Siirry pääsisältöön

The Silta ja muita musiikillisia vaikuttajia


Viime viikkoisella junareissulla kului melkoinen määrä musiikkia, tässä tämänhetkiset suosikkini!



Listalla on sekä vanhoja kestosuosikkejani että uusia löytöjä. Ja mistä kaikkialta niitä löytöjä tuleekaan! Kuten esimerkiksi brittibändi The Curen 'Lullaby', joka oli keskeisessä osassa ranskalais-englantilaisen Tatiana de Rosnayn romaanissa Mocka. Jännäriksi mainostettu kirja ei ollut mikään kuukauden huippuelämys mutta kiitän kirjailijaa tästä musiikkilöydöstä.

Luin marraskuussa Claes Anderssonin viimeiseksi teokseksi jääneen 'Seuraava Jätkäsaari' (Busholmen nästa ), jossa Andersson käy läpi elämäänsä muusikkona, kirjailijana, psykiatrina, puolisona, isänä, isoisänä, kansanedustajana... Andersson oli jazzmiehiä ja hän luokittelee myös Johann Sebastian Bachin sellaiseksi. Ja kyllä Bach taipuu jazziksi, ihan luonnostaan. Soittolistalla on parikin esimerkkiä tästä.

Lokakuussa lukemani Astrid Swanin Viimeinen kirjani oli vaikuttava lukuelämys mutta vähintään yhtä vaikuttunut olen nyt tutustuttuani Swanin musiikkiin. Hän kertoo lauluissaan vahvoja tarinoita, jotka jäävät mieleen. Ja se ääni! Jälleen uusi löytö jännittävien naisäänten kokoelmaani.

Kuukauden tv-sarja oli HBO:n 'Big Little Lies', jonka katsomista olin suunnitellut jo pidemmän aikaa erityisesti Meryl Streepin takia. Streep ilmestyy sarjaan kuitenkin vasta toisella kaudella, joten sitä ennen piti kahlata ensimmäinen kausi. Mutta sarjan alkuun on ladattu sellainen cliffhangeri, että ensimmäinen kausi oli katsottava melko lailla putkeen. Ja korvamadoksi tarttui tietenkin Michael Kiwanukan biisi, joka soi jokaisen jakson alussa.

Marraskuun työreissuiltani mukaani tarttui Marie Laforêt, ranskalaissyntyinen mutta sittemmin Geneveen muuttanut laulaja, joka kuoli juuri marraskuun alussa. Laforêtin uran huippukohta ajoittuu 60- ja 70-luvuille, mutta ranskankielisessä Euroopassa hänen kuolemansa näytti olevan iso uutinen.

Saksassakin tuli käytyä, vaikkakaan ei Berliinissä  jossa muistettiin marraskuussa muurin murtumisen 30-vuotispäivää. Soittolistalla on ollut vanha suosikkini Nina Hagen, jota kuuntelin todella paljon teini-iän kuohuissa. Itse asiassa huomasin, että Hagen kuulostaa todella hyvältä myös näin vaihdevuosien alkukuohuissa! Berliini on Nina Hagenin kaupunki ja myös David Bowiella on Berliini-menneisyytensä. Hänen oodinsa kaupungille on todella koskettava.

Ja koskettava on myös Malmön ja Kööpenhaminan sillan tunnusmusiikiksi muodostunut, Bron-sarjasta tuttu alkumusiikki 'Hollow Talk'. Ylitimme tyttären kanssa sillan junalla mennen tullen Hampuriin matkatessamme ja kyllä, tämä musiikki alkoi soida välittömästi korvissa kun silta ilmestyi näköpiiriin!

Bonuksena soittolistalla vielä muutama sykähdyttä ääni, kuten "Libanonin Katri-Helena" Fairuz, jo 50 vuotta hänkin laulanut. Naapurustossamme asustaa muutama libanonilainen perhe, joten Fairuzia kuulee soitettavan aina silloin tällöin. Katie Melua pääsi listalle, sillä ostin miehelle joululahjaksi liput Meluan konserttiin. Kuuntelimme häntä levyltä paljonkin silloin suhteemme alkuaikoina, joten luvassa on varmasti nostalginen ilta.

Sofie Karlsson on myös laulaja, jota olen kuunnellut jo monta vuotta. Muun muassa Rod Stewartin tunnetuksi tekemä "Reason to believe" taipuu todella herkäksi ruotsalaisen Karlssonin tulkitsemana. Ja toinen ruotsalainen (tai pitäisikö sanoa ruotsinsuomalainen!) Timo Räisänen tekee hienon tulkinnan yhden suurimmista ruotsalaissuosikeistani, Ted Gärdestadin, ikivihreästä 'För kärlekens skull'. Jos ette ole vielä kuunnelleet Gärdestadia niin tehkää se pikimmiten!

Joulumusiikkia ei tältä listalta vielä löydy, yritän nimittäin aina venyttää joulumusiikkisesongin alkua niin myöhäiseksi kuin mahdollista jotten kyllästyisi ennen H-hetkeä. Mutta 22. joulukuuta on minun vuoroni aukaista kirjablogien perinteinen joulukalenteri ja silloin saatte pikkujoululahjaksi joulumusiikkia, kirjavinkkien lisäksi!

Marraskuun soittolista

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kirjakimara ja bonuksena ruotsinsuomalainen kirjakohu

Tukholmassa on nyt alkanut hanamin aika! Kävin eilen pyörähtämässä Kungsträdgårdenin kautta ja näpsäisemässä muutaman kuvan, minkä nyt siltä ihmismassalta pystyin. Ja aina edelleen tulee mieleen kevät 2020, jolloin sai kävellä lähes yksinään kukkivien kirsikkapuiden alla. Korona-nostalgiaa... It is important to be on the alert for "the decisive moment", says the man next to me who is talking to his date. I agree. The only difference is that he is talking about twentieth-century photography and I am talking about twenty-first-century everything. Yllä oleva ajatus on amerikkalaisen  Jenny Offillin kirjasta 'Weather'  (Ilmastoja) ja se kuvaakin hyvin kirjan hermostunutta tunnelmaa. Tätä kirjaa olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta satuin selailemaan sitä muutaman sivun verran ja yhtäkkiä tunsin, että juuri tällaista kirjaa tarvitsin, juuri nyt. Sirpaleinen ja tajunnanvirtamainen teksti oli kuin lepokoti aivoille, jotka on viime viikkoina työstäneet sa...

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallits...

Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin (Klassikkohaaste #21)

Olen lukenut Eeva Kilpeä koko aikuiselämäni ja monet hänen teoksistaan jopa useaan otteeseen. Kilpi oli myös lohtukirjailijani, kun en päässyt koronasulun aikana Suomeen.  Lääkkeeksi Suomi-ikävääni  auttoi silloin Kilven herkkä ja hersyvä suomen kieli. Olen myös miettinyt voiko "elämän evakkous" siirtyä sukupolvelta toiselle. Ainakin omassa elämässäni tunnistan tätä samaa " nyssyköiden haalijan  -syndroomaa": "Että kaikki tarpeellinen on kasseissa ja pusseissa sängyn alla tai sängyn vieressä, käden ulottuvilla". Koskaan kun ei tiedä milloin se lähtö tulee. Anna-Riikka Carlsonin  kirjassa  "Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä" Kilpi epäilee, että tokko häntä enää kukaan lukee. Mutta kyllä vaan luetaan! Etenkin Kilven runoutta näkee siteerattavan säännöllisesti kirjasomessa. Proosatekstit ovat ehkä sitten jääneet vähemmälle huomiolle, ja juuri siksi haluankin nostaa esille tämänkertaisessa Klassikkohaastekirjoituksessani yhden Kilven varha...

Kun Suomen lapset lähtivät Ruotsiin - Anna Takanen: Sinä olet suruni

Tänään 15. joulukuuta on kulunut 80 vuotta ensimmäisen suomalaisia sotalapsia Tukholmaan kuljettaneen laivan lähdöstä. Ruotsiin lähti kaikkiaan sotaa pakoon  noin 70 000 lasta ja melkein neljäsosa heistä jäi palaamatta. Näihin lukuihin  mahtuu traagisia tarinoita, joita on kipuiltu sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Eikä asiasta ole sen kummemmin puhuttu, kummassakaan maassa. Yksi Ruotsiin jääneistä lapsista oli Anna Takasen Timo-isä, jonka tarinan Takanen on nyt kirjoittanut kirjaksi "Sörjen som blev". Mutta kirja ei ole pelkästään sotalapsen tarina sillä 80 vuoden takainen tragedia vaikuttaa monen perheen elämään edelleen. Takanen sanoo, että sotalapsen traumasta selviämiseen menee neljä sukupolvea. Tässä yhtälössä hän laskee itsensä kolmanneksi sukupolveksi. Anna Takanen eli lapsuutensa oudossa välitilassa. Hän oli syntynyt Ruotsissa ja puhui ruotsia, mutta sukunimensä vuoksi hänet luokiteltiin suomalaiseksi. Koulussa häntä kiusattiin juuri suomalaisuutensa takia...

Nobel-huumaa! - Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 luukku nro 8

  Loistokasta Nobel-viikkoa täältä Tukholmasta! Nyt on taas se aika vuodesta kun tämä nykyinen kotikaupunkini hehkuu väriä ja loistetta ja televisiosta katsotaan kuinka kuninkaalliset syövät ja seurustelevat tuoreiden Nobel-palkittujen kanssa. Sekä tämä Nobel-hulina että Lucianpäivä tuovat kaivattua valoa alkutalven pimeyteen ja koleuteen. En tiedä kuinka paljon tämä Nobel-huuma näkyy muualla Ruotsissa, mutta täällä Tukholmassa siltä ei voi välttyä. Jo pelkästään kaupungilla kävellessä voi illan pimetessä nauttia valoshowsta, jonka tarjoaa Nobel Light Week. Sitä kävimme myös perheen kanssa heti avajaisiltana ihastelemassa. Nobel-museossa uskoisin nyt olevan kiivaimman sesongin tällä hetkellä. Museon perinne on yhteisnäyttely Beckmanin designkorkeakoulun kanssa, jossa ensimmäisen vuoden vaatesuunnittelijaopiskelijat tulkitsevat Nobel-voittajia muodin kautta. Tämän vuoden kirjallisuudenpalkinnon voittaja Annie Ernaux esimerkiksi saa potretikseen puvun, joka suunnittelijoiden Gustav F...