Siirry pääsisältöön

Kirjabloggarin kirjaton joulu



Joululoma alkaa olla sitten siinä. Ja aikamoinen odysseia tämä kaksiviikkoinen onkin ollut! Kaikki alkoi perinteisesti pienimuotoisella stressinpurkaus-hermoromahduksella, kulminoitui uudenvuoden koko perheen vatsatautiepidemiaan ja on nyt laantunut loppiaisen loikoiluun. Kirjoja en ole lukenut kuin yhden (ja se olikin sitten vuoden 2019 huippukirja, siitä lisää myöhemmässä postauksessa) mutta olemme pötkötelleet tässä television ympärillä kuin vanhanajan leirinuotiolla. Mukavaa!

Joululoman ensimmäinen piristys oli Michael McIntyren Big Show -maratooni, jonka huomasimme menevän BBC Brit -kanavalla. McIntyre on yksi Englannin suosituimpia tv-juontajia ja koomikoita, joka on tunnettu tarttuvasta naurustaan. Big Show -sarjan jaksot sisältävät osioita kuten 'Send to All', jolloin uhriksi uskaltautunut julkkis luovuttaa kännykkänsä McIntyrelle, joka lähettää saman, täysin kahelin tekstiviestin kaikille puhelimen kontakteille. Vastaukset luetaan ohjelman myöhemmässä vaiheessa.

Mutta oma ehdoton suosikkini on osio 'Unexpected Star of the Show'. Joka jaksossa McIntyre yllättää jonkun, jonka tämän perhe tai ystävät ovat ilmoittaneet mukaan. Kyseinen henkilö on aivan tavallinen henkilö, hänet esitellään ammatin kautta "kokki-Samina' tai 'kampaaja-Suena', mutta kaikkia näitä henkilöitä yhdistää se, että heillä on upea lauluääni. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan sen kummemmin esiintynyt missään, vaikkakin läheiset tietävät henkilön haaveilevan pääsevänsä esiintymään isolle estradille.

Shown alussa McIntyre vie läpi yllätysoperaation, joka on sarjan kuluessa saanut yhä spektaakkelimaisempia piirteitä. Yllätys on hyvin juoniteltu, sisältää useita näyttelijöitä ja itse ohjaajana McIntyren, joka antaa korvamikin kautta ohjeita näyttelijöille kuinka tehdä itse tilanne niin absurdiksi kuin mahdollista ilman, että uhri keksii sen olevan jekku.

Yleisö saa seurata tilannetta suorana kameroiden kautta ja kaikki huipentuu siihen, kun kohde avaa oven tai jollain muulla tavalla saapuu lavalle ja huomaa yllättäin olevansa 2500 katsojan edessä. McIntyre esittää pakollisen kysymyksen "Do you want to be the Unexpected start of the show" ja tämän jälkeen häkeltynyt 'palomies-Tom' viedään kulissien taakse, jossa häntä odottaa lauluvalmentaja, puvustaja ja meikkaaja, jotka valmistavat hänet shown lopussa koittavaan lauluesitykseen.

Nauroimme koko perhe katketaksemme kun katsoimme näitä jaksoja, emmekä kyllästyneet vaikka taisimme nähdä niitä lähemmäs kaksikymmentä. Vahva suositus siis jos kaipaat hyvää ja lämminhenkistä huumoria!



Seuraavaksi lähdimme katsomaan lapsen kanssa miten Sodankylässä vietetään joulua. Kaipasimme lumimaisemia ja tiesimme, että Sodankylästä niitä varmasti löytyy. Olemme nimittäin syksyn ajan seuranneet tiiviisti Los Fernandezin perheen elämää Äidin puheenvuoro -vlogin kautta, jossa tällä hetkellä kerrotaan perheen vaihtovuodesta Lapissa.

Olemme tyttären kanssa aivan koukussa tähän sarjaan! Tytär jopa haluaisi itsekin muuttaa Lappiin, mutta ollaan saatu nyt aikaiseksi kompromissi, että menemme ainakin käymään siellä. Olemme koko perhe täysiä Lappi-noviiseja, mutta upeat maisemat ja kaunis luonto houkuttavat. Lisäksi vlogissa on koko syksyn painotettu pohjoisen elämän leppoisuutta, mikä tällaiselle kestostressaajalle tuntuu ajatuksena aivan taivaalliselta. Ehkäpä repäisemme ja vietämme ensi joulun Lapissa...



Sitten meihin iskikin vatsatauti... tyttö parani ennen meitä vanhempia ja oli sillä välin löytänyt uuden suomalaisen perhetubekanavan, 'Kaksi äitiä ja kaksoset'. Ja kun sain raahattua itseni vihdoin taas television ääreen olin aivan hurmoksissa. Onko ihanampaa kuin kaksi vauvaa ja heidän jokeltelunsa ja hurmaava vauvanaurunsa! Seurasimme kaksosten ja heidän kahden äitinsä kaupassakäyntiä, mökkeilyä, 1-vuotissynttäreitä, lomailua Kanarialla, ulkoilua leikkipuistossa... Todella rentouttavaa!

Olen iloinen, että olemme tyttären kanssa löytäneet näitä suomalaisia perhetubettajia. Koska olemme ulkosuomalainen perhe, haluan näyttää lapselleni millaista elämä Suomessa on. Pääsemmehän sitä sen verran harvoin itse sinne katsomaan, lähinnä vain kesäisin. Lisäksi lapsen kielenkehityksen kannalta nämä vlogit ovat todella kullanarvoisia.

Olen myös muuten todella yllättynyt siitä, kuinka korkeatasoisia nämä katsomamme vlogit ovat sekä teknisesti että sisällöllisesti. Jotenkin olin jäänyt siihen harhakuvaan, että nämä tubekanavat olisivat vaan jotain höttöä mutta nyt pyydänkin julkisesti anteeksi kaikilta tubettajilta tällaista väärinkäsitystä!



Lopuksi vielä yksi elokuvahelmi, jonka olimme miehen kanssa aikoinaan missanneet. 'The Neverending Story' sai ensi-iltansa jouluna 1984, mutta me olimme miehen kanssa kumpikin silloin jo niin tukevassa teini-iässä, että elokuva ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mutta onneksi voi oman lapsen kautta saada aina mahdollisuuden uuteen lapsuuteen, joten yhtenä iltana latasimme DVD:n koneeseen ja lähdimme aikamatkalle.

Koska emme tienneet elokuvasta mitään niin olimme vain positiivisesti yllättyneitä. Filmin tehosteet olivat aikansa huippulaatua, ja itse asiassa toimivat ihan hyvin tämän ajan 10-vuotiaankin silmissä. Itse tarina on puhdasta fantasiaa ja sisältää paljon filosofisia ulottuvuuksia. Elokuvan teema on jopa pelottavankin ajankohtainen. Kaiken tuhoava Tyhjyys on tuhoamassa Fantaasian maailmaa - ihmiset ovat menettäneet toivonsa ja unelmansa. Suorastaan kylmät väreet menivät selkäpiitä kun eräs elokuvan hahmoista lausui sanat:

"People who have no hopes are easy to control. And whoever has control has the Power"






**
Mutta tämän tv-painotteisen joululoman jälkeen kaipaan jo kovasti kirjojen pariin. Voin jo nyt paljastaa, että olen aloittanut tämän vuoden 2020 kirjavuoden erittäin yllättävällä tavalla: kuuntelen juuri ihka ensimmäistä äänikirjaani! Ja se toimii!! (Raportti kuuntelukokemuksestani löytyy täältä.)

Kommentit

  1. Oi, tuo Neverendin Story! Michael Enden "Tarina vailla loppua", eikö vaan? Rakastin sitä kirjana juuri 80-luvun puolivälissä (jossain lapsuuden ja teini-iän välimaastossa). Muistan varmaan aina sen, miten kirjan fontin väri vaihteli sen mukaan, oliko Bastian ns. normaalimaailmassa tai Fantaasiassa.

    Joskus on vähäkirjaisia jouluja. Itselläni sukulointi haittaa monesti lukemista, mutta nyt välipäivinä olen ehtinyt lukea hieman paremmin.

    Hyvää (ja vatsatauditonta!) uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri se! Tiesin kirjan ja elokuvan olemassaolosta mutta en ollut tutustunut kumpaankaan. Nyt on taas yksi aukko sivistyksessä täytetty!

      Hyvää uutta kirjavuotta, Katja! /Mari

      Poista
  2. Kiva postaus, vaikka sairastaminen ei ole ollutkaan mukavaa. Mutta saittepahan laatuaikaa koko
    perheen kanssa televisiosarjojen kera. Toivottavasti tauti on jo voitettu ja pääsette lähtemään Sodankylään. Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Sodankylä on meille tällä hetkellä vain mielikuvituspaikka, jonne menemme aina tämän mainitsemani Sodankylä-vlogin kautta :) Mutta sarja on niin hyvin kuvattu, että tuntuu ihan todelliselta. Laatuaikaa saatiin tosiaankin ihan rutkasti ja sehän se on joulun tarkoitus! /Mari

      Poista
  3. Vlogien tasot ovat kyllä parantuneet viime aikoina huimasti. Ehkä siihen vaikuttaa myös parempien kameroiden ja muiden kuvausvälineiden hintojen halventuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vlogi-maailma on minulle ihan uusi mutta 10-vuotias lapseni esittelee aina uusia löytöjään. Tällä hetkellä seuraamme ruotsalaisen Margaux Dietzin vlogeja ja siinä mennäänkin jo sitten ihan uudelle tasolle koska vlogeja on tuottamassa kokonainen tiimi. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mutta saako näin oikeasti kirjoittaa?

  Tällä kertaa haluan kirjoittaa kahdesta kirjasta, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Molemmissa  on käytetty henkilöhahmoina oikeita historian henkilöitä, mutta kyseiset kirjat eivät ole elämäkertoja vaan fiktion ja faktan sekoituksia. Saksalaisen Daniel Kehlmannin Lichtspiel (suomennettu nimellä Ohjaaja) kertoo mykkäelokuvakauden legendaarisesta elokuvaohjaajasta, W.G. Pabstista. Kirjassa häntä tituleerataan "Greta Garbon löytäjäksi" - väite, joka vetää mutkat suoriksi, sillä ensinhän Garbon löysi Mauritz Stiller . Jo tässä vaiheessa tuntosarveni alkavat väristä... W.G. Pabst palaa epäonnistuneen Hollywood-debyyttinsä jälkeen Eurooppaan, tarkoituksenaan vierailla vanhan äitinsä luona. Saksan poliittinen tilanne on kuitenkin kärjistynyt Pabstin poissaolon aikana ja hän ajautuu natsihallinnon propagandakoneiston sätkynukeksi. Kehlmann kuvaa jännittävästi natsi-Saksassa vallinneita realiteettejä, joiden pohjalta kukin joutui tekemään päätöksensä - olenko mukana vai leiki...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Sirpaleita Anna-Leena Härkösen elämästä - ja vähän omastanikin...

Nyt se vihdoin tuli! Tilaamani Taskupainos! Kävin hakemassa kirjastosta ja 24 tuntia myöhemmin kirja oli luettu. Olisin lukenut nopeamminkin, jos työt ja kotihommat eivät olisi estäneet. Ja kirja oli muuten aivan liian lyhyt. Anna-Leena Härkösen tarinointia olisin jaksanut vähintään yhtä kauan kuin Pirkko Saisiotakin. Anna-Leena Härkönen on lempikirjailijani ja yksi niitä harvoja joita luen yhä uudestaan. Hän on myös lohtukirjailijani - samalla tavalla kuin makaronilaatikko on lohturuokani, jota pitää saada kun elämä kohtelee kaltoin. Katja Kallion ystävästään kirjoittama muistelmateos on onneksi täysosuma. Kirjan rakenne on tarkoituksella spiraalimainen, ei aikajärjestyksessä kerrottu ja se toimii todella hyvin. Kerronta on tajunnanvirtamaista - ikäänkuin istuisin saman pöydän ääressä kuuntelemassa Härkösen jutustelua.  Kirjan kerronta on puhtaasti Härköstä itseään, sillä Kallio ei tähän kirjaan ole halunnut haastatella muista ihmisiä. " Mua kiinnostaa sun kokemus elämästä. Että ...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...