Siirry pääsisältöön

Dekkari suomenruotsalaiseen tapaan


Tänään vie paha Nuutti joulun pois mutta ehdinpä vielä tässä viikolla kuitenkin tunnelmoida toistamiseen joulunalusaikaa, se on nimittäin tämän Eva Frantzin dekkarin tapahtuma-ajankohta. Kirjan nimi - Kahdeksas neito -  viittaa Lucia-kulkueeseen, joka on myös keskeisessä osassa itse murhatapauksessa.

Eva Frantz oli minulle aivan tuntematon nimi kunnes löysin kirjan kirjaston uutuushyllyltä. Luulin ensin, että tässä olisi taas yksi uusi ruotsalainen dekkaristi mutta vilkaistessani kirjaa huomasin heti tuttuja paikannimiä. Tammerfors, Kotka, Helsingfors... Kyseessä olikin oikea helmi eli suomenruotsalainen dekkari!

Kirjan mestarietsivä on poliisina työskentelevä Anna Glad. Tämä on toinen osa hänen tähdittämässään dekkarisarjassa mutta näin uutenakin lukijana pysyin hyvin kärryillä aikaisemmista juonenkuluista. Tapahtumat sijoittuvat pikkukaupunkiin, jonnekin ruotsinkieliselle alueelle. Tarina saa alkunsa kun aamuiselle avantouinnilleen menevä mies löytää avannosta kuolleen naisen. Kyseessä on lähellä sijaitsevan kansanopiston opettaja ja kuolintapaus johdattaa Anna Gladin sekä koulun että politiikan maailmaan.

Itse juoni ei välttämättä ollut tämän kirjan parhaita puolia ja kirjan loppu jää valitettavasti lieväksi mahalaskuksi. Mutta Frantzin vahvuutena ovat selvästikin mielenkiintoiset henkilöhahmot ja niitä tässä kirjassa riittää. Anna Glad on hieman homssuinen (piirre, jonka kirjailija muuten mainitsee useaan otteeseen)  ja omiin maailmoihinsa uppoutuva. Työkaverina hänellä on puhelias ja toimelias Märta Hansson. Tämän tehoparin työskentelyä on ilo seurata!

Annan ystävä ja luottohenkilö, poliisi-Rolf on jäänyt vastikään eläkkeelle mutta seuraa edelleen mielellään Annan tutkimuksia. Rolf vastaa myös kirjan joulutunnelmasta sillä häntä vaivaa todellinen joulumania. Juuri Rolfin jouluintoilun vuoksi suosittelenkin tätä kirjaa nimenomaan joulunalusviikkojen lukemisiksi!

Viimeksi lukemastani dekkarista olikin jo kulunut aikaa sillä olin hieman kyllästynyt nykydekkaristien kilpajuoksuun siitä kuka keksii irvokkaimman ja kammottavimman murhatavan. Mutta Frantzin dekkari vie takaisin sinne Agatha Christien alkujuurille, jossa rikoksia selvitetään kahvikupillisten lomassa. Itse asiassa nyt tätä kirjoittaessani piti oikein muistella kuka se murhaaja taas olikaan, se kun ei lopulta ollutkaan se olennaisin juttu tässä kirjassa...

**
Eva Frantz: Den åttonde tärnan
(Suomennettu nimellä 'Kahdeksas neito')
Schildts & Söderström 2018

Helmet-lukuhaaste: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Muistini mukaan (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Seili - sielujen saari

Hän ajattelee, miten paljon tietoa saarelle on säilötty. Ei pelkästään penkkeihin hänen ympärillään, seiniin, kallioihin, Fyyrin tienoille, vaan kaikkialle. Puihin. Tyttökalliolle, joka on mustunut yöllisten nuotioiden jäljiltä. Koko saarelle, maahan. (...)

Teimme tyttären kanssa loppukesän viimeisen lomareissun Turkuun. Reissusta tuli puolivahingossa teemaltaan varsin kirjallinen - kävimme ensimmäisenä päivänä Naantalin Muumimaailmassa ja toisena reissupäivänä Seilin saarella, joka on ollut kovasti esillä viime vuosien suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä välissä ehdimme myös nähdä juuri ensi-iltaan tulleen Mari Rantasilan ohjaaman Puluboin ja Ponin leffan, joka perustuu Veera Salmen kirjoihin.

Olin juuri ennen matkaa lukenut Johanna Holmströmin Sielujen saaren ja mielessä liikkuivat vielä tuoreena romaanin naiset ja heidän kohtalonsa. Matkasinkin Seiliin kuin myyttiselle tarujen saarelle ja osittain odotukseni täyttyivät.


Seiliin pääsee kätevästi Turusta kesällä päivittäin kulkeval…

Anneli Kanto: Lahtarit (2017)

Aivan ensimmäiseksi pitää pyytää anteeksi Antti Tuurilta, että niin moitin hänen uusinta kirjaansa kuivakkaaksi historian oppikirjaksi. Kun luin ensimmäisiä sivuja tästä Anneli Kannon Lahtari-romaanista niin juuri Tuurin Tammikuu 18 oli vahvana mielessäni. Se antoi perusteellisen selvityksen sisällissodan alkupäivistä ja koska olin lukenut kirjan aivan vastikään niin olikin helppo hypätä sen kannattamana Kannon kyytiin. Lahtareissa ei nimittäin niinkään raportoida, Tuurin kirjan tapaan, sodan vaiheita vaan tässä edetään sodan läpi useiden henkilöiden kannoilla, joiden kohtalon kautta selviää sitten vähitellen myös itse sodan kulku.

Oli ristuksen kylymä aamu, vaikkoli maaliskuu  puoles ja ylitte, aiva naama kohmees, sormet jäykkinä ja pää kipiä. Sitte rupes aurinko paistamahan, ilma lämpeni ja puitten oksista alkoo tippua pisaroota. Kyllä tuntuu ourolta, kun linnut lauloo puis, ja me vain toisiamme tapoomme samoos mettis.

Anneli Kanto on kyllä aivan käsittämätön kertoja, ihan nolottaa …

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…

Muuttoliikkeessä - Abdirahim Hussein: Minä Husu, suomalialainen (2017)

Vuosi on kääntymässä loppusuoralle, samoin vuoden lukuhaasteet. Tämän kirjan nappasin mukaani kirjastosta, koska se näytti nopealukuiselta (mitä se olikin) ja koska tarvitsen nopealukuista luettavaa saadakseni täyteen vuoden lukutavoitteeni, 100 kirjaa. Lisäksi Husun tarina sopii täydellisesti Suketuksen Muuttoliikkeessä-lukuhaasteeseen, joka sekin päättyy vuodenvaihteessa. Kaiken lisäksi kirja osoittautui oikeaksi sankaritarinaksi, joten se pääsi mukaan myös Helmet-listalleni.

Vaikka olenkin ollut ulkosuomalainen jo 17 vuotta, on "Husu" toki tuttu hahmo ja olen kuullut hänestä paljon. Lähinnä tiesin hänet kuitenkin Ali ja Husu -radio-ohjelmasta, joten olikin mielenkiintoista lukea missä kaikessa muussa Hussein on ollut mukana.

Husseinin tarina kerrotaan melko lailla kronologisesti vaikkakin se hyppelee välillä eri teemojen mukaan. Hussein kertoo pakomatkastaan Somaliasta Kenian kautta Suomeen ja vaikka mukana on paljon yksityiskohtaista kuvausta, paljon jää kuitenkin hämär…