Siirry pääsisältöön

Lempeää ilmastodystopiaa - Lyra Koli: Allting växer



Olen jo aikaisemmin maininnutkin ilmastoahdistuksestani enkä siis tieten tahtoen etsi käsiini ilmastonmuutosta käsitteleviä kirjoja. Mutta tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa nyt sattuu olemaan sellainen kohta joten minkäs teet... Päätin valita kirjan, joka on ollut kovasti esillä täällä Ruotsissa. Lyra Kolin Allting växer on esimerkiksi juuri parhaillaan ehdokkaana Ruotsin radion romaanipalkinnon voittajaksi.

Ja ihan hyvin valitsinkin, tämä ei ole nimittäin ihan niitä synkimpiä ilmastodystopioita. Koli kirjoittaa sen verran keveällä kynällä, että aivan syvimpiin syövereihin ei missään vaiheessa jouduta.

Kirja ajoittuu aikaan, joka on kaukana tulevaisuudessa. Pääsemme kurkistamaan yhteiskuntaan, joka elää järjestäytynyttä elämää ilmastokupolin alla jossain nykyisen Kanadan vaiheilla. Toinen kirjan päähenkilöistä, Jossi, kuuluu sukuun joka on lähtenyt aikoinaan ilmastopakolaisina Skandinaviasta. Jossi on mennyt juuri naimisiin ja palannut kotiin häämatkalta, joka on vienyt nuorenparin eurooppalaiseen kulttuuripuistoon. Puistoon on rakennettu esimerkiksi Pariisi Eiffel-torneineen ja Montmartreineen.

Kotona Jossi tuntee itsensä kuitenkin välinpitämättömäksi ja väsyneeksi. Hän alkaa miettiä sekä menneisyyttä että tulevaa, kuolemaa. Kuolemaa ei tässä yhteiskunnassa ole virallisesti kuitenkaan olemassa, sen sijaan ihmiset nukutetaan kryouneen, josta heidät voidaan myöhemmin herättää eloon kun tarvittava tekniikka on kehitetty. Jossi alkaa kuitenkin pohtia tarkemmin edessä olevaa jäädyttämistä ja tuntee kuolemanpelkoa. Hän on jo sairauslomalla masennuksen vuoksi ja luokiteltu A1-potilaaksi. Hän tietää, että edessä on todennäköisesti ajautuminen A4-luokan potilaaksi, jotka ns. toivottomina tapauksina jäädytetään kryouneen.

Tässä vaiheessa Jossin kohtalo nivoutuu yhteen Monican, Jossin aviomiehen tädin kanssa. Monica on lääkäri ja Jossi toivoo, että tämä ottaisi hänet potilaakseen. Monica on myös koko tarinan varsinainen kertoja, mikä kirjan alussa herättää lukijassa hieman hämmennystä ennen kuin koko kuvio selviää.

Yhdistyneet kansakunnat on ilmastokontrollin alainen alue, jossa ihmiset elävät näennäisesti hyvää elämää. Teknologia on kaiken elämän perusta, useimmat tapaamiset järjestetään VR-huoneissa ja kehoon asennetut sovellukset säätävät hormonitasoja. Jokaisella on ns. silmäluominäytöt ja kämmenselkään asennetut viestinsovellukset. Ja jos kuolema on virallisesti poistettu niin myös lapsen alkuunsaanti on siirretty koeputkissa tapahtuvaksi toimenpiteeksi.

Precis som alla andra som fötts efter barnhälsoreformen var hon ett resultat av noga kombinerat genetiskt material. När anonymiserad könscelldonation och obligatorisk IVF infördes var det ett kontroversiellt beslut. Jag måste ha varit omkring femton  då, men jag var redan engagerad i medicinfrågor, och minns att jag mötte ganska stort motstånd bland mina kompisar när jag förde fram de vanliga argumenten om friskare människor och minskad främlingsfientlighet. Nu hörde man aldrig någon som ifrågasatte det längre.

Tarina lähtee kehittymään Jossin ja Monican kohtaamisen myötä, naiset tutustuvat Järjestöön joka haluaa antaa luonnolle uudestaan vallan. Jossi suostuu koehenkilöksi, mikä tarkoittaa käytännössä itsemurhaa. Järjestön johtajan ja Jossin kehoihin istutetaan erilaisia orgaanisia kasvualustoja, jotka pikkuhiljaa valtaavat kehot kokonaan. Monica kuvaa tämän prosessin ja lopulta myös oman kohtalonsa jouduttuaan kiinni.

Kolin romaanin alkuasetelma on jännittävä ja herättää mielenkiintoni mutta valitettavasti kirjan tarina ei kanna ihan loppuun asti. Eniten jäin kaipaamaan henkilöhahmojen syventämistä, nyt esimerkiksi Jossin motiivit jäivät ajoittain epäselviksi. Monican hahmo taas joutui outoon väliosaan, kertojana hän päätyi tarinan keskiöön vasta sen lopussa. Toisaalta kirjassa oli kohtia, jotka olisivat voineet syventää Monican tarinaa enemmänkin.

Myös Järjestön tarkoitusperät jäivät hiukan hämärän peittoon eikä tarinan logiikka ollut ihan joka kohdassa täysin aukoton. Mutta jännittävä tarina joka tapauksessa, jota täällä Ruotsissa on verrattu mm. Karin Boyen Kallocainiin. Kolin kirja oli lisäksi suhteellisen lempeä ilmastodystopia, jota uskallan suositella muillekin kaltaisilleni ilmastoahdistuksesta kärsiville.

**
Lyra Koli: Allting växer
Modernista 2018

Helmet-lukuhaaste: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuun luetut & Berliinin terveiset

  Tänä vuonna tammikuu oli osaltani harvinaisen jännittävä: toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin kolmeksi viikoksi Berliiniin opiskelemaan saksaa. Tavoitteena oli ylittää huiman korkealta tuntuva kynnys ja alkaa puhua saksaa. Tämä toteutuikin jo ensimmäisen viikon jälkeen! Jokin asetus napsahti aivoissa paikoilleen ja yliopistossa pandemian jälkeen oppimani saksa alkoi tulla ulos. Ei aina virheettömästi, mutta enpähän enää pelännyt puhua. Myös saksan kielen lukemiseen näyttää tulleen vauhtia lisää. Ostin lähes ensitöikseni Berliinin kirjakaupat löydettyäni Juli Zeh 'n romaanin "Über Menschen". Olin lukenut romaanin aiemmin jo suomeksi, mutta nyt sain siihen aivan uuden tuntuman ja kielikurssilla eteentulleita sanoja tuntui tupsahtelevan eteen joka rivillä. Onneksi olin myös ehtinyt unohtaa miten tarina päättyy, joten sain jälleen kerran yllättyä ja liikuttua. Menomatkan lukemisiksi yöjunaan olin ottanut mukaan ruotsalaisen Lena Einhornin romaanin "Siri". S...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Loma! Ja dekkarit...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana mutta kolme vielä edessä. Ja ilmatkin näyttävät alkavan lämmetä joten tunnelma on korkealla! Lomatunnelmaani kuuluvat myös dekkarit. En niitä yleensä lue kovin paljon koska nykydekkarit ovat mielestäni selkeästi raaistuneet. Muutos tapahtui kai Stieg Larssonin Millenium-sarjan myötä, jonka jälkeen monet keksivät tämän modernin version Klondikesta ja mahdollisuuden tehdä rahaa. Psykologiset trillerit ovat kuitenkin mieleistäni jännityskirjallisuutta ja muistelen edelleen lämmöllä viime kesän huippujännää lukukokemusta, Gillian Flynnin  Kiltti tyttö  -trilleriä. Joten kun näin tämän A.J. Finnin Nainen ikkunassa -kirjan seistä töröttävän kirjakaupan eniten myyvien kirjojen ykkösenä ja kannessa vieläpä Flynnin suositus "Amazing!" niin se oli siinä. No, se "Amazing" oli ehkä hiukan liioiteltua ja Flynnin nimen käyttäminen markkinoinnissa aika lailla harhaanjohtavaa. Yhteistä kirjoille oli toki mieleltään  enemmän tai vähemmän...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...

Vuoden 2025 kirjapinossani oli monta yllätystä – tässä ne, jotka jäivät parhaiten mieleen

  Niin se taas mennä hupsahti vuosi menojaan. Ehdin lukea vuoden aikana 84 kirjaa, mikä on osoitus siitä, että olin pääosin hyvässä vireessä. Jos elämässä on liikaa stressiä en pysty yleensä keskittymään lukemiseen, mutta vuosi 2025 on siis ollut tasapainoinen vuosi kaikin tavoin. Mutta mitkä kirjoista jäivät erityisesti mieleen? Tässä omat ikimuistoisimmat: TAKINKÄÄNTÖ Olin jo vannonut, että en lue enää yhtään Sally Rooneyn teosta, mutta kuinkas sitten kävikään... Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) NOSTALGIATRIPPI Kirja, jonka luettuani tajusin olevani vanha! Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee) KAUNEIN KANSI Tyylipuhdas suoritus! Tosin itse tarina ei ehkä ihan taivu kannen estetiikan mukaisesti, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Visa detta inlägg på Instagram Ett inlägg delat av Mari Karlsson (@mrs_karlsson_lukee)...