Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Kirja astui elämääni

Olen ollut Bookcrossing-jäsen jo viitisen vuotta mutta yhtään kirjaa en ole löytänyt saati itse saanut aikaiseksi lähettää matkaan. Kunnes tänään Turun rautatieasemalla huomasin penkillä kirjan jossa tutunnäköinen tarra. Henkäisin pari kertaa syvään, on se nimittäin sen verran kova juttu löytää ensimmäinen bookcrossing-kirjansa! Kannen aukaistessani kirjaksi paljastui Kyllikki Mäntylän "Punaisen sillan kylä. Ihmiskuvia" vuodelta 1948. Tätä kirjaa en olisi ehkä ensinäkemältä valinnut mukaani kirjastosta tai antikvariaatista mutta koska kirja nyt kirjaimellisesti oli astunut elämääni se velvoitti mielestäni myös lukemaan sen. Kirjan pituus oli sitä paitsi passeli Turun ja Tampereen väliselle junamatkalle. Mäntylän novellikokoelma on alaotsikkonsa mukaisesti ihmiskuvia, muotokuvia rajan taakse jääneestä Raja-Karjalasta ja erityisesti Sortavalasta. Pari novellia on kuvattu nuoren tytön näkökulmasta ja googlattuani Mäntylän elämäntarinan voisin kuvitella juuri näiden olevan

Äitienpäivää ja kirjanmerkkejä

Joka vuosi sama juttu kun valkovuokot kukkivat valkoisina niittyinä. Sydämessä kaihertaa ja mieltä masentaa: en saa ikinä valkovuokkoja äitienpäivänä... Ruotsissa nimittäin äitienpäivää vietetään vasta toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja valkovuokkosesonki on silloin auttamattomasti ohi! Mainitsin aamulla - marttyyrimaista äänensävyä hakien - että tänään on Suomessa äitienpäivä ja koska tunnen olevani suomalainen äiti niin... vink vink... Perhe ei tästä häkeltynyt tai sitten olen käyttänyt samaa metodia aikaisempina vuosina sillä 6vee hävisi välittömästi, kävi välillä kysymässä mistä löytäisi sakset ja teippiä ja palasi takaisin hetken kuluttua ojentaen äitienpäivälahjan. Ja oivan lahjan oli keksinytkin, kirjanmerkkejä nimittäin tarvitsen aina! Tämä meneillään oleva kirja on muuten Ian McEwanin, alkuperäiseltä nimeltään "The Children Act". Kumma kyllä vasta ensimmäinen kirja jonka luen tältä kirjailijalta mutta ei taatusti viimeinen. Ihana saada pitkästä aikaa käsiins

Tukholman kaupunginteatteri: Isänmaa - Fosterlandet

Mrs Karlsson ei ole lukenut kuukauteen muuta kuin aamun lehden. Sen sijaan Mrs Karlsson on tehnyt töitä, hoitanut huushollia, reissannut työmatkoilla, huoltanut perheen pientä jääprinsessaa, vienyt samaista jääprinsessaa uimakouluun ja raivannut puutarhaa. Ja käynyt teatterissa! Vapunaattona pääsin katsomaan tämän hetkistä "must-see"-esitystä, Lucas Svenssonin kirjoittaman ja Anna Takasen ohjaaman "Isänmaa - Fosterlandet". Anna Takanen on Göteborgista kotoisin oleva teatteriohjaaja jonka isä tuli aikoinaan Ruotsiin sotalapsena. Takanen teki tämän esityksen jäähyväisteoksekseen siirtyessään Göteborgista Tukholman kaupunginteatteriin ja nyt se menee siis täällä Takasen uudessa teatterissa. Esitys on käsittääkseni nähty myös Suomessa. Näytelmän päähenkilö on göteborgilainen Lussa joka on lievästi sanoen hakoteillä etsiessään identiteettiään. Toisaalla on isä, sotalapsi Juhani, nykyinen perigöteborgilainen John joka sanoo tiukasti olevansa ruotsalainen.  Toisa