Siirry pääsisältöön

Loma jatkuu jännityksen ja retkeilyn merkeissä



Loma ja dekkarien luku jatkuu! Olemme saavuttaneet sen lomailun tason, jolloin kysymme toisiltamme että mikäs viikonpäivä tänään onkaan. Vaikka paluupäivä Ruotsiin lähestyy uhkaavaa vauhtia niin vielä ehtii tehdä retkiä ja lukea kirjoja.

Eilen teimme päiväretken Kouvolan asuntolamessuille ja löysimme matkalla Ankkapurhan puiston. Sinne mennään uudestaan! Tällä kertaa ehdimme testata vain kivimakasiinin mukavan kahvilan, pihan riippukeinun sekä käväistä avoinna olleessa kartanossa.


Alkuviikosta kävimme myös Kotka Rankissa. Saarihan on nyt avattu yleisölle oltuaan aikaisemmin suljettu sotilassaari. Saaren tunnelmaa hallitsee edelleen vahvasti 60- ja 70-lukujen rakennustyyli mutta löytyy sieltä yksi vanha venäläinen kasarmikin. Palveluja löytyy sen verran, että saarella voi syödä ja kahvitella. Ruoka oli maukasta mutta henkilökunta oli mitoitettu pienemmälle kävijämäärälle joten hoppu ei saa ruokavieraalla olla.

Rankissa kannattaa kävellä saaren toiseen päähän, jossa on hienot kalliot. Niiltä pääsee suhteellisen helposti uimaan ja samalla voi ihailla taustalla häämöttävää myyttistä Suursaarta.


Mutta retkeilyn välissä olen siis ehtinyt myös lukea. Jostain kirjablogista bongasin ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkarisarjan, jossa ohjaksia pitelee nuori poliisi Emma Sköld. Sarjan suomentaminen on aloitettu vasta kolmannesta osasta ja sitä on harmiteltu. Mutta nyt tämän ensimmäisen osan luettuani voin lohduttaa, että päätös lienee ollut harkittu. Juoni on aika kömpelö ja tapahtumien kulku osittain epäuskottavaa. Mutta kirja on ruotsiksi melko helppolukuista joten kannattaa kokeilla vaikka ruotsi ei olisikaan se vahvin kieli.

"Vila i frid" sijoittuu Tukholman laitamilla Nackassa sijaitsevaan Hasseluddenin japanilaiseen yasuragi-kylpylään. Kirjailija on kertonut käyneensä siellä useasti ja päättäneensä jo varhain, että kylpylän hämyisä tunnelma sopisi hyvin rikosromaanin tapahtumapaikaksi.

Eikä Sarenbrant säästelekään tässä tarinassaan, kylpylässä liikkuu nimittäin sarjamurhaaja! Kuolleita löytyy vähän sieltä sun täältä ja sekä rikostarkastaja Sköld että hotellinjohtaja Berg saavat painaa ympäripyöreitä päiviä. Näin maallikkona olisin ehkä sulkenut väliaikaisesti koko hotellin, varsinkin kun murhat houkuttelevat paikalle kansainvälisen median edustajia, mutta silloinhan koko juttu olisi jäänyt vain yhteen murhaan joten ymmärrän kirjailijan ratkaisun...

Kirjan parasta antia on se, että saamme tässä ensimmäisessä osassa tutustua itse Emma Sköldiin. Melkoista ihmissuhdehässäkkää on luvassa jo pelkästään Emman kautta ja kirjailija heittää heti syötiksi muutaman täyn - Emmalla on ongelmia niin isänsä kuin siskonsa kanssa. Lisäksi Emma toivoo tulevansa raskaaksi eikä asiaa helpota säännöllisen epäsäännölliset työajat ja asiasta motkottava kumppani.

Sarenbrant kirjoittaa sujuvasti ja vauhdikkaasti mutta hiukan kömpelöksi tämä sarjan avausosa siis jää. Kiinnostuin kuitenkin ja annan Emma Sköldille vielä toisen mahdollisuuden. Ja Suomesta kantautuneiden tietojen mukaan sarjan kolmas osa, siis se ensimmäinen suomennettu, olisi jo ihan kelpotyötä?

**
Sofie Sarenbrant: Vila i frid
Damm Förlag 2012

Helmet-lukuhaaste 2019: 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

Kommentit

  1. Olen menossa tuonne Rankin saarelle retkelle sunnuntaina. Kiitos, kun kerroit siitä, kuva on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotkassa on hieno saaristo! Kävimme toisena päivänä myös Kirkonmaalla, sieltäkin olisi hienoja kuvia jaettavaksi :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

250‑vuotias Jane Austen olisi tunnistanut tämänkin ajan

  Lämpimät onnittelut tänään 250 vuotta täyttävälle Jane Austenille! Osallistun tällä kirjoituksellani Tuulevin lukublogin vetämään Jane Austen -haasteeseen.  What calm lives they had, those people! No worries about the French Revolution, or the crashing struggle of the Napoleonic wars. Only manners controlling natural passion so far as they could, together with cultured explanations of any mischances. Näin kommentoi Winston Churchill luettuaan Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin. Viittaus Napoleonin sotaan selittynee sillä, että Churchill luki kirjan vuonna 1943, keskellä toista maailmansotaa. Lisäksi Churchill luki kirjan sairastaessaan keuhkokuumetta, joten hän ei ehkä lukenut tarkasti.  Calm lives?! Jane Austenin aikana sopivan puolison löytäminen oli sekä kestävyyttä että hermoja koetteleva laji. Austenin romaaneissa nuoret naiset asuivat usein myös maaseudulla, jossa sopivien herrasmiesten tarjonta ei ollut runsasta. Ja varsinkin jos nainen oli vaatimattomista oloist...

Joulun pehmein paketti on Petri Tamminen

  "Nuori mies janoaa rakkautta ", lukee kirjan takakannessa. Ja kirjan alku onkin dramaattinen kun tämä kyseinen nuori mies ihastuu kihlajaismatkallaan Prahassa paikalliseen nuoreen naiseen. Kihlattu saa jäädä, kun tarinan Petri antautuu viettiensä valtaan. Eikä tässä kaikki: jossain vaiheessa mietin jo, että onpas tässä varsinainen sarjarakastaja. On Maria, Minnaa, Liisaa - ja sitten tosiaan vielä se H siellä Prahassa. Mutta, hold your horses, jos luulit että kyseessä on perinteinen nuoren miehen kosiomatkoista kertova kirja niin erehdyt. Kirjan on kirjoittanut Petri Tamminen! Ja jos olet jo lukenut Tammista tiedät, että tarina etenee aivan oman logiikkansa mukaan. Tarinan "Petri" on siis rakastunut. Ja rakkaus saa ainakin näennäisesti vastakaikua. Tamminen, tuo  kotimainen versio nolojen tilanteiden miehestä Mr. Beanistä, kuljettaa meitä niin Tampereella, Turussa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Prahassa. Tunteiden palo ajaa miestä palaamaan Prahaan kerta toisensa...

Seela Sellan käsikirja elämään

  Olen elämäkertojen ja muistelmien suurkuluttaja, ja tällä kokemuksella uskallan jo sanoa, että mielenkiintoisimmat muistelmat tulevat teatteri-ihmisiltä. Ja ne huonoimmat? Olen lukenut muutamat urheilijamuistelmat, eikä niistä sitten sen enempää. Olisiko niin, että huippu-urheilijaksi tullakseen on pistettävä arkinen elämä hyllylle odottamaan kilpaurheilijan uran päättymistä, kun taas hyväksi näyttelijäksi tullakseen on otettava kaikki oppi mitä elämä suinkin tarjoaa.  Tämän kirjoitettuani muistin välittömästi yhden poikkeuksen, eli viime vuonna lukemani ruotsalaisen pika-aiturin Ludmila Engquistin elämäkerran. Kirja on harvinaisen rehellinen kuvaus kilpaurheilun armottomasta maailmasta, jossa ainoa onnistumisen merkki on yltäminen korkeimmalle palkintokorokkeelle. Juuri tällaiset tarinat kiinnostavat minua, mitään fanikirjoja en kaipaa. (Tämän takia jäänee myös Sanna Marinin tuore omaelämäkerta osaltani lukematta.) Sitäkin suurempi nautinto oli lukea Seela Sellan lähes 700...

Täytän tänään kymmenen!

  Havahduin sattumalta siihen tosiasiaan , että blogini täyttää pyöreät 10 vuotta! Ihme kyllä, tämä henkiraasu on vielä voimissaan, vaikka jossain vaiheessa tekstejä alkoi syntyä harvemmin. Korona-aika elvytti blogia mukavasti, kiitos etätyön ja kotosalla kykkimisen.  Viime aikoina olen huomannut Instagramissa keskustelua siitä, miten kirjapostausten kaupallisuus ja algoritmien oikullisuus eivät enää innosta monia kirjagrammaajia. Onpa jopa toivottu paluuta pidempiin blogiteksteihin ja tilaa keskusteluille. Onko vanha kunnon blogiformaatti kenties tekemässä paluun sosiaaliseen mediaan?  En sulje siis vielä tätä ovea ja varsinkin kun huomaan, miten erityisesti klassikoita käsitteleviä postauksiani luetaan edelleen säännöllisesti.  Pieni juhlapostaus olkoon siis paikallaan. Katselin näitä menneitä vuosia ja valitsin jokaiselta vuodelta jonkun itselleni mieluisan tai muuten vaan mieleen painuneen postauksen.  Muistojen polku siis, olkaa hyvä! 2015 Koska blogini ava...