Siirry pääsisältöön

Hampuri menopaluu (Matkapäivä 4/6)


Nyt alkaa selvästi meno hyytyä sekä äidiltä että tyttäreltä! Eilinen pitkä turistipäivä tuntui aamulla kropassa emmekä olisi ehkä päässeet liikkeelle ollenkaan, ellei meillä olisi ollut lippuja ostettuna Chocoversumin suklaamuseon englanninkieliselle opastukselle.

Voimia verottaa myös yllättäin iskenyt täikriisi. Emme syytä siitä tätä kyseenalaista hostellia vaan syyllinen lienee koulussa alkuviikosta leikitty leikki, jossa lapsen mukaan "maattiin lattialla päät vierekkäin". Oh dear... Onneksi olin sujauttanut matkalaukkuun mukaan myös täikamman ja kampaamalla tukan pari kertaa päivässä täi-invaasio pysyy kurissa siihen asti, että päästään kotiin ja saadaan iskettyä täishampoo päähän.

Chocoversum oli siis ensimmäinen päivän kohteemme. Kierros kestää 90 minuuttia, jonka aikana käydään läpi suklaan valmistus kaakaopavun kasvatuksesta lähtien lopputuotteeseen asti. Kierroksen aikana saa maistella suklaata sen eri valmistusvaiheissa ja kohokohta on tietysti oman suklaalevyn tekeminen. Museossa on myös kauppa, josta löytyi kivoja tuliaisia.

Chocoversumin jälkeen lähdimme syömään ja löysimme ravintolan, jossa oli sekä hyvä ruoka että hyvä palvelu. Se täytyy sanoa, että Hampuri ei ole tehnyt vaikutusta palvelualttiudellaan mikä oli yllätys. Olen nimittäin Berliinissä käydessäni tuntenut oloni aina tervetulleeksi mutta Hampuri ei ole ikävä kyllä yhtä avoin turisteille. Harmi, sillä kaupungilla olisi edellytyksiä kehittyä todella mielenkiintoiseksi kohteeksi.

Kävimme ruuan jälkeen vielä pyörähtämässä joulutoreilla ja löysimme taas uuden torin! Niitä on todellakin joka kulman takana. Raatihuoneen joulutori oli pakaten täynnä mutta sain kuin sainkin tungettua itseni vielä glühwein-tiskille. Poliiseja oli muuten todella paljon liikkeellä mikä tuntui ihan hyvältä tällaisessa ihmisjoukossa.

Sain lapsen houkuteltua vielä iltakävelylle, halusin nimittäin käydä katsastamassa Hampurin uuden konserttitalon Elbphilharmonien. Promenaadista tulikin oikea Hampuri-by-night-kierros uudessa HafenCity-kaupunginosassa, joka on konserttitalon ympärille kasvava moderni asuinalue. Itse 'Elphi' oli näin pimeällä pieni pettymys, sillä rakennusta ei ole valaistu mitenkään sen kummemmin ja sen upea arkkitehtuuri jää siis auringonlaskun jälkeen kirjaimellisesti pimentoon. Mutta saimme kuitenkin mukavan iltakävelyn, jonka tarkoitus oli tainnuttaa meidät unten maille heti hotelliin palattuamme.

Mutta mites taas kävikään... minä sometan ja lapsi ei suostu menemään nukkumaan vaan katsoo maratoonina Äidin puheenvuoro-videoita (enkä raaski kieltää, koska olen niin iloinen että ulkosuomalainen lapseni on vihdoinkin löytänyt itseään kiinnostavan suomenkielisen ohjelman). Mutta nyt kanavat kiinni sillä huomenna on aikainen herätys kun lähdemme matkaamaan kotia kohti!

Tänään paistoi aurinko!

Hampuri by night

Kommentit

  1. Matkustamaan houkutteleva juttu, täistä huolimatta. Hienot kuvat. Täälläkin saisi jo vaihteeksi paistaa aurinko. Viikko on ollut yhtä sadetta ja pimeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täit menevät - valitettavasti - jo rutiinilla, ollut aika vaiva varsinkin tänä syksynä :( /Mari

      Poista
  2. Joulutorit ovat niin ihania, kuten satumainen aloituskuvasikin osoittaa. Matkakertomustasi on ollut kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksalaiset joulutorit ovat juuri niin upeita kun olin odottanutkin. Mutta Kööpenhaminan Tivoli veti kuitenkin pidemmän korren! Siellä oli hygget kohdillaan :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Sylvia Plath: Lasikellon alla (The Bell Jar)

Lukutoukan Krista kirjoitti alkuvuodesta lukeneensa Sylvia Plathin Lasikellon uudestaan monen vuoden jälkeen ja siitä innostuneena tartuin myös tähän klassikkoon. Minultakin löytyy nimittäin toki Sylvia Plath -kauteni! Kirjojen välistä löytyneiden junalippujen ja muiden arkeologisten löytöjen perusteella ajoitan tuon kauden kesään 1998. Nyt kun luen kirjaa toistamiseen hämmästyn sitä, että kirja ei ollutkaan niin synkkä kuin mitä se mielikuvissani oli. Tai sitten lukijan mielentila on toinen? Tottahan kirja käsittelee synkkää aihetta - mielenjärkkymistä ja itsemurhaa. Mutta kirjan sävy on lähes tyttökirjamaisen keveä: kuin tarmokas sankaritar kirjan Esther yrittää ratkaista kahta suurta ongelmaansa, kuinka päästä eroon neitsyydestä ja kuinka onnistua tekemään itsemurha. Tyttökirjaan viittaa muuten myös tämän ruotsalaispainoksen kansi, jonka kuvituksena on Maija Louekarin piirros. Kannen kuvitus keskittyy täysin kirjan ensimmäiseen osaan, jossa Esther on saanut kesäpestin New York