Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Hannu Mäkelä: Kaksi prinsessaa (2004)

Hannu Mäkelä on Jaan Krossin ohella niitä kirjailijoita, joilta voisin lukea ihan mitä vain. Mäkelän kieli on pehmeää, runollista mutta samalla hyvin konkreettista ja välillä aina yllättävää. Kirjastosta löysin ilokseni Mäkelän satukirjan ja päätin, että nyt tutustutetaan myös tytär Mäkelän kirjalliseen maailmaan. Kirja lojui pinossa pitkään mutta aina kun ehdotin sitä 6veelle hän sanoi vain topakasti "ei". Kunnes sitten yhtenä iltana sain sen ujutettua mukaan ja aloin kylmästi vain lukea. Tytär oli heti mukana. Teksti on vanhaa tuttua Mäkelää, kaunista ja istuu hyvin suuhun ääneen luettaessa. Tarinassa tapahtuu sopivan paljon, vähän jänniäkin asioita, mutta Mäkelä luo tekstiin myös suvantopaikkoja jolloin voi hengähtää. Sanat innoittavat lapsen kyselemään ja ihmettelemään. Tytär on erityisen ihastunut Marika Maijalan kuvitukseen ja joka ilta hän ihmettelee sitä, miten noin kauniita kuvia onkin joku osannut piirtää. Tänään luemme sadun lopun ja saamme tietää pääsevä

Anja Snellman: Antautuminen (2015)

Aivan ensimmäiseksi rakkaudentunnustus nykyiselle kotikirjastolleni! Asun Tukholman eteläpuolella kunnassa, joka kuuluu suomen kielen hallintoalueeseen ja niinpä myös kunnan kirjasto on velvoitettu hankkimaan suomenkielistä kirjallisuutta. Käytännössä homma toimii näin: näen elokuussa kirjakaupassa Suomessa Anja Snellmannin uuden kirjan, en raaski ostaa kirjaa mutta laitan viestin kotikirjastoon, että tämän kirjan haluaisin. Muutaman viikon päästä saan viestin takaisin, että kirja on nyt hankittu ja odottaa minua lähimmässä kirjastossa. Kätevää!! Sitten itse kirjaan. Anja Snellman ei saa minulta rakkaudentunnustusta mutta jotain meidän välillämme on. Olen lukenut melkein koko hänen tuotantonsa, osan kirjoista kahteenkin kertaan. Anja on useimmiten vähän ärsyttävä kaikessa itsetietoisuudessaan mutta kuitenkin sieltä hänen kirjoistaan löydän lähes aina jotain johon samastua. Todennäköisesti olen itsekin aika ärsyttävä ja itsetietoinen... Tämä uusi kirja ei ollut poikkeus.