Siirry pääsisältöön

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä - ja kuinka vanha kirja sai uuden elämän

 

Nyt on meillä täällä Tukholmassakin ihan oikea talvi! Kävin aamupäivällä hiihtämässä ja laturaivosta ei ollut tietoakaan sillä kaikki olivat vain niin onnellisia, että vihdoinkin päästään hiihtämään. Ja itsekin vedin jo ihan tyylikkäästi, vaikkakin varsin rauhalliseen tahtiin. Talvinen metsä on maagisen kaunis!

Menneellä viikolla tuli kaksi uutta suru-uutista: kaksi Ruotsin kirjalliseen eliittiin kuulunutta hahmoa on kuollut koronaan. Lars Norén on Strindbergin jälkeisen ajan arvostetuin näytelmäkirjailija täällä Ruotsissa. Hänet tunnettiin taiteensa suhteen ehdottomana ja julkaistujen päiväkirjojen ansiosta myös teräväkielisenä kirjoittajana. Mutta päiväkirjoista käy myös ilmi kuinka omistautunut hän oli sekä lapsilleen että ystävilleen.

Norén ei kirjoittanut mitään humoristisia näytelmiä vaan syväluotaavaa psykologista draamaa. Ruotsissa on jopa käsite "Norén-joulu" (vastakohtana Fanny&Alexander-joululle), joka tarkoittaa joulunviettoa rankkojen riitojen, ahdistuksen ja itkevien lapsien ympäröimänä. Norén itse kertoi kuitenkin rakastavansa joulua.

Annette Kullenberg omisti terävän kynän hänkin ja luin säännöllisesti hänen Aftonbladet-lehdessä julkaistuja kolumnejaan. Muistan hyvin usein ajatelleeni, että onpa hienoa, että joku uskaltaa sanoa asiat niin kuin ne ovat ja useimmiten olin samaa mieltä Kullenbergin kanssa. Mutta kaikella on rajansa - erään kerran Kullenberg kirjoitti  tyypilliseen terävään tyyliinsä prinsessa Madeleinesta ja suuttui sydänjuuriaan myöten, kun kirjoitusta oli toimituksessa muutettu ilman hänen lupaansa. Kullenberg jätti työnsä Aftonbladetissa ja muutti sittemmin Portugaliin, jossa hän myös kuoli.

Lueskelin viime viikolla kirjahyllyn siivouksen yhteydessä löytynyttä Yrsa Steniuksen Valta ja naiseus -kirjaa vuodelta 1993. Epäilin, että kannattaako tätä enää säilyttää mutta sitten luin kirjan loppuun ja yhtäkkiä muistin miksi kirja oli ollut minulle aikoinaan niin tärkeä.

Kirjan nimi ohjaa aika lailla harhaan. Maailmoja syleilevä otsake ei valmista lukijaa sille intiimille ja yksityiselle matkalle, jonne Stenius lopulta kuljettaa mukanaan. Hän käsittelee kirjan alussa vallan ja narsismin yhteyttä, mistä toteaa myös itsekin olevansa hyvä esimerkki. Ja todellinen herätys oli, kun hän joutui valtapelin nappulaksi toimiessaan Aftonbladetin päätoimittajana. Pelissä oli mukana myös Steniuksen silloinen rakastettu, perheellinen mies.

Stenius jättää työnsä ja joutuu yhtäkkiä tyhjän päälle. Hänen mielensä särkyy ja hän joutuu sairaalahoitoon usemman kuukauden ajaksi. Tästä lähtee etenemään sisänen prosessi, jonka tulos on juuri tämä kirja, Makten och kvinnligheten,

Stenius tarkastelee naiseuttaan käyttäen peilinään Simone de Beauvoiria ja huomaa tulleensa petetyksi. Hänhän oli lukenut Beauvoirinsa aivan väärin! 

Simone de Beauvoir uppmuntrade inte mitt kvinnliga självförtroende, så som jag alltid har påstått. Nej, hon stimulerade mitt personliga självförtroende trots att jag var kvinna.

Nyt vanhemmassa iässä hän tunnistaa sekä de Beauvoirissa että itsessään androgyynin naisen, joka kieltää naiseutensa. Sellaisen naisen elämään ei kuulu aviolitto ja lapset. Stenius itse oli ajautunut kerta toisensa jälkeen ns. toisen naisen rooliin. Ja kun hän kaksi kertaa tuli raskaaksi, hän teki molemmilla kerroilla abortin. Kysymys kuuluu, jäikö myös de Beauvoir tahtomattaan lapsettomaksi? (Näin epäilee myös esimerkiksi ruotsalaiskirjailija Åsa Moberg.)

Stenius ei säästele itseään tässä kirjassa. Mutta hän tekee itseruoskinnastaan osan yleisempää naishistoriaa vetämällä mukaan ruotsalaisen Victoria Benedictssonin ja jo mainitun Simone de Beauvoirin. Stenius pystyy sijoittamaan oman kohtalonsa osaksi kirjallisuushistoriaa ja näin tekemään siitä ehkä helpommin kannettavan taakan?

Suljin siis kirjan sen luettuani varsin hellin käsin ja pistin takaisin hyllyyn. Tämä kirja on osa myös minun historiaani enkä ole siitä vielä valmis luopumaan.

**

Yrsa Stenius: Makten och kvinnligheten

(Suomennettu nimellä "Valta ja naiseus")

Söderström & C:O 1993


Kommentit

  1. Kiva kuulla, että kirja sai kuin saikin uuden elämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi maltoin lukea kirjan uudestaan, vaikka hyvin harvoin jaksan uusintalukuja. Ja huomasin sen vanhan sanonnan paikkansa pitävyyden, että kun itselle tulee lisää ikää niin niitä vanhoja tuttuja kirjojakin lukee aivan uusin silmin!

      Poista
  2. Hyvä, ettet heittänyt pois Yrsa Steniuksen kirjaa. Nyt kun kerrot sen sisällöstä niin muistan itsekin lukeneeni tämän kirjan. Stenius on todella terävä ja tarkastelee myös itseään kriittisesti.
    Minulla on hyllyssäni Stenuksen kirjoista vain Elämäni mies, mutta olen lukenut ainakin kirjan Jussi Björlingistä ja Totuudesta ja valheesta sekä lehtijuttuja ja haastatteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös tuo Jussi Björling -kirja hyllyssä mutta en ole sitä vielä lukenut. Ja vaikka tässä nyt lukemassani kirjassa on paljon omaelämäkerrallista niin kirjoittihan hän ihan muistelmateokseksenkin, Orden i min makt. Tilasin sen nyt kirjastosta, mielenkiintoista nähdä mihin asioihin hän siinä kirjassa paneutuu, sehän on kirjoitettu aika lailla myöhemmin. Mutta sana "valta" mukana siinäkin nimessä!

      Poista
  3. Mar

    ohitan kirjat ja menen suoraan asiaan, josta jo tuon kommentin lähettäneen Marjatan kanssa jo vaihdoimme sanasen hiihtämisestä Aitanmäessä ynnä kommenttiosan Hesarin cityhiihtäjästä.
    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007774865.html
    Teillä Tukholmassa sentään oikea asenne! :)

    Katopa meijjän totisia touhuja liki Venäjän rajaa:
    http://hikkaj.blogspot.com/2021/02/valtava-ponnistelu-aitanmaessa.html


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkeistä! Oma hiihtourani on myös aika alkutaipaleella, joka hiihtosuorituksen jälkeen taputan itseäni myös olkapäälle, että eipä "kuavuttu" tälläkään kertaa :)

      Täällä Tukholmassa hiihto on, jos ei nyt trendikästä, niin kuitenkin yllättävän suosittu laji. Ja paljon näkee laduilla myös perheitä, jotka haluavat johdatella lapsensakin tämän perinnelajin saloihin. Monella siintää myös mielessä Vasaloppet, joka on jokaisen hiihtäjän unelma. Ainakin kerran elämässä!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Tämä talvi on ollut kyllä aivan upea! Niinkuin oli syksykin. Luontoko ehkä nyt hyvittää meitä kun emme pääse matkailemaan ulkomaille?

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rantalomailua ja uusi rohkeampi minä

  Kesän säästä voidaan olla monta mieltä, mutta sitä iloa minulta ei poisteta, että ensimmäinen lomaviikkoni oli oikea rantaloma. Ja vieläpä niissä samoissa maisemissa, joissa tämä maallinen taipaleeni aikoinaan sai alkunsa. Ollaan siis Helsingin Lauttasaaressa. Blogini päivitys on viime viikkoina jäänyt taka-alalle, vaikka ideoita ja ajatuksia on syntynyt ja pari tekstinaloitustakin olen näköjään saanut jo aikaiseksi. Kun lomanalkajaiseksi kasasin yhteen pinoon kaikki keskenolevat kirjani, niitä kertyi peräti 17. Luen sivun sieltä, toisen täältä - päähäni mahtuu juuri nyt vain hajahuomioita. Olen myös huomannut, että hakeudun tällä hetkellä mieluummin elämäkertojen ja tietokirjojen pariin. Fiktio ei jostain syystä sytytä. Olisiko sitten syynä tämä vallitseva maailmantilanne, joka oikeasti alkaa olla jo taruakin ihmeellisempää. Ainoa kirja, jonka olen onnistunut lukemaan loppuun asti viimeisen parin viikon aikana, on Minna Salamin Sensuous Knowledge. Ja nyt olen vahvast...

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...