymys. Mutta kirjasta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva, tylsähköstä juonesta huolimatta.

Rooneyn vahvuus on henkilöiden välisten suhteiden kuvauksessa ja hän onnistuu luomaan useammankin jännittävän kohtauksen. Lisäksi hän tuo esille monia tämän ajan ilmiöitä, kuten esimerkiksi internetin vallan arkielämässämme. Myös kännykällä on ratkaiseva rooli useammassakin kirjan kohtauksessa.

Kuinka ollakaan, kirjasta ollaan jo tekemässä elokuvaversiota ja melkeinpä uskallan lyödä vetoa, että tämä tarina saattaa onnistua paremmin valkokankaalla.

**
Sally Rooney: Conversations with Friends (2017)
(Ilmestyy suomeksi 2019 Otavan kustantamana nimellä "Keskusteluja ystävien kanssa".)
Ruotsinnos: Samtal med vänner (käännös Klara Lindell)
Albert Bonnier 2017

Helmet-lukuhaaste: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Lue lisää

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lue lisää

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Lue lisää

Ranskattaretko eivät muka liho?

Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...

Lue lisää

Vielä muutama kirjalupaus!

Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne. 20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen s...