Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Elämä, kerta kaikkiaan!

Lähdin vuosi sitten mukaan Kirjaluotsin haasteeseen Elämä, kerta kaikkiaan!  Mahtava idea, joka on ollut mielessäni koko vuoden lukiessani elämäkertoja. Ja elämäkertojahan minä luen todella paljon! On todella jännittävää päästä kurkistamaan oikeiden ihmisten oikeisiin elämiin. Todellisuus on ihan oikeasti monesti tarua ihmeellisempää! Haasteen tarkoituksena on näin päätteeksi kirjoittaa fiktiivinen elämäkerta, joka perustuu vuoden aikana luettuihin elämäkertoihin. Tässäpä siis minun fiktiivinen henkilöni, joka viekin meidät tulevaisuuteen ja varsin historialliseen tapahtumaan... ** Elba Chamomile syntyy  Chicagossa vuonna 1997. Elba työskentelee pitkään NASA:n astronauttina mutta tultuaan takaisin puolen vuoden mittaiselta komennukseltaan kansainväliseltä avaruusasemalta, hän julkaisee  kirjeenvaihtonsa , jota on käynyt komennuksen aikana rakastettunsa Tilde Darrningsin kanssa.  Kirjassa julkaistuista sähköpostiviesteistä paljastuu, että Elba hakeutui alunperin avaruusasema

Here comes the sun! - ainakin musiikin kautta

Harmaan sunnuntaipäivän ilta. Takana rankka työviikko, edessä leppoisampi viikko ja mielessä hiukan hunningolle joutunut kirjablogini. Olen kyllä lukenut mutta lähinnä vain työmatkoilla istuessani tunnelbanassa aamuin illoin. Jonossa olisi kyllä hienoja lukukokemuksia, joista pitäisi ehtiä kirjoittamaan - ja ainakin Meiju Niskalan kirjasta "Sata kirjettä kuolleelle äidille", joka veti melkein jalat altani. Mikä kieli, mikä rytmi! Ja sitten on jännittävä kirjahaaste  Elämä, kerta kaikkiaan !, jota olen haudutellut kokonaisen vuoden ajan ja nyt huomenna, 27. tammikuuta, on itse H-hetki, jolloin hengentuotokset pitäisi päästää ilmoille. Päässä on ajatuksia, paljonkin, mutta ehdinkö tehdä niistä jonkun järkevän tuotoksen huomiseksi... Mutta sainpahan ainakin aikaiseksi vaihtaa tuon jouluisen soittolistani keväisemmäksi, sillä nyt tulee aurinko! No, ei ehkä juuri tänään mutta se on tulossa ja monena päivänä jo näyttäytynytkin. Pistän nyt tämän tunnelmalistani soimaan ja ryh

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Melodraamaa kerrakseen

Jos kaipaan viihdyttävää ja koskettavaa luettavaa niin hyllyssäni on siltä varalta aina joku lukematon romaani Maggie O'Farrellilta. Tämä brittikirjailija ei petä, jos haluaa melodraamaa ja sotkuisia perhesuhteita. Niin, ja rakkautta! Näissä kahdessa lukemassani kirjassa,   The Distance Between Us  ja After You'd Gone, on kummassakin lähtökohtana kaksi rakastavaista, joiden ympärille kutoutuu jännitteitä, perhetragedioita ja salaisuuksia. After You'd Gone alkaa sanoilla, jotka herättävät välittömästi sata kysymystä. " The day she would try to kill herself, she realized winter was coming again." Päähenkilö Alice lähtee hetken mielijohteesta lapsuuden kotikaupunkiinsa Edinburghiin. Ymmärrämme jo tässä vaiheessa, että hän ei voi hyvin. Jotain kauheaa on tapahtunut. Alice yllättää sisarensa, jotka tulevat tapaamaan häntä juna-asemalle. Mutta yhtäkkiä Alice näkee jotain, joka saa hänet täysin pois tolaltaan ja hän ilmoittaa entistä hämmentyneemmille sisarillee

Kirjabloggarin kirjaton joulu

Joululoma alkaa olla sitten siinä. Ja aikamoinen odysseia tämä kaksiviikkoinen onkin ollut! Kaikki alkoi perinteisesti pienimuotoisella stressinpurkaus-hermoromahduksella, kulminoitui uudenvuoden koko perheen vatsatautiepidemiaan ja on nyt laantunut loppiaisen loikoiluun. Kirjoja en ole lukenut kuin yhden (ja se olikin sitten vuoden 2019 huippukirja, siitä lisää myöhemmässä postauksessa) mutta olemme pötkötelleet tässä television ympärillä kuin vanhanajan leirinuotiolla. Mukavaa! Joululoman ensimmäinen piristys oli Michael McIntyren Big Show -maratooni, jonka huomasimme menevän BBC Brit -kanavalla. McIntyre on yksi Englannin suosituimpia tv-juontajia ja koomikoita, joka on tunnettu tarttuvasta naurustaan. Big Show -sarjan jaksot sisältävät osioita kuten 'Send to All', jolloin uhriksi uskaltautunut julkkis luovuttaa kännykkänsä McIntyrelle, joka lähettää saman, täysin kahelin tekstiviestin kaikille puhelimen kontakteille. Vastaukset luetaan ohjelman myöhemmässä vaiheessa