Siirry pääsisältöön

Hampuri menopaluu (Matkapäivä 1/6)


Nyt tästä kirjablogista tulee hetkeksi matkablogi! Lukemisen ohella toinen intohimoni on matkat eikä sen tarvitse olla kummoinenkaan matka. Innostun nimittäin kaikista retkistä, oli se sitten pari tuntia tai monta päivää.

Tämän kertainen reissu sai alkunsa ajatuksesta, että olen aina halunnut nähdä saksalaiset joulumarkkinat. Ja kun kävi ilmi, että minulla on säästössä muutama lomapäivä, jotka täytyy pitää pois ennen vuodenvaihdetta, niin johan alkoi pää sauhuamaan. Lopputulemana oli sitten se, että lähdimme tänään lapsen kanssa klo16.24 Tukholman päärautatieasemalta kohti Hampuria!

Olemme aikaisemmin testanneet Tukholman ja Kööpenhaminan välisen junayhteyden, mutta nyt siis testataan seuraava etappi. Ja jos tämä osoittautuu toimivaksi niin seuraavaksi meillä on avoinna koko Eurooppa! Olen seurannut koko syksyn Facebook-ryhmää "Tågsemester", jossa junalla matkustavat ruotsalaiset antavat vinkkejä ja olen ymmärtänyt, että Tukholma-Hampuri-väli on jo ihan peruskauraa. Emme siis odottele mitään ikäviä yllätyksiä.

Sen verran olen kuitenkin varmistellut, että yövymme mennen tullen Kööpenhaminassa eikä meidän näin tarvitse hätäillä junien myöhästymisistä ja jatkoyhteyksistä. Mutta Tågsemester-ryhmää seuratessa huomaan, että monet lähtevät matkaan enemmän seikkailumielellä ja hyvinkin lyhyillä vaihtoväleillä, varsinkin jos määränpää on eteläisemmässä Euroopassa.

Kööpenhaminaan saapuessamme olimme lapsen kanssa yksimielisiä siitä, että yksi viiden tunnin junapätkä riittää ja että oli fiksua jättää se toinen, Kööpenhaminan ja Hampurin välinen viisituntinen seuraavalle päivälle. Suuntasimme hostelliin, joka sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja jonka olemme todenneet hyväksi jo edellisellä Köpiksen-reissulla.

Nopea kylmälaukkuun pakkaamani makaroonilaatikon lämmittäminen hostellin keittiössä ja sitten nukkumaan. Huomenna kohti etelää!

Mitä luin?
Siis onhan tämä edelleen myös kirjablogi ja yksi tämän matkan kantavia ideoita on ollut se, että junassa ehtii lukemaan! Mutta juna heiluikin yllättävän paljon, joten kuuntelin lähinnä musiikkia ja lueskelin vanhoja, kirjaston poistomyynnistä löytämiäni Der Spiegeleitä. Tavoitteena on aktivoida koulusaksaa sen verran, että voin heittää määränpäässä ainakin parit fraasit.

Lapsen mietteitä
Lapsi on onneksi reissuihmisiä hänkin ja hän oli kovasti odottanut tätä matkaa. Junan heilumisen aiheuttama lievä matkapahoinvointi laski hiukan tunnelmaa mutta onneksi meillä oli hyvät matkaeväät! Ne piti ottaa esille jo noin viisi minuuttia Tukholmasta lähdön jälkeen. Päivän vaikuttavin hetki koettiin kuitenkin hostellin keittiössä, jossa huseerasi kanssamme samaan aikaan noin parikymmentä espanjalaisnuorta. Tunnelma oli erittäin rento ja lapsi seurasi kiinnostuneena tätä kansainvälistä menoa. Samalla sain tilaisuuden muistella omia nuoruudenaikaisia matkojani ja niitä lukemattomia kertoja kun olin yöpynyt hostelleissa. Nostalginen hetki!

PS. Innoituksen tähän lyhyeen matkablogipyrähdykseeni sain Hollanninsuomalaisen blogista, jossa Satu seikkailee perheensä kanssa maailmalla kolmen kuukauden ajan, tällä hetkellä Hawai'illa. Lämmin lukusuositus, jos kaipaat eksoottisempaa matkakertomusta kuin tämä meidän marraskuinen Hampurimme!

Kommentit

  1. Hei, kivaa, pääsin lukemaan sun matkablogia! Ja kiitos maininnasta ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! Olen seurannut teidän matkaanne suurella mielenkiinnolla! /Mari

      Poista
  2. Hyvää matkaa! Alku kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Ilmassa on suuren seikkailun tuntua :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Karkulahti

Ruotsinsuomalainen kirjailija Tiina Laitila Kälvemark oli minulle jo yhden kirjan verran tuttu, kirjailijan viimeksi ilmestynyt  Seitsemäs kevät  jäi mieleeni vahvana lukukokemuksena. Kun kirjastossa käydessäni silmään osui kirjailijan pari vuotta aiemmin ilmestynyt romaani Karkulahti, aloitin lukemisen sillä varmuudella, että jotain hienoa on varmasti luvassa tämänkin kirjan sivuilla. Ja kyllä! Laitila Kälvemark oli onnistunut luomaan ravisuttavan tarinan  myös tässä aiemmassa romaanissaan. Lähdin lukemaan ilman sen kummempia ennakkotietoja henkilöistä tai tarinasta, mikä osoittautuikin hyväksi taktiikaksi. Yllätyin, liikutuin ja vaikutuin kerta toisensa jälkeen. Tarina kertoo Verasta, joka on tullut Suomeen Venäjältä ankarista oloista ja avioitunut peräkammarinpojan Jaskan kanssa. Venäjälle on jäänyt risainen elämä ja se kaikkein tärkein - poika, Ilja. Nyt hän on miniänä talossa, jota hallitsee elämän myrryttämä anoppi, Elisabeth. Talon ulkoiset puittee...

Olipa kerran DDR

  Saksan opinnot alkoivat taas yliopistolla ja tein pienen lämmittelykierroksen lukemalla brittiläis-saksalaisen historioitsijan Katja Hoyerin teoksen "Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949-90". Kirjaa on kovasti kehuttu, koska se antaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan DDR:stä. Itä-Saksaahan muistellaan yleensä lähinnä sen julman Stasi-historian kautta tai sitten naureskellaan hyväntahtoisesti Ostalgia-ilmiölle.  Hoyer tekee kirjassaan vakavan yrityksen antaa DDR:stä tasapainoisemman kuvan. Kaikki ei ollut kurjuutta! Esimerkiksi se seikka, miten naiset ja työläisluokkaan syntyneet lapset saattoivat päästä hyvään työuraan käsiksi, oli monelle elintärkeä asia. Yhdistymisen huumassa unohtui, että monet näistä koulutuksista ja työurista osoittautuivatkin sitten täysin hyödyttömiksi.  Miten kävi kaikille näille elämäntyönsä menettäneille? Siihen ei Hoyerinkaan kirja valitettavasti anna kovin selventävää vastausta, sillä tarina päättyy - monien muiden DDR:stä kertovien kirjo...