Siirry pääsisältöön

Loma jatkuu jännityksen ja retkeilyn merkeissä



Loma ja dekkarien luku jatkuu! Olemme saavuttaneet sen lomailun tason, jolloin kysymme toisiltamme että mikäs viikonpäivä tänään onkaan. Vaikka paluupäivä Ruotsiin lähestyy uhkaavaa vauhtia niin vielä ehtii tehdä retkiä ja lukea kirjoja.

Eilen teimme päiväretken Kouvolan asuntolamessuille ja löysimme matkalla Ankkapurhan puiston. Sinne mennään uudestaan! Tällä kertaa ehdimme testata vain kivimakasiinin mukavan kahvilan, pihan riippukeinun sekä käväistä avoinna olleessa kartanossa.


Alkuviikosta kävimme myös Kotka Rankissa. Saarihan on nyt avattu yleisölle oltuaan aikaisemmin suljettu sotilassaari. Saaren tunnelmaa hallitsee edelleen vahvasti 60- ja 70-lukujen rakennustyyli mutta löytyy sieltä yksi vanha venäläinen kasarmikin. Palveluja löytyy sen verran, että saarella voi syödä ja kahvitella. Ruoka oli maukasta mutta henkilökunta oli mitoitettu pienemmälle kävijämäärälle joten hoppu ei saa ruokavieraalla olla.

Rankissa kannattaa kävellä saaren toiseen päähän, jossa on hienot kalliot. Niiltä pääsee suhteellisen helposti uimaan ja samalla voi ihailla taustalla häämöttävää myyttistä Suursaarta.


Mutta retkeilyn välissä olen siis ehtinyt myös lukea. Jostain kirjablogista bongasin ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkarisarjan, jossa ohjaksia pitelee nuori poliisi Emma Sköld. Sarjan suomentaminen on aloitettu vasta kolmannesta osasta ja sitä on harmiteltu. Mutta nyt tämän ensimmäisen osan luettuani voin lohduttaa, että päätös lienee ollut harkittu. Juoni on aika kömpelö ja tapahtumien kulku osittain epäuskottavaa. Mutta kirja on ruotsiksi melko helppolukuista joten kannattaa kokeilla vaikka ruotsi ei olisikaan se vahvin kieli.

"Vila i frid" sijoittuu Tukholman laitamilla Nackassa sijaitsevaan Hasseluddenin japanilaiseen yasuragi-kylpylään. Kirjailija on kertonut käyneensä siellä useasti ja päättäneensä jo varhain, että kylpylän hämyisä tunnelma sopisi hyvin rikosromaanin tapahtumapaikaksi.

Eikä Sarenbrant säästelekään tässä tarinassaan, kylpylässä liikkuu nimittäin sarjamurhaaja! Kuolleita löytyy vähän sieltä sun täältä ja sekä rikostarkastaja Sköld että hotellinjohtaja Berg saavat painaa ympäripyöreitä päiviä. Näin maallikkona olisin ehkä sulkenut väliaikaisesti koko hotellin, varsinkin kun murhat houkuttelevat paikalle kansainvälisen median edustajia, mutta silloinhan koko juttu olisi jäänyt vain yhteen murhaan joten ymmärrän kirjailijan ratkaisun...

Kirjan parasta antia on se, että saamme tässä ensimmäisessä osassa tutustua itse Emma Sköldiin. Melkoista ihmissuhdehässäkkää on luvassa jo pelkästään Emman kautta ja kirjailija heittää heti syötiksi muutaman täyn - Emmalla on ongelmia niin isänsä kuin siskonsa kanssa. Lisäksi Emma toivoo tulevansa raskaaksi eikä asiaa helpota säännöllisen epäsäännölliset työajat ja asiasta motkottava kumppani.

Sarenbrant kirjoittaa sujuvasti ja vauhdikkaasti mutta hiukan kömpelöksi tämä sarjan avausosa siis jää. Kiinnostuin kuitenkin ja annan Emma Sköldille vielä toisen mahdollisuuden. Ja Suomesta kantautuneiden tietojen mukaan sarjan kolmas osa, siis se ensimmäinen suomennettu, olisi jo ihan kelpotyötä?

**
Sofie Sarenbrant: Vila i frid
Damm Förlag 2012

Helmet-lukuhaaste 2019: 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

Kommentit

  1. Olen menossa tuonne Rankin saarelle retkelle sunnuntaina. Kiitos, kun kerroit siitä, kuva on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotkassa on hieno saaristo! Kävimme toisena päivänä myös Kirkonmaalla, sieltäkin olisi hienoja kuvia jaettavaksi :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voittiko paras?

  Täällä Ruotsissa yritetään nyt toipua viikonlopun Mello-yllätyksestä. Vilken skräll! Ruotsia edustaa toukokuun Euroviisuissa suomenruotsalainen huumoriryhmä KAJ, jolle ennakkosuosikki Måns Zelmerlöw hävisi loppupeleissä vaivaiset 8 pistettä. Kansan mielipide näyttää olevan syvästi jakautunut. Monet olivat tyytyväisiä - vihdoinkin jotain omaperäistä sen sijaan että oltaisiin taas lähetetty sitä iänikuista sapluunapoppia. Sitä paitsi ihmiset kaipaavat näinä synkkinä aikoina huumoria! Toinen puoli kansasta pitää tulosta häpeällisenä: voittoa ei tällä viisulla tavoitella, tokkopa päästään edes finaaliin. Ja jotkut näkevät synkän tulevaisuuden koko kisalle: kun viime vuonna lähetettiin kaksi norjalaista ja tänä vuonna kolme suomalaista niin mitä ensi vuonna sitten - joukko tanskalaisia? ** Taiteessa on totisesti vaikea kilpailla, samanlaisia keskusteluja herättävät säännöllisesti myös eri kirjapalkinnot. Kuten nyt viimevuotinen saksankielisen alueen suurin kirjapalkinto, Deutscher Buc...

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen r...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Kahden kulttuurin lähettiläät - Linn Ullmann ja Ranya ElRamly

Lokakuun lukuhelmiini kuuluvat nämä kaksi tytärten vanhemmistaan kirjoittamaa kirjaa. Toinen tyttärista on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmanin tytär Linn, kahden maan ja kahden kielen kasvatti. Toinen tytär on suomalainen Ranya Paasonen (joka julkaisi esikoiskirjansa tyttönimellään ElRamly), joka kertoo kasvamisesta kahden kulttuurin risteämässä, siinä välitilassa jossa pitää oppia vaikkapa kaksi erilaista tapaa kuoria appelsiini. Luin molemmat kirjat suurella mielenkiinnolla, kotonani on nimittäin kasvamassa tytär, joka kohtaa päivittäin nämä kulttuurien nokkakolarit. Kun isä vaatii, että syntymäpäiväsankarille tarjoillaan ruotsalaiseen tapaan aamupala sänkyyn ja äiti kauhistelee, että ei kai nyt sentään arkisena koulupäivänä. Tai kun jouluaattona klo 15 pitäisi katsoa miljoonien muiden ruotsalaisten tavoin tv:stä Kalle Ankaa samalla kun äiti hoputtaa joulusaunaan. Lisänä vielä kahden kielen lahja - tai taakka, riippuen aina tilanteesta. Linn Ullmann on omien sanojensa mukaan kir...

Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

  Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin! Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat: Sydäntä sykähdyttävä kirja : Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. ...