Siirry pääsisältöön

Viihdyttävää ruuhkavuosihässäkkää


Tämän kesän kirjailijalöytöni on Niina Hakalahti! Hyllystäni löytyi jo sitä muutaman vuoden lämmittänyt teos Uimataito, jonka luin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Hullu ja kärjistetty kuvaus nykyajan elämänmenosta viihdytti todella kesälomani alkajaisiksi ja päätin siltä istumalta, että Hakalahtea pitää lukea lisää.

Kirjastossamme ei valitettavasti kovin monta teosta Hakalahdelta löydy mutta löysin nyt ainakin tämän vuonna 2014 ilmestyneen Sydänystävä-romaanin. Siinä tarinan kertojaminä on keski-ikäinen opettaja Minna, joka on naimisissa opettaja-Tomin kanssa ja jonka paras ystävä on opettaja-Kaisa, joka taas puolestaan on naimisissa opettaja-Jussin kanssa. Liikutaan siis tiiviisti koulumaailmassa. Molemmilla pareilla on myös pojat, lähes päivälleen samanikäiset teini-ikäiset Leevi ja Eetu.

Kirjan takakansitekstissä jo paljastetaan, että Minna haluaa erota. Hän haluaa erota ystävästään Kaisasta, jonka kanssa on pitänyt yhtä lapsuudesta asti. Naisten välinen suhde on nimittäin muuttunut sitten lapsuuden. Tarinan kuluessa Kaisa osoittautuukin vähintäänkin hyytäväksi hahmoksi ja jossain vaiheessa jo luulin, että tämä onkin ehkä trilleri (ainekset siihen ovat kasassa!) mutta Hakalahti pysyy turvallisesti omalla alueellaan humoristisen arkidraaman kuvaajana.

Kaisa alkaa vallata yhä enemmän tilaa Minnan elämästä. Hän puhuu Minnan ja Tomin pojasta Leevistä kuin omastaan, ottaa salaa yhteyttä Minnan muistisairaaseen äitiin ja pestautuu opettajaksi Leevin kouluun. Perheiden yhteisen laskettelumatkan jälkeen syntyy idea - hehän voisivat muuttaa yhteiseen paritaloon naapureiksi! Tässäkään vaiheessa Minna ei saa hahmotettua ajatusta, joka lukijalla on jo selkeänä mielessään: tämä ei tule päättymään hyvin...

- Missä välissä olet ehtinyt käydä petaamassa? kysyin Tomilta, kun menin hakemaan viimeisiä tavaroita ulkoa.
- En minä ole pedannut, Tomi sanoi. - Luulin, että sinä olit jossain välissä ehtinyt.

Kirjan lopussa pariskunnat järjestelevät jäljellä olevia elämänsä kulissien rippeitä, kuka enemmän ja vähemmän tapahtuneesta viisastuneena. Lukijaa tosin ilahduttaa huomata, että juuri Minna taitaa olla se näistä neljästä joka poistuu näyttämöltä voittajana. Tosin jos Minnalla olisi ollut hieman enemmän jämäkkyyttä niin näin pitkälle ei olisi tarvinnut edes ajautua.

Hakalahti kirjoittaa hauskasti ja osuvasti ja Uimataito-teoksesta tuttu tilanteiden kärjistetty eteneminen leimaa tätäkin tarinaa. Lisäksi Hakalahti tekee hurjaa parodiaa nykyajan perhe-elämästä ja kiiltokuvaelämästä, jota esitellään aikakausilehtien sivuilla. Minna ja Tomikin pääsevät kertomaan elämästään urheilevana perheenä Meidän Perhe -lehteen. Tomi tosin järkyttyy sydänjuuriaan myöten kun valmiista artikkelista ei kuvastukaan se hänen visioissaan elävä perhe.

- Mikä tuossa nyt oli niin kamalaa? kysyin.
- Tulee ihan väärä kuva meistä!
- Ei ainakaan tuon perusteella, mitä just nyt luit.

Sydänystävä ei kuitenkaan yltänyt ihan samalle tasolle kuin muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyt Uimataito. Kerronnasta oli välillä puhti poissa ja kertoja-Minna jäi turhaan jankkaamaan kohtiin, jotka eivät vieneet tarinaa hitustakaan eteenpäin. Olisin myös toivonut tarinan kehittämistä juuri Kaisan osalta. Nyt hän jäi hieman hämäräksi hahmoksi eikä hänen motiivejaan koskaan selvitetty.

Mutta ajoittaisesta tönkköydestä huolimatta kirjaa oli hauska ja viihdyttävä lukea. Pidän todella paljon Hakalahden tyylistä ja olen iloinen, että löysin hänen tuotantonsa. Nyt täytyy vain saada tämä ruotsalainen kirjastoni hankkimaan lisää Hakalahtea kirjaston kokoelmiin!

**
Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto 2014

Kirjankansibingo 2019: Juoma

Kommentit

  1. En ole lukenut Hakalahden kirjoja, mutta tämän voisin lukea. Kuulostaa hieman stalkkerimaiselta juonelta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri sellaiselta mutta Hakalahti jättää juonen vähän kesken. Hän olisi voinut pistää vielä suuremman vaihteen päälle mutta tarina jäi sitten loppupeleissä kuitenkin vähän pliisuksi. Viihdyttävä kirja kuitenkin, suosittelen jos etsit vähän "kevyempää" lukemista. /Mari

      Poista
  2. Pitkästä aikaa vierailulla blogimaailmassa. Tuo Uimataito alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit kylässä :) Uimataitoa suosittelen, se oli oikeasti ihan kreisi tarina! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa.

Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi.

Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia. Taka…

1920-luvun klassikoita - Main Street (1920)

Uuden vuosikymmenen innoittamana kaivoin kirjahyllystäni Philipp Blomin kirjan "Fractures: Life and Culture in the West: 1918-1938", jossa Blom käy läpi maailmansotien välistä poliittista historiaa ja kulttuurin käännekohtia. Kirja oli todella inspiroivaa luettavaa mutta paikoin myös selkäpiitä karmivaa, sillä monessa kohtaa pystyi tekemään vertauksia oman aikamme yleiseen ilmapiiriin.

Blomin kirja antoi minulle idean, että lukisin sadan vuoden takaisen 20-luvun bestselleritä tai muuten huomiota saaneita kirjoja ja kirjailijoita. Olen aina ollut kiinnostunut 1920-luvusta ja sen ajanhengestä mutta en ole aktiivisesti lukenut sen ajan kirjallisuutta. Päätin aloittaa vuodesta 1920 ja kyseisen vuoden (amerikkalainen) bestselleri olikin helppo löytää.

Lokakuussa 1920 ilmestyi Sinclair Lewisin satiirinen pikkukaupunkikuvaus "Main Street", joka pongahti välittömästi myyntilistojen kärkeen ja herätti paljon keskustelua. Lewisin säälimätön kuvaus kuvitteellisesta Gopher Pr…

Kirja-ale - mikä ihana tekosyy kahmia kirjoja!

Jos satutte ensi viikolla tänne Tukholmaan (tai minne tahansa päin Ruotsia) niin suosittelen käyntiä kirja-alessa! Ale alkaa tiistaina 25.2. klo 7.00 (Edit: Kiirunassa aloitetaan alemyynti jo heti puoliltaöin, paikallinen kirjakauppa pitää putiikin avoinna klo 00-01!) mutta jo tällä viikolla postilaatikkoon oli tullut aleluettelo, jota selailin "sillä silmällä", täysin hypoteettisesti. Olenhan tehnyt periaatepäätöksen, etten osta kirjoja enää kuin poikkeustapauksessa. Mutta käsi sydämelle, kuka muka voisi lähteä kirja-alesta tyhjin käsin?!

Luettelossa on muuten yllättävän paljon aivan uusia kirjoja. Kustantajat tyhjentävät siis varastojaan saman tien, etteivät kirjat jää nurkkiin lojumaan? Viime viikolla julkistettiin Ruotsin viime vuoden kirjamyyntitilastot ja vaikkakin myynti on ilahduttavasti kasvanut pikkiriikkisen niin kasvun takana on ennen kaikkea sähköinen kirjamyynti. Painettujen kirjojen myynti vähenee edelleen.

Tämän vuoden luettelosta löytyi myös jo tuttuja ja l…

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (2012)

Minulla lienee joku sisäänrakennettu reaktio, joka pistää aina epäilemään jos jotakin kirjaa kehutaan liikaa. Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa ylistettiin joka paikassa niin paljon, että se siirtyi automaattisesti ö-listalle. Sitä paitsi sehän oli scifiä, luin jostakin, enkä tykkää ollenkaan scifistä!

Ensinnäkin, olen nyt saanut oppia että scifin yksi alamuoto on dystopiakirjallisuus ja se taas on ihan muuta kuin omassa mielessäni tiukasti rajaamani avaruus-scifi. Ja dystopiakirjallisuus onkin yllättäen laji, josta näytän pitävän!

Mutta se mikä sai minut vihdoin ja viimein tarttumaan tähän mestariteokseen oli se, että Kajaanin kaupunginteatteri oli tulossa teatterivierailulle tänne Ruotsiin ja peräti naapurikylääni, Hallundan Riksteaterniin. Päätin siis lukea kirjan ennen tätä teatterivierailua. Mikä tosin oli virhe, mutta siitä myöhemmin...

Kirja oli todella hieno lukukokemus joka sai minut vaipumaan lähes meditatiiviseen tilaan. Kirjan kieli on kaunista, rauhallista, ajatonta ja s…

Mitä olisin halunnut kertoa 20-vuotiaalle itselleni - Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

"I love and adore a lot of fucking writers but for me right now Sally Rooney is my fave writer working in modern fiction I just die for her" (Lena Dunham Twitterissä)

Enpä ihmettele, että Lena Dunham on näin ihastunut Sally Rooneyn tuotantoon. Girls-sarjan luoja oli nimittäin useasti mielessäni kun luin Rooneyn esikoisteosta (Otava julkaisee suomennoksen 2019 nimellä "Keskusteluja ystävien kesken"). Nämä itsevarmat ja itseironiset kaksikymppiset naiset suunnistavat ihmissuhteiden viidakossa niin luontevasti, että oma menneisyyden nuori minäni on kateellinen. Ai näinkö niitä ihmissuhdekuvioita olisikin pitänyt pyöritellä...?

Helmet-lukuhasteen kohta "Haluaisit olla kirjan päähenkilö" on tuottanut eniten päänvaivaa vuoden aikana. Kukaan lukemieni kirjojen päähenkilöistä ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin vaihtaa elämääni tämän kanssa. Eikä niin käy myöskään tässä tapauksessa mutta jotain kiehtovaa nuoressa Francesissa ja Bobbissa on.

Olisin mielell…