Siirry pääsisältöön

Laiskahkon kirjavuoden päätös


Tallinnan Piparikoogimaania-näyttelyssä oli havaittavissa myös kirjamaniaa!
Vuoden 2018 viimeiset päivät vietin matkalla. Menimme ensin Helsinkiin, sieltä laivalla Tallinnaan ja lopuksi laivalla takaisin kotiin Tukholmaan. Mukaan olin varannut kaksi kirjaa matkalukemisikseni mutta kävi kuten on käynyt koko vuoden - oli niin paljon muuta mielenkiintoista katseltavaa, että luin lopulta vain noin puolet ensimmäisestä kirjasta. Koko vuoden kirjasaldo jää laiskahkon lukutahdin vuoksi melko vaatimattomaksi. Mutta siitä huolimatta muutama kohokohta on jäänyt mieleen.

Joulukuun lukuelämykseksi nousi Hanya Yanagiharan Pieni elämä. Se on kirja, joka käsittääkseni jakaa lukijoiden mielipiteitä mutta olen kuullut kirjasta kuitenkin enemmän kehuja kuin moitteita. Yanagihara onkin luonut melkoisen stoorin! Kirjan ihmiskohtalot saivat ainakin tämän lukijan sydämen niin monelle sykkyrälle, ettei sen jälkeen oikein mikään kirja ole enää meinannut maistua.

Toinen sydämeen menevä kirja oli Kalle Kniivilän Tanjan katu - Elämää Pietarissa 1917-2017, joka kertoo erään pietarilaisen kadun asukkaista ja heidän kohtaloistaan sadan vuoden varrelta. Kniivilän tapa kertoa on mukava ja luontevan jutusteleva ja kirjan lukee nopeasti. Mutta se jää mieleen pitkäksi aikaa ja varsinkin Tanjan kohtalo on suorastaan sydäntäraastava.

Kesän lukuelämyksiini kuului ehdottomasti Dylan Jonesin elämäkerta David Bowiesta. Tämä on yksi mielenkiintoisimpia elämäkertoja, joita olen ylipäänsä lukenut! Jo itse aiheena oleva Bowie on tietysti huippumielenkiintoinen mutta Jones on rakentanut kirjansa haastatteluihin, joita hän on tehnyt Bowien tunteneiden kanssa ja haastatteluista ja anekdooteista syntyy todella aidon tuntuinen aikalaiskuvaus. Tosin on todettava, että tämänkin kirjan jälken Bowie on mielestäni edelleen hyvin arvoituksellinen henkilö...

Vuoden 2018 kirjallisiin seikkailuihin kuuluu myös retki Seilin saarelle ja lukemani saarelle sijoitetut romaanit. Tytär lähti urheasti matkakumppanikseni kesäiselle retkelle Turun saaristoon ja kiersipä kanssani myös puolitoistatuntisen opastetun kierroksenkin vanhan mielisairaalan miljöössä. Seilin vanha puukirkko oli vaikuttava kaikessa karuudessaan!


Toinen mieleenpainuva kirjallinen retki kohdistui Helsingin uuteen keskustakirjastoon Oodiin. Näin tukholmalaisesta näkökulmasta voi vain kateellisena todeta, että Helsingissä on uskallettu satsata sellaiseen mitä täällä ei kukaan uskaltaisi edes ehdottaa. Ja mikä upea lopputulos! Onnittelut kaikille helsinkiläisille ja koko Suomelle tästä esimerkillisestä kulttuuriteosta!





Vuoden kirjallinen pettymys oli se, etten edelleenkään saavuttanut Goodreadsiin asettamaani sadan kirjan lukutavoitetta. Vuoden aikana ehdin lukea 70 kirjaa. Lisäksi Helmet-haasteesta jäi muutama kohta avoimeksi. Mitä tästä sitten opin? Ensinnäkin sen, että ehkäpä ei kannata laskea kirjojen lukumäärää vaan sen sijaan sivujen? Nyt pääsin lähes 20 000 sivuun mikä voisi hyvinkin olla sata kirjaa jos olisin valinnut kirjani "fiksummin" eli noin parinsadan pituisia kirjoja. Yanagiharan Pienen elämän kaltaiset tiiliskivet romuttivat tilastoni täysin.

Niinpä en ensi vuodeksi asetakaan tavoitteeksi mitään kirjamäärää vaan yritän lyödä tämänvuotisen sivumääräni ja ehkäpä jopa korottaa sen 25 000 sivuun. Lisäksi yritän keskittyä tavoitteellisemmin Helmet -lukuhaasteen suorittamiseen. Olisipa mukava saada se edes kerran täydellisesti luettua!

Vuoden viimeiseksi lukukokemuksekseni jää Minna Rytimäen Rouva C, jota lähden nyt lukemaan. Tulkoon siitä vuoden 2019 Helmet-haasteen ensimmäinen suoritus sillä valitettavasti en saa sitä sopimaan mihinkään tämän vuoden haasteessa avoimiksi jääneeseen kohtaan. 

Kesken on myös vielä Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Oz poistui keskuudestamme joulun jälkeen ja kunhan saan kirjan luettua se saa täyttää tämän vuoden Helmet-haasteesta kohdan 16 (Kirjassa luetaan kirjaa). Koko vuoden 2018 Helmet-haasteeni näet täältä.

Uusia kirjahaasteita ja -kokemuksia kohti siis! Toivotan teille kaikille kirjaystävilleni lukurauhaisaa vuotta 2019!

Kommentit

  1. Mitä laiskaa tuo nyt on? Olet lukenut paljon hyviä kirjoja. En ymmärrä ollenkaan, miksi pitäisi lukea mahdollisimman paljon yhdessä vuodessa. Eikö se riitä, että lukee silloin kun voi ja haluaa, kun kuitenkin on aktiivinen kirjojen lukija? Näin Turun kirjamessuilla syksyllä noita aktiivisimpia kirjabloggaajia keskustelussa vähän aikaa, ja minusta he vaikuttivat monet lukutavoitteissaan ja -tavoissaan oikeasti stressaantuneilta. Sehän on ihan hassua.

    Hyvää Uutta Vuotta Mrs Karlsson!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Ja samaan tulokseen tulin sitten minäkin, en aio enää laskea lukemiani kirjoja, siitä tulee vain stressiä. 70 kirjaahan on oikeasti paljon mutta olen tainnut verrata itseäni liikaa juuri näihin aktiivisimpiin kirjabloggareihin :) /Mari

      Poista
  2. Olen samaa mieltä kuin Leena noista tavoitteista. Rennosti vaan!

    Seilin saarella tekisi minunkin mieli käydä. Ja Oz on minulle vielä ihan uusi kirjailija. Muistan, että häntä veikkailtiin muutamana vuonna Nobelin saajaksi, ei ehtinyt. Kun nyt saisivat sen Akatemia-sotkun selvitetyksi, niin että kirjallisuuspalkinto päästäisiin jakamaan 2019.

    Hyvää uutta lukuvuotta ja vuotta muutoinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan ensi vuoden tavoitteet ihan minimiin, naurattaa näin jälkeenpäin kun luin sitä Pieni elämä -tiiliskiveä ja harmittelin kuinka monta ohuempaa kirjaa olisin ennättänyt lukea samassa ajassa.. ei tosiaan mitään järkeä tuollaisessa stressilukemisessa :)

      Tämä kesken oleva Amos Oz on myös tiiliskivi, aivan oma maailmansa joka vie mukanaan. Yritän päästä taas kiinni siihen nyt kun vielä viikon loma edessä! /Mari

      Poista
  3. Minulla ei ole koskaan ollut mitään lukumäärällisiä tavoitteita... en ole kokenut, että se toisi mitään lisäarvoa lukemiseeni. Enempi minusta on tärkeää, että vuoteen mahtuu hyviä ja todella hyviä kirjoja eikä vaan sellaista yhdentekevää harmaata massaa. Sinun vuoteesi näyttää kuuluneen paljon kaikkea kivaa. :) Olkoon alkava vuosikin antoisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen sellainen ihminen, joka tykkää tehdä listoja ja laskea kaikkea tekemäänsä mutta kyllä se on nyt minunkin todettava, että lukemisharrastukseen se ei hirveän hyvin kuitenkaan sovi.

      Antoisaa vuotta myös sinulle! /Mari

      Poista
  4. Hieno vuosi sinullakin hauskoine retkineen. Seili on kaunis paikka. Meillä on oma kesäpaikka saaressa Turun saaristossa, joten tykkään saarielämästä.

    Hyvää uutta lukuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa uutta lukuvuotta myös sinulle, Mai! Seili oli mielenkiintoinen paikka vierailla varsinkin kun oli jo tutustunut siihen romaanimiljöönä. Olisikin mukava löytää muita vastaavia retkikohteita! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki