Tänä vuonna taisi käydä niin, että sekä lomasäiden että lomakirjojen osalta huippukunto osui jo kuukausi ennen varsinaista lomaa. Lomaanhan kuuluu aina se kevyehkö jännäri, jota voi lueskella muun lomapuuhastelun ohessa ja tämä Gillian Flynnin Kiltti tyttö (Gone Girl) täyttää ne vaatimukset mennen tullen. Luin kirjan englanniksi mikä osoittautui hyväksi sattumaksi, muista kirjablogeista kun nimittäin huomasin monen moittineen suomennoksen heikkoa tasoa. Englanniksi tarina eteni sujuvasti ja dialogi oli näpsäkkää sanailua, joka viihdytti. Varasinkin seuraavan Flynnin kirjan myös englanninkielisenä.
Siltä varalta, että sattuisi olemaan muitakin kuin minä, jotka emme olleet edes kuulleet tästä muutaman vuoden takaisesta menestyskirjasta, niin en tässä sen kummemmin lähde tarinaa availemaan. Kirja toimii paremmin jos ei tiedä etukäteen mitään tarinan asetelmista. Sen verran kuitenkin paljastan, että kirjan pääpari on Nick ja Amy, New Yorkista Nickin kotiseudulle Missouriin muuttanut aviopari joka tarinan alkaessa valmistautuu viettämään viidettä hääpäiväänsä. Samana päivänä Amy kuitenkin katoaa...
Isn't that what every marriage is, anyway? Just a lengthy game of he-said, she-said?
Flynn kertoo erään avioliiton tarinan mutta vetää juonen käänteet sen verran kaakkoon, että juuri tämän avioparin liittoon on ehkä vaikea samastua. Sen sijaan tarinassa on paljon viitteitä nykymaailman menoon, piikikkäitäkin sellaisia. Flynn ei säästele mediaa, kirjassa on herkullisen karmivia näytteitä miten media järjestää oman "oikeudenkäyntinsä" ja ihmiset jakaantuvat eri leireihin, puolesta ja vastaan.
Myös vuoden 2008 jälkeinen lama on tärkeä osa juonta, sekä Nick että Amy jäävät nimittäin työttömiksi omista hyvinpalkatuista mediamaailman töistään. Nick ostaa kaksoissisarensa kanssa baarin ja haaveilee kirjailijan työstä, katkeruus vaivaa kuitenkin miehen mieltä:
I had a job for eleven years and then I didn't, it was that fast. All around the country, magazines began shuttering, succumbing to a sudden infection brought on by the busted economy. Writers (my kind of writers: aspiring novelists, ruminative thinkers, people whose brains don't work quick enough to blog or link or tweet, basically old, stubborn blowhards) were through.
Kirja jakantuu kolmeen osaan, jotka kukin tarjoavat yllättävän käänteen juonen kulkuun. Kirjassa on n. 460 sivua, joten paljon ehtii virrata vettä Missisippi-joessa ennen kuin koko kuvio selviää. Sivuihin mahtuu myös tyhjäkäyntiä ja muutama turhan tuntuinen sivuhenkilökin mutta kokonaisuutena kirja toimii hyvin ja koukuttaa tiukasti.
Koska kirjan loppu jäi hiukan avonaiseksi, lainasin kirjastosta samaan syssyyn kirjan elokuvaversion. Laskin sen varaan, että Hollywoodissa kirjan loppu olisi varmasti väännetty rautalangasta selväksi jokaiselle. Mutta ei, loppu jäi myös filmiversiossa hämmentävästi levälleen. Eikä filmi muutenkaan tuonut mitään lisäarvoa tarinalle muutamaa herkullista näyttelijäsuoritusta lukuun ottamatta. Joten jos pitää valita, lukekaa mieluummin kirja!
**
Gillian Flynn: Gone Girl (2012)
(Kiltti tyttö)
Helmet-lukuhaaste: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä (suomenkielisessä käännöksessä)
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!