Siirry pääsisältöön

Vuodenvaihteen lukumaraton 2021 - suuria tunteita ja maagista kerrontaa!



Oksan hyllyltä-blogi emännöi vuodenvaihteen lukumaratonia ja mikä onkaan hauskempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin juuri lukeminen! Olen varannut tapani mukaan maratonlukemisiksi muutaman keskeneräisen kirjan ja niiden lisäksi yhden sarjakuva-albumin. Tässä päivittyvässä postauksessa kerron lukutunnelmistani. Ja nyt se alkaa -

01.01.2021 Klo 02.00
Hyvää uutta vuotta! Polkaisen tuoreen vuoden käyntiin syksyn mittaa hiljakseen lukemallani nuoren naisen muistelmilla sotavuosien Berliinistä. Marie on juutalainen, joten elämä on jatkuvaa kamppailua ja piileskelyä. 

Nuori nainen tekee kaikkensa, jotta selviäisi hengissä - nyt hän on juuri saapunut Bulgariaan väärennetyillä papereilla aikomuksena mennä naimisiin Berliinissä tapaamansa bulgarialaismiehen kanssa. Rakkaudesta tuskin on kyse, sen Mariekin huomaa pian, ja lisäksi huonosti väärennetyt paperit aiheuttavat monenlaista hämminkiä. Marie saa neuvon lähteä takaisin Berliiniin, jonne hän lopulta saapuu monen mutkan ja läheltä piti -tilanteen jälkeen.

Luen tätä kirjaa aina pienissä erissä, sillä se on aika ahdistavaa luettavaa. Marie kertoo kuinka sukulainen ja tuttava toisensa perään katoaa kuljetusten myötä ja heidän kohtalonsa ei jää epäselväksi, kuljetusten määränpää on jäljelle jäävillä hyvin tiedossa. Koska Marie on tämän kirjan lopulta kirjoittanut niin tiedän hänen selviävän hengissä, mutta hermoja raastavaa lukemista tämä silti on.


01.01.2021 klo 12.00
Uusi vuosi valkenee pilvisenä ja harmaana ja muun perheen vielä jatkaessa uniaan jatkan lukumaratonia Bernhard Schlinkin seurassa. Luin syksyllä Schlinkin romaanin Olga ja muistin yhtäkkiä, että löytyyhän hyllystäni toinenkin kirja häneltä. Ja vaikka olin lukenut Lukijan jo aiemmin muutama vuosi sitten, niin tarinan käänteet pääsivät yllättämään jälleen kerran.

Nämä kaksi romaania, Olga ja Lukija, ovat muuten kuin kaksi muunnelmaa samasta teemasta. Vanhempi mies, oikeustiedettä lukenut mutta sittemmin kirjailijaksi ryhtynyt, kertoo suhteestaan ja ystävyydestään vanhempaan naiseen. Molempien kirjojen naisilla, Olgalla ja Hannalla, on menneisyydessään salaisuus, jonka mieskertoja saa selville.

Luin tässä joululomalla Annette Hessin romaanin Tulkki, joka käsittelee Schlinkin Lukija-romaanin tavoin keskitysleirioikeudenkäyntiä ja Saksan sodanjälkeisen polven tilintekoa vanhempiensa tekemien rikosten suhteen. Hessin kirja oli minulle pettymys ja siksikin olen iloinen, että luin nyt tämän Schlinkin kirjan uudestaan. 

Schlink ja Hess kuuluvat eri ikäpolviin ja tässä Lukija-romaanissaan Schlink selittääkin kuinka sodan historian käsittelyssä jäi musta aukko 50- ja 80- lukujen välille. Schlinkin sukupolvi sai tietoonsa tuoreeltaan keskitysleireissä tapahtuneet rikokset mutta juuri Hessin sukupolvi on joutunut tekemään aivan uuden tutkimusretken sodan aikaisiin tapahtumiin. 

Tämä selittänee myös sen, että nuorempi kirjailijapolvi yhdistää keskitysleirikuvauksiinsa yllättäviä tyylilajeja, kuten Hess viihdekirjallisuuden piirteitä. Outo lukukokemus oli myös syksyllä lukemani saksalaisen Astrid Rosenfeldin Adamin perintö, jossa Rosenfeld kirjoittaa erään berliiniläisen juutalaisperheen elämästä niin ikään vihdekirjallisuuden maneerein.

Lukumaraton on siis saatu hyvään vauhtiin mutta nyt seuraa päivän kävelyretki ja lounastauko!


01.01.2021 klo 16.00

Luku-urakka jatkuu ja jätetään nyt sota-aikojaan muisteleva Saksa ja siirrytään lähemmäksi omaa todellisuuttani. Suomenruotsalainen Edith Hammar julkaisi viime vuonna (hah, nyt se mokoma 2020 on siirtynyt vihdoin aikajanalla menneisyyteen) esikoisalbuminsa Homo Line, jossa hän kuvaa elämäänsä kahden maan "loukussa". Hammar kuvanmukaisesti lilluu Ruotsin ja Suomen väliä ikuisesti seilaavassa Viking Linen aluksessa ja yrittää päättää kumpaan kaupunkiin oikeasti haluaa, Helsinkiin vai Tukholmaan. 

Helsinki on kotikaupunki, joka päähenkilön mielikuvissa on myyttinen Tom of Finlandin ja homorakkauden salattu kaupunki. Tukholma houkuttelee sekin mutta se rakkaussuhde ei tunnu saavan vastakaikua. Tehdäkö sitten bänät kummankin kanssa, kysyy päähenkilö.

Hammarin kuvakieli on melkeinpä inhorealistisen selkeää, hän kuvaa kummankin kaupungin elämää katujen ja porttikonkien saastaisuutta myöten. Kuvissa on paljon yksityiskohtia näennäisestä rosoisuudesta huolimatta. Hammar puhuu koti-ikävästä, nostalgiasta, ulkopuolisuuden tunteesta - oman elämäni teemat siinä myös tiivistettynä. Lisänä tässä teemojen sopassa vielä homoseksuaalisuus ja suomenruotsalaisena eläminen Ruotsissa. 

Hammarin tarina on vahva todistus kahden maan väliä kulkevan ihmisen elämästä. Se epätoivo, kun missään ei ole hyvä! Ja lopulta ei enää edes tiedä miten ne moneen kertaan muutetut Helsingin raitiovaunulinjat kulkevat ja vanha kotikaupunki muuttuu lopullisesti nostalgiseksi unikuvaksi. Samalla kun uusi kotikaupunki tuntuu vieraalta ja liian "freessiltä", jotta sinne voisi asettautua kaikkine menneisyyden likapyykkeineen.

Kanske har jag ett minst lika destruktivt förhållande till Helsingfors som till Stockholm?

 

02.01.2021 klo 02.00

Loppuillan lukemisina vaihtelen jo aimmin mainitsemaani nuoren juutalaisnaisen selviytymistarinaa sota-ajan Berliinissä ja Anni Kytömäen Finlandia-palkittua Margaritaa. Olen kuullut paljon hyvää Kytömäen kirjoista, mutta tämä oli ensimmäinen häneltä lukemani romaani. Ja kyllä, kaikki ylistyssanat näyttävät pitävän paikkansa!

Kytömäki kirjoittaa taianomaisen kaunista proosaa ja samalla niin yksityiskohtaisesti, että voin todella tuntea kylpylän hiekkakäytävän soran jalkojeni alla ja metsätietä ympäröivien kuusten kostean tuoksun. Ja kun Kytömäki kuvaa hierojan työtä, tunnen lihaa jyystävät sormet kehollani ja haluaisin siltä istumalta tarttua puhelimeen ja varata ajan hierojalta.

Kytömäki luo maailman, jonne on helppo sujahtaa sisälle. Kaikki tuntuu uskottavalta, kaikki maut ja tuoksut ovat oikeita. Ja vaikka yleensä kärsivällisyyteni ei riitä näin yksityiskohtaisen miljöön kuvaamiseen (minkä huomasin esimerkiksi Elena Ferrantea lukiessani), Kytömäki onnistuu vangitsemaan minut Kankariston kylpylään. Maagista!

Vuodenvaihteen lukumaraton antoi vauhdikkaan alun kirjavuodelle 2021 - kaksi kirjaa sain luettua loppuun ja kaksi muuta kirjaa on jo hyvässä vauhdissa. Kiitos kaikille kanssalukijoille ja erikoiskiitos Oksan hyllyltä -blogille, joka emännöi tämänkertaista lukumaratonia!

**
Marie Jalowicz Simon: Untergetaucht. Eine junge Frau überlebt in Berlin 1940-1945
Fischer Verlag 2014

Bernhard Schlink: Lukija
Suomentanut Oli Suominen
WSOY 1998

Edith Hammar: Homo Line
Förlaget 2020

Anni Kytömäki: Margarita
Gummerus 2020

Kommentit

  1. Sinulla on lähtenyt maraton mukavasti käyntiin. Hyviä lukuhetkiä uudenvuodenpäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!! Oma maratonini on jo ohi vaikka lukeminen toki jatkuu nyt viikonloppunakin. Hyvät kirjat meneillään :)

      Poista
  2. Oletpa ehtinut paljon lukemaan maratonin aikana. Minä vasta aloittelin tuossa illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasinkin valita mielenkiintoiset kirjat tälle maratonkerralle :) Lukuiloa!!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia rakastajia, suomalaisia Tukholmassa ja universumin sitkein ötökkä

  Nyt ollaan jo syvällä syksyssä, Tukholmassa on satanut viime päivät kaatamalla ja muutenkin on ankean harmaata. Onneksi pääsin piristämään itseäni pari viikkoa sitten Turun kirjamessuille. Ehdin sinne tosin vain puoleksi päiväksi, mutta ohjelma oli suunniteltu niin sujuvaksi, että sain mahdutettua käyntiini neljä mielenkiintoista keskustelua. Kirjojakin olisin ostanut vaikka kuinka, mutta nämä Tukholman kotikirjastoni ovat taas vaihteeksi kunnostautuneet suomalaisten uutuuskirjojen hankinnassa, joten ei tarvitse enää kantaa Suomesta kirjoja varastoon.  Tässä muutama viime viikkojen kirjastovaraukseni, jotka ylsivät luettujen listalle: Amanda Romare: Halva Malmö består av killar som dumpat mig (Puolet kaupungin miehistä on jättänyt mut, Johnny Kniga 2023) Ensin kirjavinkki täältä Ruotsinmaalta, tai oikeammin Skånesta. Luin kesällä Amanda Romaren uusimman romaanin Judas, jossa hän on pitkän sinkkuajan jälkeen löytänyt vihdoin rakkauden. Ihastuin kirjan huumoriin ja erityises...

Terveisiä nuoruudesta!

Kun täti-ihminen saa luettavakseen nuoren miehen omaelämäkerrallisen teoksen, reaktiot menevät vuoristorataa. Ihastuksesta hämmästelyyn, naureskelusta ("voi kuule, kun tulet tähän ikään") kunnioitukseen ("vau, että se ymmärtää jo tuossa iässä!"). Päällimmäinen ajatukseni kirjan kannet suljettuani on kuitenkin ihailu siitä kuinka avoimesti Donner kertoo elämästään ja ajatuksistaan. Tunsin lukiessani vahvasti, että kirjailijan ääni on aito ja rehellinen. Donner kutsuu kirjaansa "omaelämäkerralliseksi esseeksi" ja hän kirjoittaa tekstejä 14 eri tunteen inspiroimana. Kappaleiden teemoja ovat esimerkiksi yksinäisyys, häpeä,  katkeruus ja itsekkyys. Donner sekoittaa tekstiinsä sekä hyvin omakohtaisia kokemuksia että yleisempää pohdintaa. Tack vare min ungdom vågar jag leverera förhastade påståenden som jag senare kommer att ångra, men för en stund lever de kanske och skapar något nytt. Välillä tekstissä vilahtaa myös se kuuluisa "virtahepo" ...

Akateemisen eron käsikirja

Pankkihenkilö palaa huoneeseen. Hän ilmoittaa pirteästi että kaupat on tehty. Rahat on siirretty. Nyt me olemme eronneet. Ostajat nousevat. Me kättelemme. Onnittelemme heitä. Heillä ei ole meille toivotuksia, meitä ei tarvitse saati voi onnitella mistään. Me emme ole ansainneet mitään, saavuttaneet mitään. Olen lukenut uskollisesti kaikki Riikka Pulkkisen romaanit vuosien varrella sillä pidän todella paljon tarinoista, jotka käsittelevät arkipäivän draamaa. Jostain syystä Pulkkinen aiheuttaa minulle kuitenkin aina pienen pettymyksen. Viimeiselle sivulle päästyäni tunnen jääneeni ulkopuolelle, tarina sinänsä on minulle tutusta aiheista ja ongelmista mutta en koskaan tunne kuuluvani kirjan "kohderyhmään". Pulkkinen kirjoittaa mutkatonta proosaa, jota on helppo lukea mutta välillä saan jarrutella kun jokin hieno ajatus menee ohi aivan kuin huomaamatta. Sanat kantavat enemmän merkityksiä kuin ensilukemalta arvaisi. Siinä siis yksi Pulkkisen lukijan haaste: pitää malttaa lu...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...