Mrs Karlsson lukee...

Nyt on meilläkin täällä Tukholmassa talvi! Ja pitihän sitä juhlistaa kaivamalla esiin toissa talvena ostamani tuliterät karvapohjasukset. Kerran niillä ehdin hiihdellä, mutta koska viime vuonna ei lunta näillä leveysasteilla näkynyt niin vasta nyt pääsin kokeilemaan toisen kerran. Ja hyvin sekä luisti että piti, vaikka olinkin hiukan epäileväinen näitä karvaisia suksia kohtaan. Hiukan epäileväinen olen ollut myös Ruotsin kansallisiskonia Ulf Lundellia kohtaan, mutta sain senkin epäilykseni haudata paikkansa pitämättömänä. Katsoin nimittäin viikko sitten SVT:n kaksiosaisen tuoreen dokumentin miehestä ja mitä näin: ei suinkaan mikään mörökölli, niinkuin julkisuuskuva on antanut ymmärtää, vaan huumorintajuinen ja pilke silmäkulmassa jutusteleva mies. Musiikki tosin kuulostaa korvissani edelleenkin vähän turhan yksitoikkoiselta (anteeksi tämä lausunto, kaikki Lundell-fanit!) eikä dokumentissa esitelty miehen maalaustaidekaan tehnyt kovin suurta vaikutusta. Mutta Lundell on myös kirjailija,

  Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne.  20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen sijaan yri

  Takaisin arjessa. Työkone esille ja sähköpostin putsaamista, uuden alkavan vuoden projektien mietintää, kevään deadlinet kalenteriin. Täytyy sopeutua ajatukseen, että maaliskuussa alkanut etätyöjakso jatkuu ainakin seuraavaan kesälomaan asti. Kuka olisi uskonut viime keväänä! Toisaalta suuri kiitollisuus siitä, että juuri tätä minun työtäni voi tehdä etänä. Vähän mietin tätä tulevaa kirjavuottanikin. Eilen pistin varauslistalle kotikuntani kirjaston viime vuonna hankkimia suomenkielisiä uutuuksia, aikuisten kirjoja oli yhteensä 49 kappaletta. Ei siis mikään huima määrä mutta kirjastonväki on onnistunut hankkimaan kuitenkin ne mielenkiintoisimmat. Ja jos kaipaan jotain vähemmän tunnetumpaa kirjaa niin saan sen käsiini Tukholman Suomi-Instituutin kirjastosta.  Katselin muuten nyt Goodreadsin kirjalistaani ja huomasin yllättäen, että kaikki minulta viime vuonna viisi tähteä saaneet kirjat olivat joko elämäkertoja tai tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Kaksi kirjaa loistaa kirjavuoteni

Oksan hyllyltä -blogi emännöi vuodenvaihteen lukumaratonia ja mikä onkaan hauskempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin juuri lukeminen! Olen varannut tapani mukaan maratonlukemisiksi muutaman keskeneräisen kirjan ja niiden lisäksi yhden sarjakuva-albumin. Tässä päivittyvässä postauksessa kerron lukutunnelmistani. Ja nyt se alkaa - 01.01.2021 Klo 02.00 Hyvää uutta vuotta! Polkaisen tuoreen vuoden käyntiin syksyn mittaa hiljakseen lukemallani nuoren naisen muistelmilla sotavuosien Berliinistä. Marie on juutalainen, joten elämä on jatkuvaa kamppailua ja piileskelyä.  Nuori nainen tekee kaikkensa, jotta selviäisi hengissä - nyt hän on juuri saapunut Bulgariaan väärennetyillä papereilla aikomuksena mennä naimisiin Berliinissä tapaamansa bulgarialaismiehen kanssa. Rakkaudesta tuskin on kyse, sen Mariekin huomaa pian, ja lisäksi huonosti väärennetyt paperit aiheuttavat monenlaista hämminkiä. Marie saa neuvon lähteä takaisin Berliiniin, jonne hän lopulta saapuu monen mutkan ja läheltä piti -tilante

  Tänään on julkistettu uusi Helmet-kirjahaaste ! Tämä Helsingin seudun kirjastojen järjestämä haaste on kuulunut jo monen vuoden ajan monen kirjaharrastajan lukuohjelmaan ja itsekin olen siihen aina osallistunut, koskaan kuitenkaan saavuttamatta sitä kirkkainta tähteä eli täyden 50 kohdan listaa. Ja koska olen tälläinen stressipirkko niin päätin tänä vuonna, että en osallistu Helmet-lukuhaasteeseen ollenkaan. Alkoi tuntua siltä, että haaste enemmän kahlitsee kuin inspiroi ja sehän ei kai ole tämän haasteen tarkoitus.  Mutta luulitteko, että muka pystyisin olemaan vilkuilematta Helmet-listaa! Tämän vuoden keksintöni onkin Helmet-bingo eli katson nyt vuoden päättyessä kuinka moni vuoden aikana lukemani kirjaa sattuisi osumaan johonkin listan kohdista. Ja yllätys - lopputulos on suunnilleen sama kuin niinä vuosina, jolloin olen yrittänyt lukea laskelmoiden, jokaiseen kohtaan sopivan kirjan. Mutta tänä vuonna siis ilman lukustressiä! Laiskanläksyä tuli tällä kertaa mm. saamelaisen kirjail

  Monet kirjabloggaajat ovat tänä vuonna pohdiskelleet pitäisikö lopettaa blogin pitäminen kokonaan ja siirtyä vain instagramin puolelle. Siellä kun tuntuu olevan enemmän jutustelua kirjoista kun taas täällä blogimaailmassa keskustelu on kieltämättä tyrehtynyt. Blogikirjoittaminen ei ehkä tunnu enää edes kovin trendikkäältä? Omalla kohdallani homma toimii niin, että teen yleensä nopean ensiarvion kirjasta instagramiin, joskus jopa ennen kuin olen edes lukenut kirjaa loppuun. Blogiin asti kirja pääsee, jos se on herättänyt jotain ajatuksia. Aina ei nimittäin käy niin. Tai sitten en ole pitänyt kirjasta ollenkaan ja tuntuu tylsältä kirjoittaa blogiin kovin negatiivinen arvio.  Lukemani kirjat löytyvät siis varmimmin instagramista ja sieltä löytyy myös rehellinen mielipiteeni kirjasta. Mutta vaikka en olisi kirjasta pitänytkään, yritän aina valokuvata kirjan jotain kaunista tai ainakin mielenkiintoista taustaa vasten.  Kesällä vakiokuvauspaikkani on tämä pieni puutarhani, talvella taas on