Siirry pääsisältöön

Elämä, kerta kaikkiaan!


Lähdin vuosi sitten mukaan Kirjaluotsin haasteeseen Elämä, kerta kaikkiaan! Mahtava idea, joka on ollut mielessäni koko vuoden lukiessani elämäkertoja. Ja elämäkertojahan minä luen todella paljon! On todella jännittävää päästä kurkistamaan oikeiden ihmisten oikeisiin elämiin. Todellisuus on ihan oikeasti monesti tarua ihmeellisempää!

Haasteen tarkoituksena on näin päätteeksi kirjoittaa fiktiivinen elämäkerta, joka perustuu vuoden aikana luettuihin elämäkertoihin. Tässäpä siis minun fiktiivinen henkilöni, joka viekin meidät tulevaisuuteen ja varsin historialliseen tapahtumaan...

**

Elba Chamomile syntyy Chicagossa vuonna 1997. Elba työskentelee pitkään NASA:n astronauttina mutta tultuaan takaisin puolen vuoden mittaiselta komennukseltaan kansainväliseltä avaruusasemalta, hän julkaisee kirjeenvaihtonsa, jota on käynyt komennuksen aikana rakastettunsa Tilde Darrningsin kanssa. 

 Kirjassa julkaistuista sähköpostiviesteistä paljastuu, että Elba hakeutui alunperin avaruusasemalle, koska halusi etäisyyttä entiseen puolisoonsa, Alistair Motiveen. Alistair vietti todella skandaalinkäryistä elämää, josta ei puuttunut nautintoaineita eikä vieraita naisia. Elba ilmoittikin työnantajalleen, haettuaan ensin eroa Alistairista, haluavansa komennon niin kauas kuin "pippuri kasvaa". Nasa lähettää hänet siis kansainväliselle avaruusasemalle. Mutta juuri ennen lähtöään avaruusasemalle hän tapaa suuren rakkautensa, Tilden.   

 Palavasti rakastuneen parin sydäntäsärkevä kirjeenvaihto saa amerikkalaiset ihastumaan Elbaan ja Tildeen niin, että parin tarinasta tehdään katsojaennätyksiin yltänyt tv-sarja. Elba esittää sarjassa itseään ja näin hän tulee entistä  tutummaksi suurelle yleisölle. Elbasta ja Tildestä tuleekin nopeasti Amerikan 'power couple' numero yksi ja on vain ajan kysymys, milloin Elbaa pyydetään asettautumaan ehdolle presidentinvaaleihin. Vuonna 2036 Elbasta tulee Yhdysvaltain ensimmäinen naispresidentti!

Historiankirjoihin jää myös Elban virkaanastujaisseremoniaansa valitsema musiikki. Elban isänpuoleinen isoisä on suomalaissyntyinen (ja tunnettu New Yorkissa kiinalaissyntyisen vaimonsa kanssa pitämästään riistalihaan erikoistuneesta lihakaupasta 'Laotse Hirven Virne').  Elba haluaa kunnioittaa suomalaisia juuriaan ja niinpä hän asteleekin valanvannomistilaisuuteen laulun "Sata salamaa" säestämänä. Laulu on tuttu hänelle lapsuudesta ja jopa niin tärkeä, että hän pitää sitä omana voimalaulunaan.

 Asetuttuaan Valkoiseen taloon, Elba ja Tilde ilmoittavat yrittävänsä saada yhteisen lapsen. Tilde, nyt siis Yhdysvaltain First Lady, käy läpi hedelmöityshoitoja ja kaksi vuotta virkaanastumisesta pari saa vihdoin kauan toivomansa lapsen. Tytön nimeksi tulee Norah-Linene.  Elba valitaan vielä toiselle kaudelle ja hänen kahdeksan presidenttivuottansa tunnetaan rauhan ja yleisen suvaitsevaisuuden aikakautena.

**

 Suuret kiitokset Kirjaluotsille todella innostavasta ja hauskasta haasteesta!

Kommentit

  1. Tiina / Kirjaluotsi27/1/20 09:38

    Voi elämä, miten mahtava tarina! Toivotaan, että visiosi toteutuu ja Valkoiseen taloon saadaan pian joku Elban ja Tilden kaltainen power couple :-) Kiitos, että olit mukana haasteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mrs Karlsson27/1/20 11:27

      Kiitos Tiina todella mahtavasta ideasta ja haasteesta!! Onneksi saa aina haaveilla, aika näyttää miten käy 2036 vuoden vaaleissa... :) /Mari

      Poista
  2. MarikaOksa27/1/20 15:36

    Olipas upea elämäntarina! USA:n ensimmäinen naispresidentti voisi kyllä minun puolestani toteutua hieman aikaisemminkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mrs Karlsson27/1/20 17:57

      En uskaltanut pistää sitä aikaisemmaksi, ettei olisi liian epäuskottava tarina 😂 /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....
5 kommenttia
Lue lisää

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...
10 kommenttia
Lue lisää

Kuolleen naisen ruumis kauppatavarana

  Olen joskus miettinyt, että entäpä jos minut murhataan. Yhtäkkiä kuvani ja epiteettini "Mari, 54" keikkuisivat jokaisen iltapäivä- ja verkkolehden etusivulla. Viimeiset elintuntini raportoitaisiin minuutin tarkkuudella, murhatapani analysoitaisiin, ruumiinosani kuvailtaisiin kaiken kansan kauhisteltavaksi. Ehkäpä mainittaisiin, että olen yhden lapsen äiti. Sehän myy aina hiukan lisää, jos äiti murhataan. Todennäköisesti tämän enempää ei elämästäni kerrottaisi. Mutta ruumiillani myytäisiin irtopainoksia.  Tämä tuli nyt taas mieleeni kun täällä Ruotsissa menneellä viikolla raportoitiin alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa uhrina oli 21-vuotias tyttö. Jos googlaan tytön nimen ja iän, saan heti esille hänen kuvansa ja kaikki yksityiskohdat tapauksesta. Erikoisen tästä tapauksesta tekee se seikka, että murhasta syytettyinä on kaksi samanikäistä nuorta naista. Esillä on myös kuvia, joissa uhri on yhdessä tulevan murhaajansa kanssa. Murhaajan kasvot on häivytetty, mutta uhrin kasvo...
11 kommenttia
Lue lisää

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Terveisiä nuoruudesta!

Kun täti-ihminen saa luettavakseen nuoren miehen omaelämäkerrallisen teoksen, reaktiot menevät vuoristorataa. Ihastuksesta hämmästelyyn, naureskelusta ("voi kuule, kun tulet tähän ikään") kunnioitukseen ("vau, että se ymmärtää jo tuossa iässä!"). Päällimmäinen ajatukseni kirjan kannet suljettuani on kuitenkin ihailu siitä kuinka avoimesti Donner kertoo elämästään ja ajatuksistaan. Tunsin lukiessani vahvasti, että kirjailijan ääni on aito ja rehellinen. Donner kutsuu kirjaansa "omaelämäkerralliseksi esseeksi" ja hän kirjoittaa tekstejä 14 eri tunteen inspiroimana. Kappaleiden teemoja ovat esimerkiksi yksinäisyys, häpeä,  katkeruus ja itsekkyys. Donner sekoittaa tekstiinsä sekä hyvin omakohtaisia kokemuksia että yleisempää pohdintaa. Tack vare min ungdom vågar jag leverera förhastade påståenden som jag senare kommer att ångra, men för en stund lever de kanske och skapar något nytt. Välillä tekstissä vilahtaa myös se kuuluisa "virtahepo" ...
23 kommenttia
Lue lisää