Siirry pääsisältöön

Lokakuun lukusatoa ja ensimmäinen vinkki pukinkonttiin!


Lokakuu meni työn ja harrastusten merkeissä niin nopeasti, etten ole ehtinyt kirjoittaa lukemistani kirjoista siihen tahtiin kuin niitä on tuonne kirjastoon palautettavien kirjojen pinoon kertynyt. Kirjastolta tuli nyt kuitenkin sen verran ankara ukaasi, että huomenna on sinne vietävä muutama jo luettu mutta sitä ennen tässä lyhyt katsaus:

Kalle Kniivilän Tanjas gata on on aivan hurmaava kirja erään pietarilaiskadun elämästä sadan vuoden aikana. Kniivilä tuntee Venäjän ja on tavannut kirjaansa useita kadulla asuneita pietarilaisia, jotka kertovat arkielämästään vuosikymmenien varrella. Kirjan tittelin Tanja viittaa Tanja Savitševaan, 12-vuotiaaseen koulutyttöön, joka asui Kniivilän kuvaamalla kadulla Leningradin piirityksen aikana. Tanja kirjaa päiväkirjaansa kaikki läheisensä ja naapurinsa, jotka kuolevat nälkään. Muistivihon viimeiset sanat kertovat karusti "Kaikki ovat kuolleet, vain Tanja on jäljellä".

Mutta Tanja on vain kirjan alkupiste, hänen lisäkseen saamme tutustua moneen muuhun neuvosto- ja venäläisihmiseen sekä heidän arkeensa. Mikä parasta, Kniivilän kirja löytyy myös suomeksi - loistava kirja pukinkonttiin!

Kalle Kniivilä: Tanjan katu - Elämää Pietarissa 1917-2017 (Into, 2017)

Helmet-lukuhaaste: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka



Tämän vuoden Ruotsin August-kirjallisuuspalkinnon tietokirjaehdokkaana on kreikkalais-ruotsalaisen Alexandra Pascalidoun "Mammorna". Luin kirjan syyslomalla lähestulkoon yhdeltä istumalta, mikä on vuosien aikana osoittautunut varmaksi hyvän kirjan tunnusmerkiksi. Pascalidou antaa kirjassaan lähiöiden äitien kertoa tarinansa. Nuo Ruotsin lähiöt, jotka Suomessakin niin hyvin "tunnetaan", saavat kirjassa paljon mediauutisointia vivahteikkaamman kuvauksen.

Kyllä, täällä ammutaan ja järkyttävän moni kirjan äideistä on menettänyt lapsensa ampumisen uhrina. Mutta pian tajuaa, että ampumisen uhriksi ei joudu kuka tahansa. Kaikki ammutut ovat nuoria poikia ja ainakin osin maahanmuuttajataustaisia. Yhtäkkiä tajuan miksi ongelmaa ei ole vielä ratkaistu: uhrit eivät ole vaaleatukkaisia ruotsalaispoikia. Äidit tietävät myös tämän realiteetin ja sanovat oikeutetusti, että kyseessä on skandaali.

Alla mammor i orten är oroliga. Om barnen går ut är man rädd. Om barnen är sena tror man de blivit mördade. Förr slog de med handen. Nu skjuter de med vapen. Pistoler är som leksaker för barnen här. Sedan fem år tillbaka är det också mycket knark överallt. (Sawsan Zatara, Tensta)

Samalla äidit antavat kotilähiöistään kuvan, jonka voin itse lähiöasukkaana vain vahvistaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, vieraanvaraisia, auttavaisia ja puheliaita. Monet äideistä ovat katkeria siitä, kuinka huonon kuvan media antaa näistä luonnonläheisistä ja viihtyisistä asuinalueista. Lähiö on koti, jossa useimmat haastatelluista äideistä haluavat asua. Se on valinta, ei pakko.

Jag har ju svårt att gå och varje dag när jag går till affären kommer folk och frågar om de kan hjälpa mig. Så jag kan inte bo någon annanstans än i Alby när jag blir äldre. Här blir man så respekterad. Sådan är andan här i Alby, men det kommer ju aldrig fram. (Birgitta Leon, Alby)

Äidit eivät hymistele vaan kertovat avoimesti arkielämästään, usein sydänverellään. Toivonkin sydämestäni, että tämä kirja käännettäisiin myös suomeksi! Niin paljon kuin Suomessakin liikkuu näitä mustavalkoisia harhaluuloja ruotsalaisista lähiöistä, tämä kirja olisi todella kiinnostava lukea myös siellä Itämeren toisella puolella.

Alexandra Pascalidou: Mammorna (Atlas, 2018)

Helmet-lukuhaaste: 45. Palkittu tietokirja


Lopuksi vielä Åsa Mobergin klassikkokirja "Snart är det 1968", joka ilmestyi 1984 mutta sai nyt 68-juhlavuoden kunniaksi uuden painoksen. Koska olen syntynyt juuri tuona myyttisenä vuonna ja siis täyttänyt itsekin nyt kunnioitettavat puoli vuosisataa, kirja tarttui tietysti kirjastosta mukaani.

Kirja kertoo Nina Bromanista, joka on tehnyt pesäeron perheeseensä ja aloittaa nyt itsenäisen elämänsä Tukholmassa, jossa hän hakeutuu juuri perustetun muotiliikeen Lao-Tsen palvelukseen. Romaanin firman esikuvana on legendaarinen Mah-Jong, jonka romaanin vaateyrityksen tavoin perusti kolme nuorta naista. Liikeyrityksen nimi ja filosofia saivat vaikutteita meneillään olleesta Vietnam-liikkeestä ja muusta poliittisesta liikehdinnästä. Nina huomaa pian joutuneensa tapahtumien ytimeen ja hänen kauttaan lukija pääsee seuraamaan Tukholman opiskelijoiden poliittista vastarintaliikettä.

Jos on kiinnostunut ruotsalaisesta 60-70-luvun vaihteesta, poliittisesta opiskelijaliikkeestä ja feminismin noususta, tässä oiva kirja! Moberg kuvailee tarkasti Tukholmaa, sen ihmisiä ja sosiaalisia suhteita. Ja sosiaalisista suhteista puheen ollen, luojan kiitos että vasta synnyin tuona vuonna enkä ollut silloin itse nuori aikuinen. Elämä tuossa vuodessa, ainakin naisen näkökulmasta, tuntui olevan varsin monimutkaista.

Åsa Moberg: Snart är det 1968 (Natur & Kultur, 2018)

Helmet-lukuhaaste: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit

Kommentit

  1. Elämä vuonna 1968, kun olin 18 v ja ensimmäistä kesää Tukholmassa, oli minusta silkkaa riemua ja aika yksinkertaista. Poliittinen liikehdintä oli vain jännittävää, koko maailma oli mukana mielenosoituksissa, opiskelijaelämä oli vaihtelevaa ja kun sitten meni töihin, sitä löytyi ja aina sai heti vakituisen työpaikan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos aikalaistodistuksesta!! Olisipa hauska kuulla mitä mieltä olisit juuri tästä kirjasta. Itse stressaannuin jo pelkästään lukiessani alati vaihtuvista suhteista ja hierarkisista neidittelyistä ja tytöttelyistä mutta luotan tuohon sinun kuvaukseesi :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...

Vielä muutama kirjalupaus!

  Tämä viikko on mennyt vielä uuden vuoden tunnelmissa. En ole mitään kummempia lupauksia mennyt tekemään, mutta totta kai tuleva mietityttää. Ja myös tämän kirjablogini tuleva vuosi! Innostuin Kartanon kruunaamaton lukija -blogin vuosikatsauksesta , Elegia on nimittäin ehtinyt lukea viime vuoden aikana kirjoja peräti 21 eri maasta! Pakkohan se oli tarkistaa myös oma tilanne.  20: Ruotsi 18: Suomi 7: USA 5: Iso-Britannia 5: Saksa 4: Norja 2: Irlanti 1: Tanska, Viro, Espanja Ylsin siis kymmeneen maahan, mikä on yllättävän hyvä tulos mutta kun listaa katsoo niin huomaa, että aika tutuilla alueilla liikun. Suurimman määrän kirjoja luin tietysti näistä kahdesta kotimaastani, Ruotsista ja Suomesta. Mutta mitäpä jos pistäisin tämän kaksi kertaa paremmaksi eli tänä vuonna lukisinkin kirjoja 20 eri maasta! Ja joku vieraampikin maa siellä saisi mielellään olla. Toinen ajatukseni alkavaa vuotta ajatellen on, etten enää välttämättä haluaisi kirjoittaa kirjakohtaisia postauksia vaan sen s...