Siirry pääsisältöön

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

 


Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen.

En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa.

Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav Flovinin ja Julia Wahlbergin mukaan kuvastaa Ernaux'n "elämänkokemuksia, taustaa ja rohkeutta". Puvun vihreä sävy puolestaan viittaa kirjailijan lapsuudenmaisemiin, Normandiaan. Pukuja voi käydä ihastelemassa museon kotisivulla.

Sävähdyttävin perinne on kuitenkin se, kun jokainen kirjallisuuden Nobelin voittanut saa kutsun tavata koululaisia Rinkebyn kirjastossa. Juu, Rinkeby, se pahamaineinen maahanmuuttajalähiö! Mutta sielläpä sai eräs tulisielu vuonna 1988 idean, että miksipä emme voisi kutsua kirjallisuuden nobelistia tänne vieraaksemme. Monet Nobel-kirjailijathan ovat eläneet ja työskennelleet kahden tai useamman kielen ympäristössä, esimerkkinä juuri viime vuoden nobelisti Abdulrazak Gurnah. Ehkäpä tällä hetkellä yli sadan kielen RInkebyssäkin kasvaa tuleva Nobel-kirjailija?

Syksyn aikana Rinkebyn ja Tenstan koululaiset käyvät tutustumassa Nobel-viikon tapahtumapaikkoihin - Konserttitaloon, jossa palkinnot jaetaan sekä Kaupungintaloon, jossa järjestetään Nobel-illallinen. Lisäksi oppilaat piirtävät ja kirjoittavat näkemästään ja kuulemastaan. 

Mutta projektityön kohokohta on siis Nobel-kirjailijan vierailu Rinkebyssä, jossa hän saa tavata koululaisia ja nähdä esimerkiksi lasten piirtämiä muotokuvia itsestään. Ja vaikka tämä tilaisuus on nykyään tietysti jo suuren luokan mediatapahtuma, on se kuitenkin onnistuttu säilyttämään lämminhenkisenä. Monet Nobel-voittajat ovat maininneet Rinkebyn koululaisten tapaamisen myös oman Nobel-viikkonsa kohokohdaksi. 

Vielä ei ole vahvistettu vieraileeko tämän vuoden nobelisti Annie Ernaux Rinkebyn kirjastossa, mutta Rinkebyn ja Tenstan koululaiset olivat paikalla Tukholman vanhalla pörssitalolla lokakuussa kun voittaja julkistettiin. Ja vaikka kirjailija ei paikalle pääsisikään, hänelle tullaan toimittamaan koululaisten tekemä vihkonen, jossa on kirjoituksia ja piirustuksia Ernaux'sta ja tämän kirjoista. 

Ja jos joku vielä ajattelee, että eihän niitä Nobel-voittajia kukaan oikeasti lue niin HAAA! Alkuviikosta töihin matkustaessani tunnelbanassa vastapäätä istui mies, joka luki kirjaa. Ja koska kirjanlukijat ovat melko harvinainen näky aamuruuhkassa, tirkistelen aina parhaani mukaan mikä kirja on kyseessä. Tässä tapauksessa luettiin Abdulrazak Gurnahin ruotsinnosta "Den sista gåvan" (The Last Gift, 2011). Ja kirja oli itse asiassa niin monta kertaa luetun oloinen, että uskallan suositella sitä ihan vain tämän näkemäni perusteella.

**

Tämä postaus on osa Kirjaboggaajien jo perinteeksi muodostunutta joulukalenteria. Eilen Ankin kirjablogi esitteli vieraskielisiä kirjoja kirjahyllystään ja huomenna luukun avaa Matkalla Mikä-Mikä Maahan -blogi. Kaikki joulukalenterin luukut löytyvät Ankin kirjablogista.

Tukholman konserttitalo on juhlavalaistuksessa, valmiina Nobel-päivän palkinnonjakoseremonioihin.

Tukholman suurkirkon seinään heijastuu liikkuva kukkakuvio, taustamusiikkina heleä-äänisen tytön laulama "Dona nobis", johon voi osallistua mukaan vaikkapa laulamalla kaanonia.

Ja jos joulumieli nyt sattuisi olemaan hukassa niin se löytyy varmasti täällä Vanhankaupungin joulumarkkinoilta. Kuva on otettu Nobel-museon portailta.

Kommentit

  1. Oi, onpa ihana idea tämä Nobel-teema! Olisipa mukavaa päästä näin joulun alla Tukholmaan ihastelemaan kauniita valoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä joulunalusaika on mielestäni paras aika tulla Tukholmaan! Harmittaa vaan kun itselläni on aina juuri joulukuussa paljon töitä enkä ehdi hirveästi fiilistelemään. Täällähän olisi vaikka kuinka paljon joulumarkkinoita, joulukonsertteja, joka ravintolalla oma "julbord"... Ja sitten tietysti kaikki jouluvalot ja valoinstallaatiot.

      Poista
  2. Olipas kiva luukku! :) Jotenkin hyvin liikuttava yksityiskohta tuo että kirjailijat menevät Rinkebyhyn keskustelemaan koululaisten kanssa. Ei varmasti missään muussa maassa onnistuisi, sillä onhan Rinkebyllä tosi levoton maine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinkebyn huono maine vie harmillisesti kaiken huomion siltä kaikelta hyvältä, jota siellä (ja muissa lähiöissä) tapahtuu. Onneksi on kulttuuri, joka ei näe tällaisia rajoja!

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista luettavaa, kiitos tästä ja ihanaa joulunaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit täällä blogissani 😊 Mukavaa joulunodotusta!

      Poista
  4. Tuo Rinkebyn kirjaston Nobel-perinne on kyllä mahtava! Siellä on todella ollut joku kirjastoaktiivi asialla. Mukavaa joulunaikaa sinne Tukholmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hienoa, että perinne jatkuu. Tosin se on nykyään jo vakiintunut osa Nobel-viikkoa, tohtisikohan kukaan kirjailija edes kieltäytyä kutsusta. Hyvää joulunodotusta!!

      Poista
  5. Voi miten upeaa! Suunnittelemme ystävien kanssa reissua Tukholmaan, voi - vasta kevätpuolella. Juuri nyt olisi kiva käydä, mutta joka viikolle on reissu eri kaupunkeihin Suomessa joulutervehdyksiä viemään. Joulu tuottaa positiivista kiirettä.
    Konserttitalo on juhlavan näköinen valoissaan. Värithän ovat samat kuin Ukrainalla, vähän eri sävyä sininen vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta keväällä odottaa sitten Kungsträdgårdenin kirsikkapuut!

      Positiivinen kiire, sitäpä juuri. Olen jouluihminen henkeen ja vereen, harmittaa etten ehdi vetää tätä sesonkia täysillä läpi 😀

      Poista
  6. Oi en huomannut kirjautua, tuo nimetön olen siis minä.
    Joulukalenteri on kiva idea... koskaan en vain ehdi käydä lukemassa kaikkia kirjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut tässä joulukalenterissa mukana kirjoittamassa jo muutaman vuoden ajan, jouluperinne tämäkin!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voidaanko puhua hetki Saksan historiasta?

  Aloitin viime syksynä saksan opinnot yliopistossa, jossa luen pari kurssia lukukausittain työn ohessa. Opintoihin kuuluu myös kurssi, jolla käydään läpi Saksan historiaa ja kulttuuria. Tällä ensimmäisellä kurssilla painopiste on ollut DDR:n historiassa ja Saksojen yhdistymisen jälkeisessä murrosajassa. Olen oppinut paljon uutta ja ennen kaikkea olen ymmärtänyt, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedänkään Saksan historiasta. Ja kyseessä on sentään Euroopan väkirikkain maa! Olen nyt syksyn aikana katsonut useammankin dokumenttiohjelman saksalaisen  ARD:n mediateekistä ja lainannut kirjastosta Saksan historiaa käsitteleviä kirjoja. Kaksi todellista täysosumaakin sieltä löytyi. Nora Krugin Heimat on sarjakuvan keinoin kerrottu tarina Krugin perheen historiasta ja taustasta. Saksalainen Krug (s. 1977) muuttaa nuorena aikuisena Yhdysvaltoihin, jossa hän joutuu kerta toisensa jälkeen kommentoimaan toisen maailmansodan tapahtumia. Tämä siis aina sen jälkeen kun vastapuoli saa kuulla Krugin olev

Mitä jää mieleen kirjavuodesta 2022

  Kirjavuosi 2022 oli minulle suosiollinen, vaikka en ihan huippumääriin yltänytkään. Kirjoja tuli luettua yhteensä 67 ja sivumäärätavoitteestani (20 000 sivua) jäi uupumaan vain 23 sivua. Ehkä lukaisen ne puuttuvat sivut vielä tässä vuoden viimeisen illan aikana... Olen myös ollut lukemaani tyytyväinen, vain yksi kirja on saanut arvosanan 2, ja melkein puolet kirjoista on yltänyt neloseen ja vitoseen. Suurin osa lukemastani oli kaunokirjallisuutta, vain neljäsosa menee tietokirjojen luokkaan. Olen lukenut lähinnä romaaneja, mutta elämäkertoja oli peräti 11 kappaletta. Maaottelussa Suomi johtaa Ruotsia (27-22), lisäksi olen lukenut kirjoja kymmenestä muusta maasta. Lukemani kirjailijat ovat pääosin naisia (80%), kirjat perinteisiä paperikirjoja (97%) ja useimmiten kirjastosta lainattu (78%). Mutta mitkä näistä kaikista 67 kirjasta jäivät sitten mieleeni? Vuoden Wow-elämys oli Laura Lindstedtin Oneiron. Luin sen tapani mukaan jälkijunassa, epäröin että tykkäänköhän siitä edes. Mutta onh

Eve Hietamies: Hammaskeiju (2017)

Onko tämä nyt onnistuneen loman merkki kun lomakirjapinosta häviää opuksia kirja per päivä? Olen tosin onnistunut keräämään kasaan helposti ja nopeasti luettavia kirjoja, kuten nyt tämän Eve Hietamiehen Hammaskeijun. Hietamies on kirjoittanut runsaat 400 sivua aika kevyellä otteella ja paljon olisi ollut tiivistettävää mutta toisaalta, kirjan höpöttelevä tyyli tekee siitä täydellisen lomakirjan. En usein lue ns. viihdekirjoja koska ne ovat niin ennalta-arvattavissa ilman mitään yllätyksiä mutta oma ehdoton paikkansa niillekin löytyy tässä kirjojen universumissa. Hietamiehen kirjasarjan kolmannessa osassa yksinhuoltaja Antti Pasanen on saanut pidettyä poikansa Paavon hengissä peräti ekaluokkalaiseksi asti vaikka Paavo onkin harvinaisen onnettomuusaltis seitsenvuotias. Koulun aloitus on tuskaa ja Antin on vaikea saada työaikansa sovitettua koulun ja iltapäiväkerhon aikoihin. Lisäksi Antti yksinhuoltajaisänä potee - mielestäni aivan turhaan - alemmuuskompleksia mutta tähänhän k

Ilkka Remes: Ruttokellot (2000)

Havahduin tässä jokin aika sitten, etten ole lukenut yhtäkään Remestä! Heitin someen kysymyksen mitä kannattaisi lukea ja some vastasi. Ruttokellot on nyt muutamaa sivua vaille luettuna ja täällä on yksi uusi Remes-fani! Ruttokellot ilmestyi vuonna 2000 eli viimeisenä Suomen-vuotenani. Kirjassa käytetään tutusti vielä markkoja ja presidenttinä on nainen. Nimiä mainitsematta mutta sain kyllä kirjasta vihjeitä kenestä saattaisi olla kyse... Pääministeri Juvonenkin on sangen tutun oloinen hahmo. Juvonen ei halunnut viihdeohjelmiin esiintymään, ja hän tiesi ettei olisi ollut sellaisissa edes edukseen. Hän tiesi ongelmansa poliitikkona: hänestä puuttui lämpö. Hän oli analyyttinen ja jyräsi keskustelukumppaninsa asiatiedoillaan, mutta hänen ympärillään oli aina tyhjä, viileä tila. Hänen olisi pitänyt olla rahvaanomaisempi menestyäkseen, mutta vaistomaisesti hän oli tehnyt koko uransa ajan päinvastoin - vahvistanut imagoaan ylivertaisena asiantuntijana. Olen suoraan sanoen ällistynyt,

Sylvia Plath: Lasikellon alla (The Bell Jar)

Lukutoukan Krista kirjoitti alkuvuodesta lukeneensa Sylvia Plathin Lasikellon uudestaan monen vuoden jälkeen ja siitä innostuneena tartuin myös tähän klassikkoon. Minultakin löytyy nimittäin toki Sylvia Plath -kauteni! Kirjojen välistä löytyneiden junalippujen ja muiden arkeologisten löytöjen perusteella ajoitan tuon kauden kesään 1998. Nyt kun luen kirjaa toistamiseen hämmästyn sitä, että kirja ei ollutkaan niin synkkä kuin mitä se mielikuvissani oli. Tai sitten lukijan mielentila on toinen? Tottahan kirja käsittelee synkkää aihetta - mielenjärkkymistä ja itsemurhaa. Mutta kirjan sävy on lähes tyttökirjamaisen keveä: kuin tarmokas sankaritar kirjan Esther yrittää ratkaista kahta suurta ongelmaansa, kuinka päästä eroon neitsyydestä ja kuinka onnistua tekemään itsemurha. Tyttökirjaan viittaa muuten myös tämän ruotsalaispainoksen kansi, jonka kuvituksena on Maija Louekarin piirros. Kannen kuvitus keskittyy täysin kirjan ensimmäiseen osaan, jossa Esther on saanut kesäpestin New York