Siirry pääsisältöön

The Silta ja muita musiikillisia vaikuttajia


Viime viikkoisella junareissulla kului melkoinen määrä musiikkia, tässä tämänhetkiset suosikkini!



Listalla on sekä vanhoja kestosuosikkejani että uusia löytöjä. Ja mistä kaikkialta niitä löytöjä tuleekaan! Kuten esimerkiksi brittibändi The Curen 'Lullaby', joka oli keskeisessä osassa ranskalais-englantilaisen Tatiana de Rosnayn romaanissa Mocka. Jännäriksi mainostettu kirja ei ollut mikään kuukauden huippuelämys mutta kiitän kirjailijaa tästä musiikkilöydöstä.

Luin marraskuussa Claes Anderssonin viimeiseksi teokseksi jääneen 'Seuraava Jätkäsaari' (Busholmen nästa ), jossa Andersson käy läpi elämäänsä muusikkona, kirjailijana, psykiatrina, puolisona, isänä, isoisänä, kansanedustajana... Andersson oli jazzmiehiä ja hän luokittelee myös Johann Sebastian Bachin sellaiseksi. Ja kyllä Bach taipuu jazziksi, ihan luonnostaan. Soittolistalla on parikin esimerkkiä tästä.

Lokakuussa lukemani Astrid Swanin Viimeinen kirjani oli vaikuttava lukuelämys mutta vähintään yhtä vaikuttunut olen nyt tutustuttuani Swanin musiikkiin. Hän kertoo lauluissaan vahvoja tarinoita, jotka jäävät mieleen. Ja se ääni! Jälleen uusi löytö jännittävien naisäänten kokoelmaani.

Kuukauden tv-sarja oli HBO:n 'Big Little Lies', jonka katsomista olin suunnitellut jo pidemmän aikaa erityisesti Meryl Streepin takia. Streep ilmestyy sarjaan kuitenkin vasta toisella kaudella, joten sitä ennen piti kahlata ensimmäinen kausi. Mutta sarjan alkuun on ladattu sellainen cliffhangeri, että ensimmäinen kausi oli katsottava melko lailla putkeen. Ja korvamadoksi tarttui tietenkin Michael Kiwanukan biisi, joka soi jokaisen jakson alussa.

Marraskuun työreissuiltani mukaani tarttui Marie Laforêt, ranskalaissyntyinen mutta sittemmin Geneveen muuttanut laulaja, joka kuoli juuri marraskuun alussa. Laforêtin uran huippukohta ajoittuu 60- ja 70-luvuille, mutta ranskankielisessä Euroopassa hänen kuolemansa näytti olevan iso uutinen.

Saksassakin tuli käytyä, vaikkakaan ei Berliinissä  jossa muistettiin marraskuussa muurin murtumisen 30-vuotispäivää. Soittolistalla on ollut vanha suosikkini Nina Hagen, jota kuuntelin todella paljon teini-iän kuohuissa. Itse asiassa huomasin, että Hagen kuulostaa todella hyvältä myös näin vaihdevuosien alkukuohuissa! Berliini on Nina Hagenin kaupunki ja myös David Bowiella on Berliini-menneisyytensä. Hänen oodinsa kaupungille on todella koskettava.

Ja koskettava on myös Malmön ja Kööpenhaminan sillan tunnusmusiikiksi muodostunut, Bron-sarjasta tuttu alkumusiikki 'Hollow Talk'. Ylitimme tyttären kanssa sillan junalla mennen tullen Hampuriin matkatessamme ja kyllä, tämä musiikki alkoi soida välittömästi korvissa kun silta ilmestyi näköpiiriin!

Bonuksena soittolistalla vielä muutama sykähdyttä ääni, kuten "Libanonin Katri-Helena" Fairuz, jo 50 vuotta hänkin laulanut. Naapurustossamme asustaa muutama libanonilainen perhe, joten Fairuzia kuulee soitettavan aina silloin tällöin. Katie Melua pääsi listalle, sillä ostin miehelle joululahjaksi liput Meluan konserttiin. Kuuntelimme häntä levyltä paljonkin silloin suhteemme alkuaikoina, joten luvassa on varmasti nostalginen ilta.

Sofie Karlsson on myös laulaja, jota olen kuunnellut jo monta vuotta. Muun muassa Rod Stewartin tunnetuksi tekemä "Reason to believe" taipuu todella herkäksi ruotsalaisen Karlssonin tulkitsemana. Ja toinen ruotsalainen (tai pitäisikö sanoa ruotsinsuomalainen!) Timo Räisänen tekee hienon tulkinnan yhden suurimmista ruotsalaissuosikeistani, Ted Gärdestadin, ikivihreästä 'För kärlekens skull'. Jos ette ole vielä kuunnelleet Gärdestadia niin tehkää se pikimmiten!

Joulumusiikkia ei tältä listalta vielä löydy, yritän nimittäin aina venyttää joulumusiikkisesongin alkua niin myöhäiseksi kuin mahdollista jotten kyllästyisi ennen H-hetkeä. Mutta 22. joulukuuta on minun vuoroni aukaista kirjablogien perinteinen joulukalenteri ja silloin saatte pikkujoululahjaksi joulumusiikkia, kirjavinkkien lisäksi!

Marraskuun soittolista

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta (Låt oss hoppas på det bästa) (2018)

Jotkut kirjat on vain pakko lukea! Kun näin ensimmäisen jutun Carolina Setterwallin esikoiskirjasta Låt oss hoppas på det bästa (Toivotaan parasta) laitoin samantien varauksen kirjastoon. Kirja perustuu Setterwallin omaan elämään ja kokemukseen ja alkuasetelma on sydäntä raastava: eräänä aamuna kirjailija huomaa avopuolisonsa ja pienen vauvansa isän kuolleen äkillisesti yön aikana. Alkaa henkilökohtainen inferno, jota kirjailija purkaa kirjassaan lähes minuutin tarkkuudella, tuskallisen realistisesti. Kirja on hyvin lähellä Tom Malmquistin pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa  Joka hetki olemme yhä elossa.  Puolison äkillinen kuolema ja pieni lapsi on yhdistelmä, joka jo ajatuksena järkyttää. Mutta kaikesta selviää, siitä nämä molemmat kirjat ovat tärkeitä todistuskappaleita. Malmquist ja Setterwall kuljettavat lukijansa läpi kiirastulen kohti katharsista ja molemmissa tapauksissa suljin kirjan takakannen rauhallisin mielin. Setterwallin tarinassa yksi pääteemoista on...

Ingeborg Bachmann 100 vuotta – saksankielisen modernismin klassikko (Klassikkohaaste #23)

Tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen pyörittelin mielessäni jo ihan toista kirjaa, kunnes yhtäkkiä tajusin, että nythän on Ingeborg Bachmann-juhlavuosi! Ja koska arvaan, että tämä saksankielisen kirjallisuuden moderni klassikkokirjailija ei ole kovin tuttu Suomessa, niin käytänpä tilaisuuden hyväkseni. Aloitetaan lyhyellä elämäkerralla: Ingeborg Bachmann syntyi 25. kesäkuuta 1926 Itävallan Klagenfurtissa. Bachmann aloitti opintonsa heti kun yliopistot avasivat ovensa sodan jälkeen aineinaan filosofia, psykologia ja germanistiikka ja hän väitteli tohtoriksi 1950 Martin Heideggeria käsittelevällä työllään. Opintojen jälkeen Bachmann työskenteli toimittajana, mutta oma kirjallinen ura sai vauhtia kun Bachmann tutustui Gruppe 47 -ryhmään, jossa hän tapasi saksankielisen kirjallisuuden huippunimiä, kuten Paul Celan, Heinrich Böll ja Günter Grass.  Bachmann julkaisi aluksi lyriikkaa ja radioteatterinäytelmiä ( Hörspiel oli sodanjälkeisessä Saksassa erittäin suosittu taid...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kiitos tästä kesästä, Aulikki Oksanen!

  Olen myöhäisherännäinen monien asioiden suhteen, mutta kun löydän jotain innostavaa niin lähdenkin sitten täysillä mukaan. Ja tänä kesänä tämän palavan innostukseni herätti Aulikki Oksanen ! Kaikki alkoi siitä kun luin Helena Ruuskan viime vuonna ilmestyneen elämäkerran Aulikki Oksasesta. Olen lukenut Ruuskalta kaikki hänen kirjoittamansa elämäkerrat (Hugo Simberg, Marja-Liisa Vartio, Mary Gallen-Kallela ja Eeva Joenpelto) ja kaikki nämä kirjat ovat olleet huikeita aikamatkoja. Ruuska on taitava nitomaan tutkimansa henkilön elämänvaiheet suurempaan historiankehykseen samalla kun hän ripottelee matkan varrelle jännittäviä hippusia kunkin ajan arjesta ja omituisuuksista.  Oksanen eroaa muista Ruuskan kohteista sillä, että hän on vielä mitä suuremmiten elossa, jolloin hän on ollut itse mukana kirjan teossa. Koko prosessi vei kolme vuotta ja valmistui Oksasen 80-vuotispäiväksi. Ruuska sai haastatella koko Oksasen klaanin isompia lastenlapsia myöten ja paikoin lukija onkin kuin ...

Saksaa puolin ja toisin

  Loma alkoi vauhdikkaasti pienellä junareissulla Manner-Eurooppaan. Testasimme tänä keväänä aloitetun suoran junayhteyden Tukholma-Hampuri ja hyvinhän se toimi. Tosin junamatka venyi molempiin suuntiin, mutta koska meillä ei ollut kummassakaan päässä jatkoyhteyksiä odottamassa niin saatoimme istua rauhallisina ja vain nauttia matkanteosta. Ensimmäiseksi lomakirjakseni valikoitui moderni saksalaisklassikko. Muistan kun Patrik Süskindin "Parfyymi" ilmestyi v. 1985 ja siitä tuli yhtä suuri jättimenestys kuin Umberto Econ Ruusun nimestä. Econ kirjan luin tuoreeltaan, Süskind saikin sitten odottaa peräti 41 vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Päähenkilö Grenouille syntyy äpäränä ja, kuten hylätyn vauvan ensimmäinen hoitaja huomaa, ilman ihmistuoksua. Sen sijaan lapsella itsellään on ällistyttävä hajuaisti ja -muisti. Alkaa omituinen elämäntarina, jota kirja kuvaa ulkopuolisen kertojan silmin. Eteemme piirtyy 1700-luvun hajukakofonia ja armoton sääty-yhte...