Siirry pääsisältöön

Lomaseuralaiseni Eeva Lennon


Yksi tämän kesän mieleenpainuvimpia lukuelämyksiä oli Suomesta kirja-alesta löytämäni Eeva Lennonin muistelmateos "Eeva Lennon, Lontoo". Vietin Lennonin parissa muutaman kesäisen aamiaishetken ja itse asiassa kirja olisi saanut olla kaksinverroin paksumpi, yhteisiä aamujamme oli aivan liian vähän!

Eeva Lennon on totisesti elänyt jännittävän ja mielenkiintoisen elämän! No ihan nyt vain esimerkiksi sellainen pieni detalji, että hän muina naisina istuu samassa kahvilassa Jean-Paul Sartren kanssa! Tai että hän voi heittää Kekkosesta anekdootin, joka paljastaa miehen armottomasti sovinistiseksi. Aloin kirjaa lukiessani kaivaa kuumeisesti omien muistojeni laarin pohjalta jotain herkullista jälkipolville kerrottavaa mutta joudun tuottamaan pettymyksen. Sekä itselleni että sille jälkipolvelle...

Lennon kertoo ihailtavan yksityiskohtaisesti lapsuudestaan ja kouluajastaan Helsingissä sekä tietysti kaikista ottamuksistaan toimittajansa uran aikana. Lennonin muisteluista avautuu kuitenkin eteen maailma, joka (Luojan kiitos!!) on jo kadonnut. Lukijana minulta pääsee syvä helpotuksen huokaus, että olen itse saanut elää naisena tässä myöhemmässä ajassa. Kiitos Eeva ja kumppanit, että menitte edeltämme ja raivasitte tietä!

Tällä kirjalla tekisikin mieli pamauttaa päähän pariakin poliitikkoa, jotka vaativat "Suomea takaisin". Ai sitäkö, jossa koulunkäyntimahdollisuuden takasi vain perheen varallisuus tai stipendi? Tai jossa abortin sai kahden lääkärin lausunnon jälkeen mutta vain kalliilla hinnalla? Tai sen Suomen, josta nuorten oli vaikea päästä ulkomaille töihin muuten kuin maataloustöihin tai au pairiksi?

Tai saati sitten jos tapasit ulkomaalaisen, jonka kanssa halusit mennä naimisiin. Lennon kertoo jopa tavanneensa suomalaisen virkamiehen, joka tunnusti tietoisesti hankaloittaneensa suomalaisten avioliittoihin vaadittavaa paperisotaa "kun meikäläiset naiset niin harkitsemattomasti solmivat avioliittoja ulkomaalaisten kanssa".

Lennon tekee hienon katsauksen perheensä sadan vuoden mittaiseen historiaan ja esille nousee osin nostalginenkin Suomi-kuva mutta tämän kirjan myötä kristallisoituvat ennen kaikkea ne arvot, jotka meitä suomalaisiakin vievät eurooppalaisina eteenpäin: tasa-arvo, koulutus ja kansainvälisyys.

Kiitos mielenkiintoisesta lomaseurasta, Eeva Lennon!

**
Eeva Lennon: Eeva Lennon, Lontoo
Karisto 2018

Helmet-lukuhaaste 2019: 12. Kirja liityy Isoon-Britanniaan

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Leena Laurila 16/9/19 18:57

    Varsinkin toimittajien kannattaa kirjoittaa muistelmansa. He ovat usein eläneet mielenkiintoisia vaiheita, päässeet työssään näkemään enemmän kuin moni ja lisäksi he osaavat kirjoittaa. Minustakin tämä oli tosi kiinnostava kirja. Eva Lennonin muistan hyvin myös osana arki-iltojen uutislähetyksiä menneinä vuosikymmeninä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Karlsson17/9/19 09:16

      Lennon oli lisäksi asettanut riman todella korkealle ja hienosti sen ylittikin, mielestäni kirjan rakenne toimi hyvin ja oli mielenkiintoista saada taustatietoa maailmantapahtumista Lennonin henkilökohtaisen historian rinnalle. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...
15 kommenttia
Lue lisää

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...
10 kommenttia
Lue lisää

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilais...
16 kommenttia
Lue lisää

Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

  Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin! Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat: Sydäntä sykähdyttävä kirja : Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. ...
13 kommenttia
Lue lisää

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...
17 kommenttia
Lue lisää