Siirry pääsisältöön

Erään ystävyyden muotokuva


Lähdin tämän vuoden pääsiäisenviettoon sen verran kovilla verenpainelukemilla, että päätin ottaa koko viikonlopun erittäin rennosti. Suuntana oli siis kotisohva. Ja luonnollisesti kirja! Lukeminenhan on yksi hyviksi havaituista keinoista alentaa verenpainetta.

Olin suunnitellut pääsiäisen lukuseurakseni Michelle Obamaa mutta sitten satuin aukaisemaan kirja-alesta ostamani kirjan, jossa on koottuna Astrid Lindgrenin kirjeenvaihtoa saksalaisen ystävänsä kanssa. Tämä kirja pitikin minut sitten tiukasti sohvalla lukuasennossa koko pääsiäisen.

Astrid Lindgren tapaa syksyllä 1953 Berliinissä Louise Hartungin ja lyhyestä tapaamisesta alkaa noin kymmenen vuotta kestänyt intensiivinen kirjeenvaihto, joka päättyy vasta Hartungin kuolemaan. Naisia yhdistää utelias mieli ja rakkaus sekä kirjallisuuteen että taiteeseen. Ja elämään! Mikään ei tunnu olevan vieras aihe Astridille ja Louiselle. Kirjeissä käydään läpi niin tavallista elämänmenoa, molempien työelämää, uusia kirjoja ja elokuvia kuin myös maailman tapahtumia.

Alun kirjeenvaihtoa hiertää kuitenkin se seikka, että Louise on rakastunut Astridiin ja kaipaa myös fyysistä suhdetta tämän kanssa. Tästä aiheestahan yriteltiin myös muutamia skandaaliotsikoita tämän kirjan ilmestyessä mutta ken tätä seikkaa ryhtyy hämmästelemään lukekoon Astridin vastaukset Louiselle. Astrid ei nimittäin asiaa sen kummemmin kauhistele vaan kirjoittaa kauniin ymmärtäväisesti ja asiallisesti miksi hän ei voi ryhtyä fyysiseen suhteeseen naisen kanssa.

Du har rätt i att jag gör en bestämd skillnad mellan vänskap och kärlek. Jag kan ge dig vänskap, Louisechen - kärlek med åtföljande körperliche Gemeinsamkeit kan jag bara ge en man. Jag har inga fördomar och jag förstår att du efter dina många upplevelser, kanske inte minst under sammanbrottsdagarna i Berlin, kan känna dig rätt färdig med hela mankönet. Men i det fallet är vi olika, Louisechen.

Louise ottaa asian esille vielä muutaman kerran ensimmäisten kirjeenvaihtovuosien aikana mutta lopulta ystävyys löytää oman uransa. Kirjeiden perusteella ystävyydestä muodostuikin harvinaisen läheinen, vaikka ystävykset asuivat eri maissa.

Kirjeet ovat todella taianomaista luettavaa. Molemmat naiset ovat mestarikirjoittajia ja näin 60 vuoden jälkeenkin kirjeistä avautuu maailma, joka tuntuu elävältä ja läheiseltä. Näyttämöinä on kaksi kaupunkia, sodan jälkeistä kriisiä edelleen läpikäyvä Berliini ja toisaalta sodalta välttynyt Tukholma. Louise viittaa kirjeissään aikaan sekä ennen että jälkeen sodan ja ne ovat vavahduttavia tuokiokuvia.

Kuinka tunnettu on esimerkiksi se tragedia, joka tapahtui Berliinin naisille venäläisten vallatessa kaupungin? Louise ei mässäile yksityiskohdilla mutta hänen kertomastaan ymmärtää, että tuskin kukaan nuorempi berliiniläisnainen välttyi venäläissotilaiden joukkoraiskauksilta.

Kirjeet sisältävät muitakin traagisia tapahtumia. Louise raportoi kotikaupungistaan kun Berliini jaetaan ensin piikkilanka-aidalla ja lopulta muurilla itään ja länteen. Hän on huolissaan mutta ei toimeton. Onhan hän selvinnyt sekä ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta, miksi ei nytkin. Osittain tämän epävakaan poliittisen tilanteen vuoksi hän kuitenkin päättää ostaa talon Ibizalta, jonne voisi tarvittaessa vetäytyä eläkevuosinaan.

Astridin elämä on puolestaan kiireistä ja hän yrittää parhaansa mukaan järjestää aikataulunsa niin, että tilaa löytyisi niin työlle, perheelle kuin uusille kirjoille. Näiden kirjeiden vuosina syntyvät Mio, Katto-Kassinen ja lopulta Eemeli. Lisäksi televisio kuvaa huippusuosituksi muodostuvan Saariston lapset -sarjan.

Louisen toimeliaisuus innostaa myös Astridia ja uskon ystävyyden olleen hänelle juuri tämänkin takia tärkeä. Louise kutsuu Astridin Saksaan, jossa he tekevät muutaman yhteisen autoretken. He tekevät myös yhteisen matkan silloiseen Jugoslaviaan ja nämä matkat ovat varmasti olleet elintärkeä henkireikä Astridin muuten niin aikataulutetussa elämässä.

Tätä kirjaa oli aivan uskomattoman hauska lukea! Mutta myös surullista, sillä lopussa Louise kuolee varsin äkillisesti. Onnellinen päätös tarinalle oli kuitenkin se, että Astrid ehti matkustaa Louisen Ibizan-kotiin vain muutama kuukausi ennen tämän kuolemaa. Lisäksi Astrid matkusti vielä Berliiniin tapaamaan Louisen aivan tämän viimeisinä viikkoina. Louise sai toivottavasti varmistuksen sille, että hän oli kuin olikin tärkeä Astridille - kirjeissäänhän hän monesti pohti oliko rakkaus sittenkin vain yksipuolista.

Jag må vara olycklig och ledsen och sjuk, jag kan tänka ett och annat, men en sak, Astrid, kan jag inte, och det är glömma dig! Att vilja det vore lika dåraktigt som om jag hade velat glömma att solen skiner.

Rakastan yleensäkin julkaistujen kirjeenvaihtojen lukemista mutta tämä oli ehdottomasti hienoin, jonka olen lukenut. Harvasta ystävyydestä on jäänyt jäljelle näin hienoa muistomerkkiä.

**
Jag har också levat! En brevväxling mellan Astrid Lindgren och Louise Hartung
Sammanställd och redigerad av Jens Andersen och Jette Glaargaard
Käännös ruotsiksi: Thomas Grundberg
Salikon förlag 2016

Helmet-kirjahaaste 2019: 44. Kirja kertoo Berliinistä

Kommentit

  1. Tämä kuulostaa kirjalta, jonka haluaisin lukea, näyttää löytyvän muutama kappale kirjastostakin. Ruotsiksiko he siis toisilleen kirjoittivat? Paljon ovat naiset tuohon aikaan kokeneet, ei ihme, jos se on jälkensä jättänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Louise kirjoitti saksaksi, Astrid aluksi englanniksi mutta aika pian siirtyi ruotsiin kun kävi ilmi että Louise ymmärtää kieltä. Tämä oli todella liikuttava kirja mutta myös hauska, molemmilla naisilla oli myös huumorintajua. Vahva suositus!/Mari

      Poista
  2. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, niin kiinnostavasti kuvasit kirjaa. Astrid Lindgren on minulle niin mieleinen henkilö. Pidin paljon Jens Andersenin kirjasta Tämä päivä, yksi elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jens Andersen on myös toimittanut tämän kirjan ja tuo elämäkertakin odottaa jo hyllyssä mutta en ole vielä ehtinyt lukea. Harmi vain, että tästä ei vielä taida löytyä suomennosta? Lindgrenin sotapäiväkirjathan on esimerkiksi käännetty, toivottavasti tämäkin! /Mari

      Poista
  3. Tack så mycket! Eikun kirjastoon, siellä näkyy meilläkin olevan lainattavissa. Astrid Lindgreniä ja hänestä on ihana lukea. Heräsin itse luettuani Jens Andersenin Denna dagen, ett liv. Niin jännä ja itsenäinen, sitkeä ja lahjakas tyyppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Var så god!! Astrid on todella kaikkea tuota mitä sanot! Vaikutuin myös hänen tavastaan suhtautua asioihin rauhallisella uteliaisuudella, ketään tai mitään etukäteen tuomitsematta. Todellinen esikuva! /Mari

      Poista
  4. Toisten kirjeenvaihtoa on aina herkullista lukea. Kiitos, että kerroit tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä kirjeissä tulee hienosti esille sekä se arkielämä että molempien kirjoittajien sisäinen elämä (Astrid tosin on pidättyväisempi ). Tämä kirja on kyllä ihan genrensä aatelia! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Sylvia Plath: Lasikellon alla (The Bell Jar)

Lukutoukan Krista kirjoitti alkuvuodesta lukeneensa Sylvia Plathin Lasikellon uudestaan monen vuoden jälkeen ja siitä innostuneena tartuin myös tähän klassikkoon. Minultakin löytyy nimittäin toki Sylvia Plath -kauteni! Kirjojen välistä löytyneiden junalippujen ja muiden arkeologisten löytöjen perusteella ajoitan tuon kauden kesään 1998. Nyt kun luen kirjaa toistamiseen hämmästyn sitä, että kirja ei ollutkaan niin synkkä kuin mitä se mielikuvissani oli. Tai sitten lukijan mielentila on toinen? Tottahan kirja käsittelee synkkää aihetta - mielenjärkkymistä ja itsemurhaa. Mutta kirjan sävy on lähes tyttökirjamaisen keveä: kuin tarmokas sankaritar kirjan Esther yrittää ratkaista kahta suurta ongelmaansa, kuinka päästä eroon neitsyydestä ja kuinka onnistua tekemään itsemurha. Tyttökirjaan viittaa muuten myös tämän ruotsalaispainoksen kansi, jonka kuvituksena on Maija Louekarin piirros. Kannen kuvitus keskittyy täysin kirjan ensimmäiseen osaan, jossa Esther on saanut kesäpestin New York