Päättyvän kirjavuoden kohokohdat sekä mitä odotan uudelta vuodelta

 

Nyt pistetään taas päättyvä kirjavuosi pakettiin! Siitä tulikin yllättävän runsas, olen lukenut peräti 92 kirjaa. Ja onnistuin käymään 14 maassa, tosin pääosin liikuin taas täällä Euroopassa. Mutta miehet, ne ne vain loistavat poissolollaan: naiskirjailijoita kertyi 71 ja miehiä vaivaiset 21. Mutta kuten olen jo moneen kertaan todennut: luen kirjoja summamutikassa sen kummemmin suunnittelematta ja nähtävästi mieskirjailijoilla on vaikeuksia herättää huomioni. Yritän taas ensi vuonna tiirailla tarkemmin!

Goodsreadsin kirjavuotta tutkiessani mieleen nousivat erityisesti seuraavat kirjat:

Sydäntä sykähdyttävä kirja: Anna Funderin Wifedom - Mrs Orwell's Invisible Life oli pitkään vuoden paras lukemani kirja, mutta sitten tuli se Heini Junkkaalan Saisio-opus... Mutta Funderin kirjan päähenkilö, Eileen Blair ei jätä mieltäni rauhaan. Erityisesti mietin sitä, kuinka monta eileenia sitä onkaan maailmanhistoriassa, jotka eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta jonka olisivat ansainneet. Tässä tapauksessa kaikki kunnia meni George Orwellille. 

Uusi kirjailijatuttavuus: Maritta Lintusesta en ollut kuullutkaan ennen tätä vuotta, mutta onneksi lukupiirini ehdotti häntä luettavaksemme. Sata auringonkiertoa on sikäli mielenkiintoinen kirja, että se kertoo ruotsinsuomalaisuudesta ja ilman, että siihen olisi sekoitettu inhorealismia. Stop the press: kaikki ruotsinsuomalaiset eivät juopottele tai istu vankilassa! Lintusen suomenkieli on harvinaisen ilmaisuvoimaista ja jo sen takia kannattaa lukea tämä kirja. Lisäksi kirjasta löytyy tämän kirjavuoteni sympaattisin mieshahmo eli Seppo, jota olen ajatellut monasti lämmöllä kirjan lukemisen jälkeenkin. Luin loppuvuodesta myös Lintusen aiemmin ilmestyneen kirjan Stella, joka on sekin varmalla otteella kirjoitettu. Lintusta luen vielä lisää!

Iloinen yllätys: yllätyksiä oli itse asiassa useampikin tänä vuonna, mutta se joka sai todella suun auki oli Niina Meron Englantilainen romanssi. Olin todella skeptinen tämän kirjan suhteen ja lähinnä vain sen takia, että en yleensä lue romanttista "hömppää". Lainasin kuitenkin kirjan hetken mielijohteesta, sillä olin nähnyt siitä useita myönteisiä arvioita kirjasomessa. Mero kirjoittaa hauskaa ja viihdyttävää tekstiä ja osaa todella yllättää lukijansa. 

Rakas jälleennäkeminen: sattuman oikusta sain hyllyyni Orvokki Aution Pesärikko-trilogian kaksi jälkimmäistä osaa ja nettiantikvariaatista löytyi sarjan ensimmäinen osa. Tätä jälleenlukemista olin odottanut jo monta vuotta! 80-luvulla Pesärikkoa luettiin ihan joukolla ja käytiin vielä KOM-teatterissa katsomassa näytelmäversiokin. Ja hyvä uutinen on se, että Aution kerronta toimii edelleen. Se kieli!! Ja varoituksen sanana sitten, että Pohjanmaan murre tarttuu käsittämättömän nopeasti, aloin jo itsekin täällä höpistä, että "mihinä se on..."

Kirja, jonka lukemista kadun: sinne meni muutama tunti elämästäni ja vain sen takia, että uskoin kaikkia kaunopuheita Ann Napolitanon Kaunokaisia-romaanista. Odotukseni olivat kovat ja ehkä sen takia pettymyskin oli harvinaisen syvä. Halusin kaikessa armeliaisuudessani antaa kuitenkin Napolitanolle vielä uuden mahdollisuuden ja luin jatkoksi ensi vuonna suomeksikin ilmestyvän Dear Edwardin. Mutta ei, ei... Napolitano on hyvä keksimään loistavia tarinan alkuja mutta valitettavasti hän sössii ne sitten jonninjoutavalla dialogilla ja tyhjyyttään kumisevilla henkilöhahmoilla. 

Vuoden kirja oli myös sen pisin: Heini Junkkaalan elämäkerta Pirkko Saisiosta oli lähes tuhat sivua pitkä, mutta olisin voinut lukea leikiten vielä toiset tuhat sivua. Se intohimo, jolla Suosio elää tätä elämäänsä on todella inspiroivaa, siitä intohimosta haluaisin omaksua edes hippusen verran omaan elämääni. 

***

Kirjavuodelta 2025 odotan tietysti taas yllätyksiä ja uusia kirjailijanimiä. Uusia kirjamaita saa myös mielellään tulla. Onneksi lukupiirini muut jäsenet ovat innostuneet seikkailemaan uusissa maissa, yritämme löytää aina uusia maantieteellisiä kohteita ja kirjailijoita.

Jatkan myös tätä jo tutuksi tullutta haahuilevan lukijan taktiikkaani, niinhän ne useimmat yllätyksetkin ilmaantuvat. En osallistu haasteisiin enkä tutki uusia kirjaluetteloita, heittäydyn vain virran vietämäksi. Kirjoja löydän ennen kaikkea täältä blogeista ja kirja-instan kuvavirrasta. Mutta varaan kirjastosta kirjoja herkästi muutenkin, aina kun näen jonkun mielenkiintoisen kirjamaininnan.

Parasta tässä kirjallisuusharrastuksessa on kuitenkin se, että niin paljon lukemastaan voi siirtää myös omaan arkeen. Mainitsinkin jo Pirkko Saision elämän intohimon, jota nyt siis yritän lisätä omaan elämääni. Se hetkessä eläminen! Muita oivia lukuoppeja tarjoilivat myös esimerkiksi Naomi Klein (hus pois sieltä somesta ja takaisin oikeaan elämään!) ja David Nicholls (kaikki paitsi vaeltaminen on turhaa).

Katsotaan sitten taas vuoden päästä onko mikään näistä tavoitteistani toteutunut. Nyt toivotan kaikille teille kirjaystävilleni mielenkiintoista ja jännittävää uutta kirjavuotta 2025!!