Siirry pääsisältöön

Kirjabloggarin kirjaton joulu



Joululoma alkaa olla sitten siinä. Ja aikamoinen odysseia tämä kaksiviikkoinen onkin ollut! Kaikki alkoi perinteisesti pienimuotoisella stressinpurkaus-hermoromahduksella, kulminoitui uudenvuoden koko perheen vatsatautiepidemiaan ja on nyt laantunut loppiaisen loikoiluun. Kirjoja en ole lukenut kuin yhden (ja se olikin sitten vuoden 2019 huippukirja, siitä lisää myöhemmässä postauksessa) mutta olemme pötkötelleet tässä television ympärillä kuin vanhanajan leirinuotiolla. Mukavaa!

Joululoman ensimmäinen piristys oli Michael McIntyren Big Show -maratooni, jonka huomasimme menevän BBC Brit -kanavalla. McIntyre on yksi Englannin suosituimpia tv-juontajia ja koomikoita, joka on tunnettu tarttuvasta naurustaan. Big Show -sarjan jaksot sisältävät osioita kuten 'Send to All', jolloin uhriksi uskaltautunut julkkis luovuttaa kännykkänsä McIntyrelle, joka lähettää saman, täysin kahelin tekstiviestin kaikille puhelimen kontakteille. Vastaukset luetaan ohjelman myöhemmässä vaiheessa.

Mutta oma ehdoton suosikkini on osio 'Unexpected Star of the Show'. Joka jaksossa McIntyre yllättää jonkun, jonka tämän perhe tai ystävät ovat ilmoittaneet mukaan. Kyseinen henkilö on aivan tavallinen henkilö, hänet esitellään ammatin kautta "kokki-Samina' tai 'kampaaja-Suena', mutta kaikkia näitä henkilöitä yhdistää se, että heillä on upea lauluääni. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan sen kummemmin esiintynyt missään, vaikkakin läheiset tietävät henkilön haaveilevan pääsevänsä esiintymään isolle estradille.

Shown alussa McIntyre vie läpi yllätysoperaation, joka on sarjan kuluessa saanut yhä spektaakkelimaisempia piirteitä. Yllätys on hyvin juoniteltu, sisältää useita näyttelijöitä ja itse ohjaajana McIntyren, joka antaa korvamikin kautta ohjeita näyttelijöille kuinka tehdä itse tilanne niin absurdiksi kuin mahdollista ilman, että uhri keksii sen olevan jekku.

Yleisö saa seurata tilannetta suorana kameroiden kautta ja kaikki huipentuu siihen, kun kohde avaa oven tai jollain muulla tavalla saapuu lavalle ja huomaa yllättäin olevansa 2500 katsojan edessä. McIntyre esittää pakollisen kysymyksen "Do you want to be the Unexpected start of the show" ja tämän jälkeen häkeltynyt 'palomies-Tom' viedään kulissien taakse, jossa häntä odottaa lauluvalmentaja, puvustaja ja meikkaaja, jotka valmistavat hänet shown lopussa koittavaan lauluesitykseen.

Nauroimme koko perhe katketaksemme kun katsoimme näitä jaksoja, emmekä kyllästyneet vaikka taisimme nähdä niitä lähemmäs kaksikymmentä. Vahva suositus siis jos kaipaat hyvää ja lämminhenkistä huumoria!



Seuraavaksi lähdimme katsomaan lapsen kanssa miten Sodankylässä vietetään joulua. Kaipasimme lumimaisemia ja tiesimme, että Sodankylästä niitä varmasti löytyy. Olemme nimittäin syksyn ajan seuranneet tiiviisti Los Fernandezin perheen elämää Äidin puheenvuoro -vlogin kautta, jossa tällä hetkellä kerrotaan perheen vaihtovuodesta Lapissa.

Olemme tyttären kanssa aivan koukussa tähän sarjaan! Tytär jopa haluaisi itsekin muuttaa Lappiin, mutta ollaan saatu nyt aikaiseksi kompromissi, että menemme ainakin käymään siellä. Olemme koko perhe täysiä Lappi-noviiseja, mutta upeat maisemat ja kaunis luonto houkuttavat. Lisäksi vlogissa on koko syksyn painotettu pohjoisen elämän leppoisuutta, mikä tällaiselle kestostressaajalle tuntuu ajatuksena aivan taivaalliselta. Ehkäpä repäisemme ja vietämme ensi joulun Lapissa...



Sitten meihin iskikin vatsatauti... tyttö parani ennen meitä vanhempia ja oli sillä välin löytänyt uuden suomalaisen perhetubekanavan, 'Kaksi äitiä ja kaksoset'. Ja kun sain raahattua itseni vihdoin taas television ääreen olin aivan hurmoksissa. Onko ihanampaa kuin kaksi vauvaa ja heidän jokeltelunsa ja hurmaava vauvanaurunsa! Seurasimme kaksosten ja heidän kahden äitinsä kaupassakäyntiä, mökkeilyä, 1-vuotissynttäreitä, lomailua Kanarialla, ulkoilua leikkipuistossa... Todella rentouttavaa!

Olen iloinen, että olemme tyttären kanssa löytäneet näitä suomalaisia perhetubettajia. Koska olemme ulkosuomalainen perhe, haluan näyttää lapselleni millaista elämä Suomessa on. Pääsemmehän sitä sen verran harvoin itse sinne katsomaan, lähinnä vain kesäisin. Lisäksi lapsen kielenkehityksen kannalta nämä vlogit ovat todella kullanarvoisia.

Olen myös muuten todella yllättynyt siitä, kuinka korkeatasoisia nämä katsomamme vlogit ovat sekä teknisesti että sisällöllisesti. Jotenkin olin jäänyt siihen harhakuvaan, että nämä tubekanavat olisivat vaan jotain höttöä mutta nyt pyydänkin julkisesti anteeksi kaikilta tubettajilta tällaista väärinkäsitystä!



Lopuksi vielä yksi elokuvahelmi, jonka olimme miehen kanssa aikoinaan missanneet. 'The Neverending Story' sai ensi-iltansa jouluna 1984, mutta me olimme miehen kanssa kumpikin silloin jo niin tukevassa teini-iässä, että elokuva ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mutta onneksi voi oman lapsen kautta saada aina mahdollisuuden uuteen lapsuuteen, joten yhtenä iltana latasimme DVD:n koneeseen ja lähdimme aikamatkalle.

Koska emme tienneet elokuvasta mitään niin olimme vain positiivisesti yllättyneitä. Filmin tehosteet olivat aikansa huippulaatua, ja itse asiassa toimivat ihan hyvin tämän ajan 10-vuotiaankin silmissä. Itse tarina on puhdasta fantasiaa ja sisältää paljon filosofisia ulottuvuuksia. Elokuvan teema on jopa pelottavankin ajankohtainen. Kaiken tuhoava Tyhjyys on tuhoamassa Fantaasian maailmaa - ihmiset ovat menettäneet toivonsa ja unelmansa. Suorastaan kylmät väreet menivät selkäpiitä kun eräs elokuvan hahmoista lausui sanat:

"People who have no hopes are easy to control. And whoever has control has the Power"






**
Mutta tämän tv-painotteisen joululoman jälkeen kaipaan jo kovasti kirjojen pariin. Voin jo nyt paljastaa, että olen aloittanut tämän vuoden 2020 kirjavuoden erittäin yllättävällä tavalla: kuuntelen juuri ihka ensimmäistä äänikirjaani! Ja se toimii!! (Raportti kuuntelukokemuksestani löytyy täältä.)

Kommentit

  1. Oi, tuo Neverendin Story! Michael Enden "Tarina vailla loppua", eikö vaan? Rakastin sitä kirjana juuri 80-luvun puolivälissä (jossain lapsuuden ja teini-iän välimaastossa). Muistan varmaan aina sen, miten kirjan fontin väri vaihteli sen mukaan, oliko Bastian ns. normaalimaailmassa tai Fantaasiassa.

    Joskus on vähäkirjaisia jouluja. Itselläni sukulointi haittaa monesti lukemista, mutta nyt välipäivinä olen ehtinyt lukea hieman paremmin.

    Hyvää (ja vatsatauditonta!) uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri se! Tiesin kirjan ja elokuvan olemassaolosta mutta en ollut tutustunut kumpaankaan. Nyt on taas yksi aukko sivistyksessä täytetty!

      Hyvää uutta kirjavuotta, Katja! /Mari

      Poista
  2. Kiva postaus, vaikka sairastaminen ei ole ollutkaan mukavaa. Mutta saittepahan laatuaikaa koko
    perheen kanssa televisiosarjojen kera. Toivottavasti tauti on jo voitettu ja pääsette lähtemään Sodankylään. Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Sodankylä on meille tällä hetkellä vain mielikuvituspaikka, jonne menemme aina tämän mainitsemani Sodankylä-vlogin kautta :) Mutta sarja on niin hyvin kuvattu, että tuntuu ihan todelliselta. Laatuaikaa saatiin tosiaankin ihan rutkasti ja sehän se on joulun tarkoitus! /Mari

      Poista
  3. Vlogien tasot ovat kyllä parantuneet viime aikoina huimasti. Ehkä siihen vaikuttaa myös parempien kameroiden ja muiden kuvausvälineiden hintojen halventuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vlogi-maailma on minulle ihan uusi mutta 10-vuotias lapseni esittelee aina uusia löytöjään. Tällä hetkellä seuraamme ruotsalaisen Margaux Dietzin vlogeja ja siinä mennäänkin jo sitten ihan uudelle tasolle koska vlogeja on tuottamassa kokonainen tiimi. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka