Mari Karlsson - Elämää kirjojen keskellä

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi...

Joulun välipäivinä käytiin Helsingissä. Vanhaan kotikaupunkiini pitää päästä säännöllisin väliajoin ja tällä kertaa olikin paljon uutta koettavaa - Amos Rex ja Oodi olivat listalla, totta kai! Luen mielelläni Helsinkiin sijoittuvia kirjoja koti-ikävää laannuttaakseni ja tässä muutama kirjavinkki viime vuosien kirjapinostani: Minna Lindgrenin  Ehtoolehto-kirjat  sijoittuvat tukevasti Helsingin kantakaupunkiin ja niissä pääsevät oikeuksiinsa sekä kaupungin arkkitehtuuri että raitiovaunulinjat. Pentti Saarikoskea lukeneet saattaisivat viehättyä myös Saarikosken Sirkka-siskon kirjasta  Veljeni, Pentti . Kirja on perhekuvauksen suhteen paikoin hiukan liiankin intiimi mutta kirja antaa ennen kaikkea mielenkiintoisen kuvauksen 1900-luvun alun helsinkiläisarjesta. Outi Pakkanen on tunnettu Helsinkiin sijoittuvista dekkareistaan ja jos ei liiemmin piittaa siitä, että nämä dekkarit eivät ole erityisen jännittäviä niin Helsingin ja erityisesti Töölön kuvauksista kiinnostu...

"Minun iässäni, saatana! Minun iässäni minä olen kuulkaa 74-vuotias terve ihminen ja minulla on ensimmäistä kertaa päätäntävalta ja vastuu ainoastaan omasta elämästäni, ja sen mukaan minä jumalauta aion elää! Oletko ystävällinen ja tilaat minulle taksin. Nyt helvetti heti!" Ulla-Riitta Rautio eli Ullis on 12 vuoden omaishoitajaurakan jälkeen leskeytynyt ja aloittamassa uutta elämänvaihetta. Takana on elämä, jota Ullis nyt katuu - miksi hän ei lähtenyt epätyydyttävästä avioliitosta jo aikoja sitten, miksi hän jäi asumaan Espoon rivitaloon, miksi hän tuhlasi elämänsä passaamalla miestä ja lapsiaan. Työkään ei tainnut antaa Ullikselle sen suurempia kicksejä, hammaslääkärin työ kun oli järkevä mutta ei ehkä niin  jännittävä. Ullis ei halua sen kummemmin lapsenlapsien- kuin koiranvahdiksikaan, hoitoura on nyt ohi! Ullis on siis ymmärrettävästi vihainen. Hän yrittää kuitenkin vihdoin kääntää elämänsä jo kauan haluamalleen raiteelle, mikä saa aikuiset lapset pois tolaltaan. H...

Hetken äiti hengittää taas lyhyttä nopeaa, tartun häntä kädestä. Sitten tulee katkos, joka venyy ja venyy. Kuuntelen ja kuuntelen. Kuuntelen katkoa, joka venyy ikuisuuden mittaiseksi. Jotkut kirjat tuntuvat etsiytyvän polkumme varrelle juuri silloin kun on oikea aika lukea kyseinen kirja. Heidi Köngäksen Hyväntekijä osui silmiini kirjastossa ja hetken pläräiltyäni sujautin kassiin. Romaani vaikutti kevyehköltä ja dialogi helppolukuiselta, sen voisi "lukaista" jossakin välissä. Ja lukaisinhan minä, jälkiruuaksi vuoden ruotsalaissensaation Johannes Anyurun terrorismia käsittelevälle romaanille, mutta lukukokemus oli painavampi kuin alunperin olisin arvannut. Ensi viikolla on äitini kuoleman ensimmäinen vuosipäivä ja mitä luenkaan tästä kirjasta - lähes identtisen kuvauksen kirjan päähenkilön äidin kuolinhetkestä kuin oman äitini viimeisestä henkäyksestä! Kaikki täsmää kuolinvuoteen vierellä laulamaamme virttä myöten, olihan myös kirjassa kaunis keväinen toukokuu. Istun...

Tämä kirja oli taas niitä kirjoja jotka tarttuvat mukaan hetken mielijohteesta. Kirjan nimi haiskahtaa epäilyttävästi chicklitiltä mutta Eppu Nuotion nimi herätti kuitenkin luottamusta ja kun vähän kirjaa selailtuani ymmärsin, että kirja tapahtuu Turussa niin ei kun kirjastokassiin! Ja onhan tämä chicklitiä mutta huom! meille keski-ikäisille. Ei mikään hullumpi yhdistelmä! Karin Kiurukorpi on hyvin tunnistettava hahmo kaikessa arkiharmaudessaan ja vastuunkannossaan. Mutta Karin on jo sen verran kokenut, että uskaltaa kulkea omia polkujaan ja lopulta se polku johtaa...loppuratkaisua paljastamatta voinen kertoa, että kaikki päättyy juuri niinkuin pitääkin! Kirja alkaa kevyenoloisesti mutta saa kyllä painoarvoa loppua kohden. Kirja käsittelee, ehkä hiukan liiankin hienovaraisesti, erästä seksuaalielämän ongelmaa joka on edelleenkin todellinen tabu. Ihan hyvä, ettei Nuotio yltynyt samanlaiseen tykitykseen kuin Anna-Leena Härkönen "Ei kiitos" -kirjassaan, tosin tällä päähenk...

Minna Lindgrenin Ehtoolehto-kirjoja oli tarttunut mukaan kirjastosta jo parikin kertaa mutta aina ne olivat joutuneet lukemattomina takaisin. Olin kuitenkin kuullut paljon kehuja näistä kirjoista ja Lindgrenin huumori oli tuttua jo Ylen kulttuuriohjelmistakin joten niinpä taas lähti mukaan yksi kirja joululoman kirjakassiin. Ja kappas, nyt se nappasi heti kun avasin kirjan koelukumielessä. Ainakin tämä Ehtoolehto vaati kyllä rauhaisaa ja kiireetöntä lukumieltä. Silloin tällöin tosin annetaan vihjeitä, että tästä voisi kehkeytyä kovemmankin luokan jännityskertomus mutta lukija vedetään aina takaisin maan pinnalle ajelemaan ratikalla tai keittämään häränhäntäkeittoa. Vaikka ei tästä kirjasta toki puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteitakaan, huumorista puhumattakaan! Kirjan henkilöt sanailevat elämästä, rakkaudesta ja kuolemasta ja siinä sivussa järjestelevät kaiken maailman eteen ilmaantuvia probleemeja. Eutanasia on yksi niistä isoimmista kysymyksistä ja Lindgren kertoo kirjassa...