Siirry pääsisältöön

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)


Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen. Lääkkeeksi Suomi-ikävääni auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa "nyssyköiden haalijan -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee.

Anna-Riikka Carlsonin kirjassa "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varhaisimmista teoksista, vuonna 1964 ilmestyneen romaanin "Elämä edestakaisin".

Koko maailma mullin mallin, elämä edestakaisin

Eeva Kilpi oli jo julkaissut yhden novellikokoelman ja kaksi romaania ennen tätä evakkoelämästä kertovaa teostaan. Varsinainen läpimurto tuli vuonna 1972 naisen seksuaalisuutta käsittelevällä romaanilla "Tamara". Tuolloin julkaistiin myös Kilven ensimmäinen runokokoelma. Runoutensa Kilpi on perustanut hänelle tärkeisiin teemoihin: rakkaus, naisen elämä, luonto, eläimet ja maailmanrauha. Kilpi kiinnittyy vahvasti hänelle tärkeisiin paikkoihin, niin lapsuudenmaisemiinsa Hiitolaan kuin aikuiselämänsä kesäpaikalle Piskolaan. Kotiseuturakkaus on myös se teema, joka leimaa Elämä edestakaisin -teosta.

Kirjassa eletään talvisodan ja välirauhan aikaa. Helli ja hänen teini-ikäinen tyttärensä Maila ovat päässeet evakkoon rajan läheisyyteen, poikansa Toivon kanssa elävän Annamarin taloon. Tarina alkaa kuvauksella kuinka talossa majaileva, juuri vihitty nuoripari valmistautuu hääyön viettoon. Morsiamen äiti, myös evakkoon tullut Salme sanailee ja touhuaa talon emännän ja Hellin kanssa. Lukija pääsee nopeasti sisälle naisten arkeen, joka on täynnä maatilan töitä, eläinten hoitoa ja ruuanlaittoa. Kilpi kuvaileekin seikkaperäisesti kuinka pula-ajan ruokahuolto vaati ennen kaikkea kekseliäisyyttä.

Tarinan kaari kuljettaa Hellin ja Mailan ensin evakkoon, sieltä takaisin kotikylään ja lopulta rauhanehtojen pakottamana takaisin lopulliseen evakkoon. Päähenkilöiden kaipuu kotiseudulle kuultaa koko tarinan läpi, kuin kaukaisena haavekuvana. He pääsevät välirauhan aikana takaisin kotiinsa, jonne saapuu myös Hellin aviomies Jaska. Tuota onnea kestää kuitenkin vain vuoden verran. Jaska joutuu takaisin rintamalle ja äiti ja tytär lähtevät uudestaan evakkoon. 

Koti-ikävä on kuitenkin niin kova, että Helli päättää yhtäkkiä, jo perille Annamarin luo päästyään, että nyt lähdetään kuitenkin kotiin. Seuraa kirjan dramaattisin kohtaus kun Helli ja Maila kulkevat hevos- ja lammaslaumoineen vastavirtaan, valtavan evakkovirran kulkiessa vastaan. He pääsevät kotiin ja huomaavat, että kotikylä onkin täynnä elämää. Rintama ei ulottunut vielä niin lähelle. Hetken he saavat elää tutuissa maisemissa, kunnes tulee viimeinen isku - rauha ja sen ehdot. Karjalan kannas luovutetaan Neuvostoliitolle ja koko väestö siirretään lopullisesti.

Sitten minä haluan juoda vielä omasta kaivosta vettä, missään ei ole niin hyvä vesi kuin meidän kaivossamme, joka paikassa muualla minua janottaa aina. Ja minä haluan kulkea vielä kaikki paikat ja sanoa niille hyvästi.

Helli ja Maila majoittuvat vielä kerran Annamarin luo ja käyvät hakeamassa kotitilaltaan kuorman toisensa perään tavaraa ja elintarvikkeita, kunnes tie yhtäkkiä suljetaan ja siviiliväestöltä kielletään pääsy alueelle. Lopulliset jäähyväiset jäävät tekemättä, "lähtö ja poissaolo jäi ainaisesti tuntumaan tilapäiseltä". 

Koska olen lukenut Kilven omaelämäkerrallisen trilogian tuosta ajasta tunnistan tästäkin kirjasta kohtia, jotka lienevät Kilven omakohtaisesti kokemia. Kirjan alun nuoripari on varmastikin Kilven "nuori täti", joka hänkin meni pastorin kanssa naimisiin. Kirjassa vilisee lisäksi mainioita sivuhahmoja, joiden on pakko olla peräisin tosielämästä. Kilpi kuvaa ihmisiään lämmöllä ja huumorilla ja tilanteet piirtyvät lukijan eteen kaikkia yksityiskohtiaan myöten. 

"Elämä edestakaisin" on sydäntäriipaiseva dokumentti sota-ajan naisten elämästä. Kilpi on onnistunut säilömään kirjaansa sota-arkea, kaikkine huolineen ja haaveineen. Toimeliaat naiset huomaavat selviävänsä vaikeistakin tilanteista kipakan huumorin avulla ja yhteen hiileen puhaltamalla. Kirjan ilmestymisestä on kulunut jo 60 vuotta, mutta sen ilmentämä humanismi ja ja ihmiselämän moninaisuuden kuvaus eivät vanhene koskaan.


Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (WSOY 1964)

*

Kirjoitukseni on osa kirjabloggaajien Klassikkohaastetta, joka järjestetään jo 21. kerran. Haastetta vetää tällä kertaa Oksan hyllyltä -blogi.

Kommentit

  1. En jostain syystä ole lukenut vielä Kilven romaaneja. Lähes kaikki muistikirjat on luettu ja ostin juhannuksena runokokoelman Perhonen ylittää tien. Tamara ainakin kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tamara on minullakin vielä lukulistalla. Ja novellikokoelmiakin Kilveltä löytyy useampi!

      Poista
  2. Olen lukenut paljon Eeva Kilveltä, mutta en tätä. Kiitos, että muistutit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ensimmäiset romaanit ovat tosiaan jääneet vähän unohduksiin, huomasin nyt itsekin että nämähän pitää myös lukea.

      Poista
  3. Minulla Eeva Kilpi on jäänyt tyystin väliin.. syynä kenties se, etten oikein ole runojen lukija. Proosa sen sijaan kyllä maistuu, eli kiitos kun nostit tämän kirja esille! Tässä kesän klassikkohaasteessa on Eeva Kilpi on ainakin toistaiseksi ainut kirjailija, josta löytyy useampi kuin yksi bloggaus (Kirjasähkökäyrän Mai on lukenut Tamaran tähän haasteeseen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Kilpi tunnetaan nykyään ennenkaikkea runoilijana, mutta hän on tosiaan julkaissut paljon myös proosaa. Minua kiinnostavat etenkin nämä evakkoutta käsittelevät tekstit, koska...no, evakon lapsi 😥

      Poista
  4. Ihana juttu, että päädyimme lukemaan Kilven tuotantoa. Noidanlukko löytyy Tamaran lisäksi blogistani.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...