Mrs Karlsson lukee...

Olipa jännittävä viikko! Suhasin aamuin illoin työmatkani Tukholman punaisella linjalla Birgitta Stenbergin seurassa, Birgitta tosin suhaili ihan omia reittejään: käytiin Pariisissa, Cannesissa ja Roomassa (muun muuassa), juteltiin Armi Kuuselan kanssa ja oltiin sängyssä Egyptin kuningas Farukin kanssa. Muun muassa...

Ja kuka nyt sitten on Birgitta Stenberg, kysytte. Suomessa hänet tunnetaan ehkä kenties parhaiten Perttu-kuvakirjasarjastaan mutta jos luulette, että hän oli herttainen satutäti niin erehdytte pahasti! Birgitta, joka kuoli 2014, oli yksi näitä Ruotsin kirjallisia voimanaisia, joka varsinkin vanhuutensa päivinä oli julkisuudessa tunnettu "vanhana, viisaana naisena". Mieleeni tulee erityisesti Ruotsin radion ohjelmasarja "Allvarligt talat", jossa Stenberg vastasi kuuntelijoiden kysymyksiin yhdessä hyvän ystävänsä Märta Tikkasen kanssa.

Olin vuosien mittaan nähnyt usein mainittavan Stenbergin omaelämäkerrallisen romaanisarjan ensimmäisen osan "Kär…

Clara Schumann täytti tänä syksynä 200 vuotta. Ja onneksi aika on mennyt jo niin paljon eteenpäin, että hän sai lähestulkoon arvoisensa huomion. Vaikka ei ihan kuitenkaan. Sillä edelleen hänestä puhuttaessa muistetaan mainita se "tosiseikka", että hän oli nainen ja naimisissa Robert Schumannin kanssa ja kaikesta tästä huolimatta hänhän myös tosiaan sävelsi.

Clara Schumann ei edelleenkään saa olla täysin oma itsensä. Aikansa suuri pianistitähti, joka jo lapsesta asti kiersi Euroopan konserttilavoja ja joka myös sävelsi. Ja tavattuaan Robertinsa hän omistautui tuomaan esille miehensä musiikkia. Samalla kun synnytti kahdeksan lasta.

Clara oli vakuuttunut siitä, että Robert ja hän kuuluivat yhteen yhtälailla kuin hän oli vakuuttunut siitä, että Robertin musiikki ansaitsi suuremman arvostuksen. Mutta hän tiesi myös olevansa se vahvempi osapuoli heidän avioliitossaan. Niinpä hän suunnitteli konserttikiertueita, joista saamillaan ansioilla voisi taata perheen elannon ja samalla lu…

Main Kirjasähkökäyrän blogista löysin tämän hauskan haasteen - kuvaile tämänhetkinen elämäsi kirjojen kertomana! Olikin oitis kokeiltava löytyisikö omasta blogistani ja lukemieni kirjojen nimistä osuvat vastaukset tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni.

Minua on muuten alkanut viime vuosina kiinnostaa lukeminen ja kirjojen harrastaminen juurikin oman elämän peilaamisena. Terapeuttisesta lukemisesta on puhuttu paljon ja tieteellisestikin on todistettu lukemisen auttavan mm. stressin lieventämisessä. Lisäksi lukemisen avulla voi käsitellä omia pelkojaan ja huolenaiheitaan.

Luen neljäsluokkalaisen lapseni kanssa parhaillaan omaa lapsuuden suosikkiani, Anni Swanin Ollin oppivuosia. Kirjalle tulee tänä vuonna ikää tasan sata vuotta mutta edelleen se on täysin lukukelpoinen (vain parissa kohdassa on pitänyt tähän mennessä vähän sensuroida).

Nyt olemme siinä vaiheessa tarinaa, että lapsi kysyy jo etukäteen, että luetaanhan äiti tänäänkin siitä pojasta, joka on joutunut pois kotoa. Ja itse luku…

Yksi tämän kesän mieleenpainuvimpia lukuelämyksiä oli Suomesta kirja-alesta löytämäni Eeva Lennonin muistelmateos "Eeva Lennon, Lontoo". Vietin Lennonin parissa muutaman kesäisen aamiaishetken ja itse asiassa kirja olisi saanut olla kaksinverroin paksumpi, yhteisiä aamujamme oli aivan liian vähän!

Eeva Lennon on totisesti elänyt jännittävän ja mielenkiintoisen elämän! No ihan nyt vain esimerkiksi sellainen pieni detalji, että hän muina naisina istuu samassa kahvilassa Jean-Paul Sartren kanssa! Tai että hän voi heittää Kekkosesta anekdootin, joka paljastaa miehen armottomasti sovinistiseksi. Aloin kirjaa lukiessani kaivaa kuumeisesti omien muistojeni laarin pohjalta jotain herkullista jälkipolville kerrottavaa mutta joudun tuottamaan pettymyksen. Sekä itselleni että sille jälkipolvelle...

Lennon kertoo ihailtavan yksityiskohtaisesti lapsuudestaan ja kouluajastaan Helsingissä sekä tietysti kaikista ottamuksistaan toimittajansa uran aikana. Lennonin muisteluista avautuu kuiten…

Nyt tekisi mieli vaatia rahat takaisin harhaanjohtavasta markkinoinnista! Onneksi kirja oli lainattu kirjastosta joten mitään suurempaa rahallista menetystä tästä ei tullut mutta onhan se aikakin rahaa, kuten sanotaan. Menin siis vipuun lukiessani ylistävän arvostelun norjalais-englantilaisen Alex Dahlin dekkarista "Den oönskade" (The Boy at the Door). Oma aamulehteni Dagens Nyheter kertoi Dahlin käyttävän samaa "epäluotettavaa kertojaa" kuin Gillian Flynn kirjassaan "Kiltti tyttö" mistä tietysti innostuin koska Flynnin trilleri oli todella huikea lukuelämys. Mutta ei, ei, ei... Hyvät kustantajat, lopettakaa jo ihmeessä Flynnin nimen käyttäminen markkinointikikkana!

Dahlin trillerin päähenkilö on Cecilia Wilborg, kaikin puolin menestynyt ja onnistuneesti avioitunut nainen, joka pyörittää ruuhkavuosiaan filippiiniläisen kodinhoitajan avustamana. Cecilia työskentelee osa-aikaisesti sisustussuunnittelijana samalla kun hän pitää huolta perheen kahdesta tyttä…

Huomenna alkaa vihdoinkin kauan odottamani Lontoon-matka! Reissu varattiin ystävän kanssa jo viime kevänä ja sitä on fiilistelty tässä välillä kerran jos toisenkin. Ja jotta voisin konverseerata mahdollisimman sujuvasti brittienglanniksi luin matkan alla hyllystäni löytyvän kirjailijan Maggie O'Farrellin teoksen 'The Distance Between Us'. Olen joskus näemmä ostanut parikin kirjaa häneltä, olisinko lukenut jostakin sen verran ylistävän arvostelun että olen siltä istumalta päättänyt satsata tähän brittikirjailijaan...

Ja hyvä satsaus se olikin. Kirja vie välittömästi mukanaan ja voin todeta, että O'Farrell todella osaa tarinan kertomisen jalon taidon! Romaani kertoo kahden nuoren rakkaustarinan mutta heidän ympärilleen muodostuu tiheä verkko sisarista, vanhemmista, isovanhemmista, tädeistä, enoista, ystävistä.. O'Farrell onnistuu kuitenkin pitämään kudelman hyppysissään ja lukijan varpaillaan. Jo alusta asti on nimittäin selvää, että tarinan kuluessa tulee paljastum…