Siirry pääsisältöön

Kahden naisen kaksintaistelu



Otin mukaan lomalleni Suomeen muutaman ns. hyllynlämmittäjän, eli kirjan joka on seissyt kirjahyllyssä jo ehkä säälittävänkin kauan. Vaikka olen tietoisesti siirtynyt lukemaan pääosin kirjaston kirjoja niin kyllä niitä kirjoja kertyy edelleen omaankin hyllyyn. Nykyään ne ovat tosin - hyvällä syyllä - usein Suomesta hankittuja koska aina en löydä kaikkia haluamiani suomenkielisiä kirjoja täältä Ruotsin puolelta.

Riitta Jalosen "Kuvittele itsellesi mies" tarttui mukaani jostakin kirjakaupan kesäalesta. Mielessäni oli silloin varmastikin vastikään lukemani Jalosen mestariteos Kirkkaus ja halusin lukea häneltä lisää. Tämä vuonna 2005 ilmestynyt teos on vaatimattoman oloinen, vain 160 sivun mittainen mutta pitää sisällään paljon.

Mirjami palaa kotiin Madeiran-matkaltaan, jonne on lähtenyt yksin miehensä kehotuksesta. Kotiin tultuaan hän saa kuulla naapureilta, että talossa onkin asunut toinen nainen. Mirjami etsii naisen käsiinsä ja ottaa yhteyttä. Ja tästä alkaa tarina, joka ei mene ollenkaan siihen suuntaan johon lukija on sitä ehkä itse sommitellut.

Toinen nainen on Inari, kuvataiteilija ja Mirjamin lailla noin viisikymppinen nainen. Ikä ja perheettömyys ovat faktoja, joita hän yrittää sulatella. Inari leikkaa Suomen Kuvalehdestä 50-vuotta täyttävien naisten kuvia ja analyysi on säälimätön:

Kolmen kuukauden kuluttua hän olisi yhtä vanha. Naiset vaikuttivat paljon vanhemmilta kuin hän, mustavalkoisilta ja väsyneiltä. Edessä näytti olevan pikemminkin rikollisia kuin sankareita. Tuntui, että elämä oli pettänyt naiset, ottanut luulot pois, asettanut järjestykseen ja yhteiseen riviin, seinän eteen katsomaan suoraan kameraan, jonka linssi näytti tulevaisuuteen kaartuvan aina vain ohenevan tien.

Mirjami taas kipuilee suhteessaan mieheensä ja jo kotoa pois muuttaneisiin kaksostyttäriinsä. Hän on elänyt perheensä kautta ja parisuhde on muuttunut jo kahden symbioosiksi. Mirjami olisi halunnut opiskella meteorologiksi, hän rakastaa merta, mutta oli viime hetkellä vaihtanut koulun aviomiehelle Kaleville mieluisempaan puutarhakouluun. Tytöille hän olisi halunnut antaa nimet Tuuli ja Meri mutta Kalevi halusi valita toisen nimistä ja Meri muuttui Jaanaksi. Kun Mirjami nyt ryhtyy repimään kahleitaan irti, ensimmäisenä lentävät ulos pakkaseen Kalevin vaalimat ruukkukasvit.

Jalonen kirjoittaa auki kahden naisen elämää ja surua niin intensiivisesti, että kirjan luettuani tuijotan ihmeissäni tätä ohutta läpyskää. Miten tähän mahtuikin niin paljon? Kolmiodraaman miesosakas Kalevi jää täysin vaille omaa ääntä mutta sitä en edes kaivannut. Tämä on tarina kahdesta naisesta, jotka pakon edessä joutuvat vastakkain, kuin peilin eteen. Ja kaksintaistelusta, jossa aseina ovat peikonlehti ja sivellin.

**
Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies
Tammi 2005

Helmet-lukuhaaste 2019: 17. Kirjassa on kaksoset

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle