Gillian Flynn: Kiltti tyttö (2012)

Tänä vuonna taisi käydä niin, että sekä lomasäiden että lomakirjojen osalta huippukunto osui jo kuukausi ennen varsinaista lomaa. Lomaanhan kuuluu aina se kevyehkö jännäri, jota voi lueskella muun lomapuuhastelun ohessa ja tämä Gillian Flynnin Kiltti tyttö (Gone Girl) täyttää ne vaatimukset mennen tullen. Luin kirjan englanniksi mikä osoittautui hyväksi sattumaksi, muista kirjablogeista kun nimittäin huomasin monen moittineen suomennoksen heikkoa tasoa. Englanniksi tarina eteni sujuvasti ja dialogi oli näpsäkkää sanailua, joka viihdytti. Varasinkin seuraavan Flynnin kirjan myös englanninkielisenä.

Siltä varalta, että sattuisi olemaan muitakin kuin minä, jotka emme olleet edes kuulleet tästä muutaman vuoden takaisesta menestyskirjasta, niin en tässä sen kummemmin lähde tarinaa availemaan. Kirja toimii paremmin jos ei tiedä etukäteen mitään tarinan asetelmista. Sen verran kuitenkin paljastan, että kirjan pääpari on Nick ja Amy, New Yorkista Nickin kotiseudulle Missouriin muuttanut aviopari joka tarinan alkaessa valmistautuu viettämään viidettä hääpäiväänsä. Samana päivänä Amy kuitenkin katoaa...

Isn't that what every marriage is, anyway? Just a lengthy game of he-said, she-said?

Flynn kertoo erään avioliiton tarinan mutta vetää juonen käänteet sen verran kaakkoon, että juuri tämän avioparin liittoon on ehkä vaikea samastua. Sen sijaan tarinassa on paljon viitteitä nykymaailman menoon, piikikkäitäkin sellaisia. Flynn ei säästele mediaa, kirjassa on herkullisen karmivia näytteitä miten media järjestää oman "oikeudenkäyntinsä" ja ihmiset jakaantuvat eri leireihin, puolesta ja vastaan.

Myös vuoden 2008 jälkeinen lama on tärkeä osa juonta, sekä Nick että Amy jäävät nimittäin työttömiksi omista hyvinpalkatuista mediamaailman töistään. Nick ostaa kaksoissisarensa kanssa baarin ja haaveilee kirjailijan työstä, katkeruus vaivaa kuitenkin miehen mieltä:

I had a job for eleven years and then I didn't, it was that fast. All around the country, magazines began shuttering, succumbing to a sudden infection brought on by the busted economy. Writers (my kind of writers: aspiring novelists, ruminative thinkers, people whose brains don't work quick enough to blog or link or tweet, basically old, stubborn blowhards) were through.

Kirja jakantuu kolmeen osaan, jotka kukin tarjoavat yllättävän käänteen juonen kulkuun. Kirjassa on n. 460 sivua, joten paljon ehtii virrata vettä Missisippi-joessa ennen kuin koko kuvio selviää. Sivuihin mahtuu myös tyhjäkäyntiä ja muutama turhan tuntuinen sivuhenkilökin mutta kokonaisuutena kirja toimii hyvin ja koukuttaa tiukasti.

Koska kirjan loppu jäi hiukan avonaiseksi, lainasin kirjastosta samaan syssyyn kirjan elokuvaversion. Laskin sen varaan, että Hollywoodissa kirjan loppu olisi varmasti väännetty rautalangasta selväksi jokaiselle. Mutta ei, loppu jäi myös filmiversiossa hämmentävästi levälleen. Eikä filmi muutenkaan tuonut mitään lisäarvoa tarinalle muutamaa herkullista näyttelijäsuoritusta lukuun ottamatta. Joten jos pitää valita, lukekaa mieluummin kirja!

**
Gillian Flynn: Gone Girl (2012)
(Kiltti tyttö)

Helmet-lukuhaaste: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä (suomenkielisessä käännöksessä)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen Jenny Offillin kirjasta 'Weather' (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa. Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen. Ja täytyy sanoa, että tu...

Lue lisää

Vielä muutama kirjalupaus!

Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne. 20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen s...

Lue lisää

Kun uusi kieli aukenee, avautuu myös uusi kirjamaailma

Olen juuri lukenut ensimmäisen saksankielisen romaanini! Viimeiset kahdeksan kuukautta olen treenannut lukiosaksaani ihan tosissani kun olen opiskellut saksaa internetin välityksellä koronakeväästä lähtien. Ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että koodi aukeaa! Sanat alkavat sisältää merkityksiä ja verbit löytävät oikean paikkansa. Tämän merkkipaalun myötä kirjavalikoimani laajenee neljään kieleen - suomen, ruotsin ja englannin lisäksi. Mutta mistä löytää mielenkiintoista saksankielistä luettavaa? Kirjaston valikoimat ovat pienet, joten joudun (itselleni asettamastani kirjaostokiellosta huolimatta) tilaamaan kirjoja nettikirjakaupoista. Olen kysellyt kirjavinkkejä molemmilta saksankielenopettajiltani, mutta toinen heistä vannoo Patricia Highsmithin nimeen ja toinen ei opiskeluiltaan juuri ehdi lukea, joten sieltä ei ole apua luvassa. Sosiaalisesta mediasta löysin sattumalta saksalaisen kirjapiirin, ’Der Leseclub’, jossa luetaan ajankohtaista kirjallisuutta, myös käännöskirjallis...

Lue lisää

Kesälukumaraton 1.8.2020

Tänään 1.8. pidetään kirjabloggaajien perinteinen kesälukumaraton, jossa on ideana lukea kirjoja niin paljon kuin sielu sietää 24 tunnin ajan. Luku-urakasta voi kertoa blogissa tai muissa sosiaalisen median kanavissa. Tai sitten vain lukea porskuttaa omaksi ilokseen! Lukumaratonia emännöi tällä kertaa Oksan hyllyltä -blogi. Aloitin oman maratonini eilen illalla ja tunnelmoin Henrik Ibsenin parissa. Kyllä, tunnelmoin! Löysin nimittäin nyt juuri käydyn klassikkohaasteen myötä Ibsenin näytelmät - siinä kalpenee Kauniit ja Rohkeatkin! Ibsenin draamasta löytyy petosta, salaisia suhteita, ilkeitä äitipuolia... ja ruotsia taitaville on nyt tarjolla aivan tuore ruotsalaiskirjailija Klas Östergrenin käännös, jota on todella ilo lukea. Luin klassikkohaasteeseen klassikkojen klassikon eli Nukkekodin ja nyt maratonilla jatkan Merenneito-näytelmällä. Sieltä löytyy suomalaissyntyinenkin henkilöhahmo, joka on tietysti näytelmän pahishahmo... Ibsenin Merenneito on saatu päätökseen, suomala...