Lokakuu meni työn ja harrastusten merkeissä niin nopeasti, etten ole ehtinyt kirjoittaa lukemistani kirjoista siihen tahtiin kuin niitä on tuonne kirjastoon palautettavien kirjojen pinoon kertynyt. Kirjastolta tuli nyt kuitenkin sen verran ankara ukaasi, että huomenna on sinne vietävä muutama jo luettu mutta sitä ennen tässä lyhyt katsaus:
Kalle Kniivilän Tanjas gata on on aivan hurmaava kirja erään pietarilaiskadun elämästä sadan vuoden aikana. Kniivilä tuntee Venäjän ja on tavannut kirjaansa useita kadulla asuneita pietarilaisia, jotka kertovat arkielämästään vuosikymmenien varrella. Kirjan tittelin Tanja viittaa Tanja Savitševaan, 12-vuotiaaseen koulutyttöön, joka asui Kniivilän kuvaamalla kadulla Leningradin piirityksen aikana. Tanja kirjaa päiväkirjaansa kaikki läheisensä ja naapurinsa, jotka kuolevat nälkään. Muistivihon viimeiset sanat kertovat karusti "Kaikki ovat kuolleet, vain Tanja on jäljellä".
Mutta Tanja on vain kirjan alkupiste, hänen lisäkseen saamme tutustua moneen muuhun neuvosto- ja venäläisihmiseen sekä heidän arkeensa. Mikä parasta, Kniivilän kirja löytyy myös suomeksi - loistava kirja pukinkonttiin!
Kalle Kniivilä: Tanjan katu - Elämää Pietarissa 1917-2017 (Into, 2017)
Helmet-lukuhaaste: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka
Tämän vuoden Ruotsin August-kirjallisuuspalkinnon tietokirjaehdokkaana on kreikkalais-ruotsalaisen Alexandra Pascalidoun "Mammorna". Luin kirjan syyslomalla lähestulkoon yhdeltä istumalta, mikä on vuosien aikana osoittautunut varmaksi hyvän kirjan tunnusmerkiksi. Pascalidou antaa kirjassaan lähiöiden äitien kertoa tarinansa. Nuo Ruotsin lähiöt, jotka Suomessakin niin hyvin "tunnetaan", saavat kirjassa paljon mediauutisointia vivahteikkaamman kuvauksen.
Kyllä, täällä ammutaan ja järkyttävän moni kirjan äideistä on menettänyt lapsensa ampumisen uhrina. Mutta pian tajuaa, että ampumisen uhriksi ei joudu kuka tahansa. Kaikki ammutut ovat nuoria poikia ja ainakin osin maahanmuuttajataustaisia. Yhtäkkiä tajuan miksi ongelmaa ei ole vielä ratkaistu: uhrit eivät ole vaaleatukkaisia ruotsalaispoikia. Äidit tietävät myös tämän realiteetin ja sanovat oikeutetusti, että kyseessä on skandaali.
Alla mammor i orten är oroliga. Om barnen går ut är man rädd. Om barnen är sena tror man de blivit mördade. Förr slog de med handen. Nu skjuter de med vapen. Pistoler är som leksaker för barnen här. Sedan fem år tillbaka är det också mycket knark överallt. (Sawsan Zatara, Tensta)
Samalla äidit antavat kotilähiöistään kuvan, jonka voin itse lähiöasukkaana vain vahvistaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, vieraanvaraisia, auttavaisia ja puheliaita. Monet äideistä ovat katkeria siitä, kuinka huonon kuvan media antaa näistä luonnonläheisistä ja viihtyisistä asuinalueista. Lähiö on koti, jossa useimmat haastatelluista äideistä haluavat asua. Se on valinta, ei pakko.
Jag har ju svårt att gå och varje dag när jag går till affären kommer folk och frågar om de kan hjälpa mig. Så jag kan inte bo någon annanstans än i Alby när jag blir äldre. Här blir man så respekterad. Sådan är andan här i Alby, men det kommer ju aldrig fram. (Birgitta Leon, Alby)
Äidit eivät hymistele vaan kertovat avoimesti arkielämästään, usein sydänverellään. Toivonkin sydämestäni, että tämä kirja käännettäisiin myös suomeksi! Niin paljon kuin Suomessakin liikkuu näitä mustavalkoisia harhaluuloja ruotsalaisista lähiöistä, tämä kirja olisi todella kiinnostava lukea myös siellä Itämeren toisella puolella.
Alexandra Pascalidou: Mammorna (Atlas, 2018)
Helmet-lukuhaaste: 45. Palkittu tietokirja
Lopuksi vielä Åsa Mobergin klassikkokirja "Snart är det 1968", joka ilmestyi 1984 mutta sai nyt 68-juhlavuoden kunniaksi uuden painoksen. Koska olen syntynyt juuri tuona myyttisenä vuonna ja siis täyttänyt itsekin nyt kunnioitettavat puoli vuosisataa, kirja tarttui tietysti kirjastosta mukaani.
Kirja kertoo Nina Bromanista, joka on tehnyt pesäeron perheeseensä ja aloittaa nyt itsenäisen elämänsä Tukholmassa, jossa hän hakeutuu juuri perustetun muotiliikeen Lao-Tsen palvelukseen. Romaanin firman esikuvana on legendaarinen Mah-Jong, jonka romaanin vaateyrityksen tavoin perusti kolme nuorta naista. Liikeyrityksen nimi ja filosofia saivat vaikutteita meneillään olleesta Vietnam-liikkeestä ja muusta poliittisesta liikehdinnästä. Nina huomaa pian joutuneensa tapahtumien ytimeen ja hänen kauttaan lukija pääsee seuraamaan Tukholman opiskelijoiden poliittista vastarintaliikettä.
Jos on kiinnostunut ruotsalaisesta 60-70-luvun vaihteesta, poliittisesta opiskelijaliikkeestä ja feminismin noususta, tässä oiva kirja! Moberg kuvailee tarkasti Tukholmaa, sen ihmisiä ja sosiaalisia suhteita. Ja sosiaalisista suhteista puheen ollen, luojan kiitos että vasta synnyin tuona vuonna enkä ollut silloin itse nuori aikuinen. Elämä tuossa vuodessa, ainakin naisen näkökulmasta, tuntui olevan varsin monimutkaista.
Åsa Moberg: Snart är det 1968 (Natur & Kultur, 2018)
Helmet-lukuhaaste: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
Mutta Tanja on vain kirjan alkupiste, hänen lisäkseen saamme tutustua moneen muuhun neuvosto- ja venäläisihmiseen sekä heidän arkeensa. Mikä parasta, Kniivilän kirja löytyy myös suomeksi - loistava kirja pukinkonttiin!
Kalle Kniivilä: Tanjan katu - Elämää Pietarissa 1917-2017 (Into, 2017)
Helmet-lukuhaaste: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka
Tämän vuoden Ruotsin August-kirjallisuuspalkinnon tietokirjaehdokkaana on kreikkalais-ruotsalaisen Alexandra Pascalidoun "Mammorna". Luin kirjan syyslomalla lähestulkoon yhdeltä istumalta, mikä on vuosien aikana osoittautunut varmaksi hyvän kirjan tunnusmerkiksi. Pascalidou antaa kirjassaan lähiöiden äitien kertoa tarinansa. Nuo Ruotsin lähiöt, jotka Suomessakin niin hyvin "tunnetaan", saavat kirjassa paljon mediauutisointia vivahteikkaamman kuvauksen.
Kyllä, täällä ammutaan ja järkyttävän moni kirjan äideistä on menettänyt lapsensa ampumisen uhrina. Mutta pian tajuaa, että ampumisen uhriksi ei joudu kuka tahansa. Kaikki ammutut ovat nuoria poikia ja ainakin osin maahanmuuttajataustaisia. Yhtäkkiä tajuan miksi ongelmaa ei ole vielä ratkaistu: uhrit eivät ole vaaleatukkaisia ruotsalaispoikia. Äidit tietävät myös tämän realiteetin ja sanovat oikeutetusti, että kyseessä on skandaali.
Alla mammor i orten är oroliga. Om barnen går ut är man rädd. Om barnen är sena tror man de blivit mördade. Förr slog de med handen. Nu skjuter de med vapen. Pistoler är som leksaker för barnen här. Sedan fem år tillbaka är det också mycket knark överallt. (Sawsan Zatara, Tensta)
Samalla äidit antavat kotilähiöistään kuvan, jonka voin itse lähiöasukkaana vain vahvistaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, vieraanvaraisia, auttavaisia ja puheliaita. Monet äideistä ovat katkeria siitä, kuinka huonon kuvan media antaa näistä luonnonläheisistä ja viihtyisistä asuinalueista. Lähiö on koti, jossa useimmat haastatelluista äideistä haluavat asua. Se on valinta, ei pakko.
Jag har ju svårt att gå och varje dag när jag går till affären kommer folk och frågar om de kan hjälpa mig. Så jag kan inte bo någon annanstans än i Alby när jag blir äldre. Här blir man så respekterad. Sådan är andan här i Alby, men det kommer ju aldrig fram. (Birgitta Leon, Alby)
Äidit eivät hymistele vaan kertovat avoimesti arkielämästään, usein sydänverellään. Toivonkin sydämestäni, että tämä kirja käännettäisiin myös suomeksi! Niin paljon kuin Suomessakin liikkuu näitä mustavalkoisia harhaluuloja ruotsalaisista lähiöistä, tämä kirja olisi todella kiinnostava lukea myös siellä Itämeren toisella puolella.
Alexandra Pascalidou: Mammorna (Atlas, 2018)
Helmet-lukuhaaste: 45. Palkittu tietokirja
Lopuksi vielä Åsa Mobergin klassikkokirja "Snart är det 1968", joka ilmestyi 1984 mutta sai nyt 68-juhlavuoden kunniaksi uuden painoksen. Koska olen syntynyt juuri tuona myyttisenä vuonna ja siis täyttänyt itsekin nyt kunnioitettavat puoli vuosisataa, kirja tarttui tietysti kirjastosta mukaani.
Kirja kertoo Nina Bromanista, joka on tehnyt pesäeron perheeseensä ja aloittaa nyt itsenäisen elämänsä Tukholmassa, jossa hän hakeutuu juuri perustetun muotiliikeen Lao-Tsen palvelukseen. Romaanin firman esikuvana on legendaarinen Mah-Jong, jonka romaanin vaateyrityksen tavoin perusti kolme nuorta naista. Liikeyrityksen nimi ja filosofia saivat vaikutteita meneillään olleesta Vietnam-liikkeestä ja muusta poliittisesta liikehdinnästä. Nina huomaa pian joutuneensa tapahtumien ytimeen ja hänen kauttaan lukija pääsee seuraamaan Tukholman opiskelijoiden poliittista vastarintaliikettä.
Jos on kiinnostunut ruotsalaisesta 60-70-luvun vaihteesta, poliittisesta opiskelijaliikkeestä ja feminismin noususta, tässä oiva kirja! Moberg kuvailee tarkasti Tukholmaa, sen ihmisiä ja sosiaalisia suhteita. Ja sosiaalisista suhteista puheen ollen, luojan kiitos että vasta synnyin tuona vuonna enkä ollut silloin itse nuori aikuinen. Elämä tuossa vuodessa, ainakin naisen näkökulmasta, tuntui olevan varsin monimutkaista.
Åsa Moberg: Snart är det 1968 (Natur & Kultur, 2018)
Helmet-lukuhaaste: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
Elämä vuonna 1968, kun olin 18 v ja ensimmäistä kesää Tukholmassa, oli minusta silkkaa riemua ja aika yksinkertaista. Poliittinen liikehdintä oli vain jännittävää, koko maailma oli mukana mielenosoituksissa, opiskelijaelämä oli vaihtelevaa ja kun sitten meni töihin, sitä löytyi ja aina sai heti vakituisen työpaikan!
VastaaPoistaVau, kiitos aikalaistodistuksesta!! Olisipa hauska kuulla mitä mieltä olisit juuri tästä kirjasta. Itse stressaannuin jo pelkästään lukiessani alati vaihtuvista suhteista ja hierarkisista neidittelyistä ja tytöttelyistä mutta luotan tuohon sinun kuvaukseesi :) /Mari
Poista