Siirry pääsisältöön

Melodraamaa kerrakseen




Jos kaipaan viihdyttävää ja koskettavaa luettavaa niin hyllyssäni on siltä varalta aina joku lukematon romaani Maggie O'Farrellilta. Tämä brittikirjailija ei petä, jos haluaa melodraamaa ja sotkuisia perhesuhteita. Niin, ja rakkautta! Näissä kahdessa lukemassani kirjassa,  The Distance Between Us ja After You'd Gone, on kummassakin lähtökohtana kaksi rakastavaista, joiden ympärille kutoutuu jännitteitä, perhetragedioita ja salaisuuksia.

After You'd Gone alkaa sanoilla, jotka herättävät välittömästi sata kysymystä. "The day she would try to kill herself, she realized winter was coming again." Päähenkilö Alice lähtee hetken mielijohteesta lapsuuden kotikaupunkiinsa Edinburghiin. Ymmärrämme jo tässä vaiheessa, että hän ei voi hyvin. Jotain kauheaa on tapahtunut. Alice yllättää sisarensa, jotka tulevat tapaamaan häntä juna-asemalle.

Mutta yhtäkkiä Alice näkee jotain, joka saa hänet täysin pois tolaltaan ja hän ilmoittaa entistä hämmentyneemmille sisarilleen lähtevänsä saman tien takaisin Lontooseen. Saavuttuaan perille hän seisoo odottamassa liikennevaloissa kun hän yhtäkkiä saa päähänsä astua tielle ja jää auton alle. Alice kuljetetaan sairaalaan, jossa hän makaa koomassa.

Tässä kirjan alkuasetelma ja enempää tuskin uskallan paljastaa, etten pilaa mahdollista tulevaa lukukokemustanne. Mutta luvassa on siis rakkautta (joka saa paikoin ehkä nyyrikkimäisiäkin piirteitä) ja jännittäviä juonenkäänteitä. Lisäksi O'Farrell pitää tarinan otteessaan ihailtavalla jämäkkyydellä. Juoni ei pääse levähtämään (vaikka riskipaikkoja on useita) ja kaikkiin lukijan mieltä vaivaaviin kysymyksiin saadaan lopulta vastaus.

Pidän erityisesti O'Farrellin tavasta lomittaa eri kertojia ja aikatasoja niin, että tarinan jännite pysyy yllä. Olen hieman levoton lukija, joten minulle sopii tällainen paikasta ja ajasta toiseen hyppyyttäminen. Muistaakseni juuri tämä oli se seikka, joka hyydytti minut Ferranten Napoli-sarjan suhteen. Tarina puksutti menojaan kuin tasaisesti kulkeva juna ja kaikki tapahtumat tarjoiltiin lukijalle kronologisessa aikajärjestyksessä. Kyllästyn moisessa menossa heti alkusivuilla.

Maggie O'Farrell on kirjoittanut myös jo omaelämäkerrankin ja senkin hyvin omaperäiseen tyyliinsä. Kirjassaan I am, I am, I am kirjailija käy läpi siihenastista elämäänsä kertomalla kaikista niistä kerroista, jolloin hän on ollut lähellä kuolemaa. Kuolema on muuten mukana hyvin vahvasti myös tässä nyt lukemassani kirjassa, jossa kirjailija käy perinpohjaisesti läpi suruprosessia kaikkine siihen kuuluvine tuntemuksineen.

Tämä on O'Farrellin esikoiskirja, joten ymmärrettävästi kirjassa on parikin kohtaa, joissa kirjailija on viipynyt turhankin pitkään. Lisäksi tapahtumat ovat välillä vähän epäuskottavuuden rajoilla mutta toisaalta, todellisuus on tarua ihmeellisempää joten nielaisen tarinan kyllä sellaisenaan (paitsi että mielestäni Alice olisi voinut kääntyä juutalaisuuteen, jos se nyt oli niin tärkeä asia Johnin perheelle. Tätä seikkaa ei pariskunta ottanut kertaakaan edes puheeksi, mikä tuntui todella oudolta).

Viihdyttävä ja jännittävä tarina jälleen kerran Maggie O'Farrellilta. Onneksi hyllyssä on vielä odottamassa yksi avaamaton kirja tältä kirjailijalta!

**
Maggie O'Farrell: After You'd Gone (2000)
372 sivua

Kommentit

  1. Olen lukenut O'Farrellilta vain yhden kirjan, Varoitus tukalasta helteestä, mutta se on jäänyt todella syvästi muistiin. Kesä hehkuu monella tapaa siinä kirjassa, ja jännitteitä, perhesalaisuuksia ja jännitteitä piisaa. :) Tämä sinunkin lukemasi kuulostaa siis todella hyvältä. Olisi kyllä kiva saada suomeksi kaikki nämä O'Farrellin teokset (olen vähän laiska lukemaan englanniksi, vaikka koetankin kokvasti tsemppailla itseäni myös englanninkielisen proosan pariin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O'Farrell kirjoittaa suhteellisen helppolukuista englantia, kannattaa testata!! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kirjabloggaajien joulukalenteri: 3. luukku - Talvirakkautta ja lahjakirjavinkki!

  Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien joulukalenterin kolmas luukku! Eilinen luukku avautui  Amman kirjablogissa  ja huomisen eli neljännen luukun avaa  Hemulin kirjahylly . Tänä vuonna joulukalenterin kokoamisesta ja visuaalisesta ilmeestä vastaa  Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt kun muistelen näitä aikaisempia joulukalentereita niin olen aika monena vuotena tuonut teidät tänne Tukholmaan. Ja se ei ole mikään ihme, sillä tämä nykyinen kotikaupunkini on minulle joulukaupunkien ykkönen. Muistan tarkasti sen hetken kun rakastuin Tukholmaan. Se tapahtui vasta kun olin asunut täällä jo parisen vuotta. Olin itse asiassa aika skeptinen koko kaupunkia kohtaan, olinhan täällä vain muutaman kuukauden töissä ja sitten oli tarkoitus muuttaa takaisin "kotiin", eli Helsinkiin. Mutta elämä tunnetusti yllättää ja muutaman kuukauden mittainen pestini vakinaistui, nyt jo 23 vuoden ajaksi. Olin aluksi erittäin hämmentynyt - eihän minun tänne pitänyt jäädä! Kunnes eräs viisas ja vanhempi ruotsinsu