Siirry pääsisältöön

Elämä, kerta kaikkiaan!


Lähdin vuosi sitten mukaan Kirjaluotsin haasteeseen Elämä, kerta kaikkiaan! Mahtava idea, joka on ollut mielessäni koko vuoden lukiessani elämäkertoja. Ja elämäkertojahan minä luen todella paljon! On todella jännittävää päästä kurkistamaan oikeiden ihmisten oikeisiin elämiin. Todellisuus on ihan oikeasti monesti tarua ihmeellisempää!

Haasteen tarkoituksena on näin päätteeksi kirjoittaa fiktiivinen elämäkerta, joka perustuu vuoden aikana luettuihin elämäkertoihin. Tässäpä siis minun fiktiivinen henkilöni, joka viekin meidät tulevaisuuteen ja varsin historialliseen tapahtumaan...

**

Elba Chamomile syntyy Chicagossa vuonna 1997. Elba työskentelee pitkään NASA:n astronauttina mutta tultuaan takaisin puolen vuoden mittaiselta komennukseltaan kansainväliseltä avaruusasemalta, hän julkaisee kirjeenvaihtonsa, jota on käynyt komennuksen aikana rakastettunsa Tilde Darrningsin kanssa. 

Kirjassa julkaistuista sähköpostiviesteistä paljastuu, että Elba hakeutui alunperin avaruusasemalle, koska halusi etäisyyttä entiseen puolisoonsa, Alistair Motiveen. Alistair vietti todella skandaalinkäryistä elämää, josta ei puuttunut nautintoaineita eikä vieraita naisia. Elba ilmoittikin työnantajalleen, haettuaan ensin eroa Alistairista, haluavansa komennon niin kauas kuin "pippuri kasvaa". Nasa lähettää hänet siis kansainväliselle avaruusasemalle. Mutta juuri ennen lähtöään avaruusasemalle hän tapaa suuren rakkautensa, Tilden.   

Palavasti rakastuneen parin sydäntäsärkevä kirjeenvaihto saa amerikkalaiset ihastumaan Elbaan ja Tildeen niin, että parin tarinasta tehdään katsojaennätyksiin yltänyt tv-sarja. Elba esittää sarjassa itseään ja näin hän tulee entistä  tutummaksi suurelle yleisölle. Elbasta ja Tildestä tuleekin nopeasti Amerikan 'power couple' numero yksi ja on vain ajan kysymys, milloin Elbaa pyydetään asettautumaan ehdolle presidentinvaaleihin. Vuonna 2036 Elbasta tulee Yhdysvaltain ensimmäinen naispresidentti!

Historiankirjoihin jää myös Elban virkaanastujaisseremoniaansa valitsema musiikki. Elban isänpuoleinen isoisä on suomalaissyntyinen (ja tunnettu New Yorkissa kiinalaissyntyisen vaimonsa kanssa pitämästään riistalihaan erikoistuneesta lihakaupasta 'Laotse Hirven Virne').  Elba haluaa kunnioittaa suomalaisia juuriaan ja niinpä hän asteleekin valanvannomistilaisuuteen laulun "Sata salamaa" säestämänä. Laulu on tuttu hänelle lapsuudesta ja jopa niin tärkeä, että hän pitää sitä omana voimalaulunaan.

Asetuttuaan Valkoiseen taloon, Elba ja Tilde ilmoittavat yrittävänsä saada yhteisen lapsen. Tilde, nyt siis Yhdysvaltain First Lady, käy läpi hedelmöityshoitoja ja kaksi vuotta virkaanastumisesta pari saa vihdoin kauan toivomansa lapsen. Tytön nimeksi tulee Norah-Linene.  Elba valitaan vielä toiselle kaudelle ja hänen kahdeksan presidenttivuottansa tunnetaan rauhan ja yleisen suvaitsevaisuuden aikakautena.

**

Suuret kiitokset Kirjaluotsille todella innostavasta ja hauskasta haasteesta!

Kommentit

  1. Voi elämä, miten mahtava tarina! Toivotaan, että visiosi toteutuu ja Valkoiseen taloon saadaan pian joku Elban ja Tilden kaltainen power couple :-) Kiitos, että olit mukana haasteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina todella mahtavasta ideasta ja haasteesta!! Onneksi saa aina haaveilla, aika näyttää miten käy 2036 vuoden vaaleissa... :) /Mari

      Poista
  2. Olipas upea elämäntarina! USA:n ensimmäinen naispresidentti voisi kyllä minun puolestani toteutua hieman aikaisemminkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskaltanut pistää sitä aikaisemmaksi, ettei olisi liian epäuskottava tarina 😂 /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lomaseurana Floris ja Amélie Nothomb

  Lomatervehdys Ruotsin länsirannikolta, jonne saavuimme eilen. Valitettavasti samaan aikaan paikkakunnalle saapui myös Floris-myrsky, joten tämä ensimmäinen päivä ollaan vietetty sisätiloissa. Tuuli on hirmuinen ja vanha puinen vuokratalomme huojuu ja natisee liitoksissaan.  Mutta ei hätää, tämän päivän seuralaisekseni sain belgialaisen kirjailijan Amélie Nothombin ja hänen uusimman ruotsinnetun teoksensa Psykopomp. Nothombin kirjoja on käännetty suomeksi ja ruotsiksi melko sattumanvaraisesti ja tämä olikin nyt viimeinen lukemani käännös. Eli tästä eteenpäin pitää sitten selviytyä ruostuneella ranskallani. Ja luettavaahan riittää, sillä Nothomb on julkaissut uuden romaanin joka vuosi sitten esikoisensa, joka ilmestyi 1992. Psykopomp on Nothombin henkilökohtaisin teos. Kirja alkaa varhaislapsuuden muistoilla ja ensimmäisestä traumaattisesta kokemuksesta kun Japanissa syntynyt diplomaattiperheen tytär joutuu isänsä asemamaan vaihduttua jättämään rakkaan synnyinmaans...

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Onnea Viron kirjallisuus 500 vuotta! - Klassikkohaaste #20

  Tämänkertaisen klassikkohaasteen omistan Viron kirjallisuudelle. Ja ajankohta sopii täydellisesti, sillä eilen - kirjailija A.H. Tammsaaren syntymäpäivänä 30. tammikuuta - Virossa juhlittiin jälleen virolaisen kirjallisuuden päivää . Tällä kertaa päivästä tuli erityisen juhlallinen, sillä se oli samalla lähtölaukaus virolaisen kirjallisuuden juhlavuodelle . Tänä vuonna on nimittäin kulunut tasan 500 vuotta siitä kun ensimmäinen vironkielinen kirja ilmestyi. Lämpimät onnittelut siis kaikille virolaisille!  Kirjallisuuden arvostus on Virossa ollut käsittääkseni aina korkealla. "Oma kieli, oma mieli" oli elintärkeä motto neuvostovuosien aikana. Eikä kai ollut sattumaa, että uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi valittiin juuri kirjailija Lennart Meri. Maan oman kielen ja kulttuurin esille nostaminen oli presidentin tärkeimpiä tehtäviä kun entisen suurvallan raunioista rakennettiin uusi itsenäinen Viro. Meri on kuvannut kieltä "vahvaksi hirsitaloksi...