Täsmäpaketoitua haahuilua

Tästä Sisko Savonlahden esikoiskirjasta ei ole voinut välttyä kuulemasta. Ei vaikka asuu ulkomailla tai vaikka ei kuuluisi edes kirjan arvioituun kohderyhmään. Mutta niin se vain täälläkin oli kirjaston suomalaiskirjojen hyllylle pistetty erityisesti tyrkylle ja vaikka olin ajatellut, että tämä ei ole minun kirjani niin päätin sen kuitenkin lainata. Vaikka lomalukemisiksi koska olin juuri lähdössä parin päivän reissulle.

Ja minähän tykkäsin tästä ihan toden teolla! Rento ja välitön teksti houkuttaa mukaansa ja huumori on juuri sellaista lakonista à la Anna-Leena Härkönen, jota rakastan. Ja oli siellä viitteitä myös Lena Dunhamista ja Woody Allenistakin, joista myös pidän paljon.

Tämä kirja toi mieleeni sen elämänvaiheen kun kaikki elämässä oli vielä auki. Jokainen uusi miestuttavuus herätti ajatuksen olisiko tässä nyt SE. Ja työpaikkailmoituksia lukiessa jokainen avoin työpaikka antoi lupauksen siitä, että tämä voisi olla juuri sen loistavan uuden uran alku. Todellakin, minä tahansa kesänä kaikki voisi muuttua...

Kirjan hahmot ovat sympaattisen rehellisiä ja mutkattomia, viihdyin heidän seurassaan. Ei tämä nyt mitään maailmaa mullistavaa kirjallisuutta ole mutta muutaman tunnin ajan se antoi minulle rentoa ja hauskaa luettavaa ja osuvia kuvauksia tämän ajan arjestamme. No, ummistakaamme silmämme siltä, että tekstissä esiintyy hävyttömän paljon tuotesijoittelua...

Pariskunnat lampsivat S-marketin hyllyjen välissä harmaissa verryttelyhousuissaan ja näyttävät hyvin levänneiltä. He kyselevät toisiltaan, onko kotona maitoa, entä sipulia, ja miten on fetajuuston laita, montako kananmunaa menee makaronilaatikkoon, mitä salaattia tehdään ja ostetaanko suomalaisia vai espanjalaisia kirsikkatomaatteja. Minun ravintoympyräni koostuu tänään Dr. Oetkerin neljän juuston pizzasta, jonka päälle aion murustaa vielä erikseen aurajuustoa. (Miksi tyytyä neljän juuston pizzaan, jos voi saada viiden juuston pizzan?)

Jos olet vielä lomakirjaa vailla niin tässä hyvä sellainen!

**
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Gummerus 2018

Helmet-lukuhaaste 2019: 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjapalkinnon saajaksi
Kirjankansibingo 2019: Vähintään 5 eri väriä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...

Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa. Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen. Ja täytyy sanoa, että tu...

Lue lisää

Vihdoinkin Berliinissä!

Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu. Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin! Tässä muutama kohokohta: 1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole ed...

Lue lisää

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...

Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Sanonpa minäkin nyt sanaseni tästä Minna Rytisalon loistavasta esikoisteoksesta vaikka kaikki ylistyssanat lienee jo käytetty. En pitänyt mitään suurempaa kiirettä hankkiakseni kirjan käsiini sillä pelkäsin, että saattaisi käydä kuten esimerkiksi Elena Ferranten hehkutetun Napoli-sarjan kanssa. Sain suurella työllä ja tuskalla luettua ensimmäisen osan tuntematta sen kummempaa Ferrante-huumaa. "Lempi" odotti minua nyt kuitenkin kutsuvan näköisenä Suomi-Instituutin kirjaston hyllyllä joten päätin ottaa riskin. Oli oikeastaan hyvä, etten tiennyt kirjan tarinasta mitään ennen sen lukemista sillä sain näin nauttia täysillä kirjan hienosta rakenteesta. Tarina sisältää rikoksen, joka avautuu vähitellen lukijalle muun kerronnan lomassa. Mutta tämä on vain pieni osa juonta, vaikka tosin se ratkaiseva käänne. Kirjan teema on kaikessa yksinkertaisuudessaan "lempi", rakkaus ja miten se niin eri lailla tulee kunkin elämään. Rytisalo hahmottelee neljä nuorta, joiden rakkaust...