Siirry pääsisältöön

Kahden naisen kaksintaistelu



Otin mukaan lomalleni Suomeen muutaman ns. hyllynlämmittäjän, eli kirjan joka on seissyt kirjahyllyssä jo ehkä säälittävänkin kauan. Vaikka olen tietoisesti siirtynyt lukemaan pääosin kirjaston kirjoja niin kyllä niitä kirjoja kertyy edelleen omaankin hyllyyn. Nykyään ne ovat tosin - hyvällä syyllä - usein Suomesta hankittuja koska aina en löydä kaikkia haluamiani suomenkielisiä kirjoja täältä Ruotsin puolelta.

Riitta Jalosen "Kuvittele itsellesi mies" tarttui mukaani jostakin kirjakaupan kesäalesta. Mielessäni oli silloin varmastikin vastikään lukemani Jalosen mestariteos Kirkkaus ja halusin lukea häneltä lisää. Tämä vuonna 2005 ilmestynyt teos on vaatimattoman oloinen, vain 160 sivun mittainen mutta pitää sisällään paljon.

Mirjami palaa kotiin Madeiran-matkaltaan, jonne on lähtenyt yksin miehensä kehotuksesta. Kotiin tultuaan hän saa kuulla naapureilta, että talossa onkin asunut toinen nainen. Mirjami etsii naisen käsiinsä ja ottaa yhteyttä. Ja tästä alkaa tarina, joka ei mene ollenkaan siihen suuntaan johon lukija on sitä ehkä itse sommitellut.

Toinen nainen on Inari, kuvataiteilija ja Mirjamin lailla noin viisikymppinen nainen. Ikä ja perheettömyys ovat faktoja, joita hän yrittää sulatella. Inari leikkaa Suomen Kuvalehdestä 50-vuotta täyttävien naisten kuvia ja analyysi on säälimätön:

Kolmen kuukauden kuluttua hän olisi yhtä vanha. Naiset vaikuttivat paljon vanhemmilta kuin hän, mustavalkoisilta ja väsyneiltä. Edessä näytti olevan pikemminkin rikollisia kuin sankareita. Tuntui, että elämä oli pettänyt naiset, ottanut luulot pois, asettanut järjestykseen ja yhteiseen riviin, seinän eteen katsomaan suoraan kameraan, jonka linssi näytti tulevaisuuteen kaartuvan aina vain ohenevan tien.

Mirjami taas kipuilee suhteessaan mieheensä ja jo kotoa pois muuttaneisiin kaksostyttäriinsä. Hän on elänyt perheensä kautta ja parisuhde on muuttunut jo kahden symbioosiksi. Mirjami olisi halunnut opiskella meteorologiksi, hän rakastaa merta, mutta oli viime hetkellä vaihtanut koulun aviomiehelle Kaleville mieluisempaan puutarhakouluun. Tytöille hän olisi halunnut antaa nimet Tuuli ja Meri mutta Kalevi halusi valita toisen nimistä ja Meri muuttui Jaanaksi. Kun Mirjami nyt ryhtyy repimään kahleitaan irti, ensimmäisenä lentävät ulos pakkaseen Kalevin vaalimat ruukkukasvit.

Jalonen kirjoittaa auki kahden naisen elämää ja surua niin intensiivisesti, että kirjan luettuani tuijotan ihmeissäni tätä ohutta läpyskää. Miten tähän mahtuikin niin paljon? Kolmiodraaman miesosakas Kalevi jää täysin vaille omaa ääntä mutta sitä en edes kaivannut. Tämä on tarina kahdesta naisesta, jotka pakon edessä joutuvat vastakkain, kuin peilin eteen. Ja kaksintaistelusta, jossa aseina ovat peikonlehti ja sivellin.

**
Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies
Tammi 2005

Helmet-lukuhaaste 2019: 17. Kirjassa on kaksoset

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

  Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin. Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat: TAKINKÄÄNTÖ Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään... Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) NOSTALGIATRIPPI Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha! Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) KAUNEIN KANSI Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee)...