Siirry pääsisältöön

Laiskahkon kirjavuoden päätös


Tallinnan Piparikoogimaania-näyttelyssä oli havaittavissa myös kirjamaniaa!
Vuoden 2018 viimeiset päivät vietin matkalla. Menimme ensin Helsinkiin, sieltä laivalla Tallinnaan ja lopuksi laivalla takaisin kotiin Tukholmaan. Mukaan olin varannut kaksi kirjaa matkalukemisikseni mutta kävi kuten on käynyt koko vuoden - oli niin paljon muuta mielenkiintoista katseltavaa, että luin lopulta vain noin puolet ensimmäisestä kirjasta. Koko vuoden kirjasaldo jää laiskahkon lukutahdin vuoksi melko vaatimattomaksi. Mutta siitä huolimatta muutama kohokohta on jäänyt mieleen.

Joulukuun lukuelämykseksi nousi Hanya Yanagiharan Pieni elämä. Se on kirja, joka käsittääkseni jakaa lukijoiden mielipiteitä mutta olen kuullut kirjasta kuitenkin enemmän kehuja kuin moitteita. Yanagihara onkin luonut melkoisen stoorin! Kirjan ihmiskohtalot saivat ainakin tämän lukijan sydämen niin monelle sykkyrälle, ettei sen jälkeen oikein mikään kirja ole enää meinannut maistua.

Toinen sydämeen menevä kirja oli Kalle Kniivilän Tanjan katu - Elämää Pietarissa 1917-2017, joka kertoo erään pietarilaisen kadun asukkaista ja heidän kohtaloistaan sadan vuoden varrelta. Kniivilän tapa kertoa on mukava ja luontevan jutusteleva ja kirjan lukee nopeasti. Mutta se jää mieleen pitkäksi aikaa ja varsinkin Tanjan kohtalo on suorastaan sydäntäraastava.

Kesän lukuelämyksiini kuului ehdottomasti Dylan Jonesin elämäkerta David Bowiesta. Tämä on yksi mielenkiintoisimpia elämäkertoja, joita olen ylipäänsä lukenut! Jo itse aiheena oleva Bowie on tietysti huippumielenkiintoinen mutta Jones on rakentanut kirjansa haastatteluihin, joita hän on tehnyt Bowien tunteneiden kanssa ja haastatteluista ja anekdooteista syntyy todella aidon tuntuinen aikalaiskuvaus. Tosin on todettava, että tämänkin kirjan jälken Bowie on mielestäni edelleen hyvin arvoituksellinen henkilö...

Vuoden 2018 kirjallisiin seikkailuihin kuuluu myös retki Seilin saarelle ja lukemani saarelle sijoitetut romaanit. Tytär lähti urheasti matkakumppanikseni kesäiselle retkelle Turun saaristoon ja kiersipä kanssani myös puolitoistatuntisen opastetun kierroksenkin vanhan mielisairaalan miljöössä. Seilin vanha puukirkko oli vaikuttava kaikessa karuudessaan!


Toinen mieleenpainuva kirjallinen retki kohdistui Helsingin uuteen keskustakirjastoon Oodiin. Näin tukholmalaisesta näkökulmasta voi vain kateellisena todeta, että Helsingissä on uskallettu satsata sellaiseen mitä täällä ei kukaan uskaltaisi edes ehdottaa. Ja mikä upea lopputulos! Onnittelut kaikille helsinkiläisille ja koko Suomelle tästä esimerkillisestä kulttuuriteosta!





Vuoden kirjallinen pettymys oli se, etten edelleenkään saavuttanut Goodreadsiin asettamaani sadan kirjan lukutavoitetta. Vuoden aikana ehdin lukea 70 kirjaa. Lisäksi Helmet-haasteesta jäi muutama kohta avoimeksi. Mitä tästä sitten opin? Ensinnäkin sen, että ehkäpä ei kannata laskea kirjojen lukumäärää vaan sen sijaan sivujen? Nyt pääsin lähes 20 000 sivuun mikä voisi hyvinkin olla sata kirjaa jos olisin valinnut kirjani "fiksummin" eli noin parinsadan pituisia kirjoja. Yanagiharan Pienen elämän kaltaiset tiiliskivet romuttivat tilastoni täysin.

Niinpä en ensi vuodeksi asetakaan tavoitteeksi mitään kirjamäärää vaan yritän lyödä tämänvuotisen sivumääräni ja ehkäpä jopa korottaa sen 25 000 sivuun. Lisäksi yritän keskittyä tavoitteellisemmin Helmet -lukuhaasteen suorittamiseen. Olisipa mukava saada se edes kerran täydellisesti luettua!

Vuoden viimeiseksi lukukokemuksekseni jää Minna Rytimäen Rouva C, jota lähden nyt lukemaan. Tulkoon siitä vuoden 2019 Helmet-haasteen ensimmäinen suoritus sillä valitettavasti en saa sitä sopimaan mihinkään tämän vuoden haasteessa avoimiksi jääneeseen kohtaan. 

Kesken on myös vielä Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Oz poistui keskuudestamme joulun jälkeen ja kunhan saan kirjan luettua se saa täyttää tämän vuoden Helmet-haasteesta kohdan 16 (Kirjassa luetaan kirjaa). Koko vuoden 2018 Helmet-haasteeni näet täältä.

Uusia kirjahaasteita ja -kokemuksia kohti siis! Toivotan teille kaikille kirjaystävilleni lukurauhaisaa vuotta 2019!

Kommentit

  1. Mitä laiskaa tuo nyt on? Olet lukenut paljon hyviä kirjoja. En ymmärrä ollenkaan, miksi pitäisi lukea mahdollisimman paljon yhdessä vuodessa. Eikö se riitä, että lukee silloin kun voi ja haluaa, kun kuitenkin on aktiivinen kirjojen lukija? Näin Turun kirjamessuilla syksyllä noita aktiivisimpia kirjabloggaajia keskustelussa vähän aikaa, ja minusta he vaikuttivat monet lukutavoitteissaan ja -tavoissaan oikeasti stressaantuneilta. Sehän on ihan hassua.

    Hyvää Uutta Vuotta Mrs Karlsson!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Ja samaan tulokseen tulin sitten minäkin, en aio enää laskea lukemiani kirjoja, siitä tulee vain stressiä. 70 kirjaahan on oikeasti paljon mutta olen tainnut verrata itseäni liikaa juuri näihin aktiivisimpiin kirjabloggareihin :) /Mari

      Poista
  2. Olen samaa mieltä kuin Leena noista tavoitteista. Rennosti vaan!

    Seilin saarella tekisi minunkin mieli käydä. Ja Oz on minulle vielä ihan uusi kirjailija. Muistan, että häntä veikkailtiin muutamana vuonna Nobelin saajaksi, ei ehtinyt. Kun nyt saisivat sen Akatemia-sotkun selvitetyksi, niin että kirjallisuuspalkinto päästäisiin jakamaan 2019.

    Hyvää uutta lukuvuotta ja vuotta muutoinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan ensi vuoden tavoitteet ihan minimiin, naurattaa näin jälkeenpäin kun luin sitä Pieni elämä -tiiliskiveä ja harmittelin kuinka monta ohuempaa kirjaa olisin ennättänyt lukea samassa ajassa.. ei tosiaan mitään järkeä tuollaisessa stressilukemisessa :)

      Tämä kesken oleva Amos Oz on myös tiiliskivi, aivan oma maailmansa joka vie mukanaan. Yritän päästä taas kiinni siihen nyt kun vielä viikon loma edessä! /Mari

      Poista
  3. Minulla ei ole koskaan ollut mitään lukumäärällisiä tavoitteita... en ole kokenut, että se toisi mitään lisäarvoa lukemiseeni. Enempi minusta on tärkeää, että vuoteen mahtuu hyviä ja todella hyviä kirjoja eikä vaan sellaista yhdentekevää harmaata massaa. Sinun vuoteesi näyttää kuuluneen paljon kaikkea kivaa. :) Olkoon alkava vuosikin antoisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen sellainen ihminen, joka tykkää tehdä listoja ja laskea kaikkea tekemäänsä mutta kyllä se on nyt minunkin todettava, että lukemisharrastukseen se ei hirveän hyvin kuitenkaan sovi.

      Antoisaa vuotta myös sinulle! /Mari

      Poista
  4. Hieno vuosi sinullakin hauskoine retkineen. Seili on kaunis paikka. Meillä on oma kesäpaikka saaressa Turun saaristossa, joten tykkään saarielämästä.

    Hyvää uutta lukuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa uutta lukuvuotta myös sinulle, Mai! Seili oli mielenkiintoinen paikka vierailla varsinkin kun oli jo tutustunut siihen romaanimiljöönä. Olisikin mukava löytää muita vastaavia retkikohteita! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä Neits

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amerikkalaisen sosiaali

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle