Siirry pääsisältöön

Viihdyttävää ruuhkavuosihässäkkää


Tämän kesän kirjailijalöytöni on Niina Hakalahti! Hyllystäni löytyi jo sitä muutaman vuoden lämmittänyt teos Uimataito, jonka luin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Hullu ja kärjistetty kuvaus nykyajan elämänmenosta viihdytti todella kesälomani alkajaisiksi ja päätin siltä istumalta, että Hakalahtea pitää lukea lisää.

Kirjastossamme ei valitettavasti kovin monta teosta Hakalahdelta löydy mutta löysin nyt ainakin tämän vuonna 2014 ilmestyneen Sydänystävä-romaanin. Siinä tarinan kertojaminä on keski-ikäinen opettaja Minna, joka on naimisissa opettaja-Tomin kanssa ja jonka paras ystävä on opettaja-Kaisa, joka taas puolestaan on naimisissa opettaja-Jussin kanssa. Liikutaan siis tiiviisti koulumaailmassa. Molemmilla pareilla on myös pojat, lähes päivälleen samanikäiset teini-ikäiset Leevi ja Eetu.

Kirjan takakansitekstissä jo paljastetaan, että Minna haluaa erota. Hän haluaa erota ystävästään Kaisasta, jonka kanssa on pitänyt yhtä lapsuudesta asti. Naisten välinen suhde on nimittäin muuttunut sitten lapsuuden. Tarinan kuluessa Kaisa osoittautuukin vähintäänkin hyytäväksi hahmoksi ja jossain vaiheessa jo luulin, että tämä onkin ehkä trilleri (ainekset siihen ovat kasassa!) mutta Hakalahti pysyy turvallisesti omalla alueellaan humoristisen arkidraaman kuvaajana.

Kaisa alkaa vallata yhä enemmän tilaa Minnan elämästä. Hän puhuu Minnan ja Tomin pojasta Leevistä kuin omastaan, ottaa salaa yhteyttä Minnan muistisairaaseen äitiin ja pestautuu opettajaksi Leevin kouluun. Perheiden yhteisen laskettelumatkan jälkeen syntyy idea - hehän voisivat muuttaa yhteiseen paritaloon naapureiksi! Tässäkään vaiheessa Minna ei saa hahmotettua ajatusta, joka lukijalla on jo selkeänä mielessään: tämä ei tule päättymään hyvin...

- Missä välissä olet ehtinyt käydä petaamassa? kysyin Tomilta, kun menin hakemaan viimeisiä tavaroita ulkoa.
- En minä ole pedannut, Tomi sanoi. - Luulin, että sinä olit jossain välissä ehtinyt.

 Kirjan lopussa pariskunnat järjestelevät jäljellä olevia elämänsä kulissien rippeitä, kuka enemmän ja vähemmän tapahtuneesta viisastuneena. Lukijaa tosin ilahduttaa huomata, että juuri Minna taitaa olla se näistä neljästä joka poistuu näyttämöltä voittajana. Tosin jos Minnalla olisi ollut hieman enemmän jämäkkyyttä niin näin pitkälle ei olisi tarvinnut edes ajautua.

Hakalahti kirjoittaa hauskasti ja osuvasti ja Uimataito-teoksesta tuttu tilanteiden kärjistetty eteneminen leimaa tätäkin tarinaa. Lisäksi Hakalahti tekee hurjaa parodiaa nykyajan perhe-elämästä ja kiiltokuvaelämästä, jota esitellään aikakausilehtien sivuilla. Minna ja Tomikin pääsevät kertomaan elämästään urheilevana perheenä Meidän Perhe -lehteen. Tomi tosin järkyttyy sydänjuuriaan myöten kun valmiista artikkelista ei kuvastukaan se hänen visioissaan elävä perhe.

- Mikä tuossa nyt oli niin kamalaa? kysyin.
- Tulee ihan väärä kuva meistä!
- Ei ainakaan tuon perusteella, mitä just nyt luit.

Sydänystävä ei kuitenkaan yltänyt ihan samalle tasolle kuin muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyt Uimataito. Kerronnasta oli välillä puhti poissa ja kertoja-Minna jäi turhaan jankkaamaan kohtiin, jotka eivät vieneet tarinaa hitustakaan eteenpäin. Olisin myös toivonut tarinan kehittämistä juuri Kaisan osalta. Nyt hän jäi hieman hämäräksi hahmoksi eikä hänen motiivejaan koskaan selvitetty.

Mutta ajoittaisesta tönkköydestä huolimatta kirjaa oli hauska ja viihdyttävä lukea. Pidän todella paljon Hakalahden tyylistä ja olen iloinen, että löysin hänen tuotantonsa. Nyt täytyy vain saada tämä ruotsalainen kirjastoni hankkimaan lisää Hakalahtea kirjaston kokoelmiin!

**
Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto 2014

Kirjankansibingo 2019: Juoma

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Mai Laakso15/8/19 09:05

    En ole lukenut Hakalahden kirjoja, mutta tämän voisin lukea. Kuulostaa hieman stalkkerimaiselta juonelta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee15/8/19 12:42

      Kyllä, juuri sellaiselta mutta Hakalahti jättää juonen vähän kesken. Hän olisi voinut pistää vielä suuremman vaihteen päälle mutta tarina jäi sitten loppupeleissä kuitenkin vähän pliisuksi. Viihdyttävä kirja kuitenkin, suosittelen jos etsit vähän "kevyempää" lukemista. /Mari

      Poista
  2. sorvatar15/8/19 23:37

    Pitkästä aikaa vierailulla blogimaailmassa. Tuo Uimataito alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee16/8/19 00:22

      Kiva kun kävit kylässä :) Uimataitoa suosittelen, se oli oikeasti ihan kreisi tarina! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...
2 kommenttia
Lue lisää

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...
5 kommenttia
Lue lisää

Vihdoinkin Berliinissä!

  Jostain syystä olen kovasti tykästynyt Berliiniin. Se ei ole mikään kovin kaunis kaupunki, jos vertaa muihin maailman suuriin turistikaupunkeihin, mutta Berliinin rosoisen ulkokuoren alta löytyy elämää nähnyt, hiukan väsähtänyt vanhus, joka kuitenkin elää täysillä tätä päivää. Ja Berliinillä on tarjota jokaiselle jotakin: lentokoneessa meitä oli sekalaisia seurueita - lapsiperheitä, vastarakastuneita pariskuntia, teknoklubiharrastajia. Ja sitten minä, jonka tarkoituksena oli koluta kaupungin museoita ja kulttuurikohteita niin paljon kuin neljään vuorokauteen niitä mahtuu. Ja sain todellakin palata kotiin tyytyväisenä - askelmittariin kertyi 45 kilometriä! Paljon ehdin nähdä, mutta samalla listaan löytyi uusia kohteita, jotka täytyy tulla katsomaan. Ich bin noch nicht fertig mit dir, Berlin! Tässä muutama kohokohta: 1. Jüdisches Museum - tämä on todennäköisesti yksi hienoimpia museoita, joissa olen koskaan käynyt! Paikka on enemmänkin muistomerkki ja sitä rakennettaessa ei ole ed...
10 kommenttia
Lue lisää

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...
20 kommenttia
Lue lisää