Siirry pääsisältöön

Bibliofiilin tunnontuskia: kirjahyllyn päivitys 2000-luvulle

Mennyt viikko ei ollutkaan enää sellainen leppoisa joulunjälkeinen "mitäs sitä sitten tekisi" -työviikko vaan ihan oikeasti sai painaa hommia. Lisänä vielä huonot uutiset oman talon ulkopuolelta, mitkä eivät niinkään kosketa omaa työtäni mutta huoli tuttujen kollegoiden jaksamisesta on suuri. Ajatukset ja tunteet olivatkin yhtä vuoristorataa. Ja siihen vielä tämä himskatin etätyö! Nyt jos koskaan olisin tarvinnut lähityökavereita eikä mitään teams-naamoja.

Ja kaikki tämä nyt sitten selityksenä sille, että kirjallisuuden harrastamisesta ei tullut muuta kuin räpiköintiä. Sivu sieltä, toinen tuolta. Lisäksi vähän kirjahyllyn siivoamista, josta pitäisi saada poistettua ainakin parikymmentä opusta, jotta uusille tulisi tilaa.

Ja sitten se suuri kysymys: kuka saa jäädä? Tämähän on kuin lapsiaan pitäisi järjestää sen mukaan kuka on rakkain tai kenestä ei ole enää niin kiinnostunut! Kuten nyt esimerkiksi Yrsa Stenius: hänen kirjansa "Makten och kvinnligheten" (Valta ja naiseus) oli vuonna 1994 todella puhuttu, se oli jotain uutta ja jo kirjan nimi oli hyvin provosoiva. Tottakai ostin kirjan silloin omaksi ja muistan sen kulkeneen laukussani pitkään. Mikä näkyy myös kirjan kauhtuneesta ulkoasusta.

Mutta nyt kun luen kirjaa, sen sivuilta paljastuu ennen kaikkea pettynyt ja siipeensä saanut Stenius, joka oli muutamaa vuotta aikaisemmin joutunut jättämään paikkansa Aftonbladetin päätoimittajana.

I tjugo år hade telefonen larmat om jag var så mycket som en halv timme sen till jobbet. Nu var den tyst även om jag inte masade mig till tidningen på hela dagen. Tystnaden sänkte sig över mitt köksbord, vid vilket jag antogs läsa och skriva djupa tankar. Ingenting fick jag gjort.

Tokihan Stenius sai vielä aikaiseksi vaikka mitä, hän kirjoitti muun muassa paljon huomiota saaneen kirjan Jussi Björlingistä (Tills vingen brister 2002). Vuonna 2007 hänet valittiin Ruotsin lehdistöasiamieheksi, missä hän tosin joutui myös ajoittain myrskyn silmään. Stenius kuoli vuonna 2018.

Valta ja naiseus -kirjaa on jännittävä lukea näin #metoo:n jälkeisenä aikana ja varsinkin kun ollaan juuri selvitty pyörremyrskystä nimeltä Trump. Stenius sivuaa kirjan alussa esimerkiksi narsismia valtaa pönkittävänä ominaisuutena ja kaikki täsmää - voi Yrsa, kun olisit silloin osannut pistää kirjaan vielä muutaman vaihteen lisää!

Steniuksen kirja oli itselleni hyvin tärkeä silloin 90-luvun alussa, mutta aika on ajanut siitä ohi. Olisiko siis aika luopua tästä ja pistää vaikkapa paikalliseen kirjapörssiin myyntiin? Tosin siellä tätä samaista kirjaa on myynnissä melkein parikymmentä kappaletta, muutama muukin siis on päättänyt päivittää kirjahyllynsä 2000-luvulle. Mutta onko minulla oikeasti sydäntä pistää Yrsa pihalle, kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen...

24/01/2021 Tullingesjön

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Marjatta Mentula26/1/21 09:48

    Älä pistä Yrsaa pihalle! :)

    Sama ongelma täällä itselläkin. Nyt on hyllyissä kasoja siistin rivin sijaan ja työpöydän (tai tason, minulla on seinästä seinään ulottuva työtaso ikkunan ääressä) molempiin päihin on muodostunut isot kasat. En osaa mitenkään irtautua vanhoista kirjoista, mieluummin luovun uusista, jotka eivät ihan hirveän paljon sytyttäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee26/1/21 16:43

      Sovittu, Yrsa saa jäädä!

      Nämä vanhat kirjat ovat kyllä oikea riesa! Niihin liittyy niin paljon muistoja kuten tähän Steniuksen kirjaankin. Olin juuri silloin töissä erään helsinkiläisteatterin kahvilassa ja luin tätä aina luppoaikoina. Tulee niin nostalginen olo pelkästään siitä kun pidän kirjaa käsissäni!

      Poista
  2. Leena Laurila 26/1/21 11:02

    Minäkin luin tuon Makten och kvinnligheten aikanaan ja seurasin Yrsa Steniuksen lehtinaisen ja kirjailijan uraa. Meitä yhdisti sama koiramaku, mäyräkoira ja luin myös sen kirjan jota koristi hänen viimeinen mäyriksensä. Muuten hänen elämänsä loppuvaihe vaikutti traagiselta ja naimisissa olevaan mieheen rakastuminen niin vaikealta, että se herätti suurta myötätuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee26/1/21 16:45

      Steniuksen elämä oli melkoista draamaa, ehkä hänen elämänkohtalonsa päätyy vielä jossain vaiheessa näyttämölle tai elokuvakankaalle?

      Poista
  3. hikkaj3/2/21 16:47

    Mar

    minulle meinas käydä von Heidenstamin kanssa vähän kuin Sinulle Yrsa: poisko joutas?
    ks. http://hikkaj.blogspot.com/2020/08/von-heidenstam.html

    Onko muuten Heidella enää mitään muuta sijaa nyk. Ruotsin kirjapiireissä kuin nimenä Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajien luettelossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee4/2/21 15:04

      Sinä onnellinen, kun voit aittaan viedä! Minulta jos saa kirja lähtötuomion niin se on sitten lopullinen lähtö :(

      Heidenstam täällä vilahtaa aina joskus, mutta lähinnä historiallisissa yhteyksissä. Ei taida nykylukijalle sanoa hänen nimensä enää mitään.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakas vihattu lähiöni

Kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen ei vaihtoehtoja ollut kovinkaan monta. Jotta Tukholmassa saisi vuokra-asunnon on jonossa oltava, alueesta riippuen, 5-25 vuotta. Miehelläni oli vuokrakaksio mutta todennäköisyys, että joku haluaisi vaihtaa isomman asuntonsa pienempään tuntui aika olemattomalta. Niinpä lähdimme etsimään kotia yhdessä pankin kanssa. Mielessämme oli heti alue, jolla olimme käyneet monta kertaa kylässä ystäviemme rivitaloasunnossa. Asunnot olivat tilavia ja lähellä oli paljon metsää ja vettä. Ja kuinka ollakaan, unelmakotimme löytyi nopeasti! Muutimme syksyllä 2006 ja kotiuduimme nopeasti. Alue on luonnonkaunista ja naapurusto hauskasti monikulttuurista. Ainoa ongelma on se, että asumme "pahamaineisessa" tukholmalaislähiössä. Meille aikuisille siitä oli lähinnä vain hyötyä sillä asunnot olivat noin miljoona kruunua edullisempia kuin muilla alueilla. Mutta miehen teinityttäret huomasivat pian, että keskustassa asuvia kavereita oli vaikea saada ky...
14 kommenttia
Lue lisää

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...
19 kommenttia
Lue lisää

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...
10 kommenttia
Lue lisää

Rouva C, oletan?

Aivan ensimmäiseksi tämän lukijan piti päivittää sisäinen kuvansa Minna Canthista. Tiedättehän sen kuvan, jossa Canth istuu musta hattu päässä, suu viivana ja silmissä väsynyt katse. Sen, jossa Canth näyttää jo vanhukselta paitsi että hän ei ollut vanhus eikä koskaan edes yltänyt siihen ikään. Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana! Mutta seitsemän lasta, puolison varhainen kuolema ja taloushuolet olivat vanhentaneet Minnaa auttamattomasti. Minna Rytisalon Minna on nuori tyttö, opettajaseminaarilainen, kihlattu ja sittemmin aviovaimo. Vaimo, josta Ferdinand-puoliso salaa toivoo, että tämä olisi vähän enemmän kuin muut, "tasainen, vähempään tyytyvä". Mutta olihan hän kuitenkin alunperin rakastunut juuri Minnan temperamentiin, älykkyyteen ja nokkeluuteen. "Minä en ole vaimoni vartija", toteaa Ferdinand ja Rytisalo kuvaakin Canthien avioliiton harvinaisen lämpimänä - eikä pelkästään tuon ajan mittapuun mukaan. Rytisalon romaanissa kuvataan hyvin 1800-luvun asennei...
20 kommenttia
Lue lisää

Kevätsukkahousut jalassa matkaan monikielisyyden maailmoihin

  Mielessäni on pyörinyt viime päivinä Sinikka Nopolan pistämätön kirjan nimi "Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla". En ole kyseistä kirjaa (vielä) lukenut, mutta tuo nimi on jäänyt mieleen. Siinä on jotain niin herkullisen suomalaista absurdia huumoria ja sanaleikittelyä. Ja joudun kerta kerran jälkeen toteamaan, että vaikka kuinka opiskelen näitä muita kieliäni ja vaikka pystyn niillä työhommatkin ihan asiallisesti hoitamaan, niin tätä oman kielen tuntua en niihin saa.  Se ei saa kuitenkaan lannistaa vieraiden kielten opiskelua, päinvastoin! Ihmettelyä riittää niissä muissakin kielissä, kuten nyt tässä minulle tällä hetkellä ajankohtaisessa saksan kielessä. Uudet kielet opastavat yllätyksellisille tutkimusmatkoille uusiin maailmoihin. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, nyt ei lueta kirjoja vaan kirjoitetaan lopputyötä. Tämä kevät menee monikielisyyden teorioiden parissa. Tutkielman runko on jo valmis, nyt pistetään paloja paikoilleen.  Ja täytyy sanoa, että tu...
2 kommenttia
Lue lisää