Sally Fieldin omaelämäkerta ilmestyi harmillisesti tänä samaisena syksynä kuin Michellen Obaman ylistetty kirja mutta Fieldiä on kuitenkin näkynyt kiitettävän paljon eri haastatteluohjelmissa. Itse sain kuulla kirjasta nähtyäni Christiane Amanpourin haastattelun ja pyysinkin kirjastoa saman tien hankkimaan kirjan. Tässä se nyt on ja sain lukea kirjan vieläpä aivan uutukaisena. (Saanko muuten taas kerran mainita kuinka paljon rakastan pohjoismaista kirjastosysteemiä?!)
Sally Field on minulle se hollywood-näyttelijä, joka vilahtaa aina siellä täällä persoonallisissa ja voimakkaissa naisrooleissa. Olen ihaillut hänen ammattitaitoaan mutta en ole tainnut koskaan katsoa mitään elokuvaa tai tv-sarjaa nimenomaan Fieldin takia. Tämä kirja muutti asenteeni, nyt haluan nähdä kaiken mitä Field on urallaan tehnyt!
Field kertoo kirjassaan perinteiseen tyyliin elämästään kronologisesti lapsuudesta lähtien. Fieldin äiti oli näyttelijä, joka ei kuitenkaan koskaan tehnyt sitä lopullista läpimurtoa Hollywoodissa. Sen sijaan hän tapasi avioeronsa jälkeen uranousussa olleen stuntmanin ja näyttelijän ja hetken aikaa uusperhe eli loisteliasta elämää.
Isäpuolen ura kuitenkin hiipui, perhe muutti yhä vaatimattomampiin taloihin ja Fieldin äiti alkoholisoitui. Lisäksi Field paljastaa tässä kirjassaan, että isäpuoli käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen. Tämän trauman Field painaa muistinsa perukoille, josta sen lopulta uskaltaa kaivaa esille ratkaisevalla hetkellä ja saa asian käsiteltyä äitinsä kanssa. Tarinalla on siis tällä kertaa onnellinen loppu.
Field oli aktiivinen koulun näytelmäkerhossa, jossa hän oppi jo varhain luomaan näyttelemisen avulla oman pakopaikkansa yksinäisestä ja karusta arjesta. Ensimmäisen roolityönsä Field teki tv-sarjassa "Gidget", jossa hän näytteli surffausta ja poikia rakastavaa teinityttöä. Sarja ei kuitenkaan menestynyt ensimmäistä kautta pidemmälle mutta Fieldille kehitettiin uusi rooli, josta tulikin lopulta riesa uraansa aloittavalle nuorelle näyttelijälle.
"The Flying Nun" -sarjassa Field näytteli - sanamukaisesti - lentävää nunnaa. Field sanoi aluksi tiukasti ei mielestään typerälle roolille mutta taipui lopulta painostukseen. Ratkaisevat sanat tulivat Hollywoodin koko paletin nähneeltä isäpuolelta, joka uhkasi että Field tuskin tulisi saamaan uusia tarjouksia. Fieldin suurin pelko oli jäädä työttömäksi ja rahattomaksi, joten hän päätti ottaa vastaan roolin.
Field näytteli kolme vuotta lentävää nunnaa mutta sai kantaa roolihahmonsa leimaa pitkään sen jälkeenkin. Hän haaveili vaativammista rooleista ja hakeutui legendaarisen Lee Strasbergin oppiin tämän näyttelijästudiolle. Elokuvarooleja tuli pikkuhiljaa mutta Field sai tehdä kaikkensa saadakseen ohjaajat vakuuttumaan kyvyistään. Välillä myös makuuhuoneen kautta.
Field omistaa suuren osan kirjastaan vanhemmilleen ja erityisesti äidilleen. Oman äidin huomion hakeminen on ollut suuri trauma Fieldin elämässä ja sitä suurempi pettymys hänelle itselleen oli huomata, ettei hän lopulta ollut itsekään kovin läsnäoleva vanhempi omille pojilleen. Field ei päästäkään itseään helpolla kirjassaan vaan on valmis käsittelemään myös epäonnistumisiaan.
Why is it easier for me to write about the times in my life that felt humiliating or shameful? Is it because those are the things that haunt me? Do I hold on to those dark times as a badge of honor, are they my identity? The moments of triumph stay with me but speak so softly that they're hard to hear - and even harder to talk about.
Fieldin kirja antaa mielenkiintoisen ajankuvauksen 50- ja 60-lukujen Yhdysvalloista ja samalla näyttelijän omasta kuoppaisesta urakehityksestä. Sitkeydellä ja periksiantamattomuudella Field on lopulta saavuttanut asemansa elokuvanäyttelijöiden huippukastissa.
Mutta kirja on kuitenkin ennen kaikkea henkilökohtainen kehityskertomus ja lopputulos kaikesta siitä työstä, jota Field on tehnyt itsetuntemuksensa hyväksi. Kirja onkin nautinnollista luettavaa sillä Field ei peittele eikä selittele. Hän tietää missä teki virheitä ja on ottanut niistä opikseen.
Kirjan lopun katarsis tytär-äiti-suhteessa on kuin onnellinen Hollywood-loppu koko tarinalle mutta tämäkin käänne tuntuu Fieldin kertomana aidolta ja otan vain kiitollisena vastaan seuraavan elämänohjeen:
What I do know is this: How you care for your child from the time they are born until they're eighteen is important, but who you are as a person and parent for as long as you live also counts, and counts one hell of a lot.
**
Sally Field: In Pieces
Grand Central Publishing 2018
Helmet-lukuhaaste: 11. Kirjassa käy hyvin
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!