Siirry pääsisältöön

Kiitos ajatuksistasi, Claes Andersson!


Luin pari vuotta sitten Claes Andersson ensimmäiset kaksi Otto-kirjaa ja tämä sarjan kolmas osa pääsi listalleni heti kun kuulin kirjan ilmestymisestä. Kirja sai kuitenkin surunauhan kirjamerkikseen, sillä Andersson kuoli heinäkuun lopulla, vain pari viikkoa ennen kirjan ilmestymistä.

Andersson oli kirjaa kirjoittaessaan jo yli 80-vuotias ja omaelämäkerrallinen teksti suuntaa katseen vahvasti menneisyyteen. Mutta kun kirjaa lukee nyt, tietoisena siitä että tämä jäi Anderssonin viimeiseksi teokseksi, kirjaan leimautuu selvä testamentin sävy. Suorastaan imen kaikki Anderssonin ajatukset ja peilaan niitä omiini. Ja Andersson toimii edelleenkin moraalisena kompassinani, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin.

Vaikka Anderssonin alter egon Oton fyysinen liikkumapiiri on supistunut Helsingin Jätkäsaaren ja Kampin välisiin ratikka-ajeluihin, henkisesti hän on aktiivinen ja seuraa uutisia ja maailmantilaa. Ilmastonmuutoskriisi huolestuttaa Ottoa kuten myös maailmanpoliittinen tilanne.

Ansiktet som stirrar på honom i badrumsspegeln gör att han rycker till och vill ropa på mamma.

Oma fyysinen rapistuminen on kuitenkin tosiasia ja Otolle vaikea asia. Andersson puhuu asioista niiden oikeilla nimillä eikä hymistele kauhistellessaan silmäpussejaan tai  roikkuvaa kaulanahkaansa. Myös erektiokyvyn hiipuminen on suuri surun aihe.

Mutta Andersson onnistuu jälleen kerran yhdistämään pienen ihmisen näkökulman suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Liikutun Oton selvittäessään päivän aikatauluaan, kuinka hän kuuntelee herättyään radion aamuhartauden ja Muistojen bulevardin ja kuinka hän ajaa raitiovaunulla Kamppiin ruokaostoksille ja pakolliselle peliautomaattikierrokselleen. Samalla hän kuitenkin pohtii suuria ihmiskuntaa koskevia filosofisia kysymyksiä kuten ilmastonmuutosta, syrjäytymistä, pahuutta, rakkautta, vanhenemista... Istun Oton vieressä ratikassa ja kuuntelen, kuuntelen...

Förvandlingen från yngling till åldring gick så snabbt att Otto inte hann märka någonting. Han gick till sängs som yngling och vaknade upp som gubbe.

Onneksi minulla on edessäni vielä iso lukematon pino Anderssonin teoksia ja esimerkiksi runoja olen lukenut häneltä vielä tuskin lainkaan. Yhteinen matkamme jatkuu siis vielä!

**
Claes Andersson: Busholmen nästa
(Suomennettuna 'Seuraavaksi Jätkäsaari')
Förlaget 2019
221 sivua

2019 Helmet-lukuhaaste: 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Leena Laurila 23/11/19 20:10

    Kauniin kuvan olet ottanut kirjasta. Sopii hyvin sekä teemaan että väreihin tuo marraskuinen jäkälämätäs. Andersson on noita kulttuuripersoonia, joita jää paljon kaipaamaan. Nyt alkaa poistua yhä enemmän tuota itseäni hieman vanhempia tai samanikäisiä tyyppejä, joiden nimet ovat Suomen kulttuuri- tai poliittisesta elämästä tuttuja nuoruudestani saakka. Viimeisimpänä Leif Salmén.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee24/11/19 11:04

      Kiitos, Leena!

      Tämä maailma kaipaa kipeästi Claes Anderssonin kaltaisia humanisteja, ja nimenomaan päättäviiin asemiin. Mutta ajanhenki on nyt ihan toinen... Lämmitti lukea kirjasta, että Helsingin uusi kirjasto oli aikoinaan Anderssonin ideoima. Ei yllättänyt ollenkaan tämä tieto! /Mari

      Poista
  2. Marjatta Mentula24/11/19 13:57

    Täällä kolmas Anderssonia ikävöivä. Kunpa osaisi tarkastella hänen tavallaan lämpimästi ja vaatimattomasti omaa minäänsä ja terävästi maailmaa.

    Anderssonin kuolinilmoituksessa Hesarissa oli hänen oma runonsa:

    En morgon vid havet med sol, vind,
    fåglars rop och vingslag
    förstår jag hur vacker världen är
    För ett ögonblick upplever jag
    en så häftig lycka att jag inte
    vet om jag vågar leva längre
    I själva verket har jag redan lämnat allt
    och väntar bara
    på att jag själv skalla komma efter
    Det dröjer en stund
    och jag har all tid i världen.

    Olen joskus lainannut juuri tätä samaa runoa suomennettuna. Se on kokoelmasta 'Aamu meren rannalla, Sisäänhegitys, uloshengitys'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee24/11/19 22:49

      Kiitos tästä runosta, Marjatta! Anderssonin runous on minulle ihan tutkimaton alue, paljon hienoa vielä odotettavissa!

      Minulle tutumpi alue oli musiikki, kävin 90-luvulla usein Storyvillessä, jossa Andersson soitti säännöllisesti. Ja sitten olen niin iloinen, että voin sanoa äänestäneeni häntä eduskuntavaaleissa! Muistan miettineeni silloin, että jos ihminen on pianisti, psykiatri ja runoilija niin ei voi olla huono ihminen... /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...
9 kommenttia
Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...
2 kommenttia
Lue lisää

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää

Kun uusi kieli aukenee, avautuu myös uusi kirjamaailma

  Olen juuri lukenut ensimmäisen saksankielisen romaanini! Viimeiset kahdeksan kuukautta olen treenannut lukiosaksaani ihan tosissani kun olen opiskellut saksaa internetin välityksellä koronakeväästä lähtien. Ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että koodi aukeaa! Sanat alkavat sisältää merkityksiä ja verbit löytävät oikean paikkansa. Tämän merkkipaalun myötä kirjavalikoimani laajenee neljään kieleen -   suomen, ruotsin ja englannin lisäksi. Mutta mistä löytää mielenkiintoista saksankielistä luettavaa? Kirjaston valikoimat ovat pienet, joten joudun (itselleni asettamastani kirjaostokiellosta huolimatta) tilaamaan kirjoja nettikirjakaupoista. Olen kysellyt kirjavinkkejä molemmilta saksankielenopettajiltani, mutta toinen heistä vannoo Patricia Highsmithin nimeen ja toinen ei opiskeluiltaan juuri ehdi lukea, joten sieltä ei ole apua luvassa. Sosiaalisesta mediasta löysin sattumalta saksalaisen kirjapiirin, ’Der Leseclub’, jossa luetaan ajankohtaista kirjallisuutta, myös käännöskirjallis...
10 kommenttia
Lue lisää

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

  Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen. En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa. Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav F...
12 kommenttia
Lue lisää