Siirry pääsisältöön

Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

 


Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin!

Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat:

Sydäntä sykähdyttävä kirja: Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. Tässä tapauksessa kaikki kunnia meni George Orwellille. 

Uusi kirjailijatuttavuus: Maritta Lintusesta en ollut kuullutkaan ennen tätä vuotta, mutta onneksi lukupiirini ehdotti häntä luettavaksemme. Sata auringonkiertoa on sikäli mielenkiintoinen kirja, että se kertoo ruotsinsuomalaisuudesta ja ilman, että siihen olisi sekoitettu inhorealismia. Stop the press: kaikki ruotsinsuomalaiset eivät juopottele tai istu vankilassa! Lintusen suomenkieli on harvinaisen ilmaisuvoimaista ja jo sen takia kannattaa lukea tämä kirja. Lisäksi kirjasta löytyy tämän kirjavuoteni sympaattisin mieshahmo eli Seppo, jota olen ajatellut monasti lämmöllä kirjan lukemisen jälkeenkin. Luin loppuvuodesta myös Lintusen aiemmin ilmestyneen kirjan Stella, joka on sekin varmalla otteella kirjoitettu. Lintusta luen vielä lisää!

Iloinen yllätys: yllätyksiä oli itse asiassa useampikin tänä vuonna, mutta se joka sai todella suun auki oli Niina Meron Englantilainen romanssi. Olin todella skeptinen tämän kirjan suhteen ja lähinnä vain sen takia, että en yleensä lue romanttista "hömppää". Lainasin kuitenkin kirjan hetken mielijohteesta, sillä olin nähnyt siitä useita myönteisiä arvioita kirjasomessa. Mero kirjoittaa hauskaa ja viihdyttävää tekstiä ja osaa todella yllättää lukijansa. 

Rakas jälleennäkeminen: sattuman oikusta sain hyllyyni Orvokki Aution Pesärikko-trilogian kaksi jälkimmäistä osaa ja nettiantikvariaatista löytyi sarjan ensimmäinen osa. Tätä jälleenlukemista olin odottanut jo monta vuotta! 80-luvulla Pesärikkoa luettiin ihan joukolla ja käytiin vielä KOM-teatterissa katsomassa näytelmäversiokin. Ja hyvä uutinen on se, että Aution kerronta toimii edelleen. Se kieli!! Ja varoituksen sanana sitten, että Pohjanmaan murre tarttuu käsittämättömän nopeasti, aloin jo itsekin täällä höpistä, että "mihinä se on..."

Kirja, jonka lukemista kadun: sinne meni muutama tunti elämästäni ja vain sen takia, että uskoin kaikkia kaunopuheita Ann Napolitanon Kaunokaisia-romaanista. Odotukseni olivat kovat ja ehkä sen takia pettymyskin oli harvinaisen syvä. Halusin kaikessa armeliaisuudessani antaa kuitenkin Napolitanolle vielä uuden mahdollisuuden ja luin jatkoksi ensi vuonna suomeksikin ilmestyvän Dear Edwardin. Mutta ei, ei... Napolitano on hyvä keksimään loistavia tarinan alkuja mutta valitettavasti hän sössii ne sitten jonninjoutavalla dialogilla ja tyhjyyttään kumisevilla henkilöhahmoilla. 

Vuoden kirja oli myös sen pisin: Heini Junkkaalan elämäkerta Pirkko Saisiosta oli lähes tuhat sivua pitkä, mutta olisin voinut lukea leikiten vielä toiset tuhat sivua. Se intohimo, jolla Suosio elää tätä elämäänsä on todella inspiroivaa, siitä intohimosta haluaisin omaksua edes hippusen verran omaan elämääni. 

***

Kirjavuodelta 2025 odotan tietysti taas yllätyksiä ja uusia kirjailijanimiä. Uusia kirjamaita saa myös mielellään tulla. Onneksi lukupiirini muut jäsenet ovat innostuneet seikkailemaan uusissa maissa, yritämme löytää aina uusia maantieteellisiä kohteita ja kirjailijoita.

Jatkan myös tätä jo tutuksi tullutta haahuilevan lukijan taktiikkaani, niinhän ne useimmat yllätyksetkin ilmaantuvat. En osallistu haasteisiin enkä tutki uusia kirjaluetteloita, heittäydyn vain virran vietämäksi. Kirjoja löydän ennen kaikkea täältä blogeista ja kirja-instan kuvavirrasta. Mutta varaan kirjastosta kirjoja herkästi muutenkin, aina kun näen jonkun mielenkiintoisen kirjamaininnan.

Parasta tässä kirjallisuusharrastuksessa on kuitenkin se, että niin paljon lukemastaan voi siirtää myös omaan arkeen. Mainitsinkin jo Pirkko Saision elämän intohimon, jota nyt siis yritän lisätä omaan elämääni. Se hetkessä eläminen! Muita oivia lukuoppeja tarjoilivat myös esimerkiksi Naomi Klein (hus pois sieltä somesta ja takaisin oikeaan elämään!) ja David Nicholls (kaikki paitsi vaeltaminen on turhaa).

Katsotaan sitten taas vuoden päästä onko mikään näistä tavoitteistani toteutunut. Nyt toivotan kaikille teille kirjaystävilleni mielenkiintoista ja jännittävää uutta kirjavuotta 2025!!

Kommentit

  1. Paljon olet lukenut tänä vuonna. Kaunokaisia-teos pääsee minunkin suosikkilistalleni. - Hyvää ensi vuotta ja antoisaa lukuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää Uutta Kirjavuotta myös sinulle, Anneli!

      "Kaunokaisia" pääsi listalleni siitä syystä, että se oli vuoden pahin pettymys, valitettavasti... olin ehkä ladannut siihen liian kovat odotukset koska sitä kehuttiin niin paljon joka puolella. Mutta olen lukenut kaikki ne ylistävät kommentit ja sitten mietiskellyt, että miksi tämä ei uponnut minuun. Kirja on todella jakanut lukijoita, mutta senpä takia juuri tätä kirjasomea onkin niin hauska seurata kun näkee monenlaisia mielipiteitä, joihin voi verrata omaa lukemaansa.

      Poista
  2. Luin Saision elämäkerran jo viime vuonna. Se on elämäkerraksi aika lailla tavallisuudesta poikkeavasti kirjoitettu. Sopi Saisiolle.

    Hyviä kirjoja ensi vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella taidokas elämäkerta ja hauska lukea!

      Poista
  3. Minulla on sama haahuilutekniikka. Se nyt puuttuu, että tekisi itselleen lukemisesta jotain "ei vapaata ja listan mukaista". Haahuillessa tulee myös noita iloisia yllätyksiä ja hetkessä elämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa yritin lukea suunnitelmallisemmin kun ajattelin, että tietyt kirjat pitäisi lukea. Mutta stressihän siitä vain tuli!

      Poista
  4. Wow, hyvin luettu – siis huima määrä ja mielestäni myös kiitettävän monta maata edustettuna lukemisissa. Että on tosiaan matkustettu kirjojen siivillä <3

    Minkäs sille tosiaan voi, jos kiinnostavat kirjat sattuvat olemaan naisten kirjoittamia. :D Itse olen tehnyt sellaisen havainnon, että naisten kirjoittamat kirjat ovat yleensä minulle enemmän mieleen – ainakin ne täyttävät vuotuisen vaikuttavimmat/mieleenpainuvimmat lukukokemukset -listan (viime vuonna listalla oli vain yksi miehen kirjoittama teos, tästä vuodesta en vielä tiedä: lista on vaiheessa).

    Marita Lintunen on minulle ennestään tuntematon ihan nimen ja teosten tasolla, mutta kiinnostuin. Täytyy lisätä Suomi-listalle ainakin tuo Sata auringonkiertoa. Miksiköhän en ole jo lisännyt, kun nähtäväsati olen jo aiemmin blogissasi osoittanut kiinnostusta siihen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin itsekin tuota luettujen kirjojen määrää mutta tajusin sitten, että olen alkanut tänä vuonna käydä tiheämmin konttorilla töissä. Ja se taas tietää metrolla matkustamista, jossa saan päivittäin 2x42 minuuttia. Siinä ehtii hyvin lukea!

      Maritta Lintunen on todellakin tutustumisen arvoinen kirjailija!

      Poista
  5. Kiinnostavaa että Saision elämäkerta oli noin inspiroiva. En ole lukenut. Saision viimeisin, Suliko on varauksissani. - Piti oikein laskea, kuinka paljon mieskirjailijoita olen lukenut. Saman määrän kuin sinä, 21! Mikä on omassa vuosisaldossani jo lähellä puolta, koska olen lukenut yhteensä vain 52 kirjaa. - Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Saisiolta lähes kaiken ja tässä elämäkerrassa yllätyin siitä, miten vahvasti siitä kuului juuri Saision oma ääni. Heini Junkkaala on kehittänyt hienon kerrontatyylin, jo senkin takia kirja kannattaa lukea. Ja siis kirjahan on aivan pakollinen, jos pitää Saision tuotannosta!

      Poista
  6. Kiva, että Meron Englantilainen romanssi oli sinulle mieleen. Se on "laatuhömppää", ja ihanan kirjallinen hömppä 😁. Hyvää kirjavuotta 2025! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatuhömppä uppoaa tähänkin lukijaan! Merolta on ilmestynyt kai pari muutakin kirjaa, haluan ehdottomasti lukea nekin ja katsoa ovatko samaa tasoa. Joka tapauksessa nappisuoritus ja vielä esikoisromaanilla!

      Poista
  7. Hieno lukuvuosi takana. Toivotan sitä tällekin vuodelle. Minäkin tykkäsin Meron Englantilaisesta romanssista. Seuraavasta Meron kirjasta en tykännyt ja se jäi kesken. Lukumakuja ja kirjoja on paljon, joten onneksi kirjoja ja tarinoita on paljon. Paljon se riippuu tietysti omasta mielialastakin, miten mihinkin kirjaan suhtautuu. Minä pidin valtavasti Kaunokaisista. Yksi ehdoton suosikkini viime vuodelta. William nousi minulle omine psyykkisine ongelmineen kirjan päähenkilöhahmoksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kuolleen naisen ruumis kauppatavarana

  Olen joskus miettinyt, että entäpä jos minut murhataan. Yhtäkkiä kuvani ja epiteettini "Mari, 54" keikkuisivat jokaisen iltapäivä- ja verkkolehden etusivulla. Viimeiset elintuntini raportoitaisiin minuutin tarkkuudella, murhatapani analysoitaisiin, ruumiinosani kuvailtaisiin kaiken kansan kauhisteltavaksi. Ehkäpä mainittaisiin, että olen yhden lapsen äiti. Sehän myy aina hiukan lisää, jos äiti murhataan. Todennäköisesti tämän enempää ei elämästäni kerrottaisi. Mutta ruumiillani myytäisiin irtopainoksia.  Tämä tuli nyt taas mieleeni kun täällä Ruotsissa menneellä viikolla raportoitiin alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa uhrina oli 21-vuotias tyttö. Jos googlaan tytön nimen ja iän, saan heti esille hänen kuvansa ja kaikki yksityiskohdat tapauksesta. Erikoisen tästä tapauksesta tekee se seikka, että murhasta syytettyinä on kaksi samanikäistä nuorta naista. Esillä on myös kuvia, joissa uhri on yhdessä tulevan murhaajansa kanssa. Murhaajan kasvot on häivytetty, mutta uhrin kasvo...

Poimintoja kesäkirjapinosta - vuoden tähän mennessä paras, yllättävin sekä suurin pettymys

Lomatunnelmissa Nyt on kesä siinä vaiheessa, että loma on juuri alkanut ja edessä on ensimmäinen kesäreissu. Siitä lisää sitten myöhemmin. Mutta ennen kuin katoan lomakirjapinoni kanssa teille tietymättömille, lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi mitä kirjapino on tähän mennessä tarjonnut. On hyvä saada lukemani kirjat tänne bloginkin arkistoihin koska, kuten olen jo niin monasti huomannut, muisti on lyhyt. Hämmästyn yhä vain useammin vanhoja blogipostauksiani lukiessani mitä kaikkea on tullutkaan luettua ja mitä ajatuksia kirjat minussa ovat herättäneet. Mukavaa kun saa yllättää itsensä näin jälkikäteen! *** Nautinnollinen elämäkerta taiteilijaparin elämästä ja rakkaudesta Aloitan tämän vuoden toistaiseksi parhaalla kirjalla: Siri Hustvedtin Ghost Stories . Se sai minulta Goodreadsin tilastoihin merkittynä peräti viisi tähteä. Täyttä tähtimäärää en usein anna, mutta tässä kirjassa osui kohdallani kaikki oikeaan: upea tarina ja vieläpä elämäkerta, hienosti kirjoitettu, mielenkiint...

Rakkautta, retkahduksia ja roihuava esiintymisen palo (Liza Minnelli muistelee)

 Voi Liza... showbusiness on rankkaa elämää, varsinkin jos siitä tekee rankan, ja on suoraan sanoen ihme, että Liza Minnelli on vielä keskuudessamme. Viinaa, huumeita ja aviomiehiä on nautittu enemmän kuin kohtuullisesti. Liza on aina nauttinut työnteosta ja showelämästä, mutta nyt kasikymppisenä on edessä julma totuus: mihin katosivat terveys ja rahat?! Liza Minnellillä onkin yksi tärkeä neuvo: pitäkää huolta kropistanne, sillä koskaan ei tiedä kuinka vanhaksi sitä tulee elämään. Mutta se elämä… Minnelli viittaa usein netistä löytyviin videopätkiin, joihin on taltioitu hänen esityksiään ja niitä katsellessa ymmärtää sen esiintymisen palon, joka on selvästikin ohjannut Minnellin elämää. Mutta sitten tuli kuvaan mukaan myös huumeet ja lääkkeet, jopa ne nyt jälkiviisaasti pelätyt opioidit, joita Minnelli käytti särkylääkkeenä lääkkeen tullessa markkinoille. Seuraa sarja noloja tilanteita, rehab-viikkoja, uusia retkahtamisia, yhä nolompia tilanteita. Minnelli kuvaa miten hän kerran jo...