Siirry pääsisältöön

Ai ettenkö muka lue mieskirjailijoita - tässä kesän symppiskirja!

 


En tiedä teenkö vain itse tästä ongelman vai pitäisikö oikeasti huolestua, mutta luen pääosin naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Ehkä vain noin 5-10% lukemistani kirjoista on mieskirjailijoiden kirjoittamia. Ja se on todella vähän!

En valitse naiskirjailijoita mitenkään tietoisesti, mutta... totuus on se, että naiskirjailijoiden kirjojen aiheet kiinnostavat minua enemmän. Pidän historiallisista romaaneista ja elämäkerroista ja usein naiset kirjoittavat juuri niistä historian sivujen pimentoon jääneistä henkilöistä, usein toisista naisista. 

Yksi näistä tänä vuonna löytämistäni naisista on esimerkiksi George Orwellin vaimo Eileen Blair, josta Anna Funder on kirjoittanut todella valaisevan ja myös hyvin henkilökohtaisen kirjan. Juuri tätä kirjaa minun on edes vaikea kuvitella, että mies olisi kirjoittanut. 

Mutta kun joku itseäni kiinnostava aihe vilahtaa ohi kirjablogissa tai sosiaalisessa mediassa niin en katso onko kirjailija mies vai nainen. Kuten nyt esimerkiksi tämä David Nichollsin tuore romaani "You Are Here", jota en olisi edes löytänyt ilman näitä sähköisiä kanaviani. Kirjan aihe - patikointi - kiinnitti huomioni välittömästi. Ja jostain muistini syövereistä onnistuin tunnistamaan myös kirjailijan nimen. Hetkinen, siis tämä One Day -romaanin kirjoittaja?

Nichollsin uusin on aivan hurmaava kirja! Itsekin pitkiä patikkamatkoja harrastava Nicholls kuvaa kirjassa kahden keski-ikäisen, rakkaudessa pettyneen Marnien ja Michaelin kohtaamisen. Michael rakastaa pitkiä kävelyä, koti-Lontoossa viihtyvä Marnie taas joutuu sattuman oikusta mukaan ystävänsä järjestämälle viikonloppuretkelle. Seurueen jäsenet luopuvat urakasta yksi toisensa jälkeen ja lopulta jäljellä ovat vain Marnie ja Michael. Kävely pitkin Englannin vuoristoista seutua luo haastavia tilanteita, samalla kun molemmat käyvät läpi omaa menneisyyttään.

Kirjassa on romanttisen komediagenren sääntöjen mukaisesti sekä huumoria että väärinkäsityksiä, kunnes lopulta... enpä kerrokaan, saatte itse lukea!

Jos tämä oli symppis kirja niin on muuten kirjailijakin erittäin symppis! Kuunnelkaa vaikkapa BBC:n suositun radio-ohjelman Desert Island Discsin jakso, jossa Nicholls kertoo elämästään ja suosikkimusiikistaan.


David Nicholls: You Are Here (Hodder Stoughton 2024)

Suomeksi: Melkein perillä (Otava 2024, suomennos Oona Nyström)

**

Luin tämän kirjan juuri ennen kesälomareissuani Lontooseen englannin kielen virkistykseksi. Tässä vielä muutama kohokohta reissulta (joka piti muuten sisällään kaupunkipatikointia noin 40 km verran);

1. Kiersimme ahkerasti eri kaupunginosien kirppareita, teini katsoi vaatteita ja minä silmäilin kirjatarjontaa. Mukaan tarttui muutama kirja, lähinnä tuttuja ja jo aiemmin lukemiani kirjailijota, kuten irlantilainen Anne Enright. Hyde Parkissa sain teiniltä asiantuntevaa apua instagram-otoksiini.


2. Tällä reissulla kiersimme erityisesti puistoja ja kävimme vihdoin viimein myös Primrose Hillillä. Siellä me istuimme satojen muiden kanssa ihailemassa tätä Lontoon ikonista horisonttia.


3. Banksy päätti juuri samalla viikolla yllättää lontoolaiset tekemällä eläinaiheisia seinämaalauksia eri puolille kaupunkia. Meitä lähimpänä olivat nämä kaksi norsua, jotka kävimme tietysti ikuistamassa.


Kommentit

  1. Kuinkas sattuikaan, olen miettinyt ihan samaa! Että miksi koko ajan tulee luettua naiskirjailijoita. Haluaisin lukea tasapuolisesti. Onneksi on esim tämä kiinnostus politiikkaan ja historiaan, tietopuolella siis, siinä tulee aina enemmän mieskirjailijoita, kuten Mihail Siskin ja Bengt Jangfeldt esim.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka luen vain harrastusmielessä ja hyvin paljon fiilispohjalta niin kyllä se vähän harmittaa, että tulee luettua selkeästi vähemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Ja tietokirjoistahan minullakin ne useimmat mieskirjailijat tulivat, kun katselin tämän vuoden tilastoa :)

      Poista
  2. Tyylikäs kirjakuva! Välitä kehuni kuvausassistentille.

    Teidän innostamana, Mari ja Leena, laskin tänä vuonna postaamani kirjat jakaen kirjailijat naisiin ja miehiin - yllättävä tulos: 14 naisten kirjoittamaa ja 15 miesten. No, laskin myös muut lukemani, ne joista en ole kirjoittanut, ja niissä samansuuntainen tulos. Heh, joistain oudommista nimistä piti ihan googlata kuva, että sain sukupuolen selville. En ole koskaan ennen laskenut mitään, mutta arvelin kyllä, että näin voisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luet todella monipuolisesti!! Kävin nyt itsekin laskemassa tänä vuonna lukemani kirjat ja huomasin yllätyksekseni, että ei se nyt ollutkaan niin huono tulos. Arvailin, että mieskirjailijat olisivat korkeintaan 10 % lukemistani kirjoista, mutta niitäpä onkin tänä vuonna jo peräti 20% :)

      Poista
  3. Sama juttu. Luen etupäässä naisten kirjoja. Tänä kesänä löysin Matti Remeksen dekkarisarjan 2000-luvun alusta, josta olen lukenut jo kolme kirjaa. Tykkäsin tosi paljon ja aion jatkaa sarjan parissa.
    Kiitos kirjavinkistä, jonka aion heti varata kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti Remestä en ole vielä "uskaltanut" testata, olen jotenkin ajatellut että hän menisi samaan lokeroon kuin Jari Tervo (joka on minulle vaikea pala...). Mutta ehkäpä pitäisikin nyt laajentaa tätä omaa lukemista juuri sen Remeksen verran... :)

      Poista
  4. Minä olen lukenut tänä vuonna mielestäni aivan tavattoman monen mieskirjailijan kirjoja. Nopealla selailulla blogissa väittäisin tämänvuotisen sukupuolijakauman olevan jopa lähelle tasan. Harvinaista, minäkin yleensä luen enemmän naisten kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väitän edelleen, että en tietoisesti valitse vain naisten kirjoittamia kirjoja mutta olisiko sitten kuitenkin niin, että kiinnitän niihin helpommin huomiota. Toisaalta huomaan myös, että jos joskus en saa jotain kirjaa luettua loppuun niin se on usein juuri mieskirjailijan kirjoittama. Pitäisi varmaan tuostakin tehdä joku tilasto...🤔

      Poista
  5. Olen skipannut kaikki Nichollsin kirjat, koska aiheet eivät ole koskaan puhutelleet minua. Tämän Yuo Are Here ajattelin kuitenkin jossain vaiheessa lukea ihan vain sen patikointiosuuden takia: asun itse kys. reitin varrella. :D

    Olen pitänyt tilastoa lukemistani kirjoista jo aika monta vuotta ja minulla tulee luettua melko tasan sekä miesten että naisten kirjoja. Ihan ok jakauma, kirjailijan sukupuoli ei ole minullekaan kriteeri ottaa kirja lukuun. Kiintoisa seikka kyllä on, että minuun suurimman vaiktuksen tehneet kirjat ovat yleensä naisten kirjoittamia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, eli kaikki ne upeat maisemakuvat, jotka olen nähnyt instatililläsi, voisivat olla Nichollsin kirjan kuvitusta!

      Poista
    2. Kyllä, ainakin ne Lake Districtille (jossa siis asun) osuvat (eli se läntinen osuus). Minulle ne ovat nykyään arkipäivää!

      Poista
    3. Sinä onnellinen! Älä ihmettele jos näet minut siellä joku kaunis päivä harhailemassa, se teidän seutu on vahvasti esillä omalla matkalistallani 🙃

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikkukaupungin ilot ja kirot - Philip Teirin Pietarsaari ja Stine Pilgaardin Jyllanti

  Marraskuun pimeydestä teitä tervehdin, rakkaat blogilukijani - tosin hiukan väräjävin koivin ja tukka pystyssä koronan kourista irti päästyäni. Kalenteriin katsominen  hermostuttaa, sitä saakin pistää tämän sairasviikon jäljiltä uusiksi. Mutta aivan ensimmäiseksi pistetään blogi ajantasalle! En pysty yleensä sairastellessani lukemaan, koska saan melkein aina silmä- ja päänsärkyä. Nytkin lepäilin lähinnä hiljaisuudessa tai radiosta musiikkiohjelmia kuunnellen. Mutta juuri ennen sairastumista minun piti tänne jo vuodattaa ajatuksiani kahdesta juuri lukemastani kirjasta ja yritän nyt saada kiinni niistä tunnelmista... Philip Teiriltä olen lukenut kai kaikki hänen romaaninsa ja olen niistä myös pitänyt. Tämän uusimman teoksen 'Eftermiddag i augusti' (suom. Elokuun varjot) laitoin tietysti sitten heti varaukseen. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin hiukan ehkä pettynyt, tämä uusin ei ollut nimittäin ihan samanlainen lukunautinto kuin Teirin aiemmat.  Vuonna 2020 ilmestynyttä...

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...

Ludmila Engquistin tarina - Kuinka Ruotsin kansa tuli petetyksi

  Hei, kuulkaas tätä: olen lukenut urheilukirjan! En yleensä moisiin harhaudu, sillä (vähäisen) lukukokemukseni mukaan ne ovat usein aika yksitoikkoisia. Eikä vähiten sen vuoksi, että ne on yleensä kirjoitettu fanikirjoiksi. Eli kaikki on huippua ja hienoa ja mahtavaa. Ei, ei voi olla! Tämän Ludmila Engquistista kertovan kirjan päätin kuitenkin lukea, sillä hänen tarinansa on herättänyt niin paljon kysymysmerkkejä.  Ja Ludmilalla on kieltämättä paljon selittämistä, etenkin Ruotsin kansalle. Harvoin saakaan lukea näin nöyrästi kirjoitettua urheilijaelämäkertaa. Kuka sitten on Ludmila? Hän syntyi 1964 silloisessa Neuvostoliitossa, jossa lapset lokeroitiin koulussa automaattisesti tiettyihin lahjakkuusluokkiin. Ludmilastakin piti ensin tulla voimistelija, mutta sitten hänet siirrettiin yleisurheilun puolella. Lapselta itseltään ei tietenkään pahemmin kyselty mitä hän haluaisi tehdä. Ludmila ymmärsi kuitenkin varhain, että tässä voisi olla keino päästä pois. Lapsuutta väritti...

Kirjatulvavaroitus - ja pari sanaa tuoreesta nobelistista

  Onpa tullut taas luettua! Kirjoja on levällään joka nurkassa, lainakirjoja on tällä hetkellä kerääntynyt peräti neljästä eri kirjastosta ja muistutusviestejä tulee tasaiseen tahtiin, että aina on jonkun kirjan lainausaika päättymässä.  Useimpien lainausaikaa olen saanut pidennettyä, mutta aina välillä iskee kauhun paikka - kirjaan on toinen varaus ja se pitää palauttaa jo parin päivän päästä. Ja sitten paahdan hiki hatussa, että ehdin lukea. Mutta vain jos kirja on hyvä. Huonot kirjat palautan lukemattomina. Olen nyt vihdoinkin oppinut sen, että elämää ei tuhlata kirjoihin, jotka eivät niin sanotusti vedä.  Kirjapinossa on ollut yksi pikalaina, ruotsalaisen journalistin Martin Gelinin juuri ilmestynyt teos Imorgon är jag långt härifrån  (Huomenna olen kaukana täältä). Ja se olikin onneksi kirja, joka veti heti mukaansa. Gelin muutti 23 vuotta sitten unelmakaupunkiinsa New Yorkiin, mutta nyt muuttokuorma palasi takaisin Eurooppaan. Päätös ei ollut helppo, mutta amer...

Kärsitkö unettomista öistä? Hanki oma Saisio!

  Alan jo pikkuhiljaa toipua tuosta viimeisimmästä lukushokistani eli Ann Napolitanon Kaunokaiset-romaanista . Jonka siis jo ehdin julistaa tekoälyn kirjoittamaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi kirjaksi.  Sitten osui käsiini Hanna Weseliuksen viime vuonna ilmestynyt romaani "Nimetön" ja tajusin, ettei minun ole tarkoituskaan lukea mitään napolitanoja tai ferranteja. Tarvitsen juuri tällaista sopivasti sekavaa, ajassa ja paikassa hyppivää kerrontaa, joka jättää myös tyhjiä aukkoja niin ettei mielenkiintoni herpaannu. Tekstin pitää hengittää! Nyt sen taas opin: kirjallisuuden harrastajan tärkein ominaisuus on osata tunnistaa oma kirjailijatyyppinsä, ettei tuhlaa tätä lyhyttä elämäänsä vääränlaiseen kirjallisuuteen. Weseliuksen "Nimetön" on koukuttava ja kiehtova tarina yhdestä pitkän iän saavuttaneesta naisesta ja hänen elämästään. Ja mitä kaikkea siihen elämään voikaan mahtua!  Olen itse saanut kunnian olla ystävä kahdelle lähes sadanvuoden ikään eläneelle naiselle...