Siirry pääsisältöön

Mitä kuuluu lukuhaasteilleni?



Iloista elokuuta! Vielä on kesää jäljellä vaikkakin lukulomaani on jäljellä enää runsas viikko. Ja syksystä (nyt on sekin sana sitten ääneen lausuttu...) tulee kiireinen jos meinaan viedä tämän vuoden lukuhaasteeni kunnialla maaliin.

Olen tänä vuonna mukana kolmessa koko vuoden kestävässä lukuhaasteessa. Kuukauden kieli -haasteessa luetaan joka kuukausi kirja jollain harvinaisemmalla kielellä. Se haaste on tosin osaltani mennyt tähän mennessä aika lailla penkin alle mutta katsotaan saanko kirittyä tässä loppuvuoden aikana.

Toinen mielestäni hauska ja jännä haaste on Kirjaluotsin Elämä, kerta kaikkiaan! -haaste, jossa vuoden lopussa kirjoitetaan sepitteellinen elämäkerta kaikkien niiden elämäkertojen pohjalta, jotka on vuoden aikana lukenut. Tämän haasteen jätän joululoman iloksi ja päänvaivaksi!

Helmet-lukuhaasteessa olen ollut ahkerampi vaikkakin hiukan aikataulusta jäljessä. Kirjoja olen kyllä lukenut enemmän kuin listassa näkyy mutta kaikki eivät ole sopineet haastekohtiin. Lisäksi päätin, että tänä vuonna yrittäisin kirjoittaa blogiini jokaisesta haasteeseen valitsemastani kirjasta.

Tässä tämän hetkinen listani ja kuten näkyy, lista on hyvin naisvoittoinen...

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Minna Rytisalo: Rouva C. (2018)
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti (2015)
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue Maja Lundgren; Den skenande planeten (2018)
4. Kirjailijan ainoa teos A.J. Finn: The Woman In The Window (2017)
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018)
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt Sofie Sarenbrant: Vila i frid (2012)
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen  J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (1997)
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja Michelle Obama: Becoming (2018)
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi Antti Tuuri: Aavan meren tuolla puolen (2018)
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2019)
17. Kirjassa on kaksoset Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies (2005)
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Hanne-Vibeke Holst: Som pesten (2017)
19. Et pidä kirjan nimestä Magnus Uggla: Enda sättet att genomlida en konsert är att själv stå på scenen
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria Sofi Oksanen: Baby Jane (2005)
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja Madeleine K. Albright: Fascism. A Warning (2018)
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja Lyra Koli: Allting växer (2018)
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin Eva Frantz: Den åttonde tärnan
29. Kirjassa nähdään unia Pirkko Saisio: Mies ja hänen asiansa (2016)
32. Kirjan nimessä on ammatti Chris Hadfield: An Astronaut's Guide To Life On Earth (2013)
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä Niina Hakalahti: Uimataito (2007)
36. Kirjassa ollaan yksin Katarina Frostenson: K (2019)
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja  Eeva Rohas: Raivo (2018)
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (2018)
44. Kirja kertoo Berliinistä Jag har också levat! En brevväxling mellan Astrid Lindgren och Louise Hartung
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet (2019)

Kommentit

  1. Paljon olet lukenut tänä vuonna. Monia minulle tuttuja kirjoja on joukossa. Olen nyt lukemassa Venhon kirjaa Ensimmäinen nainen. Riikka Pulkkinen ja Sisko Savonlahti kiinnostavat. Hyvää lukuloman viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna on löytynyt mielenkiintoisia kirjoja! Ja nyt kesälomalla olen lukenut todella paljon, on ollut ihanat ilmat istua ulkona lukemassa ) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle