Äidin kaipuu - Sally Field: In Pieces

Sally Fieldin omaelämäkerta ilmestyi harmillisesti tänä samaisena syksynä kuin Michellen Obaman ylistetty kirja mutta Fieldiä on kuitenkin näkynyt kiitettävän paljon eri haastatteluohjelmissa. Itse sain kuulla kirjasta nähtyäni Christiane Amanpourin haastattelun ja pyysinkin kirjastoa saman tien hankkimaan kirjan. Tässä se nyt on ja sain lukea kirjan vieläpä aivan uutukaisena. (Saanko muuten taas kerran mainita kuinka paljon rakastan pohjoismaista kirjastosysteemiä?!)

Sally Field on minulle se hollywood-näyttelijä, joka vilahtaa aina siellä täällä persoonallisissa ja voimakkaissa naisrooleissa. Olen ihaillut hänen ammattitaitoaan mutta en ole tainnut koskaan katsoa mitään elokuvaa tai tv-sarjaa nimenomaan Fieldin takia. Tämä kirja muutti asenteeni, nyt haluan nähdä kaiken mitä Field on urallaan tehnyt!

Field kertoo kirjassaan perinteiseen tyyliin elämästään kronologisesti lapsuudesta lähtien. Fieldin äiti oli näyttelijä, joka ei kuitenkaan koskaan tehnyt sitä lopullista läpimurtoa Hollywoodissa. Sen sijaan hän tapasi avioeronsa jälkeen uranousussa olleen stuntmanin ja näyttelijän ja hetken aikaa uusperhe eli loisteliasta elämää.

Isäpuolen ura kuitenkin hiipui, perhe muutti yhä vaatimattomampiin taloihin ja Fieldin äiti alkoholisoitui. Lisäksi Field paljastaa tässä kirjassaan, että isäpuoli käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen. Tämän trauman Field painaa muistinsa perukoille, josta sen lopulta uskaltaa kaivaa esille ratkaisevalla hetkellä ja saa asian käsiteltyä äitinsä kanssa. Tarinalla on siis tällä kertaa onnellinen loppu.

Field oli aktiivinen koulun näytelmäkerhossa, jossa hän oppi jo varhain luomaan näyttelemisen avulla oman pakopaikkansa yksinäisestä ja karusta arjesta. Ensimmäisen roolityönsä Field teki tv-sarjassa "Gidget", jossa hän näytteli surffausta ja poikia rakastavaa teinityttöä. Sarja ei kuitenkaan menestynyt ensimmäistä kautta pidemmälle mutta Fieldille kehitettiin uusi rooli, josta tulikin lopulta riesa uraansa aloittavalle nuorelle näyttelijälle.

"The Flying Nun" -sarjassa Field näytteli - sanamukaisesti - lentävää nunnaa. Field sanoi aluksi tiukasti ei mielestään typerälle roolille mutta taipui lopulta painostukseen. Ratkaisevat sanat tulivat Hollywoodin koko paletin nähneeltä isäpuolelta, joka uhkasi että Field tuskin tulisi saamaan uusia tarjouksia. Fieldin suurin pelko oli jäädä työttömäksi ja rahattomaksi, joten hän päätti ottaa vastaan roolin.

Field näytteli kolme vuotta lentävää nunnaa mutta sai kantaa roolihahmonsa leimaa pitkään sen jälkeenkin. Hän haaveili vaativammista rooleista ja hakeutui legendaarisen Lee Strasbergin oppiin tämän näyttelijästudiolle. Elokuvarooleja tuli pikkuhiljaa mutta Field sai tehdä kaikkensa saadakseen ohjaajat vakuuttumaan kyvyistään. Välillä myös makuuhuoneen kautta.

Field omistaa suuren osan kirjastaan vanhemmilleen ja erityisesti äidilleen. Oman äidin huomion hakeminen on ollut suuri trauma Fieldin elämässä ja sitä suurempi pettymys hänelle itselleen oli huomata, ettei hän lopulta ollut itsekään kovin läsnäoleva vanhempi omille pojilleen. Field ei päästäkään itseään helpolla kirjassaan vaan on valmis käsittelemään myös epäonnistumisiaan.

Why is it easier for me to write about the times in my life that felt humiliating or shameful? Is it because those are the things that haunt me? Do I hold on to those dark times as a badge of honor, are they my identity? The moments of triumph stay with me but speak so softly that they're hard to hear - and even harder to talk about.

Fieldin kirja antaa mielenkiintoisen ajankuvauksen 50- ja 60-lukujen Yhdysvalloista ja samalla näyttelijän omasta kuoppaisesta urakehityksestä. Sitkeydellä ja periksiantamattomuudella Field on lopulta saavuttanut asemansa elokuvanäyttelijöiden huippukastissa.

Mutta kirja on kuitenkin ennen kaikkea henkilökohtainen kehityskertomus ja lopputulos kaikesta siitä työstä, jota Field on tehnyt itsetuntemuksensa hyväksi. Kirja onkin nautinnollista luettavaa sillä Field ei peittele eikä selittele. Hän tietää missä teki virheitä ja on ottanut niistä opikseen.

Kirjan lopun katarsis tytär-äiti-suhteessa on kuin onnellinen Hollywood-loppu koko tarinalle mutta tämäkin käänne tuntuu Fieldin kertomana aidolta ja otan vain kiitollisena vastaan seuraavan elämänohjeen:

What I do know is this: How you care for your child from the time they are born until they're eighteen is important, but who you are as a person and parent for as long as you live also counts, and counts one hell of a lot.

**
Sally Field: In Pieces
Grand Central Publishing 2018

Helmet-lukuhaaste: 11. Kirjassa käy hyvin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Lue lisää

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Lue lisää

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Lue lisää

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta... Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Lue lisää

Henkiin herätetyt

Tämän tekstini otsikko voisi kuvailla minua tällä hetkellä. Olen nimittäin lomalla, jo kolmatta päivää, ja olo on kuin henkiin herätetyllä! Runon ja suven päivänä, joka sattui ensimmäiselle lomapäivälleni, löysin kirjahyllyni uumenista Aaro Hellaakosken runon Heinäkuu, joka saakin olla tämän heinäkuisen lomani motto. Sulkekoon luonto minut sylihinsä ja huumatkoon metsä pääni! Mutta varsinainen tarkoitukseni oli esitellä kaksi kirjaa, jotka molemmat osaltaan herättävät henkiin jo unohdettuja ihmiskohtaloita. Wivi Lönn ei tosin liene niinkään unohdettu, ovathan hänen piirtämänsä rakennukset kiinteä osa suomalaista arkkitehtuurin historiaa. Mutta ihmisenä Lönn on tuotu suomalaisten tietoisuuteen vasta aivan viime aikoina. Naisten kohtalona taitaa olla tasavuosien odottelu ennen kuin valokeila heilahtaa heihin päin. Wivi Lönnkin viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, itse ainakin tykkään kun on näitä esimerkiksi Canthin ja Joenpellon kalta...