Siirry pääsisältöön

Se tunne kun vihdoinkin tiedät mitä huispaus tarkoittaa


Olen Harry Potterin suhteen todellinen väliinputoaja: kirjojen ilmestyessä olin jo pitkälti yli parikymppinen mutta toisaalta sain ensimmäisen lapseni myöhään joten pääsin tutustumaan Potterin maailmaan vasta nyt, kun lapseni on saavuttanut Potter-iän. Ja kyllä tätä on odotettukin! Näiden parinkymmenen vuoden ajan olen saanut todeta useammankin kerran, että Potterit ovat totisesti jo osa yleissivistystä.

Mikä sitten muka on estänyt minua lukemasta sarjaa aikaisemmin? Suurin syy on se, että fantasia ei kirjallisuudenlajina kiehdo minua ollenkaan. Ei edes silloin kun itse olin lapsi. Minulta ovat jääneet välistä kaikki lajin klassikot Narnia-sarjasta alkaen, Star Wars - elokuvista puhumattakaan. Lapsen kanssa lukiessa olen nyt saanut tutustua tähän minulle vieraaseen genreen - ja siitä olen iloinen!

Innostuksestani Potteriin kertonee se, että tämän sarjan ensimmäisen osan annoin lapselle joululahjaksi jo kolme vuotta sitten. Mutta silloin kuusivuotias lapseni keskeytti lukemisen - liian jännä! Yritettiin vuoden kuluttua uudelleen mutta sama juttu. Mietin jo, että ehkä saan kahlata tämän teoksen ihan itsekseni.

Mutta viime joululomalla se vihdoin tapahtui: kokeilimme kirjaa uudestaan ja nyt yhdeksänvuotias lapseni koukuttui välittömästi! Iltasatuhetket pitkittyivät ilta illan jälkeen kun lapsi anoi, että luetaan vielä pikkuisen. Kilttiiiii!!!

Sovimme jo kirjaa lukiessamme, että kun kirja on luettu niin katsomme elokuvan heti perään. Ja se olikin jännää kun saimme kasvot ja kulissit kirjan tapahtumille. Elokuva on hyvin uskollinen kirjan rakenteelle, tosin joitakin osia on jouduttu jättämään pois koska filmistä olisi tullut aivan liian pitkä.

Mikä sitten on tuomiomme? Lapselta tulee täysi kymppi, minulta kasi miinus. Odotukseni olivat kieltämättä todella korkealla joten petyin hieman raskassoutuiseen tarinaan ja paikoin kömpelöön kieleen. Mutta olen ymmärtänyt, että sarja paranee kirja kirjalta? Suomennos oli hyvä, kuten olen sitä kuullut kehuttavan, mutta aikomukseni on lukea ainakin tämä aloitusosa vielä alkuperäiskielellä. Epäilen nimittäin, että siellä on paljon kielellistä huumoria joka ei aina tullut suomennoksessa esille.

Nyt olemme siis vihdoin lapsen kanssa vihkiytyneitä Tylypahkan ja huispauksen maailmaan, seikkailu jatkukoon!

**
J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
(Harry Potter and the Philosopher's Stone 1997)
Suomentanut Jaana Kapari
Tammi 2015 (kuvittanut Jim Kay)

Helmet-lukuhaaste: 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

Kommentit

  1. Aloin lukea sarjaa 2000-luvulla, ja nelososan luin kun se Suomessa ilmestyi. Sarja kestää uusintalukujakin erittäin hyvin. Luin syksyllä uudestaan sarjan ja ymmärsin jopa vitososan (Feenixin kilta), josta aiemmin en pitänyt.

    VastaaPoista
  2. No mitä se (huispaus) tarkoittaa? :D Minulta on kaikki Potterit lukematta ja osin kaiketi samoista sysitä kuin sinullakin eli eipä oikein fantasia (kirjallisuudessa) kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaa, mutta ei silti tule sitä juuri luettua. Periaatteessa tekisi mieli Pottereita kokeilla ja sitten toisaalta mietin mahtavako kiinnostaa kovastikaan. Kokeilemallahan se tietysti selviäisi ja itse asiassa tuli nyt mieleeni, että minähän voisin lukea tämän myös samaan kohtaan Helmet-lukuhaasteessa! En nimittäin ole siihen kirjaa vielä keksinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikö jättää cliffhangeriksi, varsinkin jos meinaat lukea... No, paljastetaan! Huispausta pelataan Tylypahkassa, jonkinsorttinen pallopeli mutta lentävillä luudilla :)

      Poista
  3. Aivan mahtava postaus, ilahdutti! Itsehän olen ns. Potter-ajan kasvatti, sillä suomenkieliset kirjat alkoivat ilmestyä alakoulutaipaleeni loppupäässä ja tämän sarjan vuoksi harjoittelin yläkoulussa lukemaan englanniksi kun en jaksanut odottaa suomennoksia.

    Toivottavasti teillä on vielä monia, monia mahtavia lukuhetkiä sarjan parissa, se tosiaan paranee vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettikirjakaupasta tuli viesti, että kakkososa on matkalla - nyt jännitetään ehtiikö viikonlopuksi :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle