Dekkari suomenruotsalaiseen tapaan

Tänään vie paha Nuutti joulun pois mutta ehdinpä vielä tässä viikolla kuitenkin tunnelmoida toistamiseen joulunalusaikaa, se on nimittäin tämän Eva Frantzin dekkarin tapahtuma-ajankohta. Kirjan nimi - Kahdeksas neito - viittaa Lucia-kulkueeseen, joka on myös keskeisessä osassa itse murhatapauksessa.

Eva Frantz oli minulle aivan tuntematon nimi kunnes löysin kirjan kirjaston uutuushyllyltä. Luulin ensin, että tässä olisi taas yksi uusi ruotsalainen dekkaristi mutta vilkaistessani kirjaa huomasin heti tuttuja paikannimiä. Tammerfors, Kotka, Helsingfors... Kyseessä olikin oikea helmi eli suomenruotsalainen dekkari!

Kirjan mestarietsivä on poliisina työskentelevä Anna Glad. Tämä on toinen osa hänen tähdittämässään dekkarisarjassa mutta näin uutenakin lukijana pysyin hyvin kärryillä aikaisemmista juonenkuluista. Tapahtumat sijoittuvat pikkukaupunkiin, jonnekin ruotsinkieliselle alueelle. Tarina saa alkunsa kun aamuiselle avantouinnilleen menevä mies löytää avannosta kuolleen naisen. Kyseessä on lähellä sijaitsevan kansanopiston opettaja ja kuolintapaus johdattaa Anna Gladin sekä koulun että politiikan maailmaan.

Itse juoni ei välttämättä ollut tämän kirjan parhaita puolia ja kirjan loppu jää valitettavasti lieväksi mahalaskuksi. Mutta Frantzin vahvuutena ovat selvästikin mielenkiintoiset henkilöhahmot ja niitä tässä kirjassa riittää. Anna Glad on hieman homssuinen (piirre, jonka kirjailija muuten mainitsee useaan otteeseen) ja omiin maailmoihinsa uppoutuva. Työkaverina hänellä on puhelias ja toimelias Märta Hansson. Tämän tehoparin työskentelyä on ilo seurata!

Annan ystävä ja luottohenkilö, poliisi-Rolf on jäänyt vastikään eläkkeelle mutta seuraa edelleen mielellään Annan tutkimuksia. Rolf vastaa myös kirjan joulutunnelmasta sillä häntä vaivaa todellinen joulumania. Juuri Rolfin jouluintoilun vuoksi suosittelenkin tätä kirjaa nimenomaan joulunalusviikkojen lukemisiksi!

Viimeksi lukemastani dekkarista olikin jo kulunut aikaa sillä olin hieman kyllästynyt nykydekkaristien kilpajuoksuun siitä kuka keksii irvokkaimman ja kammottavimman murhatavan. Mutta Frantzin dekkari vie takaisin sinne Agatha Christien alkujuurille, jossa rikoksia selvitetään kahvikupillisten lomassa. Itse asiassa nyt tätä kirjoittaessani piti oikein muistella kuka se murhaaja taas olikaan, se kun ei lopulta ollutkaan se olennaisin juttu tässä kirjassa...

**
Eva Frantz: Den åttonde tärnan
(Suomennettu nimellä 'Kahdeksas neito')
Schildts & Söderström 2018

Helmet-lukuhaaste: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa Joka hetki olemme yhä elossa. Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Lue lisää

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass. Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Lue lisää

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen. Lääkkeeksi Suomi-ikävääni auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin kirjassa "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lue lisää

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista. Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Lue lisää

Saksaa puolin ja toisin

Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...