Siirry pääsisältöön

Hampuri menopaluu (Matkapäivä 3/6)


Otimme tämän ensimmäisen aamun Hampurissa erittäin rennosti. Saimme nukuttua hyvin, mikä olikin enemmän kuin tarpeen parin matkapäivän jälkeen. Hostelli on edelleenkin suuri pettymys mutta yritämme suhtautua asiaan viileän rauhallisesti. Luin uudestaan varaussivuston arvostelut hostellista enkä ymmärrä mitä olen lukenut varausta tehdessäni, sillä muut ovat listanneet kaikki nämä puutteet, joita nyt itse täällä bongailemme: ylimielinen henkilökunta, epäilyttävän vanha hissi (tällä hetkellä  täysin kaputt), kovat sängyt, meluinen autotie ulkopuolella, niukka aamiainen... Olisi kannattanut vain varata se vähän kalliimpi hotelli eikä nuukailla. Mutta kuten ruotsalaiset sanovat, turha itkeä kun maito on jo maassa. Sen sijaan olemme iloisia, että saamme esimerkiksi hyvät porrastreenit kun kipuamme päivittäin portaat neljännessä kerroksessa sijaitsevaan huoneeseemme.

Lähdimme liikenteeseen vasta puolenpäivän maissa ja suuntasimme ensin Speicherstadtin vanhalle satama-alueelle. Tämä alue on nykyään Unescon maailmanperintölistalla mutta se, joka meidät sinne houkutti oli saksalainen lastensarja Die Pfefferkörner, jota lapsi on seurannut Ruotsin television lastenkanavalta. Sarja on kuvattu juuri täällä ja lapsipa osasikin näyttää kaikki tärkeät paikat. Löytyi mukava kahvila ja sen yhteydessä oleva teekauppa, joka on tärkeä paikka myös tv-sarjassa. Söimme kahvilassa lounaaksi bataattikeittoa ja tilasin myös kannullisen teetä. Valikoima oli todella iso ja kun tarjoilija toi teekannun pöytään niin hän iski pöydälle myös tiimalasin ja käski ottaa teenlehdet pois kannusta tarkasti kolmen minuutin jälkeen. Teeihmisen sydäntä lämmitti todella näin seriöösi asenne!

Hampurissa satoi tänään melkein koko päivän mutta pääsimme kiertelemään kaupungilla aina sadekuurojen välillä. Kävimme kurkistamassa joulumarkkinoilla, joita löytyy useampi pelkästään tästä keskustan tuntumasta. Huomenna menemme vielä uudestaan, sillä tunnelma varsinkin raatihuoneentorin markkinoilla on tosi hieno. Yhtäkkiä näimme kauempana häämöttävän maailmanpyörän, jota kohden lähdimme vaeltamaan. Perillä olikin kokonainen tivoli ja päätimme ajaa yhden kierroksen maailmanpyörällä.

Illaksi olin varannut meille liput Hampurin vanhaan konserttitaloon, Laeszhalleniin. Huomasin nimittäin sattumalta, että siellä esitetään Charlie Chaplinin elokuva Kaupungin valot sinfoniaorkesterin säestyksellä! Se on sen verran ainutlaatuinen tapaus, että varasin heti liput. Lapsi lupasi tulla mukaan jos menemme sitten myös Hampurin suklaamuseoon, josta oli saanut vinkin luokkakaveriltaan (no problem, äiti lähtee mielellään sinne!). Chaplinin huumori puri kuitenkin 10-vuotiaaseen niin täysillä, että hän kikatteli välillä kaksinkerroin. Ja esityksen jälkeen lapsi sanoi - vähän hämmästyneenä: "Tämä oli oikeesti hyvä!"

Mitä luin?
Lukemistani rajoittaa suuresti se, että täällä huoneessamme ei ole lukulamppuja! (Kyllä, tämänkin puutteen oli joku aikaisempi matkaaja listannut arvosteluunsa.) Onneksi mukana on aina pieni taskulamppu, joten pystyn lukemaan vähän aikaa ennen nukahtamista. Ja nyt teinkin niin radikaalin käännöksen, että jätin toistaiseksi kesken kuivaksi moittimani Steve Sem-Sandbergin huippukehutun romaanin W ja aloin lukea ruotsalaisen Anna Takasen kirjaa isästään, joka tuli Ruotsiin sotalapsena. Jo ensi sivuillta löydän superyllätyksen: Takasen Timo-isä on syntyisin äitini kotikylän naapurikylästä! Tunnen nämä seudut siis enemmän kuin hyvin. Ja kirja saakin aivan uuden ulottuvuuden...

Lapsen mietteitä
Matkaväsymystä on selvästi ilmassa mutta lapsi piristyi kun päästiin katsomaan tv-sarjasta tuttuja paikkoja. Hän oli myös selvästi ylpeä siitä, että sai esitellä minulle paikkoja. Joulutori oli myös lapsen mielestä hieno paikka ja sieltä löytyikin jo uusi suosikkiherkku, jota pitää mennä vielä huomenna maistamaan uudestaan (Ja minulle myös toinen glühwein, kiitos!). Mitä muuten mahtavat olla nimeltään ne pienen pienet munkit, jotka tarjoillaan tomusokerilla peitettynä?

Tämä on Die Pfefferkörnen-sarjan pääpaikka. Kahvilaa suosittelen lämpimästi!

Maailmanpyörä, johon oli pakko päästä!

Hienon päivän maaginen päätös

Kommentit

  1. Satu / hollanninsuomalainen29/11/19 01:53

    Hei, nuo elokuvat livemusiikin säestyksellä on niin ihania, näin aikoinaan yhden Amsterdamin Eye-museossa. Ja hyvä asenne hostellin kanssa. 👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee29/11/19 08:33

      Olisin vaihtanut hotellia, jos olisimme olleet täällä pidemmän ajan mutta nyt tämä menee vaivattomammin näin, suomalaisella sisulla! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...
2 kommenttia
Lue lisää

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...
8 kommenttia
Lue lisää

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...
4 kommenttia
Lue lisää

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...
14 kommenttia
Lue lisää

Henkiin herätetyt

  Tämän tekstini otsikko voisi kuvailla minua tällä hetkellä. Olen nimittäin lomalla, jo kolmatta päivää, ja olo on kuin henkiin herätetyllä! Runon ja suven päivänä, joka sattui ensimmäiselle lomapäivälleni, löysin kirjahyllyni uumenista Aaro Hellaakosken runon Heinäkuu, joka saakin olla tämän heinäkuisen lomani motto. Sulkekoon luonto minut sylihinsä ja huumatkoon metsä pääni! Mutta varsinainen tarkoitukseni oli esitellä kaksi kirjaa, jotka molemmat osaltaan herättävät henkiin jo unohdettuja ihmiskohtaloita. Wivi Lönn ei tosin liene niinkään unohdettu, ovathan hänen piirtämänsä rakennukset kiinteä osa suomalaista arkkitehtuurin historiaa. Mutta ihmisenä Lönn on tuotu suomalaisten tietoisuuteen vasta aivan viime aikoina. Naisten kohtalona taitaa olla tasavuosien odottelu ennen kuin valokeila heilahtaa heihin päin. Wivi Lönnkin viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, itse ainakin tykkään kun on näitä esimerkiksi Canthin ja Joenpellon kalta...
4 kommenttia
Lue lisää