Siirry pääsisältöön

Viihdyttävää ruuhkavuosihässäkkää


Tämän kesän kirjailijalöytöni on Niina Hakalahti! Hyllystäni löytyi jo sitä muutaman vuoden lämmittänyt teos Uimataito, jonka luin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Hullu ja kärjistetty kuvaus nykyajan elämänmenosta viihdytti todella kesälomani alkajaisiksi ja päätin siltä istumalta, että Hakalahtea pitää lukea lisää.

Kirjastossamme ei valitettavasti kovin monta teosta Hakalahdelta löydy mutta löysin nyt ainakin tämän vuonna 2014 ilmestyneen Sydänystävä-romaanin. Siinä tarinan kertojaminä on keski-ikäinen opettaja Minna, joka on naimisissa opettaja-Tomin kanssa ja jonka paras ystävä on opettaja-Kaisa, joka taas puolestaan on naimisissa opettaja-Jussin kanssa. Liikutaan siis tiiviisti koulumaailmassa. Molemmilla pareilla on myös pojat, lähes päivälleen samanikäiset teini-ikäiset Leevi ja Eetu.

Kirjan takakansitekstissä jo paljastetaan, että Minna haluaa erota. Hän haluaa erota ystävästään Kaisasta, jonka kanssa on pitänyt yhtä lapsuudesta asti. Naisten välinen suhde on nimittäin muuttunut sitten lapsuuden. Tarinan kuluessa Kaisa osoittautuukin vähintäänkin hyytäväksi hahmoksi ja jossain vaiheessa jo luulin, että tämä onkin ehkä trilleri (ainekset siihen ovat kasassa!) mutta Hakalahti pysyy turvallisesti omalla alueellaan humoristisen arkidraaman kuvaajana.

Kaisa alkaa vallata yhä enemmän tilaa Minnan elämästä. Hän puhuu Minnan ja Tomin pojasta Leevistä kuin omastaan, ottaa salaa yhteyttä Minnan muistisairaaseen äitiin ja pestautuu opettajaksi Leevin kouluun. Perheiden yhteisen laskettelumatkan jälkeen syntyy idea - hehän voisivat muuttaa yhteiseen paritaloon naapureiksi! Tässäkään vaiheessa Minna ei saa hahmotettua ajatusta, joka lukijalla on jo selkeänä mielessään: tämä ei tule päättymään hyvin...

- Missä välissä olet ehtinyt käydä petaamassa? kysyin Tomilta, kun menin hakemaan viimeisiä tavaroita ulkoa.
- En minä ole pedannut, Tomi sanoi. - Luulin, että sinä olit jossain välissä ehtinyt.

Kirjan lopussa pariskunnat järjestelevät jäljellä olevia elämänsä kulissien rippeitä, kuka enemmän ja vähemmän tapahtuneesta viisastuneena. Lukijaa tosin ilahduttaa huomata, että juuri Minna taitaa olla se näistä neljästä joka poistuu näyttämöltä voittajana. Tosin jos Minnalla olisi ollut hieman enemmän jämäkkyyttä niin näin pitkälle ei olisi tarvinnut edes ajautua.

Hakalahti kirjoittaa hauskasti ja osuvasti ja Uimataito-teoksesta tuttu tilanteiden kärjistetty eteneminen leimaa tätäkin tarinaa. Lisäksi Hakalahti tekee hurjaa parodiaa nykyajan perhe-elämästä ja kiiltokuvaelämästä, jota esitellään aikakausilehtien sivuilla. Minna ja Tomikin pääsevät kertomaan elämästään urheilevana perheenä Meidän Perhe -lehteen. Tomi tosin järkyttyy sydänjuuriaan myöten kun valmiista artikkelista ei kuvastukaan se hänen visioissaan elävä perhe.

- Mikä tuossa nyt oli niin kamalaa? kysyin.
- Tulee ihan väärä kuva meistä!
- Ei ainakaan tuon perusteella, mitä just nyt luit.

Sydänystävä ei kuitenkaan yltänyt ihan samalle tasolle kuin muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyt Uimataito. Kerronnasta oli välillä puhti poissa ja kertoja-Minna jäi turhaan jankkaamaan kohtiin, jotka eivät vieneet tarinaa hitustakaan eteenpäin. Olisin myös toivonut tarinan kehittämistä juuri Kaisan osalta. Nyt hän jäi hieman hämäräksi hahmoksi eikä hänen motiivejaan koskaan selvitetty.

Mutta ajoittaisesta tönkköydestä huolimatta kirjaa oli hauska ja viihdyttävä lukea. Pidän todella paljon Hakalahden tyylistä ja olen iloinen, että löysin hänen tuotantonsa. Nyt täytyy vain saada tämä ruotsalainen kirjastoni hankkimaan lisää Hakalahtea kirjaston kokoelmiin!

**
Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto 2014

Kirjankansibingo 2019: Juoma

Kommentit

  1. En ole lukenut Hakalahden kirjoja, mutta tämän voisin lukea. Kuulostaa hieman stalkkerimaiselta juonelta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri sellaiselta mutta Hakalahti jättää juonen vähän kesken. Hän olisi voinut pistää vielä suuremman vaihteen päälle mutta tarina jäi sitten loppupeleissä kuitenkin vähän pliisuksi. Viihdyttävä kirja kuitenkin, suosittelen jos etsit vähän "kevyempää" lukemista. /Mari

      Poista
  2. Pitkästä aikaa vierailulla blogimaailmassa. Tuo Uimataito alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit kylässä :) Uimataitoa suosittelen, se oli oikeasti ihan kreisi tarina! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia

Kirjabloggaajien joulukalenteri: 3. luukku - Talvirakkautta ja lahjakirjavinkki!

  Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien joulukalenterin kolmas luukku! Eilinen luukku avautui  Amman kirjablogissa  ja huomisen eli neljännen luukun avaa  Hemulin kirjahylly . Tänä vuonna joulukalenterin kokoamisesta ja visuaalisesta ilmeestä vastaa  Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt kun muistelen näitä aikaisempia joulukalentereita niin olen aika monena vuotena tuonut teidät tänne Tukholmaan. Ja se ei ole mikään ihme, sillä tämä nykyinen kotikaupunkini on minulle joulukaupunkien ykkönen. Muistan tarkasti sen hetken kun rakastuin Tukholmaan. Se tapahtui vasta kun olin asunut täällä jo parisen vuotta. Olin itse asiassa aika skeptinen koko kaupunkia kohtaan, olinhan täällä vain muutaman kuukauden töissä ja sitten oli tarkoitus muuttaa takaisin "kotiin", eli Helsinkiin. Mutta elämä tunnetusti yllättää ja muutaman kuukauden mittainen pestini vakinaistui, nyt jo 23 vuoden ajaksi. Olin aluksi erittäin hämmentynyt - eihän minun tänne pitänyt jäädä! Kunnes eräs viisas ja vanhempi ruotsinsu