Siirry pääsisältöön

Mitä kuuluu lukuhaasteilleni?



Iloista elokuuta! Vielä on kesää jäljellä vaikkakin lukulomaani on jäljellä enää runsas viikko. Ja syksystä (nyt on sekin sana sitten ääneen lausuttu...) tulee kiireinen jos meinaan viedä tämän vuoden lukuhaasteeni kunnialla maaliin.

Olen tänä vuonna mukana kolmessa koko vuoden kestävässä lukuhaasteessa. Kuukauden kieli -haasteessa luetaan joka kuukausi kirja jollain harvinaisemmalla kielellä. Se haaste on tosin osaltani mennyt tähän mennessä aika lailla penkin alle mutta katsotaan saanko kirittyä tässä loppuvuoden aikana.

Toinen mielestäni hauska ja jännä haaste on Kirjaluotsin Elämä, kerta kaikkiaan! -haaste, jossa vuoden lopussa kirjoitetaan sepitteellinen elämäkerta kaikkien niiden elämäkertojen pohjalta, jotka on vuoden aikana lukenut. Tämän haasteen jätän joululoman iloksi ja päänvaivaksi!

Helmet-lukuhaasteessa olen ollut ahkerampi vaikkakin hiukan aikataulusta jäljessä. Kirjoja olen kyllä lukenut enemmän kuin listassa näkyy mutta kaikki eivät ole sopineet haastekohtiin. Lisäksi päätin, että tänä vuonna yrittäisin kirjoittaa blogiini jokaisesta haasteeseen valitsemastani kirjasta.

Tässä tämän hetkinen listani ja kuten näkyy, lista on hyvin naisvoittoinen...

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Minna Rytisalo: Rouva C. (2018)
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti (2015)
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue Maja Lundgren; Den skenande planeten (2018)
4. Kirjailijan ainoa teos A.J. Finn: The Woman In The Window (2017)
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018)
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt Sofie Sarenbrant: Vila i frid (2012)
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen  J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (1997)
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja Michelle Obama: Becoming (2018)
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi Antti Tuuri: Aavan meren tuolla puolen (2018)
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2019)
17. Kirjassa on kaksoset Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies (2005)
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Hanne-Vibeke Holst: Som pesten (2017)
19. Et pidä kirjan nimestä Magnus Uggla: Enda sättet att genomlida en konsert är att själv stå på scenen
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria Sofi Oksanen: Baby Jane (2005)
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja Madeleine K. Albright: Fascism. A Warning (2018)
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja Lyra Koli: Allting växer (2018)
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin Eva Frantz: Den åttonde tärnan
29. Kirjassa nähdään unia Pirkko Saisio: Mies ja hänen asiansa (2016)
32. Kirjan nimessä on ammatti Chris Hadfield: An Astronaut's Guide To Life On Earth (2013)
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä Niina Hakalahti: Uimataito (2007)
36. Kirjassa ollaan yksin Katarina Frostenson: K (2019)
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja  Eeva Rohas: Raivo (2018)
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (2018)
44. Kirja kertoo Berliinistä Jag har också levat! En brevväxling mellan Astrid Lindgren och Louise Hartung
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet (2019)

Kommentit

  1. Paljon olet lukenut tänä vuonna. Monia minulle tuttuja kirjoja on joukossa. Olen nyt lukemassa Venhon kirjaa Ensimmäinen nainen. Riikka Pulkkinen ja Sisko Savonlahti kiinnostavat. Hyvää lukuloman viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna on löytynyt mielenkiintoisia kirjoja! Ja nyt kesälomalla olen lukenut todella paljon, on ollut ihanat ilmat istua ulkona lukemassa ) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...

Vielä muutama kirjalupaus!

  Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne.  20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen s...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...