Siirry pääsisältöön

Elämäni kirjojen kertomana


Main Kirjasähkökäyrän blogista löysin tämän hauskan haasteen - kuvaile tämänhetkinen elämäsi kirjojen kertomana! Olikin oitis kokeiltava löytyisikö omasta blogistani ja lukemieni kirjojen nimistä osuvat vastaukset tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni.

Minua on muuten alkanut viime vuosina kiinnostaa lukeminen ja kirjojen harrastaminen juurikin oman elämän peilaamisena. Terapeuttisesta lukemisesta on puhuttu paljon ja tieteellisestikin on todistettu lukemisen auttavan mm. stressin lieventämisessä. Lisäksi lukemisen avulla voi käsitellä omia pelkojaan ja huolenaiheitaan.

Luen neljäsluokkalaisen lapseni kanssa parhaillaan omaa lapsuuden suosikkiani, Anni Swanin Ollin oppivuosia. Kirjalle tulee tänä vuonna ikää tasan sata vuotta mutta edelleen se on täysin lukukelpoinen (vain parissa kohdassa on pitänyt tähän mennessä vähän sensuroida).

Nyt olemme siinä vaiheessa tarinaa, että lapsi kysyy jo etukäteen, että luetaanhan äiti tänäänkin siitä pojasta, joka on joutunut pois kotoa. Ja itse lukutilanteessa huomaan lapsen reagoivan juuri niihin epäoikeudenmukaisuuksiin ja vääryyksiin, joita Olli oppivuosiensa aikana kohtaa. Nyt jännitämme, että pääseekö Olli lopulta kotiin äidin ja isän luo. Lapsi käy kirjan avulla selvästikin läpi samoja pelkoja kuin minäkin lapsena.

Näin vanhempana olen tykästynyt erityisesti elämäkertoihin, joita luen peilaten niillä omaakin elämääni. Eeva Joenpelto, Aretha Franklin, Amy Winehouse, Michelle Obama... jokaisesta kirjasta löytyy aina jotakin, johon samastua tai joka antaa lohtua.  (Obaman kirjassa lohtua antoi tieto siitä, että myös Barackilla on ärsyttävä tapa jättää laukut keskelle eteisen lattiaa kotiin tultuaan. Sama vika myös omalla puolisollani!)

Mutta tässä nyt siis oma nopea - ja ehdottoman leikkimielinen -  katsaus elämääni näin vuonna 2019!

Lapsena olin: Kiltti tyttö

Nyt olen: Äiti

Haluaisin olla: Not That Kind of Girl

Ominaisuuteni, josta en luovu: Ennustaja

Taito, jota haluan kehittää: Keskusteluja ystävien kanssa

Kotini: Neljäntienristeys

Elämäni: Taisteluni

Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni: Toivotaan parasta

Asia, jota ilman en voisi elää: Uimataito

Asia, jota en haluaisi kokea: Tällä tavalla maailma loppuu

Työni: Unelmahommissa

Työpöydälläni: In Pieces

Yöpöydälläni: Hämärinkäinen

Antavat voimaa: Rakas perhe

Vievät voimia: Raivo

Haaveilen: Aavan meren tuolla puolen

Viestini ystävälle: Mutta minä rakastan sinua

Minua mietityttää usein: Om livets mening

Minua pelottaa joskus: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Tulevaisuudensuunnitelmani: Hiljaiseloa Meilahdessa

**

Kiitos, Mai, inspiroivasta haasteesta!

Kommentit

  1. Mai Laakso27/9/19 16:28

    Kiitos itsellesi, kun valitsit kiinnostavia kirjoja listallesi. Olen lukenut 8 listaltasi. Joitakin voisin lukea varsinkin Unelmahommissa ja Keskusteluja ystävien kanssa kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee27/9/19 21:56

      'Unelmahommissa'-kirjassa on hyviä vinkkejä kaikille blogin pitäjille, ihan tällaiselle kaltaiselleni "epäkaupallisellekin" tapaukselle :) /Mari

      Poista
  2. riitta k27/9/19 16:30

    Hyvät vastaukset löysit sinäkin tähän kivaan haasteeseen. Viikonloppuja.

    VastaaPoista
  3. Marjatta Mentula27/9/19 18:16

    Hauskoja! Muistan vastanneeni vähän erilaiseen kirjannimikyselyyn aiemmin. Tämäkin alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee27/9/19 21:51

      Näitä on kiva väsätä, voi katsella kirjahyllyä välillä vähän toisella silmällä :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...
10 kommenttia
Lue lisää

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...
19 kommenttia
Lue lisää

Lukupinon ilot ja pettymykset - ja miten ryhdytään vastuulliseksi kirjastonkäyttäjäksi

  Olen nyt vihdoin ja viimein älynnyt, että kirjastovaraukset voi paussata! Tunsin tosin suurta haikeutta kun ilmoitin kirjaston tietokannalle, että seuraavan kerran kirjoja voi toimittaa minulle vasta huhtikuun lopussa. Siihen mennessä olisi nimittäin tarkoitus saada yliopiston lopputyö kasaan.  Mutta iloitaan nyt vielä sitäkin suuremmalla syyllä tästä käsillä olevasta pinosta, jonka olen onnistunut taas itselleni kasaamaan. Olen näitä kirjoja varaillut blogista ja kirjainstasta löytämieni vinkkien perusteella, kiitos taas kaikille vinkkaajille!  Aloitetaan kirjapinon pettymyksestä. Lea Ypin omaelämäkerrallinen teos "Vapaa" lapsuudesta 80-luvun Albaniassa on yksi viime vuosien sykähdyttävimmistä lukukokemuksistani. Niinpä Ypin uusin kirja "Indignity" meni heittämällä lukulistalleni. Mutta... Kirja jatkaa Albanian historian kuvauksella, mikä on teoksen parasta antia. Olen edelleen erittäin utelias kuulemaan lisää Albaniasta! Samalla kun nolottaa tajuta kuinka vähä...
2 kommenttia
Lue lisää

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...
20 kommenttia
Lue lisää