Siirry pääsisältöön

Gillian Flynn: Kiltti tyttö (2012)



Tänä vuonna taisi käydä niin, että sekä lomasäiden että lomakirjojen osalta huippukunto osui jo kuukausi ennen varsinaista lomaa. Lomaanhan kuuluu aina se kevyehkö jännäri, jota voi lueskella muun lomapuuhastelun ohessa ja tämä Gillian Flynnin Kiltti tyttö (Gone Girl) täyttää ne vaatimukset mennen tullen. Luin kirjan englanniksi mikä osoittautui hyväksi sattumaksi, muista kirjablogeista kun nimittäin huomasin monen moittineen suomennoksen heikkoa tasoa. Englanniksi tarina eteni sujuvasti ja dialogi oli näpsäkkää sanailua, joka viihdytti. Varasinkin seuraavan Flynnin kirjan myös englanninkielisenä.

Siltä varalta, että sattuisi olemaan muitakin kuin minä, jotka emme olleet edes kuulleet tästä muutaman vuoden takaisesta menestyskirjasta, niin en tässä sen kummemmin lähde tarinaa availemaan. Kirja toimii paremmin jos ei tiedä etukäteen mitään tarinan asetelmista. Sen verran kuitenkin paljastan, että kirjan pääpari on Nick ja Amy, New Yorkista Nickin kotiseudulle Missouriin muuttanut aviopari joka tarinan alkaessa valmistautuu viettämään viidettä hääpäiväänsä. Samana päivänä Amy kuitenkin  katoaa...

Isn't that what every marriage is, anyway? Just a lengthy game of he-said, she-said?

Flynn kertoo erään avioliiton tarinan mutta vetää juonen käänteet sen verran kaakkoon, että juuri tämän avioparin liittoon on ehkä vaikea samastua. Sen sijaan tarinassa on paljon viitteitä nykymaailman menoon, piikikkäitäkin sellaisia. Flynn ei säästele mediaa, kirjassa on herkullisen karmivia näytteitä miten media järjestää oman "oikeudenkäyntinsä" ja ihmiset jakaantuvat eri leireihin, puolesta ja vastaan.

Myös vuoden 2008 jälkeinen lama on tärkeä osa juonta, sekä Nick että Amy jäävät nimittäin työttömiksi omista hyvinpalkatuista mediamaailman töistään. Nick ostaa kaksoissisarensa kanssa baarin ja haaveilee kirjailijan työstä, katkeruus vaivaa kuitenkin miehen mieltä:

I had a job for eleven years and then I didn't, it was that fast. All around the country, magazines began shuttering, succumbing to a sudden infection brought on by the busted economy. Writers (my kind of writers: aspiring novelists, ruminative thinkers, people whose brains don't work quick enough to blog or link or tweet, basically old, stubborn blowhards) were through.

Kirja jakantuu kolmeen osaan, jotka kukin tarjoavat yllättävän käänteen juonen kulkuun. Kirjassa on n. 460 sivua, joten paljon ehtii virrata vettä Missisippi-joessa ennen kuin koko kuvio selviää. Sivuihin mahtuu myös tyhjäkäyntiä ja muutama turhan  tuntuinen sivuhenkilökin mutta kokonaisuutena kirja toimii hyvin ja koukuttaa tiukasti.

Koska kirjan loppu jäi hiukan avonaiseksi, lainasin kirjastosta samaan syssyyn kirjan elokuvaversion. Laskin sen varaan, että Hollywoodissa kirjan loppu olisi varmasti väännetty rautalangasta selväksi jokaiselle. Mutta ei, loppu jäi myös filmiversiossa hämmentävästi levälleen. Eikä filmi muutenkaan tuonut mitään lisäarvoa tarinalle muutamaa herkullista näyttelijäsuoritusta lukuun ottamatta. Joten jos pitää valita, lukekaa mieluummin kirja!

**
Gillian Flynn: Gone Girl (2012)
(Kiltti tyttö)

Helmet-lukuhaaste: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä (suomenkielisessä käännöksessä)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Seili - sielujen saari

Hän ajattelee, miten paljon tietoa saarelle on säilötty. Ei pelkästään penkkeihin hänen ympärillään, seiniin, kallioihin, Fyyrin tienoille, vaan kaikkialle. Puihin. Tyttökalliolle, joka on mustunut yöllisten nuotioiden jäljiltä. Koko saarelle, maahan. (...)

Teimme tyttären kanssa loppukesän viimeisen lomareissun Turkuun. Reissusta tuli puolivahingossa teemaltaan varsin kirjallinen - kävimme ensimmäisenä päivänä Naantalin Muumimaailmassa ja toisena reissupäivänä Seilin saarella, joka on ollut kovasti esillä viime vuosien suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä välissä ehdimme myös nähdä juuri ensi-iltaan tulleen Mari Rantasilan ohjaaman Puluboin ja Ponin leffan, joka perustuu Veera Salmen kirjoihin.

Olin juuri ennen matkaa lukenut Johanna Holmströmin Sielujen saaren ja mielessä liikkuivat vielä tuoreena romaanin naiset ja heidän kohtalonsa. Matkasinkin Seiliin kuin myyttiselle tarujen saarelle ja osittain odotukseni täyttyivät.


Seiliin pääsee kätevästi Turusta kesällä päivittäin kulkeval…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…