Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.
Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle:
Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023)
Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityisesti kirjassa kuvattuun ystäväporukkaan. Ja tietysti halusin lukea myös Romaren esikoiskirjan. Mutta...
Wow-elämystä ei ikävä kyllä enää syntynyt. Esikoiskirja jauhaa liikaa yhden ja saman asian, eli tinderin ympärillä. Pidin aiemmin lukemassani jatko-osassa siitä, miten Romare ymppäsi mukaan koko elämänkirjon, mummoa myöten. Kumma kyllä, mummoa ei tässä ekassa osassa harmikseni edes mainittu....
Ajankuvana kirja on lähes inhorealistisen osuva ja pidän edelleen myös Romaren huumorista. Tässä on jotain samaa kuin Lena Dunhamin Girls-sarjassa (johon on muuten suunnitteilla uusi kausi!). Mutta Romarelta kaipaisin enemmän syvyyttä, myös siihen huumoriin.
Romaren esikoiskirja löytyy muuten myös sekä suomennoksena että Netflix-sarjana, joten varovainen suositus molemmille!
Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin kirja "Elämäni
ilman sinua" kertoo Lehtikarin lapsuudenperheestä, jossa
mielenterveyssairaudet saivat pääosan. Lehtikarin äiti tekee itsemurhan ja
myöhemmin isosisko Pipsan sairaus päättyy samaan tragediaan.
"Miksi sinä kuolit ja minä jäin eloon?", kysyy pikkusisko Lotta, joka
käy koko aikuiselämänsä läpi erilaisia terapioita. Jonkinlainen katharsis
syntyy kirjan lopussa, kun Lehtikari pohtii oman äitinsä vaikeaa lapsuutta.
Lapsuutta, jossa piti olla reipas tyttö. Avioliitto ja lapset tulivat aivan
liian nopeasti, sillä äiti olisi halunnut vielä nauttia vapaasta elämästä.
Äidin mielenterveysongelmat alkavat kun tyttäret ovat pieniä. Onneksi on
kuitenkin isä, joka pysyy turvallisena taustatukena. Ja isän digitalisoitua
vanhat videofilmit löytyy myös uusia lapsuusmuistoja. Äiti oli sittenkin
pitänyt sylissä!
Kirjassa käsitellään painavia aiheita - kuolemaa, väkivaltaa, avioeroa, vihaa,
vanhenemista, anteeksiantoa. Minuun teki erityisesti vaikutuksen kertojan halu
ymmärtää ihmisten kipupisteitä ja niiden vaikutusta ihmisten välisiin
suhteisiin. Toisaalta taas järkytti lukea miten neliskanttisesti
terveydenhuolto reagoi Lehtikarin yrittäessä hakea apua siskolleen. Ilmaan jää
leijumaan kysymys siitä, voisiko Pipsa olla vielä elossa jos hoitoon olisi
paneuduttu paremmin.
Tiina Laitila Kälvemark: Ruotsalainen rakastaja (WSOY 2026)
Männäviikonloppuna juhlittiin suomalaisen
kirjallisuuden päivää ja sen kunniaksi luin Tiina Laitila Kälvemarkin uusimman.
Muistutuksena vaan, että suomalaista kirjallisuutta syntyy myös täällä lahden
takana! Ja olikin muuten erityisen hauska lukea kirja, joka sijoittuu näille
nykyisille hoodeilleni. Olen asunut Tukholmassa nyt jo pian 26 vuotta, joten
kirjassa kuvatut paikat ovat hyvinkin tuttuja.
Kirjan
päähenkilö Ellen Berg tuntuu kärsivän samasta syndroomasta kuin Ester
Nilsson (muistattehan Lena Anderssonin vuonna 2013 ilmestyneen romaanin ”Omavaltaista
menettelyä”). Se tunne siis kun ihastumisen kohteesta tulee pakkomielle ja
kaikki pienet merkit vastapuolelta tulkitaan vain ja ainoastaan parhain päin. Luvassa on
turhautunutta odotusta ja lamaannuttavaa epätietoisuutta. Tarina keskittyy Ellenin
ja P:n väliseen suhteeseen, mutta valokeilaan pääsee myös Ellenin ystäväpiiri,
mikä onkin hyvä ratkaisu sillä tarina ei jää missään vaiheessa junnaamaan.
Kirjan tärkeä sivuteema on ruotsalaiset ja täytyy sanoa, että allekirjoitan
jokaisen kirjassa esitetyistä huomioista! Jos siis kiinnostaa tietää mitä Ruotsissa asuvat suomalaiset ajattelevat ruotsalaisista niin tässä se nyt paljastetaan. Ja että "ollako vai eikö
olla" -rakastaja P kuvataan juurikin "ruotsalaisena" rakastajana,
on ironiassaan todella osuva. Pidin kirjasta ja sen tarinasta kovasti, vaikka
olisinkin toivonut Ellenin henkilökuvaukseen vielä vähän enemmän syvyyttä.
Olisin halunnut ymmärtää paremmin mikä hänet ajoi näin älyttömään suhteeseen.
Tämä taitaa muuten olla tänä vuonna lukemistani kirjoista ulkoasultaan kaunein.
Kannen kuvituksessa on lainattu ranskalaisen Delacroix'n piirrosta 'Crouching
Woman'. Kuvataide on myös yksi kirjan kantavista teemoista. Lisäpisteet myös hienosta miljöökuvauksesta: kaikille
Tukholma-faneille kirja on ehdottomasti "måste läsas"!
Suvi Auvinen: Maailman viimeinen eläin. Karhukaisista, toivosta ja pienuuden voimasta (Gummerus 2026)
Lopuksi vielä kirja, joka kipuaa tämän vuoden luettujen
listalla kärkipaikalle: Suvi Auvisen "Maailman viimeinen eläin".
Aivan hurmaavia tapauksia nämä karhukaiset! Auvinen osaa välittää
innostuksensa aiheeseen yhtä valloittavasti kuin esimerkiksi Bea Uusma Naparetki-kirjassaan
tai Patrik Svensson Ankeriaan tarinassaan. Unohtamatta Mia Kankijärveä! Kaikki
nämä kirjailijat mainitaan muuten myös Auvisen loppusanoissa inspiraation
lähteinä.
Tässä nykyisessä tiedevihamielisessä maailmassa on nautinto lukea ihmisistä,
jotka omistavat elämänsä tieteelle ja jopa näin näennäisesti vähäpätöiselle
eliölle. Auvinen näyttää kuitenkin kirjassaan, että pienuudestaan huolimatta
karhukaiset voivat johdattaa meidät galaksien ääriin asti. Tätä kirjaa
suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!