Siirry pääsisältöön

Musiikkia marraskuuhun

"En stund på jorden"

Kirjojen lukemisen ohella toinen intohimoni on musiikki, joka on myös keskeinen osa työtäni. Soitan pianoa ja aina välillä innostun klinkuttelemaan sähköyamahaani. Repertuaariini kuuuvat niin Bach, Chopin kuin 30- ja 40-luvun jazzstandarditkin.

Aktiivinen musiikinkuuntelu on kuitenkin jäänyt viime vuosina vähemmälle mutta nyt siihen tulee muutos! Tästä lähtien julkaisen nimittäin täällä blogissani myös kuukauden soittolistan, josta voi kuulla minkälaisella musikaalisella tuulella kulloinkin olen.

Tämä ensimmäinen listani on, huomaan nyt, hyvin naisvoittoinen. Niin tuppaa olemaan muuten tuo kirjalistanikin... en halua nyt tätä väittämääni yleistää kirjallisuuteen mutta kun musiikista puhutaan niin mielestäni naisäänet pystyvät ilmaisemaan aidommin ja raaemminkin eri tunteita. Ehkä olen väärässä, lupaankin nyt lähteä jahtaamaan ilmeikkäitä miesääniä!

Suosikkiääneni taitavat olla muuten enemmän alttoja, kuten itsekin olen. Pidän lämpöisistä äänistä mutta liian siloista ei saa missään nimessä olla. Listalle valitsemani laulut kertovat rakkaudesta, kuolemasta ja elämästä, sillä marraskuu vaatii raskaan musiikin. Mutta on siellä vähän auringonpaistettakin!

Tässä siis omat lempiääneni mutta metsästän koko ajan uusia ääniä! Kuka on sinun suosikkisi?


Kommentit

  1. Hei Mari. Ihanan jutun olet ottanut käyttöön. Tosi kiva tutkia tuota soittolistaasi. Hienoja laulajia, joista monet ovat minunkin suosikkejani, mm Carpenters, Annie Lennox, Aretha Franklin. Jatkoa odotellen! Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli!! Tämä idea iski mieleeni ihan yhtäkkiä, että voisihan tänne blogiin tällaisenkin ympätä :) /Mari

      Poista
  2. Kiva idea. Hienoja laulajia olet listannut. Minäkin pidän eniten matalista naisäänistä, joten tuolta listaltasi en tykkää Kate Bushista, päinvastoin kuin mieheni. Minulla on vanha ruotsalainen suosikki, Anita Lindblom, jonka laulun Kring de små husen vid gränderna i hamnen muistan hyvin nuoruudestani. Lisäksi tykkään Patti Smithista, Dusty Springfieldistä, Monica Zetterlundista, jo aikoja sitten poistuneista Laila Kinnusesta ja Suomen Carolasta. Nuorista suomalaisista tykkään Haloo Helsingin Ellistä, Olavi Uusivirrasta ja Tuure Kilpeläisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ensin, että kuka ihme on Anita Lindblom mutta sitten huomasin että hänhän on laulanut vuoden 1961 superhitin Sånt är livet. Siltä kappaleelta ei voi välttyä jos asuu täällä Ruotsissa... Monica Zetterlund on myös suuri suosikkini! /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka