Siirry pääsisältöön

Musiikkia marraskuuhun

"En stund på jorden"

Kirjojen lukemisen ohella toinen intohimoni on musiikki, joka on myös keskeinen osa työtäni. Soitan pianoa ja aina välillä innostun klinkuttelemaan sähköyamahaani. Repertuaariini kuuuvat niin Bach, Chopin kuin 30- ja 40-luvun jazzstandarditkin.

Aktiivinen musiikinkuuntelu on kuitenkin jäänyt viime vuosina vähemmälle mutta nyt siihen tulee muutos! Tästä lähtien julkaisen nimittäin täällä blogissani myös kuukauden soittolistan, josta voi kuulla minkälaisella musikaalisella tuulella kulloinkin olen.

Tämä ensimmäinen listani on, huomaan nyt, hyvin naisvoittoinen. Niin tuppaa olemaan muuten tuo kirjalistanikin... en halua nyt tätä väittämääni yleistää kirjallisuuteen mutta kun musiikista puhutaan niin mielestäni naisäänet pystyvät ilmaisemaan aidommin ja raaemminkin eri tunteita. Ehkä olen väärässä, lupaankin nyt lähteä jahtaamaan ilmeikkäitä miesääniä!

Suosikkiääneni taitavat olla muuten enemmän alttoja, kuten itsekin olen. Pidän lämpöisistä äänistä mutta liian siloista ei saa missään nimessä olla. Listalle valitsemani laulut kertovat rakkaudesta, kuolemasta ja elämästä, sillä marraskuu vaatii raskaan musiikin. Mutta on siellä vähän auringonpaistettakin!

Tässä siis omat lempiääneni mutta metsästän koko ajan uusia ääniä! Kuka on sinun suosikkisi?


Kommentit

  1. Hei Mari. Ihanan jutun olet ottanut käyttöön. Tosi kiva tutkia tuota soittolistaasi. Hienoja laulajia, joista monet ovat minunkin suosikkejani, mm Carpenters, Annie Lennox, Aretha Franklin. Jatkoa odotellen! Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli!! Tämä idea iski mieleeni ihan yhtäkkiä, että voisihan tänne blogiin tällaisenkin ympätä :) /Mari

      Poista
  2. Kiva idea. Hienoja laulajia olet listannut. Minäkin pidän eniten matalista naisäänistä, joten tuolta listaltasi en tykkää Kate Bushista, päinvastoin kuin mieheni. Minulla on vanha ruotsalainen suosikki, Anita Lindblom, jonka laulun Kring de små husen vid gränderna i hamnen muistan hyvin nuoruudestani. Lisäksi tykkään Patti Smithista, Dusty Springfieldistä, Monica Zetterlundista, jo aikoja sitten poistuneista Laila Kinnusesta ja Suomen Carolasta. Nuorista suomalaisista tykkään Haloo Helsingin Ellistä, Olavi Uusivirrasta ja Tuure Kilpeläisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ensin, että kuka ihme on Anita Lindblom mutta sitten huomasin että hänhän on laulanut vuoden 1961 superhitin Sånt är livet. Siltä kappaleelta ei voi välttyä jos asuu täällä Ruotsissa... Monica Zetterlund on myös suuri suosikkini! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Klassikkohaaste #14: Antti Jalava – Asfalttikukka

  Vaikka Ruotsissa asuu meitä suomentaustaisia n. 7% väestöstä, näkyy se yllättävän vähän ruotsalaisessa kirjallisuuskentässä. Itse asiassa vain kolme kirjaa on onnistunut herättämään ruotsalaismedian mielenkiinnon. Susanna Alakosken Svinalängorna (suomennettuna ’Sikalat’) ilmestyi 2006, jolloin se voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon ja kirjasta tehtiin myös elokuva muutamaa vuotta myöhemmin. Eija Hetekivi Olsson julkaisi 2011 esikoisromaaninsa ’Ingenbarnsland’, jossa hän kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää Göteborgissa. Kirja oli August-palkintoehdokkaana ja se on myöhemmin kasvanut trilogiaksi. Mutta suomalaisen siirtolaiskirjallisuuden pioneeri oli Antti Jalava (1949-2021), jolta vuonna 1980 ilmestyi paljon puhuttu romaani ’Asfaltblomman’ (suom. Pentti Saarikoski ’Asfalttikukka’). Kirja ei ollut kuitenkaan Jalavan esikoisteos, hän oli aikaisemmin kirjoittanut kirjat ’Matti’ ja ’Jag har inte bett att få komma’. Etsin oman aamulehteni Dagens...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilais...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...