Siirry pääsisältöön

Jouluna 1954 - Kirjabloggaajien joulukalenterin 19. luukku



Eilen joulukalenterin luukun takaa löytyi Tuntemattoman lukijan kuvaus Batmanin joulusta ja huomenna luukun avaa Yöpöydän kirjat -kirjablogi. Tänään kurkistamme jouluun 1954.

Helsingin Sanomat kertoo 24.12.1954, että Euroopassa riehuu myrsky joka on mm. katkaissut Brysselin valonjuhlassa Suomesta saadun joulukuusen. Ahvenanmerellä on ruotsalainen rahtilaiva haaksirikossa. Lapamatoisuus on lisääntynyt mutta influenssaepidemiaa ei ole toistaiseksi vielä näkyvissä.

Syksyn lastenkirjakatsaus taas kertoo, että Raul Roineelta on ilmestynyt jälleen joka syksyiseen tapaan satukirja niin kuin myös Marjatta Kurenniemeltä kirja "Antti-Karoliina", joka lehden mukaan on "arveluttava sana lastenkirjan nimeksi, mutta sisällyksessä ei ole mitään arveluttavaa".

Suomen ja Neuvostoliiton jokavuotinen "ystävyyden kuukausi" oli jälleen menestyksekäs, kulttuurivaihtoa tapahtui puolin ja toisin. Elokuvateattereissa jouluna ensi-iltansa saa Ingmar Bergmanin uusin "eroottinen ja riemastuttavan rohkea" Rakkauden oppitunti, oopperassa puolestaan esitetään tapaninpäivänä "Jeanne d-Arc roviolla", vierailijana Ella Eronen.

Vuoden 1954 kirjauutuuksiin kuuluivat Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Unto Seppäsen Evakko. Molempia kirjoja oli mainostettu pitkin vuotta ja erityisesti nyt joulun alla. Seppäsen Evakko oli kirja "josta näkyy, miten suuri osa Suomen kansaa eli ja ajatteli, kärsi ja toivoi talvisodan kylmänkirkkaina päivinä". Väinö Linnan Tuntematon sotilas taas oli "väkevä kuvaus korpisoturista", jonka vaikutus on "miltei tyrmäävä".

Perheemme miehet eivät olleet rintamalla koska olivat sinne joko liian nuoria tai vanhoja mutta perhettä koski sitäkin voimallisemmin joulun toisen uutuskirjan teema - evakkous.

"Jouluna 1954". Isäni äiti, Mamma, on kirjoittanut Evakko-kirjan etusivulle tämän merkinnän. Jotain erityistä sen on täytynyt merkitä sillä muissa Mammalta perimissäni kirjoissa ei ole samanlaista merkintää. Kirjan lukemista oli varmasti odotettu, olihan se ilmestynyt jo keväällä. Oliko siitä puhuttu ystäväpiirissä ja sitten kirjan ostoa suunniteltu jouluksi?

Unto Seppänen kuvaa Evakko-kirjassaan erään karjalaiskylän tyhjennystä ja sen asukkaiden evakkotaivalta. Kirjan pääosassa ovat Aato Nikkanen ja tämän perhe. Perheen ja kylän tunnelmia seurataan talvisotaa edeltävästä kesästä. Lopulta tulee käsky lähteä evakkoon ja ja Aato saa raskaan tehtävän: kotikylä on poltettava. Taloja ei haluttu jättää vihollisille.

Evakko-nimitystä ihmetellään ja maistellaan. Sitä pidettiin rumanakin, "mie en siijä koko tuota sannaa! Evakko - ikää ku emakko, sika!". Aatonkin perhe pohtii sitä, mitä he nyt oikeastaan mahtavat olla. Aato käyttää ensin itsestään puhuessa nimitystä "siirtolainen" kunnes saa kysymyksen mahtaako hän olla Amerikan siirtolaisia. Lopulta hän päättää olla "kannakselainen".

Kaikki he siinä tajusivat kuitenkin, ettei evakko voinut olla yksistään kodistaan lähtenyt sotapakolainen, vaan hän oli paljon muutakin - hyljätty, halvattu vanhus, tunkioheittolainen, ihminen, joka pui värjöttävän sydämensä lyönneillä ansaitsemattomia kärsimyksiään elämän pimeässä riihessä.

Evakkous kulki Mamman mukana koko tämän elämän loppuun asti. Kaksi kertaa kotinsa jättänyt muistutti aina, että "mittään täält' ei mukkaansa saa". Mamma muisteli myös välillä evakkomatkaansa, mieleen oli jäänyt tarkasti kuka oli auttanut ja kuka taas kohdellut tylysti. "Venepakolaisiiha myökii oltii", Mamma muistutti kun Suomeen saapui Vietnamin venepakolaisia. Pakomatka Viipurista oli tehty veneillä.

Eeva Kilpi on luonut käsitteen "elämän evakko" ja hän on kirjoittanut siitä kuinka lapsuuden sotakokemukset ja evakkous ovat tehneet hänestä ikuisen kotiin kaipaajan ja nyssyköiden haalijan. "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla."

Nykyään on jo tutkittu traumojen ja pelkojen siirtymistä sukupolvelta toiselle geneettisen muistin kautta. Olisiko mahdollista, että minussakin olisi jälkiä vielä näkyvissä tuosta "elämän evakkoudesta". Olenhan ollut aina nopea lähtemään enkä edes haikaile mitään suurempia tiluksia omakseni. Mutta kaipuu on aina jonnekin.

Nyt jo 18 vuotta täällä Tukholmassa asuttuani on Suomesta tullut minulle se "Karjalan kultamaa", joka elää aina sydämessä. Tuttu tunnetila siis, joka ympäröi minua jo lapsuudessani. Vaikka toki se Suomi, josta lähdin pari vuosikymmentä sitten on jo osittain mennyttä, aivan kuten isäni muistojen rakas Viipuri.

Mie muistan sinnuu ku Karjalaa, / mie muistan sinnuu ku jouluu, / mie muistan sinnuu ku sitä yhtä polkuu / jota kenties ei ensinkään ollut. (Eeva Kilpi)

**
Onko sinulla kirja, jonka tulet aina liittämään mielessäsi johonkin tiettyyn jouluun?

Rauhaisaa joulua kaikille!




Kommentit

  1. Mielenkiintoinen luukku, kiitos! Minulle ei äkkiseltään tule mieleen kirjoja, jotka liittäisin tiettyyn jouluun. Kuitenkin useampikin kirja on hyllyssäni joululahjaksi saatuna ja siitä syystä yhdistän ne juuri joulun aikaan.

    Minua alkoi kiinnostaa tuo Evakko-kirja, joka on ollut mammallesi tärkeä. Täytyy pistää se lukulistalle. Minunkin suvussani on evakkotaipaleelle joutuneita, joten aihe tuntuu itselleni sitä kautta erityisen tärkeältä ja kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat suositelleet kirjasta tehtyä elokuvaa joka on myös minun mielestäni kirjaa onnistuneempi. Kirja on paikoin...no, hyvinkin sentimentaalinen :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa.

Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi.

Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia. Taka…

1920-luvun klassikoita - Main Street (1920)

Uuden vuosikymmenen innoittamana kaivoin kirjahyllystäni Philipp Blomin kirjan "Fractures: Life and Culture in the West: 1918-1938", jossa Blom käy läpi maailmansotien välistä poliittista historiaa ja kulttuurin käännekohtia. Kirja oli todella inspiroivaa luettavaa mutta paikoin myös selkäpiitä karmivaa, sillä monessa kohtaa pystyi tekemään vertauksia oman aikamme yleiseen ilmapiiriin.

Blomin kirja antoi minulle idean, että lukisin sadan vuoden takaisen 20-luvun bestselleritä tai muuten huomiota saaneita kirjoja ja kirjailijoita. Olen aina ollut kiinnostunut 1920-luvusta ja sen ajanhengestä mutta en ole aktiivisesti lukenut sen ajan kirjallisuutta. Päätin aloittaa vuodesta 1920 ja kyseisen vuoden (amerikkalainen) bestselleri olikin helppo löytää.

Lokakuussa 1920 ilmestyi Sinclair Lewisin satiirinen pikkukaupunkikuvaus "Main Street", joka pongahti välittömästi myyntilistojen kärkeen ja herätti paljon keskustelua. Lewisin säälimätön kuvaus kuvitteellisesta Gopher Pr…

Kirja-ale - mikä ihana tekosyy kahmia kirjoja!

Jos satutte ensi viikolla tänne Tukholmaan (tai minne tahansa päin Ruotsia) niin suosittelen käyntiä kirja-alessa! Ale alkaa tiistaina 25.2. klo 7.00 (Edit: Kiirunassa aloitetaan alemyynti jo heti puoliltaöin, paikallinen kirjakauppa pitää putiikin avoinna klo 00-01!) mutta jo tällä viikolla postilaatikkoon oli tullut aleluettelo, jota selailin "sillä silmällä", täysin hypoteettisesti. Olenhan tehnyt periaatepäätöksen, etten osta kirjoja enää kuin poikkeustapauksessa. Mutta käsi sydämelle, kuka muka voisi lähteä kirja-alesta tyhjin käsin?!

Luettelossa on muuten yllättävän paljon aivan uusia kirjoja. Kustantajat tyhjentävät siis varastojaan saman tien, etteivät kirjat jää nurkkiin lojumaan? Viime viikolla julkistettiin Ruotsin viime vuoden kirjamyyntitilastot ja vaikkakin myynti on ilahduttavasti kasvanut pikkiriikkisen niin kasvun takana on ennen kaikkea sähköinen kirjamyynti. Painettujen kirjojen myynti vähenee edelleen.

Tämän vuoden luettelosta löytyi myös jo tuttuja ja l…

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (2012)

Minulla lienee joku sisäänrakennettu reaktio, joka pistää aina epäilemään jos jotakin kirjaa kehutaan liikaa. Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa ylistettiin joka paikassa niin paljon, että se siirtyi automaattisesti ö-listalle. Sitä paitsi sehän oli scifiä, luin jostakin, enkä tykkää ollenkaan scifistä!

Ensinnäkin, olen nyt saanut oppia että scifin yksi alamuoto on dystopiakirjallisuus ja se taas on ihan muuta kuin omassa mielessäni tiukasti rajaamani avaruus-scifi. Ja dystopiakirjallisuus onkin yllättäen laji, josta näytän pitävän!

Mutta se mikä sai minut vihdoin ja viimein tarttumaan tähän mestariteokseen oli se, että Kajaanin kaupunginteatteri oli tulossa teatterivierailulle tänne Ruotsiin ja peräti naapurikylääni, Hallundan Riksteaterniin. Päätin siis lukea kirjan ennen tätä teatterivierailua. Mikä tosin oli virhe, mutta siitä myöhemmin...

Kirja oli todella hieno lukukokemus joka sai minut vaipumaan lähes meditatiiviseen tilaan. Kirjan kieli on kaunista, rauhallista, ajatonta ja s…

Mitä olisin halunnut kertoa 20-vuotiaalle itselleni - Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

"I love and adore a lot of fucking writers but for me right now Sally Rooney is my fave writer working in modern fiction I just die for her" (Lena Dunham Twitterissä)

Enpä ihmettele, että Lena Dunham on näin ihastunut Sally Rooneyn tuotantoon. Girls-sarjan luoja oli nimittäin useasti mielessäni kun luin Rooneyn esikoisteosta (Otava julkaisee suomennoksen 2019 nimellä "Keskusteluja ystävien kesken"). Nämä itsevarmat ja itseironiset kaksikymppiset naiset suunnistavat ihmissuhteiden viidakossa niin luontevasti, että oma menneisyyden nuori minäni on kateellinen. Ai näinkö niitä ihmissuhdekuvioita olisikin pitänyt pyöritellä...?

Helmet-lukuhasteen kohta "Haluaisit olla kirjan päähenkilö" on tuottanut eniten päänvaivaa vuoden aikana. Kukaan lukemieni kirjojen päähenkilöistä ei ole tuntunut sellaiselta, että haluaisin vaihtaa elämääni tämän kanssa. Eikä niin käy myöskään tässä tapauksessa mutta jotain kiehtovaa nuoressa Francesissa ja Bobbissa on.

Olisin mielell…