Siirry pääsisältöön

Vuodenvaihteen lukumaraton 2021 - suuria tunteita ja maagista kerrontaa!



Oksan hyllyltä-blogi emännöi vuodenvaihteen lukumaratonia ja mikä onkaan hauskempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin juuri lukeminen! Olen varannut tapani mukaan maratonlukemisiksi muutaman keskeneräisen kirjan ja niiden lisäksi yhden sarjakuva-albumin. Tässä päivittyvässä postauksessa kerron lukutunnelmistani. Ja nyt se alkaa -

01.01.2021 Klo 02.00
Hyvää uutta vuotta! Polkaisen tuoreen vuoden käyntiin syksyn mittaa hiljakseen lukemallani nuoren naisen muistelmilla sotavuosien Berliinistä. Marie on juutalainen, joten elämä on jatkuvaa kamppailua ja piileskelyä. 

Nuori nainen tekee kaikkensa, jotta selviäisi hengissä - nyt hän on juuri saapunut Bulgariaan väärennetyillä papereilla aikomuksena mennä naimisiin Berliinissä tapaamansa bulgarialaismiehen kanssa. Rakkaudesta tuskin on kyse, sen Mariekin huomaa pian, ja lisäksi huonosti väärennetyt paperit aiheuttavat monenlaista hämminkiä. Marie saa neuvon lähteä takaisin Berliiniin, jonne hän lopulta saapuu monen mutkan ja läheltä piti -tilanteen jälkeen.

Luen tätä kirjaa aina pienissä erissä, sillä se on aika ahdistavaa luettavaa. Marie kertoo kuinka sukulainen ja tuttava toisensa perään katoaa kuljetusten myötä ja heidän kohtalonsa ei jää epäselväksi, kuljetusten määränpää on jäljelle jäävillä hyvin tiedossa. Koska Marie on tämän kirjan lopulta kirjoittanut niin tiedän hänen selviävän hengissä, mutta hermoja raastavaa lukemista tämä silti on.


01.01.2021 klo 12.00
Uusi vuosi valkenee pilvisenä ja harmaana ja muun perheen vielä jatkaessa uniaan jatkan lukumaratonia Bernhard Schlinkin seurassa. Luin syksyllä Schlinkin romaanin Olga ja muistin yhtäkkiä, että löytyyhän hyllystäni toinenkin kirja häneltä. Ja vaikka olin lukenut Lukijan jo aiemmin muutama vuosi sitten, niin tarinan käänteet pääsivät yllättämään jälleen kerran.

Nämä kaksi romaania, Olga ja Lukija, ovat muuten kuin kaksi muunnelmaa samasta teemasta. Vanhempi mies, oikeustiedettä lukenut mutta sittemmin kirjailijaksi ryhtynyt, kertoo suhteestaan ja ystävyydestään vanhempaan naiseen. Molempien kirjojen naisilla, Olgalla ja Hannalla, on menneisyydessään salaisuus, jonka mieskertoja saa selville.

Luin tässä joululomalla Annette Hessin romaanin Tulkki, joka käsittelee Schlinkin Lukija-romaanin tavoin keskitysleirioikeudenkäyntiä ja Saksan sodanjälkeisen polven tilintekoa vanhempiensa tekemien rikosten suhteen. Hessin kirja oli minulle pettymys ja siksikin olen iloinen, että luin nyt tämän Schlinkin kirjan uudestaan. 

Schlink ja Hess kuuluvat eri ikäpolviin ja tässä Lukija-romaanissaan Schlink selittääkin kuinka sodan historian käsittelyssä jäi musta aukko 50- ja 80- lukujen välille. Schlinkin sukupolvi sai tietoonsa tuoreeltaan keskitysleireissä tapahtuneet rikokset mutta juuri Hessin sukupolvi on joutunut tekemään aivan uuden tutkimusretken sodan aikaisiin tapahtumiin. 

Tämä selittänee myös sen, että nuorempi kirjailijapolvi yhdistää keskitysleirikuvauksiinsa yllättäviä tyylilajeja, kuten Hess viihdekirjallisuuden piirteitä. Outo lukukokemus oli myös syksyllä lukemani saksalaisen Astrid Rosenfeldin Adamin perintö, jossa Rosenfeld kirjoittaa erään berliiniläisen juutalaisperheen elämästä niin ikään vihdekirjallisuuden maneerein.

Lukumaraton on siis saatu hyvään vauhtiin mutta nyt seuraa päivän kävelyretki ja lounastauko!


01.01.2021 klo 16.00

Luku-urakka jatkuu ja jätetään nyt sota-aikojaan muisteleva Saksa ja siirrytään lähemmäksi omaa todellisuuttani. Suomenruotsalainen Edith Hammar julkaisi viime vuonna (hah, nyt se mokoma 2020 on siirtynyt vihdoin aikajanalla menneisyyteen) esikoisalbuminsa Homo Line, jossa hän kuvaa elämäänsä kahden maan "loukussa". Hammar kuvanmukaisesti lilluu Ruotsin ja Suomen väliä ikuisesti seilaavassa Viking Linen aluksessa ja yrittää päättää kumpaan kaupunkiin oikeasti haluaa, Helsinkiin vai Tukholmaan. 

Helsinki on kotikaupunki, joka päähenkilön mielikuvissa on myyttinen Tom of Finlandin ja homorakkauden salattu kaupunki. Tukholma houkuttelee sekin mutta se rakkaussuhde ei tunnu saavan vastakaikua. Tehdäkö sitten bänät kummankin kanssa, kysyy päähenkilö.

Hammarin kuvakieli on melkeinpä inhorealistisen selkeää, hän kuvaa kummankin kaupungin elämää katujen ja porttikonkien saastaisuutta myöten. Kuvissa on paljon yksityiskohtia näennäisestä rosoisuudesta huolimatta. Hammar puhuu koti-ikävästä, nostalgiasta, ulkopuolisuuden tunteesta - oman elämäni teemat siinä myös tiivistettynä. Lisänä tässä teemojen sopassa vielä homoseksuaalisuus ja suomenruotsalaisena eläminen Ruotsissa. 

Hammarin tarina on vahva todistus kahden maan väliä kulkevan ihmisen elämästä. Se epätoivo, kun missään ei ole hyvä! Ja lopulta ei enää edes tiedä miten ne moneen kertaan muutetut Helsingin raitiovaunulinjat kulkevat ja vanha kotikaupunki muuttuu lopullisesti nostalgiseksi unikuvaksi. Samalla kun uusi kotikaupunki tuntuu vieraalta ja liian "freessiltä", jotta sinne voisi asettautua kaikkine menneisyyden likapyykkeineen.

Kanske har jag ett minst lika destruktivt förhållande till Helsingfors som till Stockholm?

 

02.01.2021 klo 02.00

Loppuillan lukemisina vaihtelen jo aimmin mainitsemaani nuoren juutalaisnaisen selviytymistarinaa sota-ajan Berliinissä ja Anni Kytömäen Finlandia-palkittua Margaritaa. Olen kuullut paljon hyvää Kytömäen kirjoista, mutta tämä oli ensimmäinen häneltä lukemani romaani. Ja kyllä, kaikki ylistyssanat näyttävät pitävän paikkansa!

Kytömäki kirjoittaa taianomaisen kaunista proosaa ja samalla niin yksityiskohtaisesti, että voin todella tuntea kylpylän hiekkakäytävän soran jalkojeni alla ja metsätietä ympäröivien kuusten kostean tuoksun. Ja kun Kytömäki kuvaa hierojan työtä, tunnen lihaa jyystävät sormet kehollani ja haluaisin siltä istumalta tarttua puhelimeen ja varata ajan hierojalta.

Kytömäki luo maailman, jonne on helppo sujahtaa sisälle. Kaikki tuntuu uskottavalta, kaikki maut ja tuoksut ovat oikeita. Ja vaikka yleensä kärsivällisyyteni ei riitä näin yksityiskohtaisen miljöön kuvaamiseen (minkä huomasin esimerkiksi Elena Ferrantea lukiessani), Kytömäki onnistuu vangitsemaan minut Kankariston kylpylään. Maagista!

Vuodenvaihteen lukumaraton antoi vauhdikkaan alun kirjavuodelle 2021 - kaksi kirjaa sain luettua loppuun ja kaksi muuta kirjaa on jo hyvässä vauhdissa. Kiitos kaikille kanssalukijoille ja erikoiskiitos Oksan hyllyltä -blogille, joka emännöi tämänkertaista lukumaratonia!

**
Marie Jalowicz Simon: Untergetaucht. Eine junge Frau überlebt in Berlin 1940-1945
Fischer Verlag 2014

Bernhard Schlink: Lukija
Suomentanut Oli Suominen
WSOY 1998

Edith Hammar: Homo Line
Förlaget 2020

Anni Kytömäki: Margarita
Gummerus 2020

Kommentit

  1. Sinulla on lähtenyt maraton mukavasti käyntiin. Hyviä lukuhetkiä uudenvuodenpäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!! Oma maratonini on jo ohi vaikka lukeminen toki jatkuu nyt viikonloppunakin. Hyvät kirjat meneillään :)

      Poista
  2. Oletpa ehtinut paljon lukemaan maratonin aikana. Minä vasta aloittelin tuossa illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasinkin valita mielenkiintoiset kirjat tälle maratonkerralle :) Lukuiloa!!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka

Olipa kerran DDR

  Saksan opinnot alkoivat taas yliopistolla ja tein pienen lämmittelykierroksen lukemalla brittiläis-saksalaisen historioitsijan Katja Hoyerin teoksen "Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949-90". Kirjaa on kovasti kehuttu, koska se antaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan DDR:stä. Itä-Saksaahan muistellaan yleensä lähinnä sen julman Stasi-historian kautta tai sitten naureskellaan hyväntahtoisesti Ostalgia-ilmiölle.  Hoyer tekee kirjassaan vakavan yrityksen antaa DDR:stä tasapainoisemman kuvan. Kaikki ei ollut kurjuutta! Esimerkiksi se seikka, miten naiset ja työläisluokkaan syntyneet lapset saattoivat päästä hyvään työuraan käsiksi, oli monelle elintärkeä asia. Yhdistymisen huumassa unohtui, että monet näistä koulutuksista ja työurista osoittautuivatkin sitten täysin hyödyttömiksi.  Miten kävi kaikille näille elämäntyönsä menettäneille? Siihen ei Hoyerinkaan kirja valitettavasti anna kovin selventävää vastausta, sillä tarina päättyy - monien muiden DDR:stä kertovien kirjojen