Siirry pääsisältöön

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

 


Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen.

En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa.

Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav Flovinin ja Julia Wahlbergin mukaan kuvastaa Ernaux'n "elämänkokemuksia, taustaa ja rohkeutta". Puvun vihreä sävy puolestaan viittaa kirjailijan lapsuudenmaisemiin, Normandiaan. Pukuja voi käydä ihastelemassa museon kotisivulla.

Sävähdyttävin perinne on kuitenkin se, kun jokainen kirjallisuuden Nobelin voittanut saa kutsun tavata koululaisia Rinkebyn kirjastossa. Juu, Rinkeby, se pahamaineinen maahanmuuttajalähiö! Mutta sielläpä sai eräs tulisielu vuonna 1988 idean, että miksipä emme voisi kutsua kirjallisuuden nobelistia tänne vieraaksemme. Monet Nobel-kirjailijathan ovat eläneet ja työskennelleet kahden tai useamman kielen ympäristössä, esimerkkinä juuri viime vuoden nobelisti Abdulrazak Gurnah. Ehkäpä tällä hetkellä yli sadan kielen RInkebyssäkin kasvaa tuleva Nobel-kirjailija?

Syksyn aikana Rinkebyn ja Tenstan koululaiset käyvät tutustumassa Nobel-viikon tapahtumapaikkoihin - Konserttitaloon, jossa palkinnot jaetaan sekä Kaupungintaloon, jossa järjestetään Nobel-illallinen. Lisäksi oppilaat piirtävät ja kirjoittavat näkemästään ja kuulemastaan. 

Mutta projektityön kohokohta on siis Nobel-kirjailijan vierailu Rinkebyssä, jossa hän saa tavata koululaisia ja nähdä esimerkiksi lasten piirtämiä muotokuvia itsestään. Ja vaikka tämä tilaisuus on nykyään tietysti jo suuren luokan mediatapahtuma, on se kuitenkin onnistuttu säilyttämään lämminhenkisenä. Monet Nobel-voittajat ovat maininneet Rinkebyn koululaisten tapaamisen myös oman Nobel-viikkonsa kohokohdaksi. 

Vielä ei ole vahvistettu vieraileeko tämän vuoden nobelisti Annie Ernaux Rinkebyn kirjastossa, mutta Rinkebyn ja Tenstan koululaiset olivat paikalla Tukholman vanhalla pörssitalolla lokakuussa kun voittaja julkistettiin. Ja vaikka kirjailija ei paikalle pääsisikään, hänelle tullaan toimittamaan koululaisten tekemä vihkonen, jossa on kirjoituksia ja piirustuksia Ernaux'sta ja tämän kirjoista. 

Ja jos joku vielä ajattelee, että eihän niitä Nobel-voittajia kukaan oikeasti lue niin HAAA! Alkuviikosta töihin matkustaessani tunnelbanassa vastapäätä istui mies, joka luki kirjaa. Ja koska kirjanlukijat ovat melko harvinainen näky aamuruuhkassa, tirkistelen aina parhaani mukaan mikä kirja on kyseessä. Tässä tapauksessa luettiin Abdulrazak Gurnahin ruotsinnosta "Den sista gåvan" (The Last Gift, 2011). Ja kirja oli itse asiassa niin monta kertaa luetun oloinen, että uskallan suositella sitä ihan vain tämän näkemäni perusteella.

**

Tämä postaus on osa Kirjaboggaajien jo perinteeksi muodostunutta joulukalenteria. Eilen Ankin kirjablogi esitteli vieraskielisiä kirjoja kirjahyllystään ja huomenna luukun avaa Matkalla Mikä-Mikä Maahan -blogi. Kaikki joulukalenterin luukut löytyvät Ankin kirjablogista.

Tukholman konserttitalo on juhlavalaistuksessa, valmiina Nobel-päivän palkinnonjakoseremonioihin.

Tukholman suurkirkon seinään heijastuu liikkuva kukkakuvio, taustamusiikkina heleä-äänisen tytön laulama "Dona nobis", johon voi osallistua mukaan vaikkapa laulamalla kaanonia.

Ja jos joulumieli nyt sattuisi olemaan hukassa niin se löytyy varmasti täällä Vanhankaupungin joulumarkkinoilta. Kuva on otettu Nobel-museon portailta.

Kommentit

  1. Oi, onpa ihana idea tämä Nobel-teema! Olisipa mukavaa päästä näin joulun alla Tukholmaan ihastelemaan kauniita valoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä joulunalusaika on mielestäni paras aika tulla Tukholmaan! Harmittaa vaan kun itselläni on aina juuri joulukuussa paljon töitä enkä ehdi hirveästi fiilistelemään. Täällähän olisi vaikka kuinka paljon joulumarkkinoita, joulukonsertteja, joka ravintolalla oma "julbord"... Ja sitten tietysti kaikki jouluvalot ja valoinstallaatiot.

      Poista
  2. Olipas kiva luukku! :) Jotenkin hyvin liikuttava yksityiskohta tuo että kirjailijat menevät Rinkebyhyn keskustelemaan koululaisten kanssa. Ei varmasti missään muussa maassa onnistuisi, sillä onhan Rinkebyllä tosi levoton maine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinkebyn huono maine vie harmillisesti kaiken huomion siltä kaikelta hyvältä, jota siellä (ja muissa lähiöissä) tapahtuu. Onneksi on kulttuuri, joka ei näe tällaisia rajoja!

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista luettavaa, kiitos tästä ja ihanaa joulunaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit täällä blogissani 😊 Mukavaa joulunodotusta!

      Poista
  4. Tuo Rinkebyn kirjaston Nobel-perinne on kyllä mahtava! Siellä on todella ollut joku kirjastoaktiivi asialla. Mukavaa joulunaikaa sinne Tukholmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hienoa, että perinne jatkuu. Tosin se on nykyään jo vakiintunut osa Nobel-viikkoa, tohtisikohan kukaan kirjailija edes kieltäytyä kutsusta. Hyvää joulunodotusta!!

      Poista
  5. Voi miten upeaa! Suunnittelemme ystävien kanssa reissua Tukholmaan, voi - vasta kevätpuolella. Juuri nyt olisi kiva käydä, mutta joka viikolle on reissu eri kaupunkeihin Suomessa joulutervehdyksiä viemään. Joulu tuottaa positiivista kiirettä.
    Konserttitalo on juhlavan näköinen valoissaan. Värithän ovat samat kuin Ukrainalla, vähän eri sävyä sininen vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta keväällä odottaa sitten Kungsträdgårdenin kirsikkapuut!

      Positiivinen kiire, sitäpä juuri. Olen jouluihminen henkeen ja vereen, harmittaa etten ehdi vetää tätä sesonkia täysillä läpi 😀

      Poista
  6. Oi en huomannut kirjautua, tuo nimetön olen siis minä.
    Joulukalenteri on kiva idea... koskaan en vain ehdi käydä lukemassa kaikkia kirjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut tässä joulukalenterissa mukana kirjoittamassa jo muutaman vuoden ajan, jouluperinne tämäkin!

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla