Siirry pääsisältöön

Reidar ulos muotista

 


Muisto Lontoosta vuodelta 1988: ollaan opiskelukaverin kanssa lähdetty Tampereelta ex tempore -reissulle Lontooseen. Punta on edullinen ja kierrämme innolla kauppoja, erityisesti kirjakauppoja. Erään kaupan takaosassa huomaan hyllyllä kirjan, jonka tekijänimi hätkähdyttää pahemman kerran. Haen matkakumppanini paikalle ja kysyn onko hän kuullut koskaan tällaisesta tyypistä. Ei ollut hänkään. Selaillaan kirjaa ja ihmetellään. Kuka tämä tällainen Tom of Finland muka on?!

Tämä muisto todistakoon puolestaan sitä Noora Vaaralankin kirjassaan esille tuomaa faktaa, että homoseksuaalisuus oli Suomessa vaiettu aihe vielä 90-luvulle asti. Toki tiesimme asiasta ja tiesimme myös jos lähipiirissä joku oli seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali. Mutta siitä ei puhuttu sen kummemmin. 

Taiteilija Reidar Särestöniemi oli homoseksuaali. Hän mukautui aikansa yhteiskuntaan eikä tuonut suuntautumistaan mitenkään julki. Tosin hän ei myöskään sitä peitellyt, lähipiiri tiesi asiasta. Ja näin nykyajan näkökulmasta katsottuna ei seksuaalista suuntaumista välttämättä tarvitse julkisuuteen tuodakaan. Nykyään se ei onneksi edes ole mikään ihmetyksen aihe - ainakaan täällä Ruotsissa. 

Noora Vaarala tuo kirjassaan kuitenkin aivan uuden ulottuvuuden Särestöniemen taiteeseen. Kannattaa katsoa siis vähän tarkemmin kun seuraavan kerran näkee Särestönimen maalauksia. Toisiaan syleilevä karhupari symboloi myös miesten välistä rakkautta. Kirjassa tulevat esiin myös Särestöniemen rakastetulleen Yrjö Kaijärvelle kirjoittamat kirjeet, joiden runollisuus paljastaa syvällisen taiteilijasielun.

Omat mielikuvani Särestöniemestä olivat ennen tätä kirjaa juuri niitä 70- ja 80-lukujan lehtiotsikoita, joita Vaarala kirjassaan ruotii. Särestöniemi oli showmiehiä ja media oli leikissä mukana. Vaarala kumoaa tämän yksipuolisen kuvan ja tuloksena on teos, josta Reidar suorastaan pursuaa ulos. Kirja on karnevalistinen kunnianosoitus taiteilijalle, joka oli niin paljon muuta kuin median yksioikoisesti lanseerama "Lapin shamaani".

Ja koska olen siis saanut Särestöniemi-tietoni lähinnä Hymy-lehden sivuilta, saan yllättyä moneen kertaan. Särestöniemi ei ollut suinkaan mikään itseoppinut erakkotaiteilija. Hän kävi taideopintoja sekä Helsingissä että silloisessa Leningradissa. Lisäksi hän matkusteli aktiivisesti, jopa Etelämerta myöten. Särestöniemen identiteetti ei ollut niinkään suomalainen, vaan hän oli Pohjoisen kasvatti ja asukas. Media yritti häntä pusertaa sen ajan tiukkaan muottiin, mutta tuloksena oli irvikuva. 

Hän oli marginaalin marginaalia. 1970-luvun suomalaisessa mediakuvastossa ei ole minkäänlaista mallia siihen, miten Reidaria olisi pitänyt katsoa ja ymmärtää. Lappilaisia ei juuri näkynyt, homoja ei juuri näkynyt. Lappilainen homo? Mahdoton juttu.

 Noora Vaarala on itse kasvanut Särestöniemen kotiseudulla Kittilässä, mutta myös hänelle Särestöniemi oli tuttu lähinnä julkisen kuvansa kautta. Kirjaansa Vaarala kuvaa tutkimusmatkaksi, jonka tarkoituksena on paikata Särestöniemen puutteellista julkista kuvaa. 

Ja kirjaa oli todella hauska lukea! Vaarala pistää tässä myös itsensä peliin, hieman samaan tyyliin kuin esimerkiksi Anna Kortelainen usein kirjoissaan tekee. Kirjasta tulee näin henkilökohtainen ja intiimi. Pidän tästä tyylistä, tosin lukijana saa olla vähän varovainen, ettei ihan kaikkea pureksimatta niele. Vaaralallakin on omat suosikkinsa ja joissakin kohdin hän kärjistää tilanteita tarpeettomasti. Tämä tulee mielestäni erityisesti esille Särestönimen perintökiistaa selvitellessä. Vaaralan kirja ei ehkä tuo esille ihan kaikkia faktoja?

Nyt pitää sitten päästä katsomaan niitä Särestöniemen tauluja! Olen nähnyt elämässäni vain yhden, tosin elin maalauksen (Ilves ja Jäämeri kohtaavat) kanssa lähes päivittäin ollessani töissä Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä. Kesällä 2026 näyttää avautuvan mahdollisuus meille Etelä-Suomessa liikkuvillekin kun Taidekeskus Salmela avaa laajan näyttelyn Kouvolan Vuohijärvellä. Aika mennä siis kohtaamaan Särestöniemi uusin silmin.

***

Noora Vaarala: Sarviini puhkeaa lehti. Ihmeellinen Reidar Särestöniemi (Gummerus 2025)

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Marjatta Mentula21/11/25 15:34

    Ja korostettakoon vielä - kröhöm - että Vuohijärvi ja Salmela kuuluvat kulttuurikaupunki Kouvolaan, jolla myös on väärä imago. Meillä oli laaja Särestöniemi-näyttely jo viime kesänä
    Tästä ensi kesänä avautuvasta näyttelystä tulee Suomen suurin, se päivittyy vuosittain ja on esillä useamman vuoden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Karlsson22/11/25 13:09

      Totta!! Kouvola taiteen maailmankartalle! Pistin sen nyt vielä tuohon itse tekstiinkin selvennykseksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avioliitosta, ulkopuolisuudesta ja muukalaisuudesta (ja hieman myös kuningatar Silviasta)

  Tällä viikolla täällä Ruotsissa on juhlistettu kuningasparin kultahääpäivää, joka huipentui eilisen lauantain juhlallisuuksiin. Tavallisen kansalaisen elämään juhla ei ole vaikuttanut, mutta rojalistille on ollut tarjolla roimasti herkkupaloja. Itse en ole rojalisti, vaikkakin toki kiinnostunut kuningashuoneista, mutta lähinnä niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Mutta kuten jo olen aiemmin mielipiteeni ilmaissut : sukusiteeseen perustuva valtainstituutio ei mielestäni kuulu nykyaikaan. Kuningatar Silviaa olen tarkkaillut kuitenkin suurella mielenkiinnolla, olemmehan molemmat Ruotsiin tulleita maahanmuuttajia. Omaksi onnekseni tulin maahan ilman sen suurempia paineita; tarkoitus oli tehdä töitä kahdeksan kuukautta ja sitten lähteä takaisin kotiin (tai jonnekin aivan uuteen paikkaan), mutta kohtalo puuttui peliin, niin kuin sanotaan, ja täällä ollaan edelleen. Ruotsi on ollut minulle hyvä paikka elää ja toteuttaa itseäni ja ilokseni olen saanut olla myös avoimesti oma itseni....
5 kommenttia
Lue lisää

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...
10 kommenttia
Lue lisää

Rakkautta, retkahduksia ja roihuava esiintymisen palo (Liza Minnelli muistelee)

 Voi Liza... showbusiness on rankkaa elämää, varsinkin jos siitä tekee rankan, ja on suoraan sanoen ihme, että Liza Minnelli on vielä keskuudessamme. Viinaa, huumeita ja aviomiehiä on nautittu enemmän kuin kohtuullisesti. Liza on aina nauttinut työnteosta ja showelämästä, mutta nyt kasikymppisenä on edessä julma totuus: mihin katosivat terveys ja rahat?! Liza Minnellillä onkin yksi tärkeä neuvo: pitäkää huolta kropistanne, sillä koskaan ei tiedä kuinka vanhaksi sitä tulee elämään. Mutta se elämä… Minnelli viittaa usein netistä löytyviin videopätkiin, joihin on taltioitu hänen esityksiään ja niitä katsellessa ymmärtää sen esiintymisen palon, joka on selvästikin ohjannut Minnellin elämää. Mutta sitten tuli kuvaan mukaan myös huumeet ja lääkkeet, jopa ne nyt jälkiviisaasti pelätyt opioidit, joita Minnelli käytti särkylääkkeenä lääkkeen tullessa markkinoille. Seuraa sarja noloja tilanteita, rehab-viikkoja, uusia retkahtamisia, yhä nolompia tilanteita. Minnelli kuvaa miten hän kerran jo...
2 kommenttia
Lue lisää

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyvin sinä pärjäsit! (Näyttelijälegenda Anthony Hopkins muistelee)

  On teatterielämäkertoja, kuten Seela Sellan lähes 700-sivuinen opus, jossa käydään läpi koko tähänastinen elämä ja paljon muidenkin elämää. Ja sitten on Sir Anthony Hopkinsin 350-sivuinen tarkasti harkittu muistelo, johon on valittu käänteentekevät ja muuten vaan tärkeät kohtaukset elämästä. Pidän kummastakin tyylistä. Rakastin lukea Sellan höpötyksiä ja yhtä lailla pidin tästä Hopkinsin mörököllimäisestä murahtelusta. Kumpikin teos kuvastaa loistavasti tekijöidensä persoonia (tai ainakin niitä persoonia, joita he esittelevät julkisuudessa). Mainittakoon vielä, että molemmat näyttelijäsuuruudet ovat samaa ikäluokkaa: Sella täyttää 90 kuluvuna vuoden uudenvuoden aatonaattona, Hopkins saavuttaa merkkipaalun ensi vuoden uuden vuoden aattona. Lähes 90 vuotta onkin saatu puserrettua yllättävän pieneen tilaan, mutta Hopkins on tarkasti valinnut mitä haluaa julkisesti muistella. Pääpaino on lapsuudessa ja Hopkins ihmetteleekin edelleen, että miten hänestä, eteläwalesiläisen leipurin po...
2 kommenttia
Lue lisää