Siirry pääsisältöön

Dekkari suomenruotsalaiseen tapaan


Tänään vie paha Nuutti joulun pois mutta ehdinpä vielä tässä viikolla kuitenkin tunnelmoida toistamiseen joulunalusaikaa, se on nimittäin tämän Eva Frantzin dekkarin tapahtuma-ajankohta. Kirjan nimi - Kahdeksas neito -  viittaa Lucia-kulkueeseen, joka on myös keskeisessä osassa itse murhatapauksessa.

Eva Frantz oli minulle aivan tuntematon nimi kunnes löysin kirjan kirjaston uutuushyllyltä. Luulin ensin, että tässä olisi taas yksi uusi ruotsalainen dekkaristi mutta vilkaistessani kirjaa huomasin heti tuttuja paikannimiä. Tammerfors, Kotka, Helsingfors... Kyseessä olikin oikea helmi eli suomenruotsalainen dekkari!

Kirjan mestarietsivä on poliisina työskentelevä Anna Glad. Tämä on toinen osa hänen tähdittämässään dekkarisarjassa mutta näin uutenakin lukijana pysyin hyvin kärryillä aikaisemmista juonenkuluista. Tapahtumat sijoittuvat pikkukaupunkiin, jonnekin ruotsinkieliselle alueelle. Tarina saa alkunsa kun aamuiselle avantouinnilleen menevä mies löytää avannosta kuolleen naisen. Kyseessä on lähellä sijaitsevan kansanopiston opettaja ja kuolintapaus johdattaa Anna Gladin sekä koulun että politiikan maailmaan.

Itse juoni ei välttämättä ollut tämän kirjan parhaita puolia ja kirjan loppu jää valitettavasti lieväksi mahalaskuksi. Mutta Frantzin vahvuutena ovat selvästikin mielenkiintoiset henkilöhahmot ja niitä tässä kirjassa riittää. Anna Glad on hieman homssuinen (piirre, jonka kirjailija muuten mainitsee useaan otteeseen)  ja omiin maailmoihinsa uppoutuva. Työkaverina hänellä on puhelias ja toimelias Märta Hansson. Tämän tehoparin työskentelyä on ilo seurata!

Annan ystävä ja luottohenkilö, poliisi-Rolf on jäänyt vastikään eläkkeelle mutta seuraa edelleen mielellään Annan tutkimuksia. Rolf vastaa myös kirjan joulutunnelmasta sillä häntä vaivaa todellinen joulumania. Juuri Rolfin jouluintoilun vuoksi suosittelenkin tätä kirjaa nimenomaan joulunalusviikkojen lukemisiksi!

Viimeksi lukemastani dekkarista olikin jo kulunut aikaa sillä olin hieman kyllästynyt nykydekkaristien kilpajuoksuun siitä kuka keksii irvokkaimman ja kammottavimman murhatavan. Mutta Frantzin dekkari vie takaisin sinne Agatha Christien alkujuurille, jossa rikoksia selvitetään kahvikupillisten lomassa. Itse asiassa nyt tätä kirjoittaessani piti oikein muistella kuka se murhaaja taas olikaan, se kun ei lopulta ollutkaan se olennaisin juttu tässä kirjassa...

**
Eva Frantz: Den åttonde tärnan
(Suomennettu nimellä 'Kahdeksas neito')
Schildts & Söderström 2018

Helmet-lukuhaaste: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle