Siirry pääsisältöön

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä - ja kuinka vanha kirja sai uuden elämän

 

Nyt on meillä täällä Tukholmassakin ihan oikea talvi! Kävin aamupäivällä hiihtämässä ja laturaivosta ei ollut tietoakaan sillä kaikki olivat vain niin onnellisia, että vihdoinkin päästään hiihtämään. Ja itsekin vedin jo ihan tyylikkäästi, vaikkakin varsin rauhalliseen tahtiin. Talvinen metsä on maagisen kaunis!

Menneellä viikolla tuli kaksi uutta suru-uutista: kaksi Ruotsin kirjalliseen eliittiin kuulunutta hahmoa on kuollut koronaan. Lars Norén on Strindbergin jälkeisen ajan arvostetuin näytelmäkirjailija täällä Ruotsissa. Hänet tunnettiin taiteensa suhteen ehdottomana ja julkaistujen päiväkirjojen ansiosta myös teräväkielisenä kirjoittajana. Mutta päiväkirjoista käy myös ilmi kuinka omistautunut hän oli sekä lapsilleen että ystävilleen.

Norén ei kirjoittanut mitään humoristisia näytelmiä vaan syväluotaavaa psykologista draamaa. Ruotsissa on jopa käsite "Norén-joulu" (vastakohtana Fanny&Alexander-joululle), joka tarkoittaa joulunviettoa rankkojen riitojen, ahdistuksen ja itkevien lapsien ympäröimänä. Norén itse kertoi kuitenkin rakastavansa joulua.

Annette Kullenberg omisti terävän kynän hänkin ja luin säännöllisesti hänen Aftonbladet-lehdessä julkaistuja kolumnejaan. Muistan hyvin usein ajatelleeni, että onpa hienoa, että joku uskaltaa sanoa asiat niin kuin ne ovat ja useimmiten olin samaa mieltä Kullenbergin kanssa. Mutta kaikella on rajansa - erään kerran Kullenberg kirjoitti  tyypilliseen terävään tyyliinsä prinsessa Madeleinesta ja suuttui sydänjuuriaan myöten, kun kirjoitusta oli toimituksessa muutettu ilman hänen lupaansa. Kullenberg jätti työnsä Aftonbladetissa ja muutti sittemmin Portugaliin, jossa hän myös kuoli.

Lueskelin viime viikolla kirjahyllyn siivouksen yhteydessä löytynyttä Yrsa Steniuksen Valta ja naiseus -kirjaa vuodelta 1993. Epäilin, että kannattaako tätä enää säilyttää mutta sitten luin kirjan loppuun ja yhtäkkiä muistin miksi kirja oli ollut minulle aikoinaan niin tärkeä.

Kirjan nimi ohjaa aika lailla harhaan. Maailmoja syleilevä otsake ei valmista lukijaa sille intiimille ja yksityiselle matkalle, jonne Stenius lopulta kuljettaa mukanaan. Hän käsittelee kirjan alussa vallan ja narsismin yhteyttä, mistä toteaa myös itsekin olevansa hyvä esimerkki. Ja todellinen herätys oli, kun hän joutui valtapelin nappulaksi toimiessaan Aftonbladetin päätoimittajana. Pelissä oli mukana myös Steniuksen silloinen rakastettu, perheellinen mies.

Stenius jättää työnsä ja joutuu yhtäkkiä tyhjän päälle. Hänen mielensä särkyy ja hän joutuu sairaalahoitoon usemman kuukauden ajaksi. Tästä lähtee etenemään sisänen prosessi, jonka tulos on juuri tämä kirja, Makten och kvinnligheten,

Stenius tarkastelee naiseuttaan käyttäen peilinään Simone de Beauvoiria ja huomaa tulleensa petetyksi. Hänhän oli lukenut Beauvoirinsa aivan väärin! 

Simone de Beauvoir uppmuntrade inte mitt kvinnliga självförtroende, så som jag alltid har påstått. Nej, hon stimulerade mitt personliga självförtroende trots att jag var kvinna.

Nyt vanhemmassa iässä hän tunnistaa sekä de Beauvoirissa että itsessään androgyynin naisen, joka kieltää naiseutensa. Sellaisen naisen elämään ei kuulu aviolitto ja lapset. Stenius itse oli ajautunut kerta toisensa jälkeen ns. toisen naisen rooliin. Ja kun hän kaksi kertaa tuli raskaaksi, hän teki molemmilla kerroilla abortin. Kysymys kuuluu, jäikö myös de Beauvoir tahtomattaan lapsettomaksi? (Näin epäilee myös esimerkiksi ruotsalaiskirjailija Åsa Moberg.)

Stenius ei säästele itseään tässä kirjassa. Mutta hän tekee itseruoskinnastaan osan yleisempää naishistoriaa vetämällä mukaan ruotsalaisen Victoria Benedictssonin ja jo mainitun Simone de Beauvoirin. Stenius pystyy sijoittamaan oman kohtalonsa osaksi kirjallisuushistoriaa ja näin tekemään siitä ehkä helpommin kannettavan taakan?

Suljin siis kirjan sen luettuani varsin hellin käsin ja pistin takaisin hyllyyn. Tämä kirja on osa myös minun historiaani enkä ole siitä vielä valmis luopumaan.

**

Yrsa Stenius: Makten och kvinnligheten

(Suomennettu nimellä "Valta ja naiseus")

Söderström & C:O 1993


Kommentit

  1. Kiva kuulla, että kirja sai kuin saikin uuden elämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi maltoin lukea kirjan uudestaan, vaikka hyvin harvoin jaksan uusintalukuja. Ja huomasin sen vanhan sanonnan paikkansa pitävyyden, että kun itselle tulee lisää ikää niin niitä vanhoja tuttuja kirjojakin lukee aivan uusin silmin!

      Poista
  2. Hyvä, ettet heittänyt pois Yrsa Steniuksen kirjaa. Nyt kun kerrot sen sisällöstä niin muistan itsekin lukeneeni tämän kirjan. Stenius on todella terävä ja tarkastelee myös itseään kriittisesti.
    Minulla on hyllyssäni Stenuksen kirjoista vain Elämäni mies, mutta olen lukenut ainakin kirjan Jussi Björlingistä ja Totuudesta ja valheesta sekä lehtijuttuja ja haastatteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös tuo Jussi Björling -kirja hyllyssä mutta en ole sitä vielä lukenut. Ja vaikka tässä nyt lukemassani kirjassa on paljon omaelämäkerrallista niin kirjoittihan hän ihan muistelmateokseksenkin, Orden i min makt. Tilasin sen nyt kirjastosta, mielenkiintoista nähdä mihin asioihin hän siinä kirjassa paneutuu, sehän on kirjoitettu aika lailla myöhemmin. Mutta sana "valta" mukana siinäkin nimessä!

      Poista
  3. Mar

    ohitan kirjat ja menen suoraan asiaan, josta jo tuon kommentin lähettäneen Marjatan kanssa jo vaihdoimme sanasen hiihtämisestä Aitanmäessä ynnä kommenttiosan Hesarin cityhiihtäjästä.
    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007774865.html
    Teillä Tukholmassa sentään oikea asenne! :)

    Katopa meijjän totisia touhuja liki Venäjän rajaa:
    http://hikkaj.blogspot.com/2021/02/valtava-ponnistelu-aitanmaessa.html


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkeistä! Oma hiihtourani on myös aika alkutaipaleella, joka hiihtosuorituksen jälkeen taputan itseäni myös olkapäälle, että eipä "kuavuttu" tälläkään kertaa :)

      Täällä Tukholmassa hiihto on, jos ei nyt trendikästä, niin kuitenkin yllättävän suosittu laji. Ja paljon näkee laduilla myös perheitä, jotka haluavat johdatella lapsensakin tämän perinnelajin saloihin. Monella siintää myös mielessä Vasaloppet, joka on jokaisen hiihtäjän unelma. Ainakin kerran elämässä!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Tämä talvi on ollut kyllä aivan upea! Niinkuin oli syksykin. Luontoko ehkä nyt hyvittää meitä kun emme pääse matkailemaan ulkomaille?

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka

Olipa kerran DDR

  Saksan opinnot alkoivat taas yliopistolla ja tein pienen lämmittelykierroksen lukemalla brittiläis-saksalaisen historioitsijan Katja Hoyerin teoksen "Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949-90". Kirjaa on kovasti kehuttu, koska se antaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan DDR:stä. Itä-Saksaahan muistellaan yleensä lähinnä sen julman Stasi-historian kautta tai sitten naureskellaan hyväntahtoisesti Ostalgia-ilmiölle.  Hoyer tekee kirjassaan vakavan yrityksen antaa DDR:stä tasapainoisemman kuvan. Kaikki ei ollut kurjuutta! Esimerkiksi se seikka, miten naiset ja työläisluokkaan syntyneet lapset saattoivat päästä hyvään työuraan käsiksi, oli monelle elintärkeä asia. Yhdistymisen huumassa unohtui, että monet näistä koulutuksista ja työurista osoittautuivatkin sitten täysin hyödyttömiksi.  Miten kävi kaikille näille elämäntyönsä menettäneille? Siihen ei Hoyerinkaan kirja valitettavasti anna kovin selventävää vastausta, sillä tarina päättyy - monien muiden DDR:stä kertovien kirjojen