1920-luvun klassikoita - Main Street (1920)

Uuden vuosikymmenen innoittamana kaivoin kirjahyllystäni Philipp Blomin kirjan "Fractures: Life and Culture in the West: 1918-1938", jossa Blom käy läpi maailmansotien välistä poliittista historiaa ja kulttuurin käännekohtia. Kirja oli todella inspiroivaa luettavaa mutta paikoin myös selkäpiitä karmivaa, sillä monessa kohtaa pystyi tekemään vertauksia oman aikamme yleiseen ilmapiiriin.

Blomin kirja antoi minulle idean, että lukisin sadan vuoden takaisen 20-luvun bestselleritä tai muuten huomiota saaneita kirjoja ja kirjailijoita. Olen aina ollut kiinnostunut 1920-luvusta ja sen ajanhengestä mutta en ole aktiivisesti lukenut sen ajan kirjallisuutta. Päätin aloittaa vuodesta 1920 ja kyseisen vuoden (amerikkalainen) bestselleri olikin helppo löytää.

Lokakuussa 1920 ilmestyi Sinclair Lewisin satiirinen pikkukaupunkikuvaus "Main Street", joka pongahti välittömästi myyntilistojen kärkeen ja herätti paljon keskustelua. Lewisin säälimätön kuvaus kuvitteellisesta Gopher Prairien pikkukaupungista sai lukijat jakautumaan kahteen leiriin - pikkukaupungeilla oli omat puolustajansa mutta monet myös tunnistivat Lewisin kriittisen kuvauksen juuri omasta kaupungistaan.

"Main Streetin" päähenkilö on Carol Milford - nuori ja moderni nainen, joka hankkii itselleen kirjastonhoitajan koulutuksen. Työskenneltyään jonkin aikaa St. Paulin pääkirjastossa hän tapaa maalaiskaupunkilääkärin Will Kennicottin ja avioituu tämän kanssa. Kennicott ylistää kotikaupunkiaan Gopher Prairieta maanpäälliseksi paratiisiksi ja Carol saapuu kaupunkiin avoimin ja uteliain mielin.

Carol huomaa välittömästi, että kaupunkia hallitseva henki on vanhanaikainen ja rajoittunut. Hän ei kuitenkaan lannistu vaan päättää mielessään ryhtyä uudistamaan kaupunkia. Ensi töikseen hän kutsuu miehensä ystävät kylään ja näyttää kuinka järjestetään mieleenpainuvat illanistujaiset. Aviomies Will on kannustava vaikkakin ystävien kutsujen jälkeiset kommentit saavat epäilyksen siemenen itämään.

Carol ei ole myöskään tyytyväinen kaupunkin arkkitehtuuriin. Hän aloittaakin kampanjan käymällä kaupungin silmäätekevien luona ja yrittämällä saada heidät rahoittamaan modernimman kaupunkikuvan. Kun tämäkään idea ei saa tuulta alleen, Carol päättää perustaa harrastajateatteriyhdistyksen. Yhdistyksen toiminta päättyy taiteelliseen fiaskoon...

Will alkaa pikkuhiljaa kyllästyä Carolin ainaiseen uudistuksenhaluun ja kritiikkiin ja avioliittoon syntyy säröjä. Carol masentuu eikä kestä ajatusta siitä, että joutuisi viettämään koko loppuelämänsä syrjäisessä pikkukaupungissa. Elämään tuo iloa ainoastaan Hugh-vauva, joka syntyy muutaman vuoden avioliittovuoden jälkeen. Carol tuntee kuitenkin henkistä yksinäisyyttä ja hän takertuu jokaiseen kaupunkiin saapuvaan uuteen tulokkaaseen vaikkakin joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen.

It was a street beyond the end of the world, beyond the boundaries of hope. Though she should sit here forever, no brave procession, no one who was interesting, would be coming by. It was tediousness made tangible, a street builded of lassitude and of futility.

Lewis maalaa kirjassaan tarkan kuvan eräästä pikkukaupungin prototyypistä ja sen hahmoista, usein hyvinkin satiirisesti. Hän aloitti kirjan luonnostelun jo 1905 mielessään oma lapsuuden kotikaupunkinsa Sauk Centre. Kirjan ensimmäisessä versiossa päähenkilönä oli Lewisin itsensä kaltainen, piikikkäästi ja ivallisesti kaupunkilaisia tarkasteleva mieshenkilö.

Mutta mentyään naimisiin Grace Heggerin kanssa ja vietyään tämän ensivierailulle kotikaupunkiinsa Lewis saikin uuden näkökulman kirjaansa. Gracen kerrotaan olleen lähes tulkoon suora esikuva kirjan Carol Kennicottille - koulutettu, moderni nainen, joka katselee pikkukaupunkia sympaattisin vaikkakin kriittisin silmin.

Sinclair Lewisille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1930, mikä lienee innoittanut myös "Main Streetin" suomentamiseen seuraavana vuonna. Ruotsiksi kirja oli käännetty jo 1924. Ja kirja onkin hyvin mielenkiintoinen juuri ruotsalaiseten näkökulmasta, sillä Lewisin pikkukaupunkikuvauksessa vilisee skandinaavisia siirtolaisia, "svenskas". He ovat tunnettuja työmiehiä ja -naisia ja myös Carol palkkaa kotiapulaisekseen ruotsalaisnaisia. (Kirjassa mainitaan toki myös suomalaiset, "Finns", mutta he ovat niin alhaalla siirtolaisasteikolla että kelpaavat lähinnä esimerkeiksi köyhästä ja monilapsisesta perheestä.)

Kennicottien  ruotsalainen kotiapulainen Bea tapaa kaupungissa hyvin tunnetun sekatyömiehen "The Red Swede" Miles Bjornstamin, jonka kanssa Bea perustaa perheen. Ja juuri Miles ja Bea saavatkin kirjassa sympaattisimman kuvauksen osalleen, sillä vain heidän seurassaan Carol tuntee olevansa oma itsensä. Ympäristön paine saa tosin Carolin varuilleen eikä hän puhu avoimesti tuttavuudestaan ruotsalaissiirtolaisten kanssa. Kirjan pikkukaupungin asukkaat puhuvat  hyvin halveksivaan sävyyn maahanmuuttajista, jotka 1920-luvun Minnesotassa olivat saksalaisia, skandinaaveja ja suomalaisia.

Kirjan puolivälissä kaupunkiin saapuu uusi asukas, hänkin ruotsalainen, Erik Valborg. Carolia muutaman vuoden nuorempi Erik saa kaupunkilaiset kuiskimaan miehen ulkonäöstä ja naisellisesta olemuksesta. Räätälinä työskentelevällä Erikillä on taiteellisia haaveita ja Carol tuntee mieheen suurta hengenheimolaisuutta. Carolin ja Erikin läheinen ystävyyssuhde saa juorut liikkeelle ja kantautuvat myös Carolin aviomiehen korviin.

Will ei kuitenkaan suostu näyttelemään roolia mustasukkaisuusdraamassa vaan käyttäytyy lääkärin roolilleen ominaisesti hyvin järkiperäisesti.  Tilanne laukeaa kun rakkaussuhteen mahdottomuuden ymmärtävä Erik päättää jättää Gopher Prairien. Carol tuntee olevansa yhä enemmän loukussa pikkukaupungin vankina. Hän ei näe muuta mahdollisuutta kuin jättää kaupunki ja miehensä ja muuttaa isompaan kaupunkiin. Hän haluaa kokeilla siipiään ennen kuin on liian myöhäistä.

Kirjan loppu kuvaa Carolin elämää Washingtonissa ja hänen sisäistä kasvuaan ja kypsymistään. Carol huomaa, että hänen halveksimansa pikkukaupungin ihmiset löytyvät toki myös suurkaupungista, vieläpä moninkertaisina. Toimistotyön hohdokkuus himmenee ja Gopher Prairie alkaa siintää mielessä entistä idyllisempänä. Myös Will on valmis aloittamaan alusta vaikkakin hän kehottaa Carolia viipymään Washingtonissa niin kauan kuin itse haluaa. Mies ei halua vaimoaan takaisin jollei tämä itse ole todella halukas muuttamaan takaisin kotiin.

Ja paljastanpa nyt vauhtiin päästyäni tarinan lopunkin: Carol palaa takaisin miehensä luo mutta hän ymmärtää oppineensa paljon "karkumatkallaan". Ennen kaikkea hän on oppinut jättämään omaan arvoonsa kaupunkilaisten kommentit. Hän uskaltaisi jopa kutsua Miles Bjornstaminkin illalliselle, vaikka tietäisi se aiheuttavan skandaalin.

Washingtonissa Carol on myös tutustunut naisasianaisiin, suffragetteihin, ja kun hän kotiin saavuttuaan synnyttää pariskunnan toisen lapsen, tytön, hän ymmärtää kuinka hänen roolinsa on vaikuttaa maailmantilaan ennen kaikkea tulevan sukupolven kautta. Aviomies Will saa Carolin edelleen hermostumaan pikkukaupungin mentaliteetillaan ja saa silloin osansa Carolin tulevaisuuteen suuntautuvasta elämänfilosofiasta:

Do you see that object on the pillow? Do you know what it is? It's a bomb to blow smugness. If you Tories were wise, you wouldn't arrest anarchists; you'd arrest all these children while they're asleep in their cribs. Think what that baby will see and meddle with before she dies in the year 2000! She may see an industrial union of the whole world, she may see aeroplanes going to Mars.

Lewisin romaani on pitänyt hyvin pintansa vaikka sainkin taistella vanhentuneen slangi-englannin kanssa (onneksi on internet!). Kirjan hahmot ovat hienosti kuvattuja kuten ylipäänsä koko pikkukaupungin mentaliteetti. Nämä hahmot tunnistaa edelleen jos vain on joskus päässyt kosketuksiin nykyajan pikkukaupunkien kanssa. Lewis tarkkailee Gopher Prairieta Carolin silmin ja kirjan tyyli onkin hyvin kuvallinen. Kirjailija luo eteemme pikkutarkan kuvan kaupungin kaduista, taloista ja niiden sisustuksista puhumattakaan itse ihmisista pienintä ulkoasun yksityiskohtaa myöten.

Juuri kirjan valokuvamainen tyyli (ja valokuvalla on myös tärkeä rooli kahdessa ratkaisevassa juonenkäänteessä)  saa minut miettimään miten hyvin Carol olisikaan sopinut myös tälle meidän 2000-luvullemme, tarkkanäköisyydellään ja sosiaalisella omatunnollaan. Ja miten hän olisi tuntenut itsensä vähemmän yksinäiseksi jos olisi voinut jakaa ajatuksiaan samanhenkisten kanssa. Sosiaalinen media onkin nykyaikamme oiva vastalääke Lewisin kuvaamalle 'village virus' - ilmiölle.  Minkä instagrammaajan ja influensserin nykyaikamme olisi Carolista saanutkaan!

**
Sinclair Lewis: Main Street (1920)
Suomenkielinen käännös 'Valtakatu - Carol Kennicottin  tarina' 1931 (Helmi Krohn)
451 sivua