Siirry pääsisältöön

Hampuri menopaluu (Matkapäivä 1/6)


Nyt tästä kirjablogista tulee hetkeksi matkablogi! Lukemisen ohella toinen intohimoni on matkat eikä sen tarvitse olla kummoinenkaan matka. Innostun nimittäin kaikista retkistä, oli se sitten pari tuntia tai monta päivää.

Tämän kertainen reissu sai alkunsa ajatuksesta, että olen aina halunnut nähdä saksalaiset joulumarkkinat. Ja kun kävi ilmi, että minulla on säästössä muutama lomapäivä, jotka täytyy pitää pois ennen vuodenvaihdetta, niin johan alkoi pää sauhuamaan. Lopputulemana oli sitten se, että lähdimme tänään lapsen kanssa klo16.24 Tukholman päärautatieasemalta kohti Hampuria!

Olemme aikaisemmin testanneet Tukholman ja Kööpenhaminan välisen junayhteyden, mutta nyt siis testataan seuraava etappi. Ja jos tämä osoittautuu toimivaksi niin seuraavaksi meillä on avoinna koko Eurooppa! Olen seurannut koko syksyn Facebook-ryhmää "Tågsemester", jossa junalla matkustavat ruotsalaiset antavat vinkkejä ja olen ymmärtänyt, että Tukholma-Hampuri-väli on jo ihan peruskauraa. Emme siis odottele mitään ikäviä yllätyksiä.

Sen verran olen kuitenkin varmistellut, että yövymme mennen tullen Kööpenhaminassa eikä meidän näin tarvitse hätäillä junien myöhästymisistä ja jatkoyhteyksistä. Mutta Tågsemester-ryhmää seuratessa huomaan, että monet lähtevät matkaan enemmän seikkailumielellä ja hyvinkin lyhyillä vaihtoväleillä, varsinkin jos määränpää on eteläisemmässä Euroopassa.

Kööpenhaminaan saapuessamme olimme lapsen kanssa yksimielisiä siitä, että yksi viiden tunnin junapätkä riittää ja että oli fiksua jättää se toinen, Kööpenhaminan ja Hampurin välinen viisituntinen seuraavalle päivälle. Suuntasimme hostelliin, joka sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja jonka olemme todenneet hyväksi jo edellisellä Köpiksen-reissulla.

Nopea kylmälaukkuun pakkaamani makaroonilaatikon lämmittäminen hostellin keittiössä ja sitten nukkumaan. Huomenna kohti etelää!

Mitä luin?
Siis onhan tämä edelleen myös kirjablogi ja yksi tämän matkan kantavia ideoita on ollut se, että junassa ehtii lukemaan! Mutta juna heiluikin yllättävän paljon, joten kuuntelin lähinnä musiikkia ja lueskelin vanhoja, kirjaston poistomyynnistä löytämiäni Der Spiegeleitä. Tavoitteena on aktivoida koulusaksaa sen verran, että voin heittää määränpäässä ainakin parit fraasit.

Lapsen mietteitä
Lapsi on onneksi reissuihmisiä hänkin ja hän oli kovasti odottanut tätä matkaa. Junan heilumisen aiheuttama lievä matkapahoinvointi laski hiukan tunnelmaa mutta onneksi meillä oli hyvät matkaeväät! Ne piti ottaa esille jo noin viisi minuuttia Tukholmasta lähdön jälkeen. Päivän vaikuttavin hetki koettiin kuitenkin hostellin keittiössä, jossa huseerasi kanssamme samaan aikaan noin parikymmentä espanjalaisnuorta. Tunnelma oli erittäin rento ja lapsi seurasi kiinnostuneena tätä kansainvälistä menoa. Samalla sain tilaisuuden muistella omia nuoruudenaikaisia matkojani ja niitä lukemattomia kertoja kun olin yöpynyt hostelleissa. Nostalginen hetki!

PS. Innoituksen tähän lyhyeen matkablogipyrähdykseeni sain Hollanninsuomalaisen blogista, jossa Satu seikkailee perheensä kanssa maailmalla kolmen kuukauden ajan, tällä hetkellä Hawai'illa. Lämmin lukusuositus, jos kaipaat eksoottisempaa matkakertomusta kuin tämä meidän marraskuinen Hampurimme!

Kommentit

  1. Hei, kivaa, pääsin lukemaan sun matkablogia! Ja kiitos maininnasta ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! Olen seurannut teidän matkaanne suurella mielenkiinnolla! /Mari

      Poista
  2. Hyvää matkaa! Alku kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Ilmassa on suuren seikkailun tuntua :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Hyvin sinä pärjäsit! (Näyttelijälegenda Anthony Hopkins muistelee)

  On teatterielämäkertoja, kuten Seela Sellan lähes 700-sivuinen opus, jossa käydään läpi koko tähänastinen elämä ja paljon muidenkin elämää. Ja sitten on Sir Anthony Hopkinsin 350-sivuinen tarkasti harkittu muistelo, johon on valittu käänteentekevät ja muuten vaan tärkeät kohtaukset elämästä. Pidän kummastakin tyylistä. Rakastin lukea Sellan höpötyksiä ja yhtä lailla pidin tästä Hopkinsin mörököllimäisestä murahtelusta. Kumpikin teos kuvastaa loistavasti tekijöidensä persoonia (tai ainakin niitä persoonia, joita he esittelevät julkisuudessa). Mainittakoon vielä, että molemmat näyttelijäsuuruudet ovat samaa ikäluokkaa: Sella täyttää 90 kuluvuna vuoden uudenvuoden aatonaattona, Hopkins saavuttaa merkkipaalun ensi vuoden uuden vuoden aattona. Lähes 90 vuotta onkin saatu puserrettua yllättävän pieneen tilaan, mutta Hopkins on tarkasti valinnut mitä haluaa julkisesti muistella. Pääpaino on lapsuudessa ja Hopkins ihmetteleekin edelleen, että miten hänestä, eteläwalesiläisen leipurin po...

Rakkautta, retkahduksia ja roihuava esiintymisen palo (Liza Minnelli muistelee)

 Voi Liza... showbusiness on rankkaa elämää, varsinkin jos siitä tekee rankan, ja on suoraan sanoen ihme, että Liza Minnelli on vielä keskuudessamme. Viinaa, huumeita ja aviomiehiä on nautittu enemmän kuin kohtuullisesti. Liza on aina nauttinut työnteosta ja showelämästä, mutta nyt kasikymppisenä on edessä julma totuus: mihin katosivat terveys ja rahat?! Liza Minnellillä onkin yksi tärkeä neuvo: pitäkää huolta kropistanne, sillä koskaan ei tiedä kuinka vanhaksi sitä tulee elämään. Mutta se elämä… Minnelli viittaa usein netistä löytyviin videopätkiin, joihin on taltioitu hänen esityksiään ja niitä katsellessa ymmärtää sen esiintymisen palon, joka on selvästikin ohjannut Minnellin elämää. Mutta sitten tuli kuvaan mukaan myös huumeet ja lääkkeet, jopa ne nyt jälkiviisaasti pelätyt opioidit, joita Minnelli käytti särkylääkkeenä lääkkeen tullessa markkinoille. Seuraa sarja noloja tilanteita, rehab-viikkoja, uusia retkahtamisia, yhä nolompia tilanteita. Minnelli kuvaa miten hän kerran jo...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...