Siirry pääsisältöön

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

 


Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen.

En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa.

Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav Flovinin ja Julia Wahlbergin mukaan kuvastaa Ernaux'n "elämänkokemuksia, taustaa ja rohkeutta". Puvun vihreä sävy puolestaan viittaa kirjailijan lapsuudenmaisemiin, Normandiaan. Pukuja voi käydä ihastelemassa museon kotisivulla.

Sävähdyttävin perinne on kuitenkin se, kun jokainen kirjallisuuden Nobelin voittanut saa kutsun tavata koululaisia Rinkebyn kirjastossa. Juu, Rinkeby, se pahamaineinen maahanmuuttajalähiö! Mutta sielläpä sai eräs tulisielu vuonna 1988 idean, että miksipä emme voisi kutsua kirjallisuuden nobelistia tänne vieraaksemme. Monet Nobel-kirjailijathan ovat eläneet ja työskennelleet kahden tai useamman kielen ympäristössä, esimerkkinä juuri viime vuoden nobelisti Abdulrazak Gurnah. Ehkäpä tällä hetkellä yli sadan kielen RInkebyssäkin kasvaa tuleva Nobel-kirjailija?

Syksyn aikana Rinkebyn ja Tenstan koululaiset käyvät tutustumassa Nobel-viikon tapahtumapaikkoihin - Konserttitaloon, jossa palkinnot jaetaan sekä Kaupungintaloon, jossa järjestetään Nobel-illallinen. Lisäksi oppilaat piirtävät ja kirjoittavat näkemästään ja kuulemastaan. 

Mutta projektityön kohokohta on siis Nobel-kirjailijan vierailu Rinkebyssä, jossa hän saa tavata koululaisia ja nähdä esimerkiksi lasten piirtämiä muotokuvia itsestään. Ja vaikka tämä tilaisuus on nykyään tietysti jo suuren luokan mediatapahtuma, on se kuitenkin onnistuttu säilyttämään lämminhenkisenä. Monet Nobel-voittajat ovat maininneet Rinkebyn koululaisten tapaamisen myös oman Nobel-viikkonsa kohokohdaksi. 

Vielä ei ole vahvistettu vieraileeko tämän vuoden nobelisti Annie Ernaux Rinkebyn kirjastossa, mutta Rinkebyn ja Tenstan koululaiset olivat paikalla Tukholman vanhalla pörssitalolla lokakuussa kun voittaja julkistettiin. Ja vaikka kirjailija ei paikalle pääsisikään, hänelle tullaan toimittamaan koululaisten tekemä vihkonen, jossa on kirjoituksia ja piirustuksia Ernaux'sta ja tämän kirjoista. 

Ja jos joku vielä ajattelee, että eihän niitä Nobel-voittajia kukaan oikeasti lue niin HAAA! Alkuviikosta töihin matkustaessani tunnelbanassa vastapäätä istui mies, joka luki kirjaa. Ja koska kirjanlukijat ovat melko harvinainen näky aamuruuhkassa, tirkistelen aina parhaani mukaan mikä kirja on kyseessä. Tässä tapauksessa luettiin Abdulrazak Gurnahin ruotsinnosta "Den sista gåvan" (The Last Gift, 2011). Ja kirja oli itse asiassa niin monta kertaa luetun oloinen, että uskallan suositella sitä ihan vain tämän näkemäni perusteella.

**

Tämä postaus on osa Kirjaboggaajien jo perinteeksi muodostunutta joulukalenteria. Eilen Ankin kirjablogi esitteli vieraskielisiä kirjoja kirjahyllystään ja huomenna luukun avaa Matkalla Mikä-Mikä Maahan -blogi. Kaikki joulukalenterin luukut löytyvät Ankin kirjablogista.

Tukholman konserttitalo on juhlavalaistuksessa, valmiina Nobel-päivän palkinnonjakoseremonioihin.

Tukholman suurkirkon seinään heijastuu liikkuva kukkakuvio, taustamusiikkina heleä-äänisen tytön laulama "Dona nobis", johon voi osallistua mukaan vaikkapa laulamalla kaanonia.

Ja jos joulumieli nyt sattuisi olemaan hukassa niin se löytyy varmasti täällä Vanhankaupungin joulumarkkinoilta. Kuva on otettu Nobel-museon portailta.

Kommentit

  1. Oi, onpa ihana idea tämä Nobel-teema! Olisipa mukavaa päästä näin joulun alla Tukholmaan ihastelemaan kauniita valoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä joulunalusaika on mielestäni paras aika tulla Tukholmaan! Harmittaa vaan kun itselläni on aina juuri joulukuussa paljon töitä enkä ehdi hirveästi fiilistelemään. Täällähän olisi vaikka kuinka paljon joulumarkkinoita, joulukonsertteja, joka ravintolalla oma "julbord"... Ja sitten tietysti kaikki jouluvalot ja valoinstallaatiot.

      Poista
  2. Olipas kiva luukku! :) Jotenkin hyvin liikuttava yksityiskohta tuo että kirjailijat menevät Rinkebyhyn keskustelemaan koululaisten kanssa. Ei varmasti missään muussa maassa onnistuisi, sillä onhan Rinkebyllä tosi levoton maine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinkebyn huono maine vie harmillisesti kaiken huomion siltä kaikelta hyvältä, jota siellä (ja muissa lähiöissä) tapahtuu. Onneksi on kulttuuri, joka ei näe tällaisia rajoja!

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista luettavaa, kiitos tästä ja ihanaa joulunaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit täällä blogissani 😊 Mukavaa joulunodotusta!

      Poista
  4. Tuo Rinkebyn kirjaston Nobel-perinne on kyllä mahtava! Siellä on todella ollut joku kirjastoaktiivi asialla. Mukavaa joulunaikaa sinne Tukholmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hienoa, että perinne jatkuu. Tosin se on nykyään jo vakiintunut osa Nobel-viikkoa, tohtisikohan kukaan kirjailija edes kieltäytyä kutsusta. Hyvää joulunodotusta!!

      Poista
  5. Voi miten upeaa! Suunnittelemme ystävien kanssa reissua Tukholmaan, voi - vasta kevätpuolella. Juuri nyt olisi kiva käydä, mutta joka viikolle on reissu eri kaupunkeihin Suomessa joulutervehdyksiä viemään. Joulu tuottaa positiivista kiirettä.
    Konserttitalo on juhlavan näköinen valoissaan. Värithän ovat samat kuin Ukrainalla, vähän eri sävyä sininen vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta keväällä odottaa sitten Kungsträdgårdenin kirsikkapuut!

      Positiivinen kiire, sitäpä juuri. Olen jouluihminen henkeen ja vereen, harmittaa etten ehdi vetää tätä sesonkia täysillä läpi 😀

      Poista
  6. Oi en huomannut kirjautua, tuo nimetön olen siis minä.
    Joulukalenteri on kiva idea... koskaan en vain ehdi käydä lukemassa kaikkia kirjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut tässä joulukalenterissa mukana kirjoittamassa jo muutaman vuoden ajan, jouluperinne tämäkin!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sirpaleita Anna-Leena Härkösen elämästä - ja vähän omastanikin...

Nyt se vihdoin tuli! Tilaamani Taskupainos! Kävin hakemassa kirjastosta ja 24 tuntia myöhemmin kirja oli luettu. Olisin lukenut nopeamminkin, jos työt ja kotihommat eivät olisi estäneet. Ja kirja oli muuten aivan liian lyhyt. Anna-Leena Härkösen tarinointia olisin jaksanut vähintään yhtä kauan kuin Pirkko Saisiotakin. Anna-Leena Härkönen on lempikirjailijani ja yksi niitä harvoja joita luen yhä uudestaan. Hän on myös lohtukirjailijani - samalla tavalla kuin makaronilaatikko on lohturuokani, jota pitää saada kun elämä kohtelee kaltoin. Katja Kallion ystävästään kirjoittama muistelmateos on onneksi täysosuma. Kirjan rakenne on tarkoituksella spiraalimainen, ei aikajärjestyksessä kerrottu ja se toimii todella hyvin. Kerronta on tajunnanvirtamaista - ikäänkuin istuisin saman pöydän ääressä kuuntelemassa Härkösen jutustelua.  Kirjan kerronta on puhtaasti Härköstä itseään, sillä Kallio ei tähän kirjaan ole halunnut haastatella muista ihmisiä. " Mua kiinnostaa sun kokemus elämästä. Että ...

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Tove Alsterdal punoo menneisyyden kiehtoviksi kertomuksiksi

  Miten olinkin onnistunut unohtamaan Tove Alsterdalin ! Luin häneltä joskus aikoinaan dekkarin I tystnaden begravd (suomennos "Haudattu hiljaisuudessa") vuodelta 2012, mutta koska tämä oli kauan ennen kirjablogini perustamista niin en muista kirjasta muuta kuin, että se oli hyvä. Nyt olen onneksi löytänyt Alsterdalin uudestaan ja olen jälleen kerran otettu. Tosin Alsterdalin vuonna 2019 ilmestyneestä (ja tänä vuonna suomennetusta) dekkarista Blindtunnel (Salakäytävä) jäi vähän ristiriitaiset ajatukset. Alsterdal onnistuu erinomaisesti kirjan historiallisessa taustoituksessa ja löysin kirjan alunperin juuri siksi, että tarina sijoittuu entisen Sudeettialueen, nykyisen Tšekin tasavallan alueelle.  Salakäytävä-dekkarissa ruotsalainen aviopari Sonja ja Daniel etsivät uutta suuntaa elämäänsä erinäisten takaiskujen jälkeen ja päätyvät ostamaan vanhan ja ränsistyneen viinitilan yhdestä itäisen Euroopan maaseutukylistä. Eipä aikaakaan ja pariskunta on keskellä murhavyyhteä, jonka ...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Ranskattaretko eivät muka liho?

  Kävin taas kirpparilla, kukkaruukkuja vain ostamassa, mutta mukaan tuli tietysti myös muutama pokkari. Jotka tosin sitten vien taas luettuani takaisin, tästä paikallisesta kirpparista on tullut itselleni vähän sellainen maksullinen kirjasto. Mutta hyvään tarkoitukseen ne menevät onneksi roposeni. Nyt iski silmään pari ruotsalaista tietokirjaa, joista on niiden ilmestymisen aikoihin kohkattu enemmänkin. Ruotsalainen psykiatri David Eberhard kirjoitti v. 2006 kirjan siitä, miten ruotsalaisista on tullut "turvallisuusnarkomaaneja" (minkä teesin kyllä näin äkkilukemalta allekirjoitan, katsotaan olenko samaa mieltä luettuani koko kirjan). Toisessa kirjassa taas tiedetoimittaja Karin Bojs yhdessä Peter Sjölundin kanssa kertoo mistä ruotsalaiset ovat peräisin. Odotan mielenkiinnolla! Lisäksi löysin vielä yhden Niklas Natt och Dag -dekkarin, joihin olen halunnut tutustua jo kauan. Ja sitten siellä seistä törötti yksi suomenkielinen kirja, joka oli tietysti pakko ottaa, ihan jo pelk...