Siirry pääsisältöön

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)


Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta.

David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'.

David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka kertoi niistä avoimesti myös Ritzille.

She always wants the world to think that not only is everything hunky-dory but everything is absolutely totally glorious. She couldn't be richer, she couldn't be happier, she couldn't be living a more satisfying life. (---) At the same time , she's trying to sell herself that reality. But, believe me, honey, her reality ain't real. (Franklinin pitkäaikainen agentti Ruth Bowen)

Franklin kasvoi Detroitissa baptistipapin perheessä. Isä C. L. Franklin oli maankuulu saarnaaja, jota tultiin kuuntelemaan sankoin joukoin. Aretha ja perheen muut lapset seurasivat mukana ja varsinkin Arethasta tuli jo hyvin nuorena saarnatilaisuuksien vetonumero. Gospel oli Arethan ensimmäinen musiikillinen rakkaus, joka kulki mukana koko pitkän uran ajan.

Saarnaajaisän yksityiselämä oli ajoittain varsin villiä mutta kaikki neljä lasta muistelivat isäänsä loppuun asti lämmöllä. Ritzin kirjassa tulee useasti esiin se kuinka isä palvoi lapsiaan ja kannusti heitä etenemään elämässä. Mutta Aretha oli isän lemmikki. Isä ymmärsi tyttärensä olevan todellinen luonnonlahjakkuus ja tiesi tämän menevän vielä pitkälle. Franklin aloittikin keikkailun heti kun kynnelle kykeni. Vauhtia eivät pahemmin hidastaneet edes teiniraskaudet. Ensimmäisen lapsensa Franklin sai vain 12-vuotiaana!

Franklinin ura oli pitkä ja koukeroinen. Siihen ehti sisältyä sekä huippukohtia että suvantoja. Kaikki Fritzin haastattelemat kollegat olivat samaa mieltä: "Ree" oli käsittämättömän lahjakkuus, joka sai yleisön itkemään vaikka olisi sitten laulanut puhelinluettelon keltaisia sivuja. Mutta ongelmana oli Arethan varsin oikukas ja voimakastahtoinen luonne. Kun hän sai jotain päähänsä, sitä ei käännetty.

Franklinin pakkomielle oli löytää aina uusia hittejä. Monen kollegan mielestä hittimetsästys meni usein metsään pelkästään Franklinin jääräpäisyyden vuoksi. Jos joku kollega oli tehnyt hitin, Franklin oli varma että hän voisi coverillaan tehdä siitä vielä suuremman hitin. Näin kävi kuitenkin harvoin.

Arethalle ei sanottu vastaan, sen saivat kokea niin sisarukset kuin kollegat. Tosin kaikki tiesivät, että jossain vaiheessa puheyhteydet palautuisivat eikä kiistoja otettu vakavasti. Monet nuoremmat muusikot ja tuottajat tosin saivat aina järkytyksekseen huomata, että työskentely Franklinin kanssa ei ollut helppoa. Franklin tiesi tarkalleen mitä halusi ja kuinka äänen pitäisi kulkea. Hän oli oman äänensä ainoa tuottaja, muita hän ei kuunnellut.

When it came to producing Aretha's vocals it was the same as Ray Charles. I didn't say a word. She didn't need my critique. She didn't need anyone's critique. Her taste in vocal riffs and licks was absolutely flawless. She was only twenty-four and yet had the poise, authority, and confidence of someone who had been singing for sixty years. Her voice was young and vital, but it also came from a place of ancient secret wisdom. (Jerry Wexler, Atlantic Recordsin tuottaja)

Ja sitten ne miesasiat... niihinkin Fritz uhraa kirjassaan monen monituista sivua sillä miehet olivat Franklinin elämän suola. Franklin oli naimisissa kahdesti ja lapsia syntyi neljä, jokaisella heistä oli kuitenkin eri isä. Suuria rakkauksia oli moniakin mutta se suurin rakkaus jäi ehkä kuitenkin kokematta. Loppuvaiheessa Franklin jopa keksi kuvitteellisia miesystäviä, joista hän kertoi luottotoimittajilleen.

Aretha Franklin oli musiikillinen luonnonvoima, jota suurempaa tuskin on nähty. Ritzin kirjan sisältämät anekdootit ja tarinat ovat tietysti mielenkiintoisia ja selittävätkin jonkin verran myös Franklinin musiikillista uraa. Mutta jos haluatte oikeasti tutustua Frankliniin riittää kun kuuntelee hänen musiikkiaan. Sieltä löytynee se todellinen ja aito Aretha.

She transformed her extreme pain to extreme beauty. That's my sister's gift. She had it as a child and has never lost it, not for a second. (Franklinin sisko Erma Franklin)

**
David Ritz: Respect. The Life of Aretha Franklin
Little, Brown and Company 2014

Helmet-lukuhaaste: 20. Taiteilijaelämäkerta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Henkiin herätetyt

  Tämän tekstini otsikko voisi kuvailla minua tällä hetkellä. Olen nimittäin lomalla, jo kolmatta päivää, ja olo on kuin henkiin herätetyllä! Runon ja suven päivänä, joka sattui ensimmäiselle lomapäivälleni, löysin kirjahyllyni uumenista Aaro Hellaakosken runon Heinäkuu, joka saakin olla tämän heinäkuisen lomani motto. Sulkekoon luonto minut sylihinsä ja huumatkoon metsä pääni! Mutta varsinainen tarkoitukseni oli esitellä kaksi kirjaa, jotka molemmat osaltaan herättävät henkiin jo unohdettuja ihmiskohtaloita. Wivi Lönn ei tosin liene niinkään unohdettu, ovathan hänen piirtämänsä rakennukset kiinteä osa suomalaista arkkitehtuurin historiaa. Mutta ihmisenä Lönn on tuotu suomalaisten tietoisuuteen vasta aivan viime aikoina. Naisten kohtalona taitaa olla tasavuosien odottelu ennen kuin valokeila heilahtaa heihin päin. Wivi Lönnkin viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, itse ainakin tykkään kun on näitä esimerkiksi Canthin ja Joenpellon kalta...