Siirry pääsisältöön

Mitä kuuluu lukuhaasteilleni?



Iloista elokuuta! Vielä on kesää jäljellä vaikkakin lukulomaani on jäljellä enää runsas viikko. Ja syksystä (nyt on sekin sana sitten ääneen lausuttu...) tulee kiireinen jos meinaan viedä tämän vuoden lukuhaasteeni kunnialla maaliin.

Olen tänä vuonna mukana kolmessa koko vuoden kestävässä lukuhaasteessa. Kuukauden kieli -haasteessa luetaan joka kuukausi kirja jollain harvinaisemmalla kielellä. Se haaste on tosin osaltani mennyt tähän mennessä aika lailla penkin alle mutta katsotaan saanko kirittyä tässä loppuvuoden aikana.

Toinen mielestäni hauska ja jännä haaste on Kirjaluotsin Elämä, kerta kaikkiaan! -haaste, jossa vuoden lopussa kirjoitetaan sepitteellinen elämäkerta kaikkien niiden elämäkertojen pohjalta, jotka on vuoden aikana lukenut. Tämän haasteen jätän joululoman iloksi ja päänvaivaksi!

Helmet-lukuhaasteessa olen ollut ahkerampi vaikkakin hiukan aikataulusta jäljessä. Kirjoja olen kyllä lukenut enemmän kuin listassa näkyy mutta kaikki eivät ole sopineet haastekohtiin. Lisäksi päätin, että tänä vuonna yrittäisin kirjoittaa blogiini jokaisesta haasteeseen valitsemastani kirjasta.

Tässä tämän hetkinen listani ja kuten näkyy, lista on hyvin naisvoittoinen...

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Minna Rytisalo: Rouva C. (2018)
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti (2015)
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue Maja Lundgren; Den skenande planeten (2018)
4. Kirjailijan ainoa teos A.J. Finn: The Woman In The Window (2017)
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018)
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt Sofie Sarenbrant: Vila i frid (2012)
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen  J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (1997)
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja Michelle Obama: Becoming (2018)
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi Antti Tuuri: Aavan meren tuolla puolen (2018)
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2019)
17. Kirjassa on kaksoset Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies (2005)
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Hanne-Vibeke Holst: Som pesten (2017)
19. Et pidä kirjan nimestä Magnus Uggla: Enda sättet att genomlida en konsert är att själv stå på scenen
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria Sofi Oksanen: Baby Jane (2005)
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja Madeleine K. Albright: Fascism. A Warning (2018)
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja Lyra Koli: Allting växer (2018)
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin Eva Frantz: Den åttonde tärnan
29. Kirjassa nähdään unia Pirkko Saisio: Mies ja hänen asiansa (2016)
32. Kirjan nimessä on ammatti Chris Hadfield: An Astronaut's Guide To Life On Earth (2013)
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä Niina Hakalahti: Uimataito (2007)
36. Kirjassa ollaan yksin Katarina Frostenson: K (2019)
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja  Eeva Rohas: Raivo (2018)
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (2018)
44. Kirja kertoo Berliinistä Jag har också levat! En brevväxling mellan Astrid Lindgren och Louise Hartung
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet (2019)

Kommentit

  1. Paljon olet lukenut tänä vuonna. Monia minulle tuttuja kirjoja on joukossa. Olen nyt lukemassa Venhon kirjaa Ensimmäinen nainen. Riikka Pulkkinen ja Sisko Savonlahti kiinnostavat. Hyvää lukuloman viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna on löytynyt mielenkiintoisia kirjoja! Ja nyt kesälomalla olen lukenut todella paljon, on ollut ihanat ilmat istua ulkona lukemassa ) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...