Täsmäpaketoitua haahuilua

Tästä Sisko Savonlahden esikoiskirjasta ei ole voinut välttyä kuulemasta. Ei vaikka asuu ulkomailla tai vaikka ei kuuluisi edes kirjan arvioituun kohderyhmään. Mutta niin se vain täälläkin oli kirjaston suomalaiskirjojen hyllylle pistetty erityisesti tyrkylle ja vaikka olin ajatellut, että tämä ei ole minun kirjani niin päätin sen kuitenkin lainata. Vaikka lomalukemisiksi koska olin juuri lähdössä parin päivän reissulle.

Ja minähän tykkäsin tästä ihan toden teolla! Rento ja välitön teksti houkuttaa mukaansa ja huumori on juuri sellaista lakonista à la Anna-Leena Härkönen, jota rakastan. Ja oli siellä viitteitä myös Lena Dunhamista ja Woody Allenistakin, joista myös pidän paljon.

Tämä kirja toi mieleeni sen elämänvaiheen kun kaikki elämässä oli vielä auki. Jokainen uusi miestuttavuus herätti ajatuksen olisiko tässä nyt SE. Ja työpaikkailmoituksia lukiessa jokainen avoin työpaikka antoi lupauksen siitä, että tämä voisi olla juuri sen loistavan uuden uran alku. Todellakin, minä tahansa kesänä kaikki voisi muuttua...

Kirjan hahmot ovat sympaattisen rehellisiä ja mutkattomia, viihdyin heidän seurassaan. Ei tämä nyt mitään maailmaa mullistavaa kirjallisuutta ole mutta muutaman tunnin ajan se antoi minulle rentoa ja hauskaa luettavaa ja osuvia kuvauksia tämän ajan arjestamme. No, ummistakaamme silmämme siltä, että tekstissä esiintyy hävyttömän paljon tuotesijoittelua...

Pariskunnat lampsivat S-marketin hyllyjen välissä harmaissa verryttelyhousuissaan ja näyttävät hyvin levänneiltä. He kyselevät toisiltaan, onko kotona maitoa, entä sipulia, ja miten on fetajuuston laita, montako kananmunaa menee makaronilaatikkoon, mitä salaattia tehdään ja ostetaanko suomalaisia vai espanjalaisia kirsikkatomaatteja. Minun ravintoympyräni koostuu tänään Dr. Oetkerin neljän juuston pizzasta, jonka päälle aion murustaa vielä erikseen aurajuustoa. (Miksi tyytyä neljän juuston pizzaan, jos voi saada viiden juuston pizzan?)

Jos olet vielä lomakirjaa vailla niin tässä hyvä sellainen!

**
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Gummerus 2018

Helmet-lukuhaaste 2019: 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjapalkinnon saajaksi
Kirjankansibingo 2019: Vähintään 5 eri väriä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Lue lisää

Hyvin sinä pärjäsit! (Näyttelijälegenda Anthony Hopkins muistelee)

On teatterielämäkertoja, kuten Seela Sellan lähes 700-sivuinen opus, jossa käydään läpi koko tähänastinen elämä ja paljon muidenkin elämää. Ja sitten on Sir Anthony Hopkinsin 350-sivuinen tarkasti harkittu muistelo, johon on valittu käänteentekevät ja muuten vaan tärkeät kohtaukset elämästä. Pidän kummastakin tyylistä. Rakastin lukea Sellan höpötyksiä ja yhtä lailla pidin tästä Hopkinsin mörököllimäisestä murahtelusta. Kumpikin teos kuvastaa loistavasti tekijöidensä persoonia (tai ainakin niitä persoonia, joita he esittelevät julkisuudessa). Mainittakoon vielä, että molemmat näyttelijäsuuruudet ovat samaa ikäluokkaa: Sella täyttää 90 kuluvuna vuoden uudenvuoden aatonaattona, Hopkins saavuttaa merkkipaalun ensi vuoden uuden vuoden aattona. Lähes 90 vuotta onkin saatu puserrettua yllättävän pieneen tilaan, mutta Hopkins on tarkasti valinnut mitä haluaa julkisesti muistella. Pääpaino on lapsuudessa ja Hopkins ihmetteleekin edelleen, että miten hänestä, eteläwalesiläisen leipurin po...

Lue lisää

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi. Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Lue lisää

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Lue lisää

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen Jenny Offillin kirjasta 'Weather' (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...