Hampuri menopaluu (Matkapäivä 3/6)

Otimme tämän ensimmäisen aamun Hampurissa erittäin rennosti. Saimme nukuttua hyvin, mikä olikin enemmän kuin tarpeen parin matkapäivän jälkeen. Hostelli on edelleenkin suuri pettymys mutta yritämme suhtautua asiaan viileän rauhallisesti. Luin uudestaan varaussivuston arvostelut hostellista enkä ymmärrä mitä olen lukenut varausta tehdessäni, sillä muut ovat listanneet kaikki nämä puutteet, joita nyt itse täällä bongailemme: ylimielinen henkilökunta, epäilyttävän vanha hissi (tällä hetkellä  täysin kaputt), kovat sängyt, meluinen autotie ulkopuolella, niukka aamiainen... Olisi kannattanut vain varata se vähän kalliimpi hotelli eikä nuukailla. Mutta kuten ruotsalaiset sanovat, turha itkeä kun maito on jo maassa. Sen sijaan olemme iloisia, että saamme esimerkiksi hyvät porrastreenit kun kipuamme päivittäin portaat neljännessä kerroksessa sijaitsevaan huoneeseemme.

Lähdimme liikenteeseen vasta puolenpäivän maissa ja suuntasimme ensin Speicherstadtin vanhalle satama-alueelle. Tämä alue on nykyään Unescon maailmanperintölistalla mutta se, joka meidät sinne houkutti oli saksalainen lastensarja Die Pfefferkörner, jota lapsi on seurannut Ruotsin television lastenkanavalta. Sarja on kuvattu juuri täällä ja lapsipa osasikin näyttää kaikki tärkeät paikat. Löytyi mukava kahvila ja sen yhteydessä oleva teekauppa, joka on tärkeä paikka myös tv-sarjassa. Söimme kahvilassa lounaaksi bataattikeittoa ja tilasin myös kannullisen teetä. Valikoima oli todella iso ja kun tarjoilija toi teekannun pöytään niin hän iski pöydälle myös tiimalasin ja käski ottaa teenlehdet pois kannusta tarkasti kolmen minuutin jälkeen. Teeihmisen sydäntä lämmitti todella näin seriöösi asenne!

Hampurissa satoi tänään melkein koko päivän mutta pääsimme kiertelemään kaupungilla aina sadekuurojen välillä. Kävimme kurkistamassa joulumarkkinoilla, joita löytyy useampi pelkästään tästä keskustan tuntumasta. Huomenna menemme vielä uudestaan, sillä tunnelma varsinkin raatihuoneentorin markkinoilla on tosi hieno. Yhtäkkiä näimme kauempana häämöttävän maailmanpyörän, jota kohden lähdimme vaeltamaan. Perillä olikin kokonainen tivoli ja päätimme ajaa yhden kierroksen maailmanpyörällä.

Illaksi olin varannut meille liput Hampurin vanhaan konserttitaloon, Laeszhalleniin. Huomasin nimittäin sattumalta, että siellä esitetään Charlie Chaplinin elokuva Kaupungin valot sinfoniaorkesterin säestyksellä! Se on sen verran ainutlaatuinen tapaus, että varasin heti liput. Lapsi lupasi tulla mukaan jos menemme sitten myös Hampurin suklaamuseoon, josta oli saanut vinkin luokkakaveriltaan (no problem, äiti lähtee mielellään sinne!). Chaplinin huumori puri kuitenkin 10-vuotiaaseen niin täysillä, että hän kikatteli välillä kaksinkerroin. Ja esityksen jälkeen lapsi sanoi - vähän hämmästyneenä: "Tämä oli oikeesti hyvä!"

Mitä luin?
Lukemistani rajoittaa suuresti se, että täällä huoneessamme ei ole lukulamppuja! (Kyllä, tämänkin puutteen oli joku aikaisempi matkaaja listannut arvosteluunsa.) Onneksi mukana on aina pieni taskulamppu, joten pystyn lukemaan vähän aikaa ennen nukahtamista. Ja nyt teinkin niin radikaalin käännöksen, että jätin toistaiseksi kesken kuivaksi moittimani Steve Sem-Sandbergin huippukehutun romaanin W ja aloin lukea ruotsalaisen Anna Takasen kirjaa isästään, joka tuli Ruotsiin sotalapsena. Jo ensi sivuillta löydän superyllätyksen: Takasen Timo-isä on syntyisin äitini kotikylän naapurikylästä! Tunnen nämä seudut siis enemmän kuin hyvin. Ja kirja saakin aivan uuden ulottuvuuden...

Lapsen mietteitä
Matkaväsymystä on selvästi ilmassa mutta lapsi piristyi kun päästiin katsomaan tv-sarjasta tuttuja paikkoja. Hän oli myös selvästi ylpeä siitä, että sai esitellä minulle paikkoja. Joulutori oli myös lapsen mielestä hieno paikka ja sieltä löytyikin jo uusi suosikkiherkku, jota pitää mennä vielä huomenna maistamaan uudestaan (Ja minulle myös toinen glühwein, kiitos!). Mitä muuten mahtavat olla nimeltään ne pienen pienet munkit, jotka tarjoillaan tomusokerilla peitettynä?

Tämä on Die Pfefferkörnen-sarjan pääpaikka. Kahvilaa suosittelen lämpimästi!

Maailmanpyörä, johon oli pakko päästä!

Hienon päivän maaginen päätös