Siirry pääsisältöön

Vuodenvaihteen lukumaraton 2021 - suuria tunteita ja maagista kerrontaa!



Oksan hyllyltä-blogi emännöi vuodenvaihteen lukumaratonia ja mikä onkaan hauskempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin juuri lukeminen! Olen varannut tapani mukaan maratonlukemisiksi muutaman keskeneräisen kirjan ja niiden lisäksi yhden sarjakuva-albumin. Tässä päivittyvässä postauksessa kerron lukutunnelmistani. Ja nyt se alkaa -

01.01.2021 Klo 02.00
Hyvää uutta vuotta! Polkaisen tuoreen vuoden käyntiin syksyn mittaa hiljakseen lukemallani nuoren naisen muistelmilla sotavuosien Berliinistä. Marie on juutalainen, joten elämä on jatkuvaa kamppailua ja piileskelyä. 

Nuori nainen tekee kaikkensa, jotta selviäisi hengissä - nyt hän on juuri saapunut Bulgariaan väärennetyillä papereilla aikomuksena mennä naimisiin Berliinissä tapaamansa bulgarialaismiehen kanssa. Rakkaudesta tuskin on kyse, sen Mariekin huomaa pian, ja lisäksi huonosti väärennetyt paperit aiheuttavat monenlaista hämminkiä. Marie saa neuvon lähteä takaisin Berliiniin, jonne hän lopulta saapuu monen mutkan ja läheltä piti -tilanteen jälkeen.

Luen tätä kirjaa aina pienissä erissä, sillä se on aika ahdistavaa luettavaa. Marie kertoo kuinka sukulainen ja tuttava toisensa perään katoaa kuljetusten myötä ja heidän kohtalonsa ei jää epäselväksi, kuljetusten määränpää on jäljelle jäävillä hyvin tiedossa. Koska Marie on tämän kirjan lopulta kirjoittanut niin tiedän hänen selviävän hengissä, mutta hermoja raastavaa lukemista tämä silti on.


01.01.2021 klo 12.00
Uusi vuosi valkenee pilvisenä ja harmaana ja muun perheen vielä jatkaessa uniaan jatkan lukumaratonia Bernhard Schlinkin seurassa. Luin syksyllä Schlinkin romaanin Olga ja muistin yhtäkkiä, että löytyyhän hyllystäni toinenkin kirja häneltä. Ja vaikka olin lukenut Lukijan jo aiemmin muutama vuosi sitten, niin tarinan käänteet pääsivät yllättämään jälleen kerran.

Nämä kaksi romaania, Olga ja Lukija, ovat muuten kuin kaksi muunnelmaa samasta teemasta. Vanhempi mies, oikeustiedettä lukenut mutta sittemmin kirjailijaksi ryhtynyt, kertoo suhteestaan ja ystävyydestään vanhempaan naiseen. Molempien kirjojen naisilla, Olgalla ja Hannalla, on menneisyydessään salaisuus, jonka mieskertoja saa selville.

Luin tässä joululomalla Annette Hessin romaanin Tulkki, joka käsittelee Schlinkin Lukija-romaanin tavoin keskitysleirioikeudenkäyntiä ja Saksan sodanjälkeisen polven tilintekoa vanhempiensa tekemien rikosten suhteen. Hessin kirja oli minulle pettymys ja siksikin olen iloinen, että luin nyt tämän Schlinkin kirjan uudestaan. 

Schlink ja Hess kuuluvat eri ikäpolviin ja tässä Lukija-romaanissaan Schlink selittääkin kuinka sodan historian käsittelyssä jäi musta aukko 50- ja 80- lukujen välille. Schlinkin sukupolvi sai tietoonsa tuoreeltaan keskitysleireissä tapahtuneet rikokset mutta juuri Hessin sukupolvi on joutunut tekemään aivan uuden tutkimusretken sodan aikaisiin tapahtumiin. 

Tämä selittänee myös sen, että nuorempi kirjailijapolvi yhdistää keskitysleirikuvauksiinsa yllättäviä tyylilajeja, kuten Hess viihdekirjallisuuden piirteitä. Outo lukukokemus oli myös syksyllä lukemani saksalaisen Astrid Rosenfeldin Adamin perintö, jossa Rosenfeld kirjoittaa erään berliiniläisen juutalaisperheen elämästä niin ikään vihdekirjallisuuden maneerein.

Lukumaraton on siis saatu hyvään vauhtiin mutta nyt seuraa päivän kävelyretki ja lounastauko!


01.01.2021 klo 16.00

Luku-urakka jatkuu ja jätetään nyt sota-aikojaan muisteleva Saksa ja siirrytään lähemmäksi omaa todellisuuttani. Suomenruotsalainen Edith Hammar julkaisi viime vuonna (hah, nyt se mokoma 2020 on siirtynyt vihdoin aikajanalla menneisyyteen) esikoisalbuminsa Homo Line, jossa hän kuvaa elämäänsä kahden maan "loukussa". Hammar kuvanmukaisesti lilluu Ruotsin ja Suomen väliä ikuisesti seilaavassa Viking Linen aluksessa ja yrittää päättää kumpaan kaupunkiin oikeasti haluaa, Helsinkiin vai Tukholmaan. 

Helsinki on kotikaupunki, joka päähenkilön mielikuvissa on myyttinen Tom of Finlandin ja homorakkauden salattu kaupunki. Tukholma houkuttelee sekin mutta se rakkaussuhde ei tunnu saavan vastakaikua. Tehdäkö sitten bänät kummankin kanssa, kysyy päähenkilö.

Hammarin kuvakieli on melkeinpä inhorealistisen selkeää, hän kuvaa kummankin kaupungin elämää katujen ja porttikonkien saastaisuutta myöten. Kuvissa on paljon yksityiskohtia näennäisestä rosoisuudesta huolimatta. Hammar puhuu koti-ikävästä, nostalgiasta, ulkopuolisuuden tunteesta - oman elämäni teemat siinä myös tiivistettynä. Lisänä tässä teemojen sopassa vielä homoseksuaalisuus ja suomenruotsalaisena eläminen Ruotsissa. 

Hammarin tarina on vahva todistus kahden maan väliä kulkevan ihmisen elämästä. Se epätoivo, kun missään ei ole hyvä! Ja lopulta ei enää edes tiedä miten ne moneen kertaan muutetut Helsingin raitiovaunulinjat kulkevat ja vanha kotikaupunki muuttuu lopullisesti nostalgiseksi unikuvaksi. Samalla kun uusi kotikaupunki tuntuu vieraalta ja liian "freessiltä", jotta sinne voisi asettautua kaikkine menneisyyden likapyykkeineen.

Kanske har jag ett minst lika destruktivt förhållande till Helsingfors som till Stockholm?

 

02.01.2021 klo 02.00

Loppuillan lukemisina vaihtelen jo aimmin mainitsemaani nuoren juutalaisnaisen selviytymistarinaa sota-ajan Berliinissä ja Anni Kytömäen Finlandia-palkittua Margaritaa. Olen kuullut paljon hyvää Kytömäen kirjoista, mutta tämä oli ensimmäinen häneltä lukemani romaani. Ja kyllä, kaikki ylistyssanat näyttävät pitävän paikkansa!

Kytömäki kirjoittaa taianomaisen kaunista proosaa ja samalla niin yksityiskohtaisesti, että voin todella tuntea kylpylän hiekkakäytävän soran jalkojeni alla ja metsätietä ympäröivien kuusten kostean tuoksun. Ja kun Kytömäki kuvaa hierojan työtä, tunnen lihaa jyystävät sormet kehollani ja haluaisin siltä istumalta tarttua puhelimeen ja varata ajan hierojalta.

Kytömäki luo maailman, jonne on helppo sujahtaa sisälle. Kaikki tuntuu uskottavalta, kaikki maut ja tuoksut ovat oikeita. Ja vaikka yleensä kärsivällisyyteni ei riitä näin yksityiskohtaisen miljöön kuvaamiseen (minkä huomasin esimerkiksi Elena Ferrantea lukiessani), Kytömäki onnistuu vangitsemaan minut Kankariston kylpylään. Maagista!

Vuodenvaihteen lukumaraton antoi vauhdikkaan alun kirjavuodelle 2021 - kaksi kirjaa sain luettua loppuun ja kaksi muuta kirjaa on jo hyvässä vauhdissa. Kiitos kaikille kanssalukijoille ja erikoiskiitos Oksan hyllyltä -blogille, joka emännöi tämänkertaista lukumaratonia!

**
Marie Jalowicz Simon: Untergetaucht. Eine junge Frau überlebt in Berlin 1940-1945
Fischer Verlag 2014

Bernhard Schlink: Lukija
Suomentanut Oli Suominen
WSOY 1998

Edith Hammar: Homo Line
Förlaget 2020

Anni Kytömäki: Margarita
Gummerus 2020

Kommentit

  1. Sinulla on lähtenyt maraton mukavasti käyntiin. Hyviä lukuhetkiä uudenvuodenpäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!! Oma maratonini on jo ohi vaikka lukeminen toki jatkuu nyt viikonloppunakin. Hyvät kirjat meneillään :)

      Poista
  2. Oletpa ehtinut paljon lukemaan maratonin aikana. Minä vasta aloittelin tuossa illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasinkin valita mielenkiintoiset kirjat tälle maratonkerralle :) Lukuiloa!!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Reidar ulos muotista

  Muisto Lontoosta vuodelta 1988: ollaan opiskelukaverin kanssa lähdetty Tampereelta ex tempore -reissulle Lontooseen. Punta on edullinen ja kierrämme innolla kauppoja, erityisesti kirjakauppoja. Erään kaupan takaosassa huomaan hyllyllä kirjan, jonka tekijänimi hätkähdyttää pahemman kerran. Haen matkakumppanini paikalle ja kysyn onko hän kuullut koskaan tällaisesta tyypistä. Ei ollut hänkään. Selaillaan kirjaa ja ihmetellään. Kuka tämä tällainen Tom of Finland muka on?! Tämä muisto todistakoon puolestaan sitä Noora Vaaralankin kirjassaan esille tuomaa faktaa, että homoseksuaalisuus oli Suomessa vaiettu aihe vielä 90-luvulle asti. Toki tiesimme asiasta ja tiesimme myös jos lähipiirissä joku oli seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali. Mutta siitä ei puhuttu sen kummemmin.  Taiteilija Reidar Särestöniemi oli homoseksuaali. Hän mukautui aikansa yhteiskuntaan eikä tuonut suuntautumistaan mitenkään julki. Tosin hän ei myöskään sitä peitellyt, lähipiiri tiesi asiasta. Ja nä...

250‑vuotias Jane Austen olisi tunnistanut tämänkin ajan

  Lämpimät onnittelut tänään 250 vuotta täyttävälle Jane Austenille! Osallistun tällä kirjoituksellani Tuulevin lukublogin vetämään Jane Austen -haasteeseen.  What calm lives they had, those people! No worries about the French Revolution, or the crashing struggle of the Napoleonic wars. Only manners controlling natural passion so far as they could, together with cultured explanations of any mischances. Näin kommentoi Winston Churchill luettuaan Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin. Viittaus Napoleonin sotaan selittynee sillä, että Churchill luki kirjan vuonna 1943, keskellä toista maailmansotaa. Lisäksi Churchill luki kirjan sairastaessaan keuhkokuumetta, joten hän ei ehkä lukenut tarkasti.  Calm lives?! Jane Austenin aikana sopivan puolison löytäminen oli sekä kestävyyttä että hermoja koetteleva laji. Austenin romaaneissa nuoret naiset asuivat usein myös maaseudulla, jossa sopivien herrasmiesten tarjonta ei ollut runsasta. Ja varsinkin jos nainen oli vaatimattomista oloist...

Seela Sellan käsikirja elämään

  Olen elämäkertojen ja muistelmien suurkuluttaja, ja tällä kokemuksella uskallan jo sanoa, että mielenkiintoisimmat muistelmat tulevat teatteri-ihmisiltä. Ja ne huonoimmat? Olen lukenut muutamat urheilijamuistelmat, eikä niistä sitten sen enempää. Olisiko niin, että huippu-urheilijaksi tullakseen on pistettävä arkinen elämä hyllylle odottamaan kilpaurheilijan uran päättymistä, kun taas hyväksi näyttelijäksi tullakseen on otettava kaikki oppi mitä elämä suinkin tarjoaa.  Tämän kirjoitettuani muistin välittömästi yhden poikkeuksen, eli viime vuonna lukemani ruotsalaisen pika-aiturin Ludmila Engquistin elämäkerran. Kirja on harvinaisen rehellinen kuvaus kilpaurheilun armottomasta maailmasta, jossa ainoa onnistumisen merkki on yltäminen korkeimmalle palkintokorokkeelle. Juuri tällaiset tarinat kiinnostavat minua, mitään fanikirjoja en kaipaa. (Tämän takia jäänee myös Sanna Marinin tuore omaelämäkerta osaltani lukematta.) Sitäkin suurempi nautinto oli lukea Seela Sellan lähes 700...

Joulun pehmein paketti on Petri Tamminen

  "Nuori mies janoaa rakkautta ", lukee kirjan takakannessa. Ja kirjan alku onkin dramaattinen kun tämä kyseinen nuori mies ihastuu kihlajaismatkallaan Prahassa paikalliseen nuoreen naiseen. Kihlattu saa jäädä, kun tarinan Petri antautuu viettiensä valtaan. Eikä tässä kaikki: jossain vaiheessa mietin jo, että onpas tässä varsinainen sarjarakastaja. On Maria, Minnaa, Liisaa - ja sitten tosiaan vielä se H siellä Prahassa. Mutta, hold your horses, jos luulit että kyseessä on perinteinen nuoren miehen kosiomatkoista kertova kirja niin erehdyt. Kirjan on kirjoittanut Petri Tamminen! Ja jos olet jo lukenut Tammista tiedät, että tarina etenee aivan oman logiikkansa mukaan. Tarinan "Petri" on siis rakastunut. Ja rakkaus saa ainakin näennäisesti vastakaikua. Tamminen, tuo  kotimainen versio nolojen tilanteiden miehestä Mr. Beanistä, kuljettaa meitä niin Tampereella, Turussa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Prahassa. Tunteiden palo ajaa miestä palaamaan Prahaan kerta toisensa...