Kun Barack Obama valittiin presidentiksi 2008 olin innoissani. En niinkään ajatellut sitä, että hän oli ensimmäinen tummaihoinen virkaan valittu. Näin Barack ja Michelle Obamassa ennen kaikkea ikätoverini, suhteellisen vaatimattomista kotioloista maailmalle ponnistaneen ja koulutuksen voimaan uskovan "tavallisen" pariskunnan. Säästin Dagens Nyheterin numeron, jonka kannessa Obaman perhe vilkutti iloisina, muistona päivästä jolloin saimme kokea uuden poliittisen aikakauden synnyn.
Näin juhlallisesti todella ajattelin enkä voinut kuvitellakaan, että kahdeksan vuoden kuluttua olisimmekin sitten jo aivan toisenlaisen aikakauden alussa. Avasin myös tämän Michelle Obaman kirjan hyvin juhlallisella mielellä. Michelle on ollut esikuvani kaikki nämä vuodet ja muistan erityisesti hänen sanansa kun seuraavan presidentin ala-arvoinen käytös järkytti. "When they go low, we go high."
Olen jo kirjan ensi sivuilta otettu siitä miten sujuvasti Obama kirjoittaa. Elämäntarina ja lapsuudenvuodet tuntuvat tasapainoisilta, ongelmista huolimatta. Tarina tuntuu välillä vähän liiankin siloitetulta mutta toisaalta Obama kertoi tarinansa lukemattomia kertoja kampanjoidessaan miehensä kanssa ja ymmärrän, että hän on ehtinyt pureksia kaikki näkökulmat moneen kertaan.
Kertojana Obama on kuitenkin avoin ja kertoo muitta mutkitta isänsä sairaudesta, keskenmenoistaan ja avioliittoneuvojalla käynneistään. Mutta Obama liittää aina oman tarinansa osaksi suurempaa yhteiskunnallista tarinaa ja niinpä kirja on myös hyvin poliittinen. Tämä tulee erityisesti esille kun Obama puhuu elämänmatkastaan naisena ja nimenomaan mustana, työssäkäyvänä naisena.
In general, I felt as if I couldn't win, that no amount of faith or hard work would push me past my detractors and their attempts to invalidate me. I was female, black, and strong, which to certain people, maintaining a certain mind-set, translated only to "angry". It was another damaging cliché, one that's been forever used to sweep minority women to the perimeter of every room.
Hauskin osuus on tietysti se, jossa Obama kertoo perheensä elämästä Valkoisessa talossa. Enpä ollut tullut ajatelleksi sitäkään, että vaikka talon vuokra kuuluu työsuhde-etuihin niin perheen omat kulut tulee maksaa presidentin omasta kukkarosta, vessapaperia myöten. Michelle oppiikin pian kantapään kautta, että jos Barack kehuu päivällisellä jotain herkkua niin keittiö tekee sitä mielellään uudestaan, kustannuksista huolimatta, mikä näkyy kuukauden lopussa perheelle koituvasta laskusta.
Surkuhupaisa tarina on myös se, kuinka Barack vie Michellensä ulos syömään ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Michelle tuntee huonoa omaatuntoa kun yhden deitti-illan takia poliisi sulkee useita katuja heidän reittinsä varrelta, ravintolassa muut asiakkaat taputtavat heidät nähdessään ja myöhemmin teatterissa kaikki joutuvat jonottamaan metallinpaljastimien läpi mennessään. Kaiken huipuksi vastapuolueen edustajat nostavat metakan ja elämöivät siitä kuinka suuret kustannukset yhteiskunnalle tästä illasta koitui.
Suuri muutos perheelle on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa moneen vuoteen he tapaavat Barackin päivittäin kun hän tulee illalla säännöllisesti klo 18.30 perheen yhteiselle päivälliselle. Barackin senaatinedustajavuosina perhe asui työviikot erillään eri kaupungeissa mutta nyt, kuten Michelle asian ilmaisee, he saavat asua "kaupan yläkerrassa". Perhe yrittää elää niin normaalia perhe-elämää kuin mahdollista, perässä kulkevista Secret Service -työntekijöistä huolimatta.
Hienoisesta ulkokultaisuudestaan huolimatta tämä kirja oli todella liikuttava ja vaikuttava lukukokemus. Olen entistä suurempi Michellen ihailija ja todella otettu siitä, miten vilpitön ja aito hän tuntuu olevan. Sain myös hieman yllättäen vertaistukea oman avioliittoni haasteisiin. Itseni lailla myös Michelle valittaa miehensä tapaa olla aina myöhässä ja jättää laukkunsa keskelle eteistä. I feel you, girl!
Matka jatkuu ja kuten Michelle Obama kirjassaan niin selvästi osoittaa, se matka joka loppupeleissä vaikuttaa eniten on matka parempaan itsetuntemukseen.
For me, becoming isn't about arriving somewhere or achieving a certain aim. I see it instead as forward motion, a means of evolving, a way to reach continuously toward a better self. The journey doesn't end.
**
Michelle Obama: Becoming
(Minun tarinani)
Crown 2018
Helmet-lukuhaaste: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Olen lukenut Barack Obaman Unelmia isältäni, jossa selviää, mistä Barack ponnisti. Arvostan häntä ja Michelleä, ja joskus luen vielä tämänkin. Obama tavallaan ja tahtomattaan raivasi tietä Trumpille. USA:n järjestelmä on onnistunut pitämään suurimmat ylilyönnit aisoissa, mutta mahdollista on Trumpin toinen kausi. Ongelma oli myös se, että Clintonin perheen kolmatta kautta ei haluttu.
VastaaPoistaTuota Barack Obaman kirjaa en olekaan vielä lukenut. Michelle kertoo kirjan kirjoitusvaiheesta, Barack yliarvioi ajankäyttönsä eikä saanut kirjaa valmiiksi määräpäivään mennessä. Ensimmäinen kustantaja vetäytyi mutta kirja ilmestyi myöhemmin toisen kustantajan kanssa. /Mari
PoistaKiva, kun sinäkin tykkäsit tästä kirjasta. Minullekin tämä oli erittäin hyvä lukukokemus. Kirjassa on niin paljon hyvää, yhteiskunnallista ja henkilökohtaista. Kaikki vielä niin hyvin kirjoitettuna. Mukavaa alkavaa toukokuuta sinulle!
VastaaPoistaOlen oikea Michelle-fani, joten tämä kirja oli oikea nautinto lukea! Kiitos, hyvää toukokuun alkua myös sinulle, Anneli! /Mari
Poista