Siirry pääsisältöön

Mitä kuuluu lukuhaasteilleni?



Iloista elokuuta! Vielä on kesää jäljellä vaikkakin lukulomaani on jäljellä enää runsas viikko. Ja syksystä (nyt on sekin sana sitten ääneen lausuttu...) tulee kiireinen jos meinaan viedä tämän vuoden lukuhaasteeni kunnialla maaliin.

Olen tänä vuonna mukana kolmessa koko vuoden kestävässä lukuhaasteessa. Kuukauden kieli -haasteessa luetaan joka kuukausi kirja jollain harvinaisemmalla kielellä. Se haaste on tosin osaltani mennyt tähän mennessä aika lailla penkin alle mutta katsotaan saanko kirittyä tässä loppuvuoden aikana.

Toinen mielestäni hauska ja jännä haaste on Kirjaluotsin Elämä, kerta kaikkiaan! -haaste, jossa vuoden lopussa kirjoitetaan sepitteellinen elämäkerta kaikkien niiden elämäkertojen pohjalta, jotka on vuoden aikana lukenut. Tämän haasteen jätän joululoman iloksi ja päänvaivaksi!

Helmet-lukuhaasteessa olen ollut ahkerampi vaikkakin hiukan aikataulusta jäljessä. Kirjoja olen kyllä lukenut enemmän kuin listassa näkyy mutta kaikki eivät ole sopineet haastekohtiin. Lisäksi päätin, että tänä vuonna yrittäisin kirjoittaa blogiini jokaisesta haasteeseen valitsemastani kirjasta.

Tässä tämän hetkinen listani ja kuten näkyy, lista on hyvin naisvoittoinen...

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Minna Rytisalo: Rouva C. (2018)
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti (2015)
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue Maja Lundgren; Den skenande planeten (2018)
4. Kirjailijan ainoa teos A.J. Finn: The Woman In The Window (2017)
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018)
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt Sofie Sarenbrant: Vila i frid (2012)
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen  J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (1997)
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja Michelle Obama: Becoming (2018)
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi Antti Tuuri: Aavan meren tuolla puolen (2018)
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2019)
17. Kirjassa on kaksoset Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies (2005)
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Hanne-Vibeke Holst: Som pesten (2017)
19. Et pidä kirjan nimestä Magnus Uggla: Enda sättet att genomlida en konsert är att själv stå på scenen
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria Sofi Oksanen: Baby Jane (2005)
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja Madeleine K. Albright: Fascism. A Warning (2018)
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja Lyra Koli: Allting växer (2018)
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin Eva Frantz: Den åttonde tärnan
29. Kirjassa nähdään unia Pirkko Saisio: Mies ja hänen asiansa (2016)
32. Kirjan nimessä on ammatti Chris Hadfield: An Astronaut's Guide To Life On Earth (2013)
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä Niina Hakalahti: Uimataito (2007)
36. Kirjassa ollaan yksin Katarina Frostenson: K (2019)
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja  Eeva Rohas: Raivo (2018)
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (2018)
44. Kirja kertoo Berliinistä Jag har också levat! En brevväxling mellan Astrid Lindgren och Louise Hartung
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet (2019)

Kommentit

  1. Paljon olet lukenut tänä vuonna. Monia minulle tuttuja kirjoja on joukossa. Olen nyt lukemassa Venhon kirjaa Ensimmäinen nainen. Riikka Pulkkinen ja Sisko Savonlahti kiinnostavat. Hyvää lukuloman viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna on löytynyt mielenkiintoisia kirjoja! Ja nyt kesälomalla olen lukenut todella paljon, on ollut ihanat ilmat istua ulkona lukemassa ) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...