Siirry pääsisältöön

Lempeää ilmastodystopiaa - Lyra Koli: Allting växer



Olen jo aikaisemmin maininnutkin ilmastoahdistuksestani enkä siis tieten tahtoen etsi käsiini ilmastonmuutosta käsitteleviä kirjoja. Mutta tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa nyt sattuu olemaan sellainen kohta joten minkäs teet... Päätin valita kirjan, joka on ollut kovasti esillä täällä Ruotsissa. Lyra Kolin Allting växer on esimerkiksi juuri parhaillaan ehdokkaana Ruotsin radion romaanipalkinnon voittajaksi.

Ja ihan hyvin valitsinkin, tämä ei ole nimittäin ihan niitä synkimpiä ilmastodystopioita. Koli kirjoittaa sen verran keveällä kynällä, että aivan syvimpiin syövereihin ei missään vaiheessa jouduta.

Kirja ajoittuu aikaan, joka on kaukana tulevaisuudessa. Pääsemme kurkistamaan yhteiskuntaan, joka elää järjestäytynyttä elämää ilmastokupolin alla jossain nykyisen Kanadan vaiheilla. Toinen kirjan päähenkilöistä, Jossi, kuuluu sukuun joka on lähtenyt aikoinaan ilmastopakolaisina Skandinaviasta. Jossi on mennyt juuri naimisiin ja palannut kotiin häämatkalta, joka on vienyt nuorenparin eurooppalaiseen kulttuuripuistoon. Puistoon on rakennettu esimerkiksi Pariisi Eiffel-torneineen ja Montmartreineen.

Kotona Jossi tuntee itsensä kuitenkin välinpitämättömäksi ja väsyneeksi. Hän alkaa miettiä sekä menneisyyttä että tulevaa, kuolemaa. Kuolemaa ei tässä yhteiskunnassa ole virallisesti kuitenkaan olemassa, sen sijaan ihmiset nukutetaan kryouneen, josta heidät voidaan myöhemmin herättää eloon kun tarvittava tekniikka on kehitetty. Jossi alkaa kuitenkin pohtia tarkemmin edessä olevaa jäädyttämistä ja tuntee kuolemanpelkoa. Hän on jo sairauslomalla masennuksen vuoksi ja luokiteltu A1-potilaaksi. Hän tietää, että edessä on todennäköisesti ajautuminen A4-luokan potilaaksi, jotka ns. toivottomina tapauksina jäädytetään kryouneen.

Tässä vaiheessa Jossin kohtalo nivoutuu yhteen Monican, Jossin aviomiehen tädin kanssa. Monica on lääkäri ja Jossi toivoo, että tämä ottaisi hänet potilaakseen. Monica on myös koko tarinan varsinainen kertoja, mikä kirjan alussa herättää lukijassa hieman hämmennystä ennen kuin koko kuvio selviää.

Yhdistyneet kansakunnat on ilmastokontrollin alainen alue, jossa ihmiset elävät näennäisesti hyvää elämää. Teknologia on kaiken elämän perusta, useimmat tapaamiset järjestetään VR-huoneissa ja kehoon asennetut sovellukset säätävät hormonitasoja. Jokaisella on ns. silmäluominäytöt ja kämmenselkään asennetut viestinsovellukset. Ja jos kuolema on virallisesti poistettu niin myös lapsen alkuunsaanti on siirretty koeputkissa tapahtuvaksi toimenpiteeksi.

Precis som alla andra som fötts efter barnhälsoreformen var hon ett resultat av noga kombinerat genetiskt material. När anonymiserad könscelldonation och obligatorisk IVF infördes var det ett kontroversiellt beslut. Jag måste ha varit omkring femton  då, men jag var redan engagerad i medicinfrågor, och minns att jag mötte ganska stort motstånd bland mina kompisar när jag förde fram de vanliga argumenten om friskare människor och minskad främlingsfientlighet. Nu hörde man aldrig någon som ifrågasatte det längre.

Tarina lähtee kehittymään Jossin ja Monican kohtaamisen myötä, naiset tutustuvat Järjestöön joka haluaa antaa luonnolle uudestaan vallan. Jossi suostuu koehenkilöksi, mikä tarkoittaa käytännössä itsemurhaa. Järjestön johtajan ja Jossin kehoihin istutetaan erilaisia orgaanisia kasvualustoja, jotka pikkuhiljaa valtaavat kehot kokonaan. Monica kuvaa tämän prosessin ja lopulta myös oman kohtalonsa jouduttuaan kiinni.

Kolin romaanin alkuasetelma on jännittävä ja herättää mielenkiintoni mutta valitettavasti kirjan tarina ei kanna ihan loppuun asti. Eniten jäin kaipaamaan henkilöhahmojen syventämistä, nyt esimerkiksi Jossin motiivit jäivät ajoittain epäselviksi. Monican hahmo taas joutui outoon väliosaan, kertojana hän päätyi tarinan keskiöön vasta sen lopussa. Toisaalta kirjassa oli kohtia, jotka olisivat voineet syventää Monican tarinaa enemmänkin.

Myös Järjestön tarkoitusperät jäivät hiukan hämärän peittoon eikä tarinan logiikka ollut ihan joka kohdassa täysin aukoton. Mutta jännittävä tarina joka tapauksessa, jota täällä Ruotsissa on verrattu mm. Karin Boyen Kallocainiin. Kolin kirja oli lisäksi suhteellisen lempeä ilmastodystopia, jota uskallan suositella muillekin kaltaisilleni ilmastoahdistuksesta kärsiville.

**
Lyra Koli: Allting växer
Modernista 2018

Helmet-lukuhaaste: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle