Siirry pääsisältöön

The Silta ja muita musiikillisia vaikuttajia


Viime viikkoisella junareissulla kului melkoinen määrä musiikkia, tässä tämänhetkiset suosikkini!



Listalla on sekä vanhoja kestosuosikkejani että uusia löytöjä. Ja mistä kaikkialta niitä löytöjä tuleekaan! Kuten esimerkiksi brittibändi The Curen 'Lullaby', joka oli keskeisessä osassa ranskalais-englantilaisen Tatiana de Rosnayn romaanissa Mocka. Jännäriksi mainostettu kirja ei ollut mikään kuukauden huippuelämys mutta kiitän kirjailijaa tästä musiikkilöydöstä.

Luin marraskuussa Claes Anderssonin viimeiseksi teokseksi jääneen 'Seuraava Jätkäsaari' (Busholmen nästa ), jossa Andersson käy läpi elämäänsä muusikkona, kirjailijana, psykiatrina, puolisona, isänä, isoisänä, kansanedustajana... Andersson oli jazzmiehiä ja hän luokittelee myös Johann Sebastian Bachin sellaiseksi. Ja kyllä Bach taipuu jazziksi, ihan luonnostaan. Soittolistalla on parikin esimerkkiä tästä.

Lokakuussa lukemani Astrid Swanin Viimeinen kirjani oli vaikuttava lukuelämys mutta vähintään yhtä vaikuttunut olen nyt tutustuttuani Swanin musiikkiin. Hän kertoo lauluissaan vahvoja tarinoita, jotka jäävät mieleen. Ja se ääni! Jälleen uusi löytö jännittävien naisäänten kokoelmaani.

Kuukauden tv-sarja oli HBO:n 'Big Little Lies', jonka katsomista olin suunnitellut jo pidemmän aikaa erityisesti Meryl Streepin takia. Streep ilmestyy sarjaan kuitenkin vasta toisella kaudella, joten sitä ennen piti kahlata ensimmäinen kausi. Mutta sarjan alkuun on ladattu sellainen cliffhangeri, että ensimmäinen kausi oli katsottava melko lailla putkeen. Ja korvamadoksi tarttui tietenkin Michael Kiwanukan biisi, joka soi jokaisen jakson alussa.

Marraskuun työreissuiltani mukaani tarttui Marie Laforêt, ranskalaissyntyinen mutta sittemmin Geneveen muuttanut laulaja, joka kuoli juuri marraskuun alussa. Laforêtin uran huippukohta ajoittuu 60- ja 70-luvuille, mutta ranskankielisessä Euroopassa hänen kuolemansa näytti olevan iso uutinen.

Saksassakin tuli käytyä, vaikkakaan ei Berliinissä  jossa muistettiin marraskuussa muurin murtumisen 30-vuotispäivää. Soittolistalla on ollut vanha suosikkini Nina Hagen, jota kuuntelin todella paljon teini-iän kuohuissa. Itse asiassa huomasin, että Hagen kuulostaa todella hyvältä myös näin vaihdevuosien alkukuohuissa! Berliini on Nina Hagenin kaupunki ja myös David Bowiella on Berliini-menneisyytensä. Hänen oodinsa kaupungille on todella koskettava.

Ja koskettava on myös Malmön ja Kööpenhaminan sillan tunnusmusiikiksi muodostunut, Bron-sarjasta tuttu alkumusiikki 'Hollow Talk'. Ylitimme tyttären kanssa sillan junalla mennen tullen Hampuriin matkatessamme ja kyllä, tämä musiikki alkoi soida välittömästi korvissa kun silta ilmestyi näköpiiriin!

Bonuksena soittolistalla vielä muutama sykähdyttä ääni, kuten "Libanonin Katri-Helena" Fairuz, jo 50 vuotta hänkin laulanut. Naapurustossamme asustaa muutama libanonilainen perhe, joten Fairuzia kuulee soitettavan aina silloin tällöin. Katie Melua pääsi listalle, sillä ostin miehelle joululahjaksi liput Meluan konserttiin. Kuuntelimme häntä levyltä paljonkin silloin suhteemme alkuaikoina, joten luvassa on varmasti nostalginen ilta.

Sofie Karlsson on myös laulaja, jota olen kuunnellut jo monta vuotta. Muun muassa Rod Stewartin tunnetuksi tekemä "Reason to believe" taipuu todella herkäksi ruotsalaisen Karlssonin tulkitsemana. Ja toinen ruotsalainen (tai pitäisikö sanoa ruotsinsuomalainen!) Timo Räisänen tekee hienon tulkinnan yhden suurimmista ruotsalaissuosikeistani, Ted Gärdestadin, ikivihreästä 'För kärlekens skull'. Jos ette ole vielä kuunnelleet Gärdestadia niin tehkää se pikimmiten!

Joulumusiikkia ei tältä listalta vielä löydy, yritän nimittäin aina venyttää joulumusiikkisesongin alkua niin myöhäiseksi kuin mahdollista jotten kyllästyisi ennen H-hetkeä. Mutta 22. joulukuuta on minun vuoroni aukaista kirjablogien perinteinen joulukalenteri ja silloin saatte pikkujoululahjaksi joulumusiikkia, kirjavinkkien lisäksi!

Marraskuun soittolista

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj