Siirry pääsisältöön

Hampuri menopaluu (Matkapäivä 4/6)


Nyt alkaa selvästi meno hyytyä sekä äidiltä että tyttäreltä! Eilinen pitkä turistipäivä tuntui aamulla kropassa emmekä olisi ehkä päässeet liikkeelle ollenkaan, ellei meillä olisi ollut lippuja ostettuna Chocoversumin suklaamuseon englanninkieliselle opastukselle.

Voimia verottaa myös yllättäin iskenyt täikriisi. Emme syytä siitä tätä kyseenalaista hostellia vaan syyllinen lienee koulussa alkuviikosta leikitty leikki, jossa lapsen mukaan "maattiin lattialla päät vierekkäin". Oh dear... Onneksi olin sujauttanut matkalaukkuun mukaan myös täikamman ja kampaamalla tukan pari kertaa päivässä täi-invaasio pysyy kurissa siihen asti, että päästään kotiin ja saadaan iskettyä täishampoo päähän.

Chocoversum oli siis ensimmäinen päivän kohteemme. Kierros kestää 90 minuuttia, jonka aikana käydään läpi suklaan valmistus kaakaopavun kasvatuksesta lähtien lopputuotteeseen asti. Kierroksen aikana saa maistella suklaata sen eri valmistusvaiheissa ja kohokohta on tietysti oman suklaalevyn tekeminen. Museossa on myös kauppa, josta löytyi kivoja tuliaisia.

Chocoversumin jälkeen lähdimme syömään ja löysimme ravintolan, jossa oli sekä hyvä ruoka että hyvä palvelu. Se täytyy sanoa, että Hampuri ei ole tehnyt vaikutusta palvelualttiudellaan mikä oli yllätys. Olen nimittäin Berliinissä käydessäni tuntenut oloni aina tervetulleeksi mutta Hampuri ei ole ikävä kyllä yhtä avoin turisteille. Harmi, sillä kaupungilla olisi edellytyksiä kehittyä todella mielenkiintoiseksi kohteeksi.

Kävimme ruuan jälkeen vielä pyörähtämässä joulutoreilla ja löysimme taas uuden torin! Niitä on todellakin joka kulman takana. Raatihuoneen joulutori oli pakaten täynnä mutta sain kuin sainkin tungettua itseni vielä glühwein-tiskille. Poliiseja oli muuten todella paljon liikkeellä mikä tuntui ihan hyvältä tällaisessa ihmisjoukossa.

Sain lapsen houkuteltua vielä iltakävelylle, halusin nimittäin käydä katsastamassa Hampurin uuden konserttitalon Elbphilharmonien. Promenaadista tulikin oikea Hampuri-by-night-kierros uudessa HafenCity-kaupunginosassa, joka on konserttitalon ympärille kasvava moderni asuinalue. Itse 'Elphi' oli näin pimeällä pieni pettymys, sillä rakennusta ei ole valaistu mitenkään sen kummemmin ja sen upea arkkitehtuuri jää siis auringonlaskun jälkeen kirjaimellisesti pimentoon. Mutta saimme kuitenkin mukavan iltakävelyn, jonka tarkoitus oli tainnuttaa meidät unten maille heti hotelliin palattuamme.

Mutta mites taas kävikään... minä sometan ja lapsi ei suostu menemään nukkumaan vaan katsoo maratoonina Äidin puheenvuoro-videoita (enkä raaski kieltää, koska olen niin iloinen että ulkosuomalainen lapseni on vihdoinkin löytänyt itseään kiinnostavan suomenkielisen ohjelman). Mutta nyt kanavat kiinni sillä huomenna on aikainen herätys kun lähdemme matkaamaan kotia kohti!

Tänään paistoi aurinko!

Hampuri by night

Kommentit

  1. Leena Laurila 30/11/19 07:12

    Matkustamaan houkutteleva juttu, täistä huolimatta. Hienot kuvat. Täälläkin saisi jo vaihteeksi paistaa aurinko. Viikko on ollut yhtä sadetta ja pimeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee30/11/19 08:13

      Täit menevät - valitettavasti - jo rutiinilla, ollut aika vaiva varsinkin tänä syksynä :( /Mari

      Poista
  2. Marjatta Mentula3/12/19 18:40

    Joulutorit ovat niin ihania, kuten satumainen aloituskuvasikin osoittaa. Matkakertomustasi on ollut kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari / Mrs Karlsson lukee3/12/19 22:26

      Saksalaiset joulutorit ovat juuri niin upeita kun olin odottanutkin. Mutta Kööpenhaminan Tivoli veti kuitenkin pidemmän korren! Siellä oli hygget kohdillaan :) /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lisää miehiä!

Hei pitkästä aikaa! Viimeksi kirjoitin tänne blogiini Markus Nummen loistavasta  Käräjät -kirjasta ja mitä lie nyt tapahtunut, mutta olen lukenut mieskirjailijoita enemmänkin! Ihmettelen aina vuoden lopussa lukutilastoani laatiessa miten lukemani kirjailijat ovat melkein 90%:sesti naisia. Mutta tänä vuonna tilastoihini saattaakin tulla yllättävä piikki... Viimeisin lukemani kirja on ohut ja pettävän kevyen oloinen Antti Röngän "Kiltti poika" . En ole jaksanut viimeiseen kuukauteen lukea mitään pidempää tekstikokonaisuutta ja tämä tuntui kirjastopinokirjoista siltä helpoimmalta. Mutta Röngän tajunnanvirtamainen teksti vaatii tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, ja kirjan lukemiseen meni useampi päivä, vaikka sivuja on vain 160. "Kiltti poika" on kertomus muutaman vuorokauden mittaisesta ajanjaksosta, jona aikana päähenkilö täyttää 27 vuotta. Tästä on myös tarkoitus tulla se viimeinen syntymäpäivä. Kevät, itsemurhaajien vuodenaika. Että joutuu kuljettamaan kaikkea sitä ...
2 kommenttia
Lue lisää

Döden, döden, döden...

Tunnetussa anekdootissa Astrid Lindgren kertoi kuinka hän vanhenevien sisarustensa kanssa aloitti aina puhelut sanoilla "döden, döden, döden...". Näin oli tämä ikävä mutta enenevissä määrin elämään kuuluva asia poiskäsitelty ja voitiin siirtyä mukavampiin aiheisiin. Uusi suosikkikirjailijani Maggie O'Farrell on myös tarttunut härkää sarvista ja kertoo tässä muistelmiksi luokitellussa kirjassaan 17 kerrasta, jolloin kuolema on liipaissut läheltä. Aihe saattaa kuulostaa synkältä, makaaberiltakin ehkä, mutta voin vakuuttaa, että O'Farrell on luonut näistä kertomuksista maagista luettavaa! There is nothing unique or special in a near-death experience. They are not rare; everyone, I would venture, has had them, at one time or another, perhaps without even realising it. The brush of a van too close to your bicycle, the tired medicin who realises that a dosage ought to be checked one final time, the driver who has drunk too much and is reluctantly persuaded to relinq...
8 kommenttia
Lue lisää

Lukunautinto, pitkästä aikaa! (Markus Nummi: Käräjät)

Sain pitkästä aikaa kokea oikean lukunautinnon! Mikä sopikin hyvin tähän parhaillaan menevän lukuviikon teemaan "löydä lukufiilis!". Oma salaisuuteni lukufiiliksen takaamiseksi oli pitkä viikonloppu, paksu kirja ja rentouttava miljöö. Tämä yhtälö toteutuu yleensä juuri näin pääsiäisenä - muistan esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olleen juuri tällainen täysosuma. Olin tässä jo useamman viikon säästellyt kirjastosta varaamaani Markus Nummen Käräjät-teosta, joka tuli sen verran ajoissa, että jouduin sen lainaa jo pari kertaa pidentämään. Mutta aikataulu piti ja ehdin lukea kirjan ennen kuin lopullinen palautuspäivä tuli eteen. Tämä Käräjät tosin oli vähän riskaabeli valinta. Ensinnäkin se on paksu, melkein 600 sivua. En mielelläni ryhdy tällaisiin luku-urakoihin jos ei ole taetta siitä, että kirja on oikeasti hyvä. Siitä kirjan hyvyydestä olin kyllä saanut paljon vinkkejä kirjasomea ja -blogeja selatessani, mutta siitä tuli se toinen mutta... olen aika monta kertaa ...
4 kommenttia
Lue lisää

Ann Napolitanin "Kaunokaisia" - raportti eletystä elämästä

  Seuraan tiiviisti myös saksankielisiä kirjallisuusmarkkinoita ja huomasin juuri ennakkopostauksen sveitsiläisen Charles Lewinskyn tänä syksynä ilmestyvästä kirjasta "Täuschend echt" (Petollisen todellinen), jossa mainostoimiston copywriter menettää kaiken - työn, rakkauden ja rahat. Hän onnistuu kuitenkin tekoälyn avulla tuottamaan romaanin, "tositarinan", josta tulee suurmenestys. On kuitenkin yksi henkilö, entinen rakastettu, joka tietää että tarina ei ole totta...  Mieltä kutkuttava aihe! Vaikka samalla iskee mieleen ajatus, että kuinkakohan monta tekoälyllä tuotettua romaania tuolla maailmalla jo liikkuukaan? Minulla on itse asiassa jo yksi vahva ehdokas, enkä ole edes yksin epäilykseni kanssa, minkä huomasin kun tutkin asiaa. Kyseessä on ehkä tällä hetkellä kirjasomen eniten hehkutettu kirja, amerikkalaisen Ann Napolitanon "Hello Beautiful" (Kaunokaisia), jonka myös lukupiirimme päätti lukea. Huom! Jos haluat välttää juonipaljastuksia tai jos pidit ...
14 kommenttia
Lue lisää

Henkiin herätetyt

  Tämän tekstini otsikko voisi kuvailla minua tällä hetkellä. Olen nimittäin lomalla, jo kolmatta päivää, ja olo on kuin henkiin herätetyllä! Runon ja suven päivänä, joka sattui ensimmäiselle lomapäivälleni, löysin kirjahyllyni uumenista Aaro Hellaakosken runon Heinäkuu, joka saakin olla tämän heinäkuisen lomani motto. Sulkekoon luonto minut sylihinsä ja huumatkoon metsä pääni! Mutta varsinainen tarkoitukseni oli esitellä kaksi kirjaa, jotka molemmat osaltaan herättävät henkiin jo unohdettuja ihmiskohtaloita. Wivi Lönn ei tosin liene niinkään unohdettu, ovathan hänen piirtämänsä rakennukset kiinteä osa suomalaista arkkitehtuurin historiaa. Mutta ihmisenä Lönn on tuotu suomalaisten tietoisuuteen vasta aivan viime aikoina. Naisten kohtalona taitaa olla tasavuosien odottelu ennen kuin valokeila heilahtaa heihin päin. Wivi Lönnkin viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, itse ainakin tykkään kun on näitä esimerkiksi Canthin ja Joenpellon kalta...
4 kommenttia
Lue lisää