Siirry pääsisältöön

Lomaseuralaiseni Eeva Lennon


Yksi tämän kesän mieleenpainuvimpia lukuelämyksiä oli Suomesta kirja-alesta löytämäni Eeva Lennonin muistelmateos "Eeva Lennon, Lontoo". Vietin Lennonin parissa muutaman kesäisen aamiaishetken ja itse asiassa kirja olisi saanut olla kaksinverroin paksumpi, yhteisiä aamujamme oli aivan liian vähän!

Eeva Lennon on totisesti elänyt jännittävän ja mielenkiintoisen elämän! No ihan nyt vain esimerkiksi sellainen pieni detalji, että hän muina naisina istuu samassa kahvilassa Jean-Paul Sartren kanssa! Tai että hän voi heittää Kekkosesta anekdootin, joka paljastaa miehen armottomasti sovinistiseksi. Aloin kirjaa lukiessani kaivaa kuumeisesti omien muistojeni laarin pohjalta jotain herkullista jälkipolville kerrottavaa mutta joudun tuottamaan pettymyksen. Sekä itselleni että sille jälkipolvelle...

Lennon kertoo ihailtavan yksityiskohtaisesti lapsuudestaan ja kouluajastaan Helsingissä sekä tietysti kaikista ottamuksistaan toimittajansa uran aikana. Lennonin muisteluista avautuu kuitenkin eteen maailma, joka (Luojan kiitos!!) on jo kadonnut. Lukijana minulta pääsee syvä helpotuksen huokaus, että olen itse saanut elää naisena tässä myöhemmässä ajassa. Kiitos Eeva ja kumppanit, että menitte edeltämme ja raivasitte tietä!

Tällä kirjalla tekisikin mieli pamauttaa päähän pariakin poliitikkoa, jotka vaativat "Suomea takaisin". Ai sitäkö, jossa koulunkäyntimahdollisuuden takasi vain perheen varallisuus tai stipendi? Tai jossa abortin sai kahden lääkärin lausunnon jälkeen mutta vain kalliilla hinnalla? Tai sen Suomen, josta nuorten oli vaikea päästä ulkomaille töihin muuten kuin maataloustöihin tai au pairiksi?

Tai saati sitten jos tapasit ulkomaalaisen, jonka kanssa halusit mennä naimisiin. Lennon kertoo jopa tavanneensa suomalaisen virkamiehen, joka tunnusti tietoisesti hankaloittaneensa suomalaisten avioliittoihin vaadittavaa paperisotaa "kun meikäläiset naiset niin harkitsemattomasti solmivat avioliittoja ulkomaalaisten kanssa".

Lennon tekee hienon katsauksen perheensä sadan vuoden mittaiseen historiaan ja esille nousee osin nostalginenkin Suomi-kuva mutta tämän kirjan myötä kristallisoituvat ennen kaikkea ne arvot, jotka meitä suomalaisiakin vievät eurooppalaisina eteenpäin: tasa-arvo, koulutus ja kansainvälisyys.

Kiitos mielenkiintoisesta lomaseurasta, Eeva Lennon!

**
Eeva Lennon: Eeva Lennon, Lontoo
Karisto 2018

Helmet-lukuhaaste 2019: 12. Kirja liityy Isoon-Britanniaan

Kommentit

  1. Varsinkin toimittajien kannattaa kirjoittaa muistelmansa. He ovat usein eläneet mielenkiintoisia vaiheita, päässeet työssään näkemään enemmän kuin moni ja lisäksi he osaavat kirjoittaa. Minustakin tämä oli tosi kiinnostava kirja. Eva Lennonin muistan hyvin myös osana arki-iltojen uutislähetyksiä menneinä vuosikymmeninä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lennon oli lisäksi asettanut riman todella korkealle ja hienosti sen ylittikin, mielestäni kirjan rakenne toimi hyvin ja oli mielenkiintoista saada taustatietoa maailmantapahtumista Lennonin henkilökohtaisen historian rinnalle. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

  Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin. Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat: TAKINKÄÄNTÖ Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään... Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) NOSTALGIATRIPPI Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha! Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) KAUNEIN KANSI Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee)...

Tornionlaaksosta kajahtaa!

"Kronikka köyhästä suomalaisperheestä" (Expressen), "Nina Wähä kirjoittaa hauskasti helvetillisestä pimeydestä" (Dagens Nyheter), "Perheromaani joka muuttuu dekkariksi..." (Aftonbladet). Koko vuoden olen lukenut näitä ylistäviä lausuntoja alkuvuodesta ilmestyneestä Nina Wähän romaanista "Testamente" mutta olen tuntenut vastahakoisuutta tarttua kirjaan. Taasko yksi kuvaus suomalaisesta kurjuudesta, alkoholismista, väkivallasta? Miksi ruotsalaiset rakastavat näitä kuvauksia köyhistä suomalaisperheistä? Susanna Alakosken Sikalat, Eija Hetekivi Olssonin Ingenbarnsland... Mutta lokakuussa julkistettu August-palkintoehdokkuus mursi vastarintani. Pakkohan tämä on nyt lukea! Tosin kirja ei ole dekkari eikä edes kovin hauska, paitsi jos pitää pitää anttituurimaisesta huumorista. Mutta hurja tarina, sitä tämä on! Jo alkusivuilla huomaan olevani keskellä tornionlaaksolaista ihmissuhdehässäkkää. Kirjailija on ystävällisesti listannut tarinan henki...