Siirry pääsisältöön

Loma jatkuu jännityksen ja retkeilyn merkeissä



Loma ja dekkarien luku jatkuu! Olemme saavuttaneet sen lomailun tason, jolloin kysymme toisiltamme että mikäs viikonpäivä tänään onkaan. Vaikka paluupäivä Ruotsiin lähestyy uhkaavaa vauhtia niin vielä ehtii tehdä retkiä ja lukea kirjoja.

Eilen teimme päiväretken Kouvolan asuntolamessuille ja löysimme matkalla Ankkapurhan puiston. Sinne mennään uudestaan! Tällä kertaa ehdimme testata vain kivimakasiinin mukavan kahvilan, pihan riippukeinun sekä käväistä avoinna olleessa kartanossa.


Alkuviikosta kävimme myös Kotka Rankissa. Saarihan on nyt avattu yleisölle oltuaan aikaisemmin suljettu sotilassaari. Saaren tunnelmaa hallitsee edelleen vahvasti 60- ja 70-lukujen rakennustyyli mutta löytyy sieltä yksi vanha venäläinen kasarmikin. Palveluja löytyy sen verran, että saarella voi syödä ja kahvitella. Ruoka oli maukasta mutta henkilökunta oli mitoitettu pienemmälle kävijämäärälle joten hoppu ei saa ruokavieraalla olla.

Rankissa kannattaa kävellä saaren toiseen päähän, jossa on hienot kalliot. Niiltä pääsee suhteellisen helposti uimaan ja samalla voi ihailla taustalla häämöttävää myyttistä Suursaarta.


Mutta retkeilyn välissä olen siis ehtinyt myös lukea. Jostain kirjablogista bongasin ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkarisarjan, jossa ohjaksia pitelee nuori poliisi Emma Sköld. Sarjan suomentaminen on aloitettu vasta kolmannesta osasta ja sitä on harmiteltu. Mutta nyt tämän ensimmäisen osan luettuani voin lohduttaa, että päätös lienee ollut harkittu. Juoni on aika kömpelö ja tapahtumien kulku osittain epäuskottavaa. Mutta kirja on ruotsiksi melko helppolukuista joten kannattaa kokeilla vaikka ruotsi ei olisikaan se vahvin kieli.

"Vila i frid" sijoittuu Tukholman laitamilla Nackassa sijaitsevaan Hasseluddenin japanilaiseen yasuragi-kylpylään. Kirjailija on kertonut käyneensä siellä useasti ja päättäneensä jo varhain, että kylpylän hämyisä tunnelma sopisi hyvin rikosromaanin tapahtumapaikaksi.

Eikä Sarenbrant säästelekään tässä tarinassaan, kylpylässä liikkuu nimittäin sarjamurhaaja! Kuolleita löytyy vähän sieltä sun täältä ja sekä rikostarkastaja Sköld että hotellinjohtaja Berg saavat painaa ympäripyöreitä päiviä. Näin maallikkona olisin ehkä sulkenut väliaikaisesti koko hotellin, varsinkin kun murhat houkuttelevat paikalle kansainvälisen median edustajia, mutta silloinhan koko juttu olisi jäänyt vain yhteen murhaan joten ymmärrän kirjailijan ratkaisun...

Kirjan parasta antia on se, että saamme tässä ensimmäisessä osassa tutustua itse Emma Sköldiin. Melkoista ihmissuhdehässäkkää on luvassa jo pelkästään Emman kautta ja kirjailija heittää heti syötiksi muutaman täyn - Emmalla on ongelmia niin isänsä kuin siskonsa kanssa. Lisäksi Emma toivoo tulevansa raskaaksi eikä asiaa helpota säännöllisen epäsäännölliset työajat ja asiasta motkottava kumppani.

Sarenbrant kirjoittaa sujuvasti ja vauhdikkaasti mutta hiukan kömpelöksi tämä sarjan avausosa siis jää. Kiinnostuin kuitenkin ja annan Emma Sköldille vielä toisen mahdollisuuden. Ja Suomesta kantautuneiden tietojen mukaan sarjan kolmas osa, siis se ensimmäinen suomennettu, olisi jo ihan kelpotyötä?

**
Sofie Sarenbrant: Vila i frid
Damm Förlag 2012

Helmet-lukuhaaste 2019: 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

Kommentit

  1. Olen menossa tuonne Rankin saarelle retkelle sunnuntaina. Kiitos, kun kerroit siitä, kuva on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotkassa on hieno saaristo! Kävimme toisena päivänä myös Kirkonmaalla, sieltäkin olisi hienoja kuvia jaettavaksi :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

  Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin. Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat: TAKINKÄÄNTÖ Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään... Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) NOSTALGIATRIPPI Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha! Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) KAUNEIN KANSI Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee)...