Siirry pääsisältöön

Lempeää ilmastodystopiaa - Lyra Koli: Allting växer



Olen jo aikaisemmin maininnutkin ilmastoahdistuksestani enkä siis tieten tahtoen etsi käsiini ilmastonmuutosta käsitteleviä kirjoja. Mutta tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa nyt sattuu olemaan sellainen kohta joten minkäs teet... Päätin valita kirjan, joka on ollut kovasti esillä täällä Ruotsissa. Lyra Kolin Allting växer on esimerkiksi juuri parhaillaan ehdokkaana Ruotsin radion romaanipalkinnon voittajaksi.

Ja ihan hyvin valitsinkin, tämä ei ole nimittäin ihan niitä synkimpiä ilmastodystopioita. Koli kirjoittaa sen verran keveällä kynällä, että aivan syvimpiin syövereihin ei missään vaiheessa jouduta.

Kirja ajoittuu aikaan, joka on kaukana tulevaisuudessa. Pääsemme kurkistamaan yhteiskuntaan, joka elää järjestäytynyttä elämää ilmastokupolin alla jossain nykyisen Kanadan vaiheilla. Toinen kirjan päähenkilöistä, Jossi, kuuluu sukuun joka on lähtenyt aikoinaan ilmastopakolaisina Skandinaviasta. Jossi on mennyt juuri naimisiin ja palannut kotiin häämatkalta, joka on vienyt nuorenparin eurooppalaiseen kulttuuripuistoon. Puistoon on rakennettu esimerkiksi Pariisi Eiffel-torneineen ja Montmartreineen.

Kotona Jossi tuntee itsensä kuitenkin välinpitämättömäksi ja väsyneeksi. Hän alkaa miettiä sekä menneisyyttä että tulevaa, kuolemaa. Kuolemaa ei tässä yhteiskunnassa ole virallisesti kuitenkaan olemassa, sen sijaan ihmiset nukutetaan kryouneen, josta heidät voidaan myöhemmin herättää eloon kun tarvittava tekniikka on kehitetty. Jossi alkaa kuitenkin pohtia tarkemmin edessä olevaa jäädyttämistä ja tuntee kuolemanpelkoa. Hän on jo sairauslomalla masennuksen vuoksi ja luokiteltu A1-potilaaksi. Hän tietää, että edessä on todennäköisesti ajautuminen A4-luokan potilaaksi, jotka ns. toivottomina tapauksina jäädytetään kryouneen.

Tässä vaiheessa Jossin kohtalo nivoutuu yhteen Monican, Jossin aviomiehen tädin kanssa. Monica on lääkäri ja Jossi toivoo, että tämä ottaisi hänet potilaakseen. Monica on myös koko tarinan varsinainen kertoja, mikä kirjan alussa herättää lukijassa hieman hämmennystä ennen kuin koko kuvio selviää.

Yhdistyneet kansakunnat on ilmastokontrollin alainen alue, jossa ihmiset elävät näennäisesti hyvää elämää. Teknologia on kaiken elämän perusta, useimmat tapaamiset järjestetään VR-huoneissa ja kehoon asennetut sovellukset säätävät hormonitasoja. Jokaisella on ns. silmäluominäytöt ja kämmenselkään asennetut viestinsovellukset. Ja jos kuolema on virallisesti poistettu niin myös lapsen alkuunsaanti on siirretty koeputkissa tapahtuvaksi toimenpiteeksi.

Precis som alla andra som fötts efter barnhälsoreformen var hon ett resultat av noga kombinerat genetiskt material. När anonymiserad könscelldonation och obligatorisk IVF infördes var det ett kontroversiellt beslut. Jag måste ha varit omkring femton  då, men jag var redan engagerad i medicinfrågor, och minns att jag mötte ganska stort motstånd bland mina kompisar när jag förde fram de vanliga argumenten om friskare människor och minskad främlingsfientlighet. Nu hörde man aldrig någon som ifrågasatte det längre.

Tarina lähtee kehittymään Jossin ja Monican kohtaamisen myötä, naiset tutustuvat Järjestöön joka haluaa antaa luonnolle uudestaan vallan. Jossi suostuu koehenkilöksi, mikä tarkoittaa käytännössä itsemurhaa. Järjestön johtajan ja Jossin kehoihin istutetaan erilaisia orgaanisia kasvualustoja, jotka pikkuhiljaa valtaavat kehot kokonaan. Monica kuvaa tämän prosessin ja lopulta myös oman kohtalonsa jouduttuaan kiinni.

Kolin romaanin alkuasetelma on jännittävä ja herättää mielenkiintoni mutta valitettavasti kirjan tarina ei kanna ihan loppuun asti. Eniten jäin kaipaamaan henkilöhahmojen syventämistä, nyt esimerkiksi Jossin motiivit jäivät ajoittain epäselviksi. Monican hahmo taas joutui outoon väliosaan, kertojana hän päätyi tarinan keskiöön vasta sen lopussa. Toisaalta kirjassa oli kohtia, jotka olisivat voineet syventää Monican tarinaa enemmänkin.

Myös Järjestön tarkoitusperät jäivät hiukan hämärän peittoon eikä tarinan logiikka ollut ihan joka kohdassa täysin aukoton. Mutta jännittävä tarina joka tapauksessa, jota täällä Ruotsissa on verrattu mm. Karin Boyen Kallocainiin. Kolin kirja oli lisäksi suhteellisen lempeä ilmastodystopia, jota uskallan suositella muillekin kaltaisilleni ilmastoahdistuksesta kärsiville.

**
Lyra Koli: Allting växer
Modernista 2018

Helmet-lukuhaaste: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

  Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen. En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa. Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav F...